Vihreiden vesiensuojeluohjelma

Hyväksytty Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa 24.4.2022

Sisällysluettelo

Esipuhe

Vesien luontotyypit ja lajit

Itämeri

Vesistöt, kunnat ja maankäyttö 

Vesistöt ja maatalous 

Vesistöt ja metsätalous 

Vesistöt, teollisuus ja muut tuotannonalat 

 

Esipuhe

Suomi on vesiltään rikas maa ja vesistöt ovat osa suomalaista mielenmaisemaa. Vesistöjen virkistyskäyttö kasvaa ja monipuolistuu jatkuvasti ja vesistöt tarjoavat uusia elinkeinomahdollisuuksia. Puhdas vesi mahdollistaa osaltaan suomalaisen elintarviketuotannon laadun. Suomalainen vesiosaaminen on vahvaa ja yksi suomalaisen kehitysyhteistyön kärjistä. Yhdyskuntien ja teollisuuslaitosten jätevesien käsittely kehittyy jatkuvasti ja esimerkiksi virtavesien kunnostaminen on tuottanut paikallisia menestystarinoita.

Monien vesistöjen tila on kuitenkin heikentynyt – ja heikkenee edelleen ilman entistä aktiivisempia toimenpiteitä tilanteen muuttamiseksi. Kuormitettujen ja tilaltaan heikentyneiden vesien tilan parantamisen lisäksi vaalimme myös hyvässä tilassa säilyneitä vesistöjämme, joita vielä sijaitsee muun muassa Järvi-Suomessa. Suurimmat ongelmat johtuvat vakiintuneista haitallisista toimintamalleista ja puutteellisesta lainsäädännöstä. Esimerkiksi kaivostoiminnan jätevesien aiheuttamat ympäristöongelmat ovat toistuvia. Maanviljelyn vesistöpäästöt ovat aktiivisesta työstä huolimatta edelleen Suomen merkittävin Itämerta rehevöittävä tekijä. Metsäojitusten vesistövaikutukset ovat osoittautuneet arvioita suuremmiksi. Globaalien vesivarojen vähetessä on suomalaisen kulutuksen ja ulkomailla toimivien yritysten vesijalanjäljen huomioiminen entistä tärkeämpää. Haitallisia toimintamalleja ja vakiintuneita käytäntöjä on pystyttävä haastamaan ja muuttamaan. Ratkaisut ovat jo olemassa.

Suomen vesiin kohdistuu myös uusia uhkia. Luontokato etenee myös vesistöissä ja vieraslajit voivat muuttaa vesistöjen ekosysteemiä ennakoimattomasti. Ilmastonmuutos vahvistaa monia haitallisia kehityssuuntia. Luonnonvarojen ja energian kasvavan kulutuksen myötä vesialueisiin kohdistuu uutta kiinnostusta, johon Suomen on vesipolitiikallaan varauduttava. Maailman tilanteen muutoksissa on entistä tärkeämpää hallita vesiin liittyviä riskejä, sillä puhdas vesi on osa Suomen kansallista huoltovarmuutta.

Tämä vesiensuojeluohjelma linjaa Vihreän politiikan tavoitteita vesiensuojelun osalta. Monet Vihreiden keskeiset tavoitteet, kuten ilmastonmuutoksen torjuminen ja reilu muutos ovat myös vesistöjen suojelutyötä. Suomen vesien ja merenhoidon kansallista sääntelyä ohjaavat Euroopan unionin direktiivit, keskeisimpänä vesipuitedirektiivi. Vesipuitedirektiivin tavoitteena on vesien hyvä tila vuoteen 2027 mennessä ja sitä toteutetaan mm. alueellisilla vesienhoitosuunnitelmilla. Suomi on sitoutunut myös EU:n biodiversiteettistrategiaan, jonka yhtenä tavoitteena on kasvattaa suojelupinta-alaa kattamaan 30 % maa-alueista ja 30 % merialueista ja liittää 10 % suojelualueista tiukan suojelun piiriin. Näiden tavoitteiden saavuttamiseen on panostettava merkittävästi nykyistä enemmän.

Vesien hyvän tilan saavuttaminen vaatii, että tunnistamme entistä paremmin, miten esimerkiksi maankäyttö ja rakentaminen, maatalouden ja metsätalouden käytännöt, eri tuotannonalat, roskaantuminen tai kulutus- ja ruokailutottumukset vaikuttavat vesiin. Vesistövaikutusten arviointia on laajennettava, jotta voimme ymmärtää ihmisen toiminnan vaikutukset vesistöihin kokonaisuutena. Lainsäädäntöä, kuten ympäristönsuojelulakia, vesilakia, kaivoslakia ja metsälakia on muutettava huomioimaan nykyistä paremmin toiminnan vesistövaikutukset ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit. Tavoitteena tulee olla pysyvä systeeminen muutos vesien pilaantumisen estämiseksi sekä vesiekosysteemien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi niin Suomessa kuin maailmallakin.


Vesien luontotyypit ja lajit

Suomen vesialueiden luontotyypit ovat suomalaisten vesistöjen monimuotoisuuden kulmakivi. Niiden yksipuolistuminen tarkoittaisi merkittäviä negatiivisia vaikutuksia vesistöissä eläville eliölajeille, maisemalle, vesien virkistysarvolle, suomalaisten harrastuksille ja elinkeinoille sekä muille vesistöjen tarjoamille lukuisille ekosysteemipalveluille ja Suomen ylpeydelle.

Silti vain muutama Suomen avomeri- tai rannikkovesialueista on hyvässä tilassa. Heikoin tilanne on Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Itämeren luontotyypeistä tai niiden yhdistelmistä 26 % on arvioitu uhanalaisiksi, 37 % puutteellisesti tunnetuiksi ja 37 % elinvoimaisiksi. Sisävesien tilanne ei ole yhtään sen parempi, sillä sisävesien luontotyypeistä vain 17 % on arvioitu elinvoimaisiksi, ja niistä suurin osa sijaitsee tunturialueella. Sisävesistä uhanalaisimpia ovat virtavedet ja lähteiköt, joiden kaikki tyypit ovat uhanalaisia tai puutteellisesti tunnettuja Etelä-Suomessa. Enemmistö järvien ja lampien luontotyypeistä on luokiteltu silmälläpidettäviksi tai uhanalaisiksi. Vesialueiden uhanalaistuneita lajeja tai alalajeja ovat esimerkiksi ankerias, järvilohi, Itämeren lohi, jokihelmisimpukka, jokirapu sekä muun muassa monet sammallajit.

Suomen vesiluonnon uhanalaistuminen on seurausta ihmisen toiminnasta. Vesistöissä elävien eliölajien uhanalaisuuden merkittävimpiä syitä ovat vesirakentaminen ja kemialliset haittavaikutukset, joihin kuuluu rehevöityminen, metsätalouteen liittyvä ojitus ja turpeenotto. Suomella on myös Euroopan unionissa erityisvastuu meille endeemisen, erittäin uhanalaisen saimaannorpan suojelussa.

Vesiluontotyyppien tilannetta parannetaan parhaiten valuma-aluetasolla, mutta myös suojelutoimet ovat tarpeen. Majavien hyöty vesiluonnolle tulee tunnustaa ja ottaa huomioon metsätaloussuunnitelmissa.

Tavoite 1: Edistetään vesialueiden luontotyyppien ja lajien suojelua.

  • Otetaan pienvesien suojeluohjelma tavoitteelliseksi osaksi vapaaehtoisen suojelun Metso-ohjelmaa vuodesta 2025 lähtien.
  • Suojellaan vähintään 30 % kaikista merten ja sisävesien luontotyypeistä. Kaikki erityisen herkät ja harvinaiset luontotyypit tulee suojella kokonaisuudessaan. Tehostetaan erityisesti Etelä-Suomen virtavesien ja savikkoalueiden suojelua ja ennallistamista.
  • Käynnistetään vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma (Velmu) sisävesissä vastaavasti kuin merialueilla. Lisätään resursseja puutteellisesti tunnettujen luontotyyppien ja lajien tilan selvittämiseksi.
  • Muutetaan vesilakia huomioimaan pienvesien suojelu nykyistä paremmin myös Lapin maakunnassa, jonka osalta vesilaki on 2 luvun 11 § osalta tällä hetkellä puutteellinen.
  • Kielletään saimaannorpalle vaaraa aiheuttavat kalastuskeinot saimaannorpan levinneisyysalueella.
  • Luodaan kannustimia vieraslajien poistamiseksi vesistöistä ja ehkäistään vieraslajien leviämistä Suomen vesialueille.
  • Jatketaan pohja- ja pintavesivaikutteisten ekosysteemien ennallistamista osana HELMI-ohjelmaa.
  • Kielletään uhanalaisten lajien, kuten ankeriaan, pyytäminen.
     

Tavoite 2: Rakennetaan kalateitä ja ennallistetaan virtavesiä.

  • Kaikki luonnonsuojelullisesti arvokkaat virtavedet vapautetaan patoja purkamalla tai ensisijaisesti luonnonmukaisia kalateitä mutta myös kalaportaita rakentamalla. Päivitetään vesivoimayhtiöiden ympäristö- ja kalatalousvelvoitteet ja taataan riittävä ympäristövirtaama sekä kalojen turvallinen ylös- ja alasvaellus.
  • Jatketaan NOUSU-hanketta ja tuetaan pienten vesivoimaloiden (ns. tippavoimalat) purkamista. Vesilailla tulee myös velvoittaa vesistörumpujen kunnostaminen kaloille esteettömiksi.
  • Lisätään vesistörummun rakentaminen vesilain ilmoittamisvelvollisuuden piiriin.
  • Määritellään ekologisesti herkät vesistöjen valuma-alueet ja kehitetään niille kohdistuvaa lupasääntelyä, kannustimia ja neuvontaa.
  • Toteutetaan riittävä jokisuiden verkkokalastuskielto ja valvonta.
     

