Pirkka-Pekka Petelius: ”Kun ottaa luonnon vastaan kaikilla aisteilla, siihen sulautuu”
Ei tullutkaan eläkepäivillä eräopasta, tuli kansanedustaja. Puolitoista vuotta kansanedustajana ovat olleet Pirkka-Pekka Peteliukselle hämmentävä kokemus, jonka ansiosta pitkäaikainen ilmastoahdistus on muuttunut toiveikkuudeksi.
OHJENUORA 1:
”Uuden kokeilu voi olla haastavaa mutta se kannattaa.”
Asettuessaan ehdolle eduskuntavaaleissa 2019 Pirkka-Pekka Petelius ei ollut varautunut siihen, että aloittelevana kansanedustajana hänestä tuntuisi samalta kuin aikoinaan varusmiehenä parikymppisenä.
Viihdetaiteilijana Petelius oli ollut vuosikymmeniä pätkätöiden konkari. Oman tuotantoyhtiön vetäjänä, freelancer-näyttelijänä ja ohjaajana hän tottui vaihtamaan projektista toiseen. Petelius on työskennellyt elokuvissa sekä sketsi- ja luonto-ohjelmissa, laulanut ja lukenut äänikirjoja. Vuosikymmenten ajan työt ja työryhmät ympärillä ovat vaihdelleet.
Mutta uutena kansaedustajana eduskunnassa hän koki olevansa samalla tavalla vieraalla maaperällä kuin aikoinaan Kouvolassa Salpausselän ilmatorjuntapatteristossa vuonna 1973. Mikään ei silloinkaan ollut tuttua.
Rakennuksena eduskuntatalo oli sokkeloinen, mutta vähintään yhtä sekavilta vaikuttivat talon tavat. Oli hetkiä, jolloin tuntui, ettei mistään hänen aiemmin elämässä tekemästään ollut apua. Ympärillä häärivien ihmisten roolit, erilaