Vihreiden keinot kaivospolitiikan korjaamiseksi

Vihreiden keinot kaivospolitiikan korjaamiseksi

Ilmaston kuumenemisen vuoksi ihmiskunnalla on kiire irtautua fossiilisesta energiasta. Vihreä siirtymä on elintärkeä, mutta sen nimissä voidaan aiheuttaa myös ongelmia. Sähköistyminen kasvattaa maamineraalien tarvetta ja siitä seuraa paine lisätä kaivostoimintaa.

Suomen kaivostoiminnan sääntely kaipaa petraamista. Kaivosten aiheuttamat haitat luonnolle ovat liian suuria eivätkä kaikki vaikutukset tule huomioiduksi niiden luvituksessa ja sääntelyssä. Nyt on erittäin tärkeää asettaa kaivostoiminnalle riittävät ja uskottavat rajat. Kaivostoiminta ja uusi teollinen murros ei saa tärvellä arvokasta luontoamme.

Julkaistu 6.11.2024

Siksi esitämme kymmenen keinoa, joilla korjaisimme kaivospolitiikan:

1. Vihreä siirtymä on vihreää vain, jos kulutusta vähennetään

• Kaikki kaivostoiminta aiheuttaa haittoja luonnolle, siksi kaivosten avaamisen täytyy olla perusteellisesti harkittua ja vain parhaat esiintymät on syytä hyödyntää. Ensisijaista on vähentää kulutusta sekä panostaa kiertotalouteen ja maamineraaleja korvaavaan uuteen teknologiaan.

2. Kaivostoiminta ei kuulu luonnonsuojelualueille

• Lainsäädäntö täytyy päivittää estämään kaivostoiminta luonnonsuojelualueilla, myös malminetsintä.

3. Kaivosverotuksen kiristys

• Kaivosverotuksen tasoa täytyy nostaa tuntuvasti ja verotuksen painopistettä muuttaa, jotta se ohjaa haittojen ja louhintamäärien minimointiin.

4. Kaivannaisjätteiden käsittely kuntoon

• Kaivannaisjätteiden säilytykseen täytyy saada tiukemmat standardit, jotka estävät haitallisten aineiden pääsyn luontoon. Nykyisellään kaatopaikkojakina säännellään tiukemmin kuin kaivosten jätekiviä.

5. Vesienkäsittely kuntoon

• Kaivosten jätevesien säilytyksen ja ympäristöön laskettavien vesien pitoisuuksien osalta on tiukennettava sääntelyä, jotta voimme suojata luontoa ja vesistöjä.

6. Saamelaisten itsemääräämisoikeus turvattava

• Saamelaisilla tulee olla oikeus päättää siitä, sijoitetaanko saamelaisten kotiseutualueelle kaivoksia.

7. Kaivosten jälkien siivous ja seuranta kaivostoimijoiden vastuulle

• Kaivokset aiheuttavat riskejä pitkälle tulevaisuuteen myös sulkemisensa jälkeen. Riskien hallinta ja mahdollisten vahinkojen korvausvastuu täytyy olla kaivoksesta hyötyneiden tahojen vastuulla myös kaivostoiminnan lakattua.

8. Luvitusprosessin kehittäminen

• Kaivosten luvituksessa täytyy toteuttaa sekä yhteiskunnan että ympäristön edun huomioiva kokonaisharkinta. Kaivosten luvitusprosessit täytyy saattaa yhteen ja viranomaisten resurssit on turvattava.

9. Valvonnan tehostaminen

• Säännöt ja määräykset ovat uskottavia vain kun valvonta on toimivaa ja riittävää. Ympäristövahinkojen valvonnassa on painotettava ennaltaehkäisyä.

10. Rangaistusten koventaminen

• Aiheutetuista tuhoista täytyy koitua riittävä rangaistus, jotta ympäristölle haitallinen toiminta ei tuo kilpailuetua.

 

1. Vihreä siirtymä on vihreää vain, jos kulutusta vähennetään

Vihreä siirtymä tarvitsee mineraaleja ja kaivoksia tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Käynnissä oleva puhtaan energian murros irrottaa meidät fossiilisista polttoaineista, mutta vihreää siirtymä on vain jos se irrottaa meidät myös luonnonvarojen ylikulutuksesta. Ensisijainen ratkaisu vihreässä siirtymässä on kulutuksen vähentäminen. Maapallolla on kantokykynsä ja olemme vakavasti ylittäneet sen rajat.

Pää kylmänä uusien kaivosten avaamisessa. Yhteiskuntien sähköistyminen ei saa tarkoittaa holtitonta kaivostoiminnan lisäämistä tai varauksetonta suhtautumista kaivosteollisuuteen. Kaivostoiminta aiheuttaa väistämättä niin suuria ympäristöhaittoja, että vain parhaat esiintymät on syytä hyödyntää. Heikommat esiintymät tulee jättää louhimatta ja säästää luontoa. Louhitut mineraalit eivät myöskään mene välttämättä suoraan vihreän siirtymän edistämiseen, vaan ne myydään markkinoille ja saattavat yhtä hyvin päätyä nopeasti vanhenevaan kuluttajaelektroniikkaan.

Kiertotalous täytyy saada toimimaan. Pelkkä kierrätysmateriaali ei riitä täyttämään kasvavaa maametallien tarvetta, mutta vähintä, mitä täytyy saavuttaa on, että akkumateriaalit ja muut kaivannaisteollisuuden tuotteet saadaan kiertoon maksimaalisesti.

Panostetaan voimakkaasti kaivannaistuotteiden korvaamiseen. Tutkimus ja innovaatiot maamineraalien korvaamisesta etenevät koko ajan. Vaihtoehtoisten teknologioiden kehitykseen ja niiden käyttöönottoon tulee panostaa. Kaivokset aiheuttavat ympäröivälle luonnolle vuosisatojen mittaisia tai usein jopa peruuttamattomia muutoksia, joten aikajänteet kehityksen ja kaivosten jälkien pysyvyyden välillä ovat hyvin erilaisia. Jo lähitulevaisuudessa voimme olla tilanteessa, jossa jotain kaivosta ei olisikaan tarvinnut lainkaan avata.

2. Kaivostoiminta ei kuulu luonnonsuojelualueille

Edelleenkin tilanne Suomessa on se, että malminetsintä on sallittu osittain luonnonsuojelualueilla. Hallituskaudella 2015-2019 vihreän ympäristö- ja ilmastoministerin johdolla malminetsintä kiellettiin kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa, mikä oli merkittävä parannus aikaisempaan. Muilla luonnonsuojelualueilla malminetsintä on edelleen valitettavasti mahdollista. Tämä on vaarassa johtaa siihen, että jokainen luonnonsuojelualue on hyväksyttävä kohde suunnitella kaivoksia. Tälläkin hetkellä Suomessa käydään keskustelua luonnonsuojelun ohittamisesta kaivostoiminnan hyväksi. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi Viiankiaavan osalta, jossa kaksinkertaisesti suojellun, Euroopankin mittakaavalla merkittävän suoalueen suojaa halutaan murtaa.

Tähän ainoa lääke on se, että kaikki malminetsintä ja varausten teko kielletään yksiselitteisesti ja aukottomasti kaikilla luonnonsuojelualueilla. Luontokato etenee ja meidän täytyy suojella entistä enemmän luontoa. Kaivostoiminta tuo lyhytaikaisia hyötyjä ja aiheuttaa jopa ikuisia haittoja alueelleen. Siksi jo nyt erityisen arvokkaat luontokohteet täytyy pystyä suojelemaan kaivoksilta, ilman poikkeuksia.

Kaivosten sijoittaminen luonnonsuojelualueiden alle tulee myös yksiselitteisesti kieltää laissa. Samoin lakiin täytyy säätää kaivostoiminnalle velvoite jättää nykyistä suuremmat suojaetäisyydet luonnonsuojelualueille.