Tavoite 3: Suojellaan ja ennallistetaan kosteikkoja ja ranta-alueita.

  • Toteutetaan poistokalastusta etenkin lintuvesillä niiden elinympäristön laadun ja linnustoarvojen edistämiseksi. Parannetaan lintuvesien tilaa uudelleen vesittämällä yhdessä tehokkaiden valuma-alueen toimien kanssa.
  • Käynnistetään rannikkoalueiden biomassan hyödyntäminen laajasti rannikkoalueillamme ja lintuvesillä osana biokiertotaloutta.
  • Tehostetaan ruoppausten valvontaa ja neuvontaa ympäristöhallinnossa sekä ruoppausten yhteisvaikutusten hallintaa.
     

Tavoite 4: Suojellaan pohjavesien tilaa.

  • Arvokkaimpia pohjavesivaikutteisia ekosysteemejämme ei saa heikentää vedenotolla. Ohjataan pohjaveden oton suunnittelua, niin että määritellään ns. ”no-go”-alueet, eli vedenottoa tai edes koepumppauksia arvokkaiden pohjavesivaikutteisten ekosysteemien alueilta ei tulisi tehdä.
  • Metsäojituksia ja pellonraivausta pohjavesialueella tulee toteuttaa vain alueille tehtävien vesiensuojelusuunnitelmien mukaisesti.
  • Pohjavesialueiden ja niiden suoja-alueiden ojituksia ennallistetaan ja heikentäviä toimia korjataan, mikäli mahdollista.
  • Otetaan huomioon vesien käytössä saamelaisten perinteisesti käyttämät ja kulttuurisesti arvokkaat lähteet.
      

Tavoite 5: Kehitetään vesistöihin liittyvää sääntelyä ja ohjausta.

  • Implementoidaan vesipuitedirektiivi kansalliseen vesiä ja vesiympäristöä koskevaan lainsäädäntöön.
  • Uudistetaan ympäristöhallinnon resurssointia ja rakenteita vesien- ja luonnonsuojelun osalta, tavoitteena itsenäinen vahva ympäristöhallinto joka valvoo tehokkaasti luonnon- ja vesiensuojelua yleisen edun lähtökohdista.
  • Siirretään verotuksen painopistettä aiheuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti luonnonympäristöjä ja vesistöjä heikentäviin toimiin.
  • Edistetään kasvipohjaisten elintarvikkeiden tuotantoa ja kasvissyöntiä vesialueita kuormittavan eläintuotannon vähentämiseksi. Huolehditaan kalakantojen kestävästä käytöstä.
  • Selvitetään ja edistetään velvoittavan ekologisen kompensaation käyttöönottoa lainsäädännössä valuma-alueen haitallisen hajakuormituksen ja vesistöihin vaikuttavan haitallisen maankäytön vähentämiseksi.
  • Vesien pilaamisesta tulee antaa merkittävästi nykyistä kovemmat rangaistukset.
  • Muutetaan vesistöihin liittyvää lainsäädäntöä huomioimaan nykyistä paremmin erilaisten toimintojen yhteisvaikutukset niin paikallisesti, kuin esimerkiksi rajavaltioiden välillä.
  • Luodaan ohjeistus laajempaan luontotiedon hyödyntämiseen vesistöjä koskevissa lupa-asioissa.
  • Edistetään innovatiivisten menetelmien tutkimusta ja käyttöönottoa vesistöjen sisäisen kuormituksen hallitsemiseksi.
  • Huomioidaan ilmastonmuutoksen vaikutukset yhteisvaikutusten arvioinnissa.
  • Parannetaan tietopohjaa pintavesimuodostumien ekologisesta tilasta.
  • Täsmennetään vesienhoidon ympäristötavoitteiden oikeudellista sitovuutta ja ympäristötavoitteista poikkeamisen sääntelyä kansallisessa lainsäädännössä.


Itämeri

Kansainvälinen yhteistyö on avainasemassa koko Itämeren tilan parantamisessa. Suomen rannikkovesien tilaan vaikuttaa kuitenkin eniten rannikkomme valuma-alueilla tehtävät toimenpiteet. Itämeren luontotyyppien ongelmana on erityisesti veden samentuminen sekä rehevöityminen. Tärkein Itämerta rehevöittävä tekijä on maatalous. Eläintuotanto aiheuttaa merkittävän päästölähteen etenkin Saaristomeren valuma-alueella. Olemme listanneet valuma-alueilla tehtäviä toimenpiteitä muualla ohjelmassa, joten tässä luvussa keskitymme lähinnä toimenpiteisiin, jotka kohdistuvat suoraan Itämeren merialueeseen.

Valtion omistamilla alueilla on suurin potentiaali suojelualueiden kasvattamiseen. Kuntien ja yksityisten merialueiden suojelu on vielä uusi ja verrattain tuntematon asia verrattuna esimerkiksi vapaaehtoiseen metsien suojeluun ja sen edistämiseen tarvitaan tiedotusta ja kannusteita.

Merialueiden käytön oletetaan kasvavan merkittävästi tulevina vuosina esimerkiksi vesiliikenteeen ja kuljtusten lisääntyessä ja esimerkiksi tuulienergian käytön kasvaessa. Rantoihin, merenpohjan kaivannaisiin ja esimerkiksi merialueiden virkistyskäyttöön kohdistuu uutta kiinnostusta, joka vaatii nykyistä laajempaa ohjausta. Ilmaston lämpeneminen lisää paineita Itämeren suojelutoimiin, sillä sadannan lisääntyminen, talviaikaiset tulvat ja leudot talvet lisäävät ravinnekuormitusta ja siten Itämeren ja sen valuma-alueen rehevöitymistä.

Tavoite 1: Edistetään Itämeren suojelua.

  • Varmistetaan Suomen vesien- ja merenhoitosuunnitelmien ja HELCOM:n uuden Itämeren suojeluohjelman tehokas ja täysimääräinen toimeenpano.
  • Lisätään tiedotusta yksityisten merialueiden suojelusta ja luodaan yksityisten omistuksessa olevien merialueiden suojelua varten suojeluohjelma. Kannustetaan kuntia ja kaupunkeja omistamiensa meri- ja vesialueiden suojeluun.
  • Laajennetaan nykyisiä merellisiä kansallispuistoja ja perustetaan uusia. Rakennetaan mertensuojeluverkosto niin, että siinä ovat kaikki avomeri- ja rannikkovesialueiden luontotyypit hyvin edustettuina.
  • Turvataan uhanalaisten kalalajien elinympäristöt, kutupaikat ja nousualueet.
     

Tavoite 2: Ehkäistään Itämeren kuormitusta.

  • Vaikutetaan kansainväliseen yhteistyön kautta Itämeren pistekuormituslähteisiin sekä polttoaine- ja lannoitekuljetusten päästöihin ja riskeihin.
  • Velvoitetaan Itämerellä liikkuvat alukset jättämään pilssi- ja jätevetensä maihin. Tehostetaan laittomien päästöjen valvontaa.
  • Edistetään kansainvälisiä sitoumuksia muoviroskaantumisen pysäyttämiseksi. Laaditaan kansalliset sitovat tavoitteet, toimintamallit ja kannustimet muovin kierrätyksen edistämiseksi ja jätehuollon kehittämiseksi.
     

Tavoite 3: Kehitetään ja vahvistetaan merialueiden suunnittelua ja käytön ohjausta.

  • Vahvistetaan kansainvälistä yhteistyötä Itämeren ja Jäämeren ekologisen tilan turvaamisessa, käytön suunnittelussa ja ohjauksessa.
  • Vahvistetaan merialueiden suunnitteluun liittyvää hallintoa, jotta kaikessa merialueisiin liittyvässä suunnittelussa ja toiminnassa huomioidaan riittävän laajasti erilaisten toimintojen ympäristövaikutukset yhdessä ja erikseen sekä huolehditaan sidosryhmien osallistamisesta.
  • Kehitetään merialueiden suunnittelua velvoittavaan suuntaan. Velvoittavalla merialueiden suunnittelulla voidaan varmistaa, että ympäristöä muuttavat tai päästöjä aiheuttavat hankkeet, kuten tuulipuistot, voidaan sijoittaa kohteisiin, joissa ympäristö- ja maisemavaikutukset on minimoitu, eikä synny haitallisia vaikutuksia esimerkiksi merialueiden linnustolle.


Vesistöt, kunnat ja maankäyttö

Järviin, jokiin ja meriin kulkeutuvat päästöt ovat usein peräisin laajalta valuma-alueelta, jonka vesistöihin kunnat voivat maankäytön ja rakentamisen ohjauksella ja vesiensuojelutoimilla merkittävästi vaikuttaa. Kuntien selkänojana toimii vahva vesistöjä, maankäyttöä, ympäristöä ja luotoa koskeva lainsäädäntö sekä kunnille ohjatut riittävät resurssit ja tuki- ja asiantuntijaverkostot lainsäädännön toimeenpanoon ja valvontaan. Kunnilla on myös monia keinoja aktiivisesti edistää vesiensuojelua alueillaan.

Hyväkuntoiset vesistöt ovat kuntalaisille tärkeä virkistyskohde ja esimerkiksi matkailualan yrittäjille elinkeinon edellytys. Vesistöjen ennallistamisessa ja kunnostuksissa avainasemassa on valtion tuki sekä yhteistyö sekä valtion, toisten valuma-alueen kuntien, maanviljelijöiden, vesiosakaskuntien, kalastusyhdistysten ja muiden järjestöjen kanssa.

Tavoite 1: Edistetään kuntien vesiensuojelutoimia.

  • Laaditaan jokaiseen kuntaan vesiensuojeluohjelma, jossa tunnistetaan tärkeimmät vesien tilan parantamiseen tähtäävät toimenpiteet. Pienvesiselvityksen avulla voidaan suunnitella suojelutoimia, hulevesien hallintaa, maankäyttöä ja kunnostustoimia.
  • Edistetään vesistöjen kunnostuksia kuntien omilla hankkeilla ja tuetaan vapaaehtoistoimintaa avustuksilla, tarjoamalla asiantuntemusta ja toimimalla hankkeiden yhteistyökumppanina.
  • Ehkäistään mikromuovin kulkeutumista vesistöihin esimerkiksi lopettamalla lumen läjitys vesistöjen kannalta herkille alueille hulevesien hallinnalla, autoilua vähentämällä sekä edistämällä muovin kierrätystä ja roskaantumisen vähentämistä kunnan alueella.
  • Mikromuovin suurin yksittäinen lähde on autoilu. Edistetään yksityisautoilun vähentämistä ja kannustetaan kitkarenkaiden käyttöön nastarenkaiden sijaan vesistöille haitallisen mikromuovin vähentämiseksi.
  • Edistetään kuntien metsäsuunnittelussa ja metsien hoidossa tehokkaita vesiensuojeluratkaisuja ja ennallistamistoimia (HELMI). Kunnat ovat esimerkkejä muille.
  • Vahvistetaan ympäristökasvatuksen asemaa ja kannustetaan kouluja ja oppilaitoksia osallistumaan vesiensuojeluhankkeisiin.
     

Tavoite 2: Vahvistetaan vesistöjen asemaa maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa ja ohjauksessa.

  • Sisällytetään kaavoitus- ja rakentamislakiin vesistöjen muodostamat ekologiset verkostot, siniverkostot. Tunnistetaan ja merkitään monimuotoisuuden kannalta keskeiset virtavedet ekologisina yhteyksinä maakuntakaavoissa ja kuntien kaavoituksessa.
  • Vesialueiden kaavoituksessa tulee huomioida nykyistä paremmin uhanalaiset luontotyypit ja toteuttaa riittävät luontokartoitukset myös vedenalaisen luonnon osalta.
  • Laaditaan jokaiseen kuntaan valuma-aluekohtaiset hulevesisuunnitelmat. Vaaditaan riittävät hulevesiratkaisut kaavoituksessa ja rakentamisen ohjauksessa sekä myös jo rakennetuilla asemakaava-alueilla.
  • Tehostetaan jätevesien käsittelyä kuntien tai kuntayhtymien vedenpuhdistamoissa. Edistetään haja-asutusalueiden jätevesien hallintaa ja suositaan kompostikäymälöitä etenkin vapaa-ajanrakentamisen ohjauksessa.
  • Suositaan luonnonmukaisia ranta-alueita pengerryksiä ja ruoppausta vaativien toimien sijaan.
  • Huolehditaan vesistöjen saavutettavuudesta ja virkistysmahdollisuuksista maankäytön suunnittelussa. Hyödynnetään rantoja virkistysreitteinä ja rantaraitteina.
  • Lisätään kunnan ympäristöpuolen viranhaltijoille vaatimus ympäristöosaamisesta


Vesistöt ja maatalous

Maatalouden osuus Suomen ihmisperäisestä fosforikuormituksesta Itämereen on lähes 70 % (typestä 50 %) ja Saaristomereen 87 %. Rehevöityminen on myös Itämeren luontokadon suurin aiheuttaja. Tieto toimenpiteistä, joilla maatalouden ravinnekuormitusta voidaan tehokkaasti vähentää, on tarkentunut. Vesien hyvään tilaan ohjaavat kannustimet ja sääntely sekä toimien kohdentaminen on kuitenkin riittämätöntä. Euroopan unionin maataloustukijärjestelmä on tärkein keino maatalouden päästöjen vähentämiseksi kestävällä ja myös maataloustuottajille reilulla tavalla. Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikan ja -tukijärjestelmän uudistus 2021 kuitenkin epäonnistui ilmasto- ja ympäristötavoitteissaan ja nykyisen kaltainen pinta-alaan perustuva tukipolitiikka on jatkumassa ainakin vuoteen 2027 asti. Tämän seurauksena paikallisten toimien ja kehityshankkeiden merkitys nousee vesien suojelussa entistä suurempaan roolin.

Alueellisissa vesienhoitosuunnitelmissa mainitut maatalouden toimenpiteet on toteutettava vähintään täysimääräisenä, jotta voidaan saavuttaa vesipuitedirektiivin vaatima vesistöjen hyvä tila vuoteen 2027 mennessä. Maaperän kunnolla ja kestävillä viljelykäytännöillä on avainasema vesiensuojelutavoitteiden saavuttamisessa. Esimerkiksi uudistava eli regenariivinen viljelytapa lisää kierrätysravinteiden käyttöä ja parantaa viljelymaiden rakennetta. On tärkeää kohdentaa vesiensuojelutoimia eroosiolle herkkiin ja korkean fosforipitoisuuden peltoihin.

EU:n tavoite nostaa luomupeltojen määrä 30 prosenttiin EU:n viljelypinta-alasta vuoteen 2030 mennessä tukee myös vesiensuojelun tavoitteita. Lannoitevalmisteissa epäpuhtausina esiintyvät muoviainesosat ja mikromuovit ovat kasvava päästöjen lähde.

Tavoite 1: Kehitetään ja vahvistetaan sekä yhteisiä että kansallisia maatalouden tukimuotoja.

  • Vaikutetaan yhdessä Itämeren alueen EU:maiden kanssa EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja -tukijärjestelmään, jotta suorien maataloustukien osuutta vähennetään ja ympäristötukien osuutta ja vaikuttavuutta lisätään maataloustuottajille kestävällä tavalla.
  • Vaikutetaan EU:n valmistelemaan fosforiasetukseen raja-arvojen asettamiseksi riittäviksi ja edistetään nitraattiasetuksen tiukentamista.
  • Jatketaan ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelman rahoitusta kunnes vesipuitedirektiivin tavoitteet on saavutettu.
  • Luodaan tehokkaampia kannustimia ja investointitukia vesistöjen varsien uudistavaan ja vähän vesistöjä kuormittavaan viljelyyn, kierrätysravinteiden käyttöön, pellon rakenteen parantamiseen sekä hiiliviljelyyn osana maatalouden ympäristöohjelmaa.
  • Osoitetaan investointitukia ympäristön kannalta kestäviin tuotantosuunnan muutoksiin ja riittäviin vesiensuojelurakenteisiin.
  • Puretaan viljelemällä vanhoihin peltoihin kertyneet ylilannoitusvarannot ja eläintuotantovaltaisten alueiden lantafosforin ylimäärä. Edellytetään vertailukelpoisia viljavuustutkimuksia erityisesti alueilla, joilla on korkea fosforikuorma.

Tavoite 2: Edistetään vesistöjen kannalta kestäviä viljelykäytäntöjä.

  • Lisätään nurmipeitteisten peltoalueiden määrää ja pidetään nurmi mukana vuoroviljelyssä. Oikein tehtynä laiduntaminen sitoo hiiltä maaperään ja samalla nostaa maaperän kykyä pidättää ravinnevalumia.
  • Lisätään talvista kasvipeitteisyyttä ja rajoitetaan syysmuokkausta etenkin korkean huuhtoutumisriskin pelloilla ravinnehuuhtoumien vähentämiseksi. Laaditaan parhaat viljelykäytännöt talvipeitteisyyteen ja kyntöjen ja maanmuokkauksen ajoittamiseen huuhtoumien vähentämiseksi. Lisätään tukea ja neuvontaa.
  • Edistetään maanparannusaineiden, kuten kipsin, kalkin, kuitulietteen sekä orgaanisten aineiden, kuten kasvibiomassan ja biohiilen käyttöä, tutkimusta ja kehittämistä osana kiertotaloutta.
  • Edistetään entistä kohdennetumpia lannoituskäytäntöjä esimerkiksi neuvonnalla ja kannustimilla.
  • Luovutaan peltojen uudisraivauksesta turvemailla.
  • Kasvinsuojeluaineiden käyttöä vähennetään ja suunnataan myrkyttömiin sekä vähempiriskisiin vaihtoehtoihin.
     

Tavoite 3: Edistetään luonnonmukaisia viljelymenetelmiä ja -rakenteita sekä perinnemaisemien ylläpitoa.

  • Metsitetään tuotannon kannalta vähempiarvoisia peltoja ja ennallistetaan sopivissa kohteissa lehdoiksi vähentämään maatalouden kokonaispäästöjä.
  • Edistetään luonnonmukaista vesirakentamista peltoalueilla, kuten veden viipymää hidastavia uomia ja tulvaterasseja.
  • Edistetään perinnemaisemien laiduntamista ja tuetaan tuotantoeläimien tasaisempaa jakautumista ympäri Suomen perinnemaisemia. Karjaa tulisi löytyä kaikkien arvokkaiden perinnemaisemien hoitoon.
  • Luomuun siirtymistä edistetään EU:n tavoitteiden mukaisesti (30 %).
  • Maatalouden suojavyöhykkeitä perustetaan riittävän leveinä ja kohdennetusti niille alueille, joissa niistä saadaan suurin vesiensuojelu- ja monimuotoisuushyöty.
  • Turvataan saamelaisten oikeus perinnekalastukseen ottaen huomioon luonnon monimuotoisuus ja saamelaisten perinnetieto.


Vesistöt ja metsätalous

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan metsänkäsittelytoimien, etenkin ojitusten, vesistökuormitusvaikutukset ovat luultua pysyvämpiä ja pitkäaikaisempia, jopa 2–3 kertaa suurempaa kuin aiemmin luultiin. Valtion ei tulisikaan tukea vesistöjä heikentäviä toimia mm. kunnostusojituksia samaan aikaan kun toisaalta pyritään vähentämään valuma-alueiden kuormitusta. Metsätaloustoimien vesiensuojelua tulee kehittää uusien metsätalousmenetelmien laajemmalla käyttöönotolla ja valuma-alueille räätälöidyillä toimenpiteillä ja sääntelyllä.

Metsätalous on metsäisillä valuma-alueilla paikoin maatalouttakin merkittävämpi vesistökuormittaja (kiintoaines, ravinteet, metallit, viipymämuutokset, metsäautotieverkoston ojat).

Tavoite 1: Laajennetaan vesistöjen suojavyöhykkeitä.

  • Metsälaki tulee uudistaa kokonaisvaltaisesti ja tieteelliseltä pohjalta niin että pystytään turvaamaan vesiensuojelu, luontotyyppien arvokas lajisto ja lahopuusto sekä siniverkoston ylläpitämä ekologinen jatkumo huomattavasti nykyistä tehokkaammin. Kaikilla luonnontilaisilla ja luonnontilaisen kaltaisilla vesistöillä ja pienvesillä tulee koko Suomessa olla metsätaloustoimien osalta pysyvä 20–25 metrin suojavyöhyke (puroissa niiden molemmin puolin) niiden metsän tilasta huolimatta. Näillä alueilla voidaan tehdä jatkossa vain ennallistamis- ja luonnonhoitotoimia.
  • Etelä-Suomen metsiensuojelun 10 %:n pysyvän suojelun tavoitetta edistetään erityisesti vesistöjen varsilla, jotka usein ovat metsätalouden marginaalialueita ja joilla on jo lakeihin ja sertifiointiin perustuvia velvoitteita. Arvokkaimpien kohteiden maanomistajille tulee tarjota jatkossa mahdollisuutta muodostaa puronvarsien metsien laajempia suojavyöhykkeistä (esim. 40–50 m puron molemmin puolin) yksityisiä suojelualueita METSO-ohjelman puitteissa. Näin edistetään sekä vesiensuojelua, ekologisten luonnollisen viherverkoston säilymistä ja uhanalaisten luontotyyppien suojelua.
      

Tavoite 2: Vähennetään metsätaloudesta aiheutuvaa vesistökuormitusta.

  • Saatetaan luvanvaraiseksi metsätalouden ojitukset turvemailla ja kaikki maata voimakkaasti muuttava toiminta (esim. navero- tai ojitusmätästys) ja muiden haitallisten toimenpiteiden, kuten arvokkaiden luontotyyppien (mm. lehtojen) vesitaloutta muuttavat maanmuokkausmenetelmät.
  • Turvemaiden ennallistamista luonnontilaisen kaltaisiksi soiksi tuetaan ja jatketaan HELMI-ohjelman rahoitusta.
  • Mallinnetaan ja määritellään herkät valuma-alueet ja tehdään niille alueellisesti omat tavoitteet, kohdennetaan niihin aluekohtaista säätelyä ja erillisten alueille räätälöityjen vesiensuojelutoimien markkinointia sekä vesiekosysteemien ennallistamistoimia.
  • Metsänkäyttöilmoituksiin sisällytetään tarvittaessa vesiensuojelusuunnitelma.
  • Metsänhoitoyhdistysten toimintaa ohjataan kannustimilla painottamaan luonnonhoitoa nykyistä enemmän.
  • Jatkuvaa kasvatusta ja sekametsien perustamista edistetään soveltuvissa kohteissa mm. suometsissä. Edistetään jatkuvan kasvatuksen tutkimusta.
  • Saatetaan Metsähallituksen metsät FSC-sertifioinnin piiriin.


Vesistöt, teollisuus ja muut tuotannonalat

Teollisuuden ravinnepäästöistä valtaosa syntyy massa- ja paperiteollisuudesta. Tämä edustaa koko teollisuuden fosforikuormituksesta 90 % ja typpikuormituksesta noin 70 %. Ravinteiden päästöjä voidaan vähentää erityisesti jätevedenpuhdistuksen hyvällä hallinnalla. Massa- ja paperiteollisuuden lisäksi paikallisesti merkittävää vesistökuormitusta aiheuttaa erityisesti metalli-, kemian- ja kaivosteollisuus. Kyseisten teollisuuden lajien raskasmetallikuormitus on erityisen merkittävää.

Kaivostoimintaan liittyy merkittäviä vesiympäristön riskejä. Suurimmat riskit ympäristölle tulevat sivukiven, rikastushiekan ja rikastusprosessin sakkojen ja vesien varastoinnista alueelle. Varastoaltaita ei ole useinkaan mitoitettu vastaamaan äärimmäisiä sääolosuhteita. Joillakin yksittäisillä tuotannonaloja on merkittävä paikallinen vaikutus vesistöjen tilaan. Näitä ovat esimerkiksi turvetuotanto, turkistarhaus sekä kalankasvatus ja -viljely.

Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä. Näistä rankkasateet, vesistöjen jääpadot ja talvitulvat lisäävät muun muassa vedenpuhdistamoiden ylivuotoja. Ongelmia aiheutuu myös kaivostoiminnassa sekä teollisuuden prosesseissa. Ilmastonmuutos lisää siis ympäristövahinkojen riskiä, joten riskeihin on varauduttava nykyistä paremmin kaivostoiminnan ja teollisuuden lupamenettelyissä ja toiminnan ohjauksessa.

Tavoite 1: Kaivosteollisuuden vesistöpäästöjen vähentäminen.

  • Kielletään malminetsintä ja kaivostoiminta suojelualueilla, arvokkailla luontoalueilla tai niiden läheisyydessä.
  • Kehitetään kaivostoiminnan lupamenettelyä ja valvontaa haitallisten vesistö- ja pohjavesivaikutusten estämiseksi. Pyritään suljettuun vesikiertoon.
  • Erityistä huomiota kiinnitetään kaivosalueiden vesienhallintaan erilaisissa hydrologisissa olosuhteissa, vesien ja jätteiden kestäviin allasvarastointeihin, kehittyneiden jätevesien käsittelymenetelmien käyttöönottoon sekä onnettomuus- ja häiriötilanteiden vesipäästöjen hyvään hallintaan.
  • Kehitetään kaivoksia koskevaa lainsäädäntöä siten, että lupahakemuksen sisältövaatimuksiin lisätään kaivosten vesienhallintasuunnitelma sekä sulkemis- ja jälkihoitosuunnitelma. Säädetään niiden säännöllinen päivittäminen velvoittavaksi.
     

Tavoite 2: Teollisuuden vesistöpäästöjen vähentäminen ja riskienhallinta.

  • Madalletaan lainsäädännössä kynnystä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn käynnistämiseksi ja laajennetaan ja selkeytetään välttämättä arvioitavien kohteiden listaa.
  • Vahvistetaan parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) tiedonvaihtoa ja varmistetaan BAT-päätelmien hyvä soveltaminen lupamenettelyssä. Kannustetaan ja seurataan uusien tekniikoiden kehittämistä ja käyttöönottoa.
  • Edistetään EU:n tasolla teollisuusdirektiivin muuttamista asetukseksi, joka olisi jäsenmaita velvoittavampi. Vaikutetaan teollisuusdirektiivin poikkeusmahdollisuuksien tiukentamiseksi.
  • Edistetään vedenpuhdistamoiden, teollisuuslaitosten ja kaivosten toimintavarmuutta sekä häiriötilanteisiin varautumisen kattavuutta. Vesistöpatojen mitoituksessa huomioidaan riittävästi ääritilanteiden mitoitusarvot.
  • Kehitetään kemikaalien ja polttoaineiden varastoinnissa ympäristöriskikartoituksia, riskien hallintaa ja häiriötilanteisiin varautumista.
     

Tavoite 3: Parannetaan tuotannonalojen vesienhallintaa.

  • Lopetetaan turvetuotanto hallitusti.
  • Edistetään lakimuutoksilla ja kannustimilla turvetuotantoalueiden vesiensuojelullisesti tehokasta jälkikäyttöä veden viipymää lisäävinä kosteikkoalueina (biokiertotalous).
  • Kiristetään turkistuotannon ympäristölupaehtoja vesistöpäästöjen osalta ja ulotetaan säätely koskemaan myös nykyisiä turkistarhoja. Tavoitteena tulee olla suljettu kierto. Laajempana tavoitteena on oltava turkistarhauksesta luopuminen myös eläinsuojelu- ja ilmastosyistä.
  • Lisätään kalankasvatus- ja viljelylaitokset ympäristövaikutusten arvioinnin piiriin. Vahvistetaan vesiensuojelun asemaa laitosten ympäristölupaehdoissa. Luovutaan päästöjä aiheuttavasta kasvatuksesta avomerellä ja siirrytään suljettuihin järjestelmiin.
  • Edistetään kotimaisen kestävän luonnonkalan käyttöä korvaamaan kasvatettujen kalojen ja lihan osuutta ruoankulutuksesta. Hyödynnetään järvikalaa myös esimerkiksi kalankasvatuksessa ja muussa rehukäytössä.