Yrittäjänä uudessa maassa – kaksi tarinaa maahanmuuttajien yrittäjyydestä Suomessa

Maahanmuuttajien yritykset yleistyvät ennen näkemätöntä vauhtia. Yhdelle yrittäjyys on unelma, toiselle sattuma, kolmannelle pakko. Jokaiselta se vaatii paljon työtä, ja tuki, apu sekä verkostot tulevat tarpeeseen. Yrittäjät Thao ja Oanh Nguyen sekä Joh Orengo jakavat kokemuksiaan yrittäjyydestä Suomessa.

Mitä olisi Suomi ilman Sinebrychoffia, Fazeria tai Finlaysonia? Nämä ikoniset yritykset usein mainitaan, kun puhutaan ulkomaalaistaustaisista yrityksistämme.

Mutta juuri nyt katse kannattaa kohdistaa uusiin yrittäjiin, sillä heitä on enemmän kuin koskaan. Etlan mukaan vuosina 2006–2016 ulkomaalaistaustaisten yrittäjien määrä Suomessa kasvoi 120 prosenttia.

Ilmiön taustalla on monia syitä. Viidentoista vuoden aikana ulkomaalaisten määrä Suomessa on nelinkertaistunut. Harva ihminen kuitenkaan muuttaa Suomeen ensisijaisesti yrittäjäksi. Tavallisempaa on, että yritys perustetaan, kun on asuttu maassa jo jonkin aikaa.

Suuri osa ulkomaalaistaustaisista yrittäjistä toimii palvelualoilla, mutta se ei ole koko totuus. Kun huippuyritysmaailmassa työskennellyt sveitsiläinen Anne Badan muutti puolisonsa vuoksi Suomeen, hän ei löytänyt sopivaa työtä. Neljä vuotta sitten hän perusti kahden suomalaisen kollegansa kanssa Helsinkiin The Shortcut -keskuksen, joka valmentaa ihmisiä teknologia-alalle ja yrittäjyyteen.

”Teknologia-alalla on työvoimapula, mutta monet yritykset etsivät työvoimaa lähinnä ulkomailta. Me rohkaisemme Suomessa jo olevia ihmisiä ja toimijoita löytämään toisensa. Ulkomaalaisille on erityisen hyödyllistä saada verkostoja. Sen sijaan suomen taito ei ole välttämätön, jos tähtää kansainväliseen toimintaan”, Badan sanoo.

Kaikille yrittäjyys ei silti ole unelma. Oma yritys voi olla ainoa keino työllistyä. Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan ulkomaalainen nimi heikentää Suomessa työnhakijan mahdollisuuksia päästä työhaastatteluun. Taustalla on usein rasistisia asenteita, joita rekrytoija ei välttämättä itsekään tiedosta.

Yleistyvä alustatalous ohjaa ruokalähetit ja taksinkuljettajat perustamaan oman yrityksen. Aiempaa useampi jakaa työaikansa palkkatyön ja osa-aikaisen yritystoiminnan välille.

Yrittäjyyden alkumetreillä hyvät neuvot ovat tarpeen kaikille, mutta erityisen tärkeää tuki on, jos ei hallitse suomalaista lainsäädäntöä, puhu sujuvasti suomea tai tunne oikeita ihmisiä.

Helsingin kaupungin oma yrityspalvelu on nimeltään Newco. Ulkomaalaistaustaisten asiakkaiden osuus on kasvanut vuosittain. Viime vuonna heitä oli jo 40 prosenttia kävijöistä, enemmän kuin koskaan.

Uusyrityskeskukset ympäri maan ovat panostaneet monikieliseen neuvontaan ja selkosuomeen. Myös Suomen yrittäjien aluejärjestöt palvelevat aloittelevia yrittäjiä. Startupeille on omia neuvontapalveluitaan, kuten Startup Tampere.

Newcon palvelupäällikkö Hannele Kostiainen kertoo, että monet ulkomailta muuttaneet yrittäjät pitävät Suomea hyvänä paikkana perustaa firma.

”Suomi on monen mielestä turvallinen maa asua ja yrittää. Viranomaisiin voi luottaa, ja korruptio on vähäistä. Sekin vaikuttaa, että lapsille saa edullisesti hyvää päivähoitoa ja koulu on ilmainen.”

Monet merkit osoittavat, että korona-aikana Suomen houkuttelevuus on vain lisääntynyt. Esimerkiksi Piilaakson startup-piireissä on havaittu kiinnostusta Suomen rauhallisiin ja toimiviin oloihin.

Tähän ilmiöön on tarttunut myös Helsinki Business Hub meneillään olevassa 90 Day Finn -kampanjassaan, jonka kautta valitut yhdysvaltalaiset huippuosaajat pääsevät tutustumaan Suomeen ja muun muassa yrittäjän mahdollisuuksiin täällä.

Thao Nguyen, Metsänhenki-yrittäjä:

”Tärkein tuki on ollut suomalainen kokenut mentori”

”Korona on vauhdittanut yritystämme, koska muovittomille kertakäyttöastioille on noutoruoka-aikana kysyntää. Kun aloitimme firman elokuussa, ainoa tuotteemme oli uusiutuvasta sokeriruokokuidusta valmistettu pilli. Kahviloitsijat halusivat myös astioita, joten nyt myymme lisäksi uusiutuvasta materiaalista tehtyjä, kompostoitavia lounasrasioita ja kuppeja.

Tulin Vietnamista Suomeen 11 vuotta sitten opiskelemaan matkailualaa Laurean ammattikorkeakouluun.

Huomasin heti, että Vietnam ja Suomi ovat yrittäjälle kuin yö ja päivä. Vietnamissa markkinoille pääsee helposti, mutta kilpailua ja riskejä on paljon. Suomessa asiakkaiden saaminen voi kestää, koska uutta kohtaan on epäilyä, mutta saavutettu luottamus on pysyvämpää.

Suomessa olen ollut töissä muun muassa parvekelasitusfirmassa ja pyöritin kaksi vuotta omaa kahvilaa. Palasin kouluun, koska halusin vielä talousalan tutkinnon.

Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa tapasin Oanh Nguyenin (kuvassa oikealla), niin ikään vietnamilaisen. Emme ole sukua, Vietnamissa Nguyen on kuin Virtanen, yleisin sukunimi.

Viime vuonna näin videon merikilpikonnasta, jonka nenään oli juuttunut muovipilli. Se ahdisti, ja harrastushengessä aloimme Oanhinin kanssa tilata Vietnamista luonnonmateriaaleista tehtyjä pillejä.

Idea yrityksestä vahvistui nopeasti. Meille myönnettiin starttiraha, eikä lainaa ole tarvinnut ottaa.

Oanh on opiskellut markkinointia, mutta tärkein tuki meille on ollut kokenut suomalainen mentori, jonka saimme Startup Refugees -hankkeesta. Sieltä ulkomaalaiset saavat tukea yrittämisen alkuvaiheessa.

Vapaaehtoisena meitä auttanut Nora Hassan on kokenut ravintolakonseptien kehittäjä. Hän on sparrannut meitä muun muassa hiomalla myyntipuhettamme.

Yrityksemme nimi Metsänhenki herättää aina keskustelun. Suomalaisille metsä on tärkeä, ja meidän tuotteemme syntyvät luontoa kunnioittaen.

Juuri nyt haluamme käännättää verkkosivustomme suomeksi ja alkuvuodesta avaamme verkkokaupan. Uskon, että pian täytyy jo palkata lisää väkeä.”

(Kuvassa: Thao Nguyen (vas.) ja Oanh Nguyen pyörittävät yhdessä sokeriruokotuotteita maahan tuovaa Metsänhenki-yritykstä. )

Joh Orengo, XR Nation -yrittäjä:

”Puolessa vuodessa yrittäjänä olen oppinut enemmän kuin yliopistolla”

”Oli rankkaa hakea töitä, kun kahden vuoden aikana yksikään hakemus ei tärpännyt. En tainnut osata myydä osaamistani.
Olen kotoisin Yhdysvalloista. Opetin englantia 12 vuotta ensin lapsille Etelä-Koreassa ja sitten opiskelijoille Helsingin yliopistossa, jossa opiskelin samalla itse sosiologian maisteriksi. Kun työt yllättäen loppuivat, jouduin miettimään, mitä oikein haluan tehdä. Olin koti-isä, vaimoni kävi töissä.

En tiedä, missä olisin nyt, ellen olisi löytänyt The Shortcutia, jonka kautta on mahdollista oppia uusia asioita käytännönläheisesti esimerkiksi työharjoittelun kautta. Paikka osoittautui nimensä veroisesti oikotieksi suomalaiseen teknologia-startup-ekosysteemiin.
Opin kolmessa kuukaudessa todella paljon. Aloin pohtia, mitä tapahtuu epäonnistuneille startupeille ja voisiko niitä jotenkin “kierrättää”. Juuri nuo ajatukset johtivat myöhemmin nykyiseen firmaani.

Uusilla suhteillani pääsin määräaikaiseen työsuhteeseen Grib-startupiin, jossa muun muassa osallistuin liiketoiminnan kehittämiseen. Esimieheni Pouria Kay perusti sinä aikana XR Nation -brändin kokoajaksi pohjoismaisille virtuaalitekniikkaan erikoistuneille toimijoille. Siinä vaiheessa se oli vasta ajatus yrityksestä. Kun työsuhteeni päättyi, Kay luovutti luomuksensa minulle ja antoi vapaat kädet.

Päädyin keikkaluonteisesti Telialle järjestämään XR-tapahtumaa ja siellä tutustuin alan konkariin Teemu Ollilaiseen. Meille syntyi mentorisuhde, joka johti Teemun lähtöön Telialta ja yhteisen yrityksemme perustamiseen.

Aloitimme XR Nationin maaliskuussa. Ensi vuonna laajennumme, ja silloin minäkin alan voida nostaa palkkaa. XR-teollisuus on suuressa nosteessa, ja välittämämme jäsenyritykset kehittävät koko ajan uusia palveluja ja tuotteita.

Opettajana tiesin tarkasti työpäivieni sisällön. Yrittäjänä eteen tulee jatkuvasti uutta ratkaistavaa, ja puolessa vuodessa olen oppinut enemmän kuin koko aikana yliopistossa. Aika usein teen töitä öisinkin, mutta olen innoissani. Tällainen elämäntapa sopii minulle paljon paremmin.

Ulkomaalaisena monet yrittämiseen liittyvät säännökset tuntuivat aluksi monimutkaisilta. Olen saanut apua Helsingin Newco-neuvonnasta, mutta paljon olen selvittänyt myös itse tai kysynyt verkostoiltani”

Kuvassa: Etätyön yleistyminen sataa Joh Orengon perustaman XR Nation -yrityksen laariin. Uudenlaisille lisätyn todellisuuden palveluille on kiihkeää kysyntää.

Vihreitä tavoitteita maahanmuuttajien työllistymiseen

• Maahanmuuttajille paremmat mahdollisuudet päästä työmarkkinoille. Maahanmuuttajien työllisyysastetta pitää saada lähemmäs koko väestön työllisyysastetta. Kehitetään kotoutumista: tehdään kotoutumisesta sujuvaa, parannetaan kotoutumiskoulutusta, poistetaan viiveitä. Panostetaan maahanmuuttajien osaamiseen: kannustetaan kaikkia kouluttautumaan kykyjensä mukaan taustasta riippumatta, tunnustetaan paremmin aiempi osaaminen ja helpotetaan sen täydentämistä. Parannetaan mahdollisuuksia suomen tai ruotsin kielen oppimiseen kaikissa elämäntilanteissa. Helpotetaan työmarkkinoille pääsyä: lisätään anonyymiä työnhakua ja sallitaan kielen oppiminen työtä tehdessä.
• Kasvatetaan työ- ja opiskeluperäistä maahanmuuttoa. Tavoitteena on 80 000 lisätyöllistä vuoteen 2030 mennessä. Väki vanhenee, ja tarvitsemme kipeästi lisää työikäistä väestöä. Nopeutetaan lupaprosesseja: tavoitteena kuukauden käsittelyaika tällä hallituskaudella. Poistetaan EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut, tarjotaan opiskelijoille pysyvä oleskelulupa valmistumisen jälkeen ja autetaan heitä pääsemään ensimmäiseen työpaikkaan. Luovutaan ajan mittaan työperäisen maahanmuuton tarveharkinnasta.
• Rasismista vapaa yhteiskunta. Kaikkien maahanmuuttajien pitää voida osallistua yhteiskuntaan, opiskella, yrittää tai tehdä töitä ja tavoitella omia unelmiaan. Kannustetaan proaktiiviseen rasismin torjuntaan – ei vain puututa rasistiseen käyttäytymiseen ja tilanteisiin vaan tehdään aktiivisesti työtä rasististen ennakkoasenteiden ja rakenteiden purkamiseksi. Kartutetaan julkisten palveluiden työntekijöiden osaamista rasisminvastaisuudessa esimerkiksi koulutusten ja työpajojen kautta. Päivitetään yhdenvertaisuusohjelmia maanlaajuisesti. Käydään avointa vuoropuhelua vähemmistöjen kanssa, jotta ongelmakohtia voidaan löytää ja purkaa. Vähemmistöjä ei pidä huomioida vain näennäisesti. On tarpeen tarkkailla eritaustaisten ihmisten osallistumista läpileikkaavasti eikä vain asioissa, jotka itsestään selvästi koskevat kyseisiä vähemmistöjä.

teksti: Kaisa Viitanen
kuvat: Heli Blåfield