3. Kaivosvero ylös

Suomessa on vihdoin saatu käyttöön kaivosvero. Se on kuitenkin vasta pieni ensiaskel, sillä nykyisessä muodossaan kaivosvero ei ole lainkaan riittävä. Tarvitaan ainakin kaksi keskeistä ryhtiliikettä:

Kaivosveron taso on nostettava vähintään kymmenkertaiseksi nykyisestä. Suomessa taso on verrokkimaita alempi. Metallimalmien verotuksen osalta esimerkiksi miltei kaikki Afrikan maat verottavat Suomea korkeammin. Esimerkiksi lukuisissa Australian, Kanadan ja USAn osavaltioissa rojaltipohjainen verotus on merkittävästi korkeammalla tasolla verrattuna Suomeen.

Louhinnan verotuksen painotus. Kaivosten ympäristöhaitat korreloivat voimakkaasti sen kanssa, miten paljon kaivoksella kaivetaan maata. Koska kaivosveron keskeinen tarkoitus on pyrkiä ohjaamaan pois ympäristölle haitallisesta toiminnasta, on keskeistä pyrkiä puuttumaan nimenomaan louhinnan määrään. Siksi vero tulisi kohdistaa louhitun maa-aineksen määrän mukaan. Kaikki mineraalit tulisi saattaa samalla tavalla louhittavan maa-aineen määrän pohjalta verotettavaksi. Samalla ohjataan myös siihen, että paljon louhintaa edellyttäviä, metallipitoisuuksiltaan matalia kaivoksia ei koskaan perusteta.

4. Kaivosjätteiden käsittely kuntoon

Lähivuodet ovat osoittaneet, että kaivokset eivät ole ympäristölle turvallisia ja niiden jätteet aiheuttavat suurempaa ja pienempää haittaa. Iso osa suomalaisista muistaa Talvivaaran kipsisakka-altaan pettämisen ja lähijärvien kalakuolemat. Vuodot ja ympäristöön laskevat jätevedet eivät ole tavattomia muuallakaan. 

Kaivosjätteiden säilytys täytyy saattaa tasolle, jossa vuodot ympäristöön loppuvat. Suomessa tällä hetkellä kaatopaikkojakin säännellään tiukemmin kuin kaivosten jätekivialueita. Tämä täytyy korjata ja myös jätteeksi jäävä kiviaines täytyy säilyttää siten, ettei se aiheuta ajan myötä valumia ympäristöön. Samoin kaivosjätteiden ja kaivostoiminnan aiheuttaman pölyämisen vaikutukset täytyy minimoida ja maa-ainesta käsitellä sen mukaisesti. Tämä tarkoittaa parhaiden mahdollisten teknologioiden käyttöä jokaisessa kaivoksessa.

Kaivosjätteen kierrätys täytyy saada kuntoon. Kaivokset tuottavat arviolta jopa 75% kaikesta Suomen jätteestä. Samaan aikaan neitseellistä maa-ainesta otetaan käyttöön Suomessa määriä, joka oikeuttaa kärkipaikoille EU-maiden joukossa. Kaivoksilla tuotetut vaaralliset jätteet täytyy erotella mahdollisimman hyvin ja vaaraton maa-aines ottaa uusiokäyttöön. Kaivostoiminnan jätemäärää voidaan hillitä edellä mainitulla. louhintapohjaisella verolla ja neitseellisen maa-aineen käyttöä puolestaan vähentää maa-ainesverolla, jota vihreät on esittänyt toistuvasti.

5. Jätevesien käsittely kuntoon

Kaivokset käyttävät valtavia määriä vettä osana prosessejaan, etenkin Suomessa jossa vettä on saatavilla paljon. Kaivoksissa syntyy paljon jätevesiä, jotka ympäristöön hallitsemattomasti päästessään aiheuttavat laajaa ja vakavaa haittaa luonnolle ja ihmisten terveydelle. Jätevesien tahattomat vuodot ympäristöön ovat kaivostoiminnassa valitettavan tavallisia edelleen ja haitallisia kemikaaleja saa laskea vesistöihin myös luvan kanssa, sillä sääntely on jäänyt ajasta jälkeen tältä osin. Tilanteen kohentamiseksi tarvitaan useampia toimenpiteitä.

Jätevesialtaiden tiiveys varmistettava. Suomessa tulisi ottaa käyttöön riittävät teknologiset vaatimukset, joilla jätevesivahingot kaivoksilla minimoidaan. Parhaista teknologioista on maailmalla paljon kokemuksia ja monet kansainväliset järjestöt ovat tuottaneet paljon parhaiden teknologioiden katsauksia. Suomessa nämä tulisi ottaa käyttöön täysimääräisesti ja valvoa toimenpiteiden toteutumista. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi jätevesialtaiden rakennusmääräysten tiukentamista siten, millaisilla materiaaleilla ja monella kerroksella altaat tulisi tiivistää.

Haitallisten kemikaalien lasku ympäristöön täytyy olla yksiselitteisesti kiellettyä. Ymmärrys eri alkuaineiden ja yhdisteiden vaikutuksista lisääntyy koko ajan. Yksi esimerkki lisääntyneestä tiedosta ovat ksantaatit, joiden sääntelyä ei ole pidetty tarpeellisena, mutta tieto haittavaikutuksista on lisääntynyt ajan myötä. Kaikkien aineiden pitoisuuksien sallittuja raja-arvoja täytyy arvioida varovaisuusperiaatteen mukaisesti ja parhaan saatavilla olevan tiedon pohjalta. Kaivoksille ei tule myöntää poikkeuksia velvollisuudesta vesien hyvän tilan saavuttamiseksi.

6. Saamelaisten itsemäärämisoikeus turvattava

Pohjoisen Suomen luonto on säilynyt kaikkein parhaiten ihmistoiminnalta. Viimeiset laajemmat erämaat, uhanalainen tunturiluonto ja pohjoisen vanhat metsät täytyy suojella. Saamelaisten oikeus omaan kulttuuriin ja itsemäärämisoikeuteen täytyy turvata. Saamelaisten perinteiset elinkeinot ovat täysin riippuvaisia saamelaisten kotiseutualueen maankäytöstä. Kaivostoiminta vaarantaa näitä elinkeinoja eikä se usein ole yhteensovitettavaissa alkuperäiskansan elinkeinojen kanssa. Saamelaisilla tulee olla itse oikeus päättää siitä, tuleeko saamelaisten kotiseutualueelle kaivoksia.

7. Kaivosten sulkeminen kaivoksen vastuulle ja velvollisuus riittävän pitkään seurantaan

Kaivosten toiminta-aika on lyhyt verrattuna kaivoksen ympäristölle aiheuttamiin vaikutuksiin. Tämä tarkoittaa, että kaivoksen aiheuttamien haittojen ehkäisyn täytyy jatkua vielä pitkään varsinaisen kaivostoiminnan loputtua. Vaikutukset ja riskit jatkuvat vähintään kymmeniä, jopa tuhansiakin vuosia. Siksi vastuu näiden riskien ja vaikutusten ehkäisystä ja seurannasta täytyy olla kaivostoimijalla, joka on hyödyn kaivoksesta saanut. 

Tämä voidaan toteuttaa siten, että kaivosyhtiön täytyy kaivoksen perustaessaan tuottaa riittävän laajat vakuudet, joilla katetaan paitsi kaivoksen toiminnan aikaiset riskit, myös  kaivoksen seuranta ja jälkihuolto hoidetaan tarvittavan pitkän ajan. Samoin jo olemassa olevilta kaivoksilta tulisi edellyttää riittäviä vakuuksia. Tämän rahan täytyy kattaa kaikki kaivoksen jälkeen tarvittava työ kuten kaivoksen sulkeminen, turvallisuus koko elinkaaren ajan ja myös kaivoksen purku ja maisemointi silloin kun se on mahdollista. 

Osana seurantavastuuta voidaan selvittää myös kaivosalueen uusiokäyttöä hyödyllisiin kohteisiin, kuten vihreän energian tuotantoon, esimerkiksi pumppuvoimaloiden avulla. Turvallisuus tulee kuitenkin aina olla itsestäänselvästi ensisijainen asia.

8. Luvitusprosessin kehittäminen

Kokonaisharkinta Kaivosten lupaharkintaa täytyy edelleen kehittää siihen suuntaan, että jokaisen luvan yhteydessä tehdään vahva kokonaisharkinta, joka ottaa huomioon yhteiskunnan ja ympäristön laajan kokonaishyödyn myös pitkällä aikavälillä. Tällöin kaivokset, joista saadaan suhteessa pientä ja lyhytaikaista hyötyä, jäävät perustamatta.

Yhden luukun periaate Nykyisessä mallissa luvan kaivokselle myöntää Turvallisuus ja kemikaalivirasto Tukes, ympäristöluvan taas ELY-keskus ja nämä prosessit eivät kulje samanaikaisesti. Kaivostoiminnan tarkoituksenmukaisen luvituksen kannalta myös ympäristövaikutukset tulisi arvioida osana kaivosluvan myöntämistä

Lupien seuranta ja uudelleenarviointi. Historiallisista syistä Suomessa on jopa toistaiseksi voimassaolevia “ikuisia” kaivoslupia. Pitkien kaivoslupien osalta luvan uusimista tulee edellyttää kaikilta kaivoksilta säännöllisin väliajoin. Uusimisen yhteydessä on arvioitava kaivostoiminnan toteutuneet vaikutukset ympäristöön.

Viranomaisten resurssit ja ympäristöhallinnon uudistus. Jotta luvitus on sujuvaa ja toimivaa, täytyy siihen olla riittävät resurssit. Kuluvalla hallituskaudella ympäristöhallinnon resursseja on kavennettu ja suunta on väärä. Uskottava, ympäristön huomioiva kaivosluvitus vaatii riittävät voimavarat ja riittävän osaamisen. Tästä on pidettävä huolta myös tulevassa hallinnon ja luvituksen uudistuksessa. Kaivostoiminnalle ei tule luoda pikakaistoja tai ympäristöluvituksen helpotuksia.

9. Valvonta kuntoon

Kaikki uskottava lainsäädäntö ja sääntely vaatii parikseen uskottavan valvonnan. Tämäkin on resurssikysymys. Kaivosten tilannetta ja sitä, noudattavatko ne määräyksiä, täytyy pystyä valvomaan riittävän tehokkaasti. Ympäristövahinkojen ehkäisyssä uskottava valvonta on myös osa ennaltaehkäisyä. On paljon helpompaa puuttua asioihin ennen kuin ympäristötuho on tapahtunut. 

10. Rangaistukset kuntoon

Nykyiset rangaistukset kaivosten ympäristötuhoista eivät vastaa aiheutettuja vahinkoja. Kaivostoiminta ja sen huolimaton toteuttaminen voivat aiheuttaa suurta, vakavaa ja peruuttamatonta vahinkoa paikalliselle luonnolle. Tämä on valitettavasti nähty Suomessakin. Ympäristörikoksista annetut tuomiot – sikäli kun tuomiolle asti edetään – ovat usein hyvin matalia.  Nykytilanteessa lain rikkominen voi olla jopa liiketaloudellisesti houkuttelevaa. Tällöin lainvastaisesti toimivalle voi syntyä kilpailuetua. Rangaistusten riittämättömyys koettelee myös kansan oikeustajua. Siksi tarvitaan useita toimenpiteitä, joilla rangaistuksia ja niiden pelotevaikutusta lisätään.

Kovemmat rangaistukset ympäristörikoksista. Kaivosten aiheuttamien laajojen ympäristötuhojen seuraamuksena täytyisi olla pidempiä ja useammin myös ehdottomia vankeustuomioita vastuussa olevilla tahoille. Nykyisellään rajuimmatkin kaivosten aiheuttamat tuhot ovat johtaneet vain lyhyisiin, ehdollisiin tuomioihin.

Korvausten merkittävä korotus. Korvaussummat täytyy saada sellaisiksi, että ne toimivat pelotteena suurille, kansainvälisille yhtiöille. Korvaukset haitallisesta toiminnasta tulee asettaa suhteessa liikevaihtoon, jotta sakkosummat toimivat aidosti pelotteena. 

Valtiontukien ehtona tulee olla aina luontohaittojen minimointi. Lisäksi valtiontukia täytyy pystyä perimään takaisin tahoilta, jotka ovat syyllistyneet ympäristörikoksiin.