Voimakaksikko Juuli Ojansuu ja Laura Pullinen pumppaa Poriin vireämpää kaupunkikulttuuria

Vihreät aktiivit Juuli Ojansuu ja Laura Pullinen muuttivat takaisin kotikaupunkiinsa Poriin viisi vuotta sitten. Nyt naiset haluavat raikastaa Porin päätöksentekokulttuuria ja pitää kaupungin vetovoimaisena myös nuorille aikuisille. Satakunnan tehoduo uskoo vaikuttamiseen, jossa saa innostua, kiihtyäkin eikä nolostumista tarvitse hävetä.

Ketkä?

• Juuli Ojansuu työskentelee Satakunnan Vihreiden toiminnanjohtajana. Vihreiden Naisten hallituksen jäsen.
• Laura Pullinen on Porin kaupunginvaltuutettu, sivistyslautakunnan jäsen ja kirkkovaltuutettu. Työskentelee Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Sammakon edunvalvonta- ja viestintäasiantuntijana.
• Ovat tehneet luottamustehtäviensä kautta yhteistyötä vuodesta 2017. Työskentelevät nyt aktiivisesti työparina – ja ystävyksinä – eri projektien parissa.

Erikoinen tapahtuma oli alku ystävyydelle

Välikohtaus porilaisen baarin ovella elokuisena iltana vuonna 2018 alkoi yllättäen. Juuli Ojansuu ja Laura Pullinen olivat menossa sisään tuttavansa kanssa, mutta ovimiehen mielestä tämä ei ollut tervetullut. Naiset hermostuivat ja syyttivät portsaria syrjinnästä. Väittelyn päätteeksi ovimies tarttui heitä kainaloista ja raahasi ulos.

Naiset olivat palanneet kotikaupunkiinsa samoihin aikoihin, viitisen vuotta sitten. Molemmat olivat myös liittyneet Vihreisiin pian paluumuuttonsa jälkeen. Luottamustehtäviensä vuoksi he olivat tehneet useinkin yhteistyötä. Mutta vasta tuona baari-iltana Laura Pullisesta ja Juuli Ojansuusta tuli ystävät.

”Taisimme molemmat yllättyä siitä, että toinenkin oli heti valmis laittamaan itsensä likoon oikeudenmukaisuuden puolesta. Olin pitänyt Lauraa etäisenä ja vähän kylmänä asiatyyppinä”, Ojansuu sanoo.

Myöhemmin käytöksen syykin selvisi: Laura oli vasta valittu Satakunnan Vihreiden puheenjohtajaksi ja saanut vastuullisia tehtäviä.

”Minulle Juuli oli jäänyt mieleen Porin seudun Vihreiden kokouksesta neljä vuotta aiemmin. Ajattelin silloin, että onpa raikkaasti ajatteleva ja suorasanainen tyyppi. Harmitti, kun tapasimme alkuaikoina lähinnä vain kokouksissa”, Pullinen muistelee.

Tutustuttuaan naiset huomasivat, että heissä on paljon samaakin. Temperamenttisia vaikuttajatyyppejä, jotka pystyvät lietsomaan toisensa raivoon vain minuuteissa – niin he kuvailevat.

Ystävyys on antanut molemmille paljon.

”Juuli on rohkaissut minua irrottautumaan asiarooleista ja olemaan oma itseni. Se on tehnyt itseluottamukselleni tosi hyvää. Myös aviomieheni on kiitollinen siitä, että Juulissa minulla on nyt ihminen, jonka kanssa voin puhua politiikkaa vaikka kuusi tuntia putkeen”, Pullinen sanoo.

”Ystävyys Lauran kanssa on parasta, mitä politiikkaan lähteminen on elämääni tuonut”, Ojansuu summaa.

WhatsApp-keskusteluja niin politiikasta kuin tosi-tv:stä

Laura Pullinen palasi Poriin aikoinaan aviopuolison työn vuoksi. Sitä ennen hänellä oli kaupunkiin viha-rakkaussuhde.

”En päässyt yli siitä, että joka neljäs satakuntalainen äänioikeutettu oli äänestänyt eduskuntavaaleissa perussuomalaisia.”

Pullinen imaistiin Vihreisiin pikavauhdilla. Hän kävi kerran Porin seudun Vihreiden kokouksessa ja osallistui torin telttapäivystyksiin. Sen jälkeen hän olikin jo puheenjohtaja.

Samoihin aikoihin Juuli Ojansuu tunsi itsensä yksinäiseksi palattuaan Poriin opiskelujen jälkeen.

”Turussa olin ollut tukihenkilönä Kriisikeskuksessa. Täällä olisin yhtä hyvin voinut liittyä vaikkapa Punaisen Ristin ystävätoimintaan.”

Toinen vaihtoehto oli politiikka. Se oli Ojansuulle tuttua lapsuudenkodista. Hänen äitinsä Heli Mannersuu-Ojansuu oli 90-luvulla Vihreiden valtuutettu, isäpuoli Jouko Ojansuu keskustan.

”Se oli äiti, joka ehdotti, että lähtisin katsomaan Vihreiden kokousta.”

Ojansuusta tuli vuonna 2017 melkein saman tien Porin seudun Vihreiden hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja ja vuotta myöhemmin puheenjohtaja. Samaan aikaan Laura Pullinen veti Satakunnan Vihreitä. Naisista tuli tiivis työpari.

Viime eduskuntavaaleissa Ojansuu teki pyöreitä päiviä kampanjapäällikkönä. Pullisen äänisaalis 1 225 ylitti uutiskynnyksiä, mutta läpimenoon se ei riittänyt. Ojansuu palkattiin Satakunnan Vihreiden toiminnanjohtajaksi, ja Pullinen jatkoi töitään ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa.

”Saisipa koko ajan tehdä töitä Juulin kanssa”, Pullinen huokaa.

Nyttemmin naiset saattavat vaihtaa parisataa WhatsApp-viestiä vuorokauden aikana. Viestejä voivat kiihdyttää vaikkapa Porin aikeet ulkoistaa ICT-osastonsa – ”sula järjettömyys!” – tai sosiaalisen asumisen kalliit suunnitelmat – ”eihän vähävaraisilla ole varaa edes takuuvuokriin”. Siinä sivussa sovitaan yhteiset fit bag- ja pumppitunnit ja kommentoidaan tv-ohjelmia, kuten Love is Blindia.

Toisinaan Ojansuu tarkistaa hakutoiminnolla viesteissä eniten käytettyjä sanoja: ”naurattaa”, ”parasta”, ”kuolen” ja ”häpeän”.

Häpeän purkaminen on kaksikolle sydämen asia. He haluavat näyttää, että politiikkaa voi tehdä olemalla oma itsensä. Talvella he osallistuivat Feministisiin kiroiluiltamiin ja paljastivat lapsuuden nolouksiaan.

Naisten mielestä politiikkaan pitää voida tutustua matalalla kynnyksellä joutumatta heti ”semipuiseviin kokouksiin”.

Ennen korona-aikaa Pullisen ideoimia After work -iltoja järjestettiin Bar Havanassa joka toinen torstai. Sinne oli helppo poiketa juttelemaan valtuutettujen kanssa itselle tärkeistä ja ajankohtaisista asioista.

Podcastia ja porilaisen politiikan raikastusta

Viime vuonna naiset perustivat yhteisen podcastin nimeltä Tunteisiin. Tarttuva tunnari koostuu naisten naurusta, ja jaksoissa on käsitelty niin häpeää kuin kesäheilan löytämistä. Kun Porin kaupunginjohtaja viime syksynä ehdotti kulttuuritalo Anniksen siirtämistä pois kaupungin vastuulta, Ojansuu ja Pullinen hermostuivat ja tekivät jakson Anniksesta.

”Minun ensimmäinen teatteriroolini oli seitsemänvuotiaana Anniksen lavalla Peter Panin Helinä Keijuna,” Ojansuu huomauttaa.

Keväällä selvisi, että kulttuuritalo saa jatkaa entiseen tapaan. Se on vaatinut Ojansuulta ja Pulliselta sekä poliittista vääntöä että paikallismedian ja kaupunkilaisten aktivoimista.

Viidessä vuodessa Laura Pullinen ja Juuli Ojansuu ovat vakuuttuneet siitä, että heitä tarvitaan, jotta Pori pysyy vetovoimaisena myös heidänlaisilleen nuorille aikuisille. Joukkoliikennettä pitää sujuvoittaa, kirjaston toiminta on turvattava, kulttuuriväki tarvitsee enemmän tukea, eikä 25-vuotiailla vieläkään ole ilmaista ehkäisyä.

”Nuoret lapsettomat aikuiset ovat tällä hetkellä Porissa väliinputoajia”, Pullinen sanoo.

Pullisen ja Ojansuun mielestä Porissa on tunkkainen päätöksentekokulttuuri. Asioita valmistellaan salassa ja perustellaan populistisesti. Osallisuutta ja läpinäkyvyyttä tarvitaan lisää. Ilmastonmuutosta pitäisi hidastaa pontevammin.

Keskinäistä vääntöä heillekin tulee silloin tällöin. Esimerkiksi Reposaaren kyläkoulun tulevaisuudesta – ”vaikka me molemmat humanisteja olemmekin”.

”Juulin mielestä Reposaari on kulttuurihistoriallinen kokonaisuus, jota tulee ylläpitää, vaikka se vaatisi miljoonia euroja ja siellä on vain muutama oppilas”, Laura Pullinen sanoo. ”Minä katson Reposaarta sivistyslautakunnassa myös talouden näkökulmasta.”

Juuli Ojansuu pyörittelee päätään. Mutta ei tästäkään asiasta riitaa synny. Ojansuun ja Pullisen mielestä arvokasta on juuri se, että toisen kantaa voi haastaa pelkäämättä tämän loukkaantumista.

Työpari-juttusarjassa esittelemme yhdessä työskenteleviä kaksikkoja – heidän suhdettaan ja yhteistyön voimaa.

teksti: Kaisa Viitanen
kuvat: Katja Tähjä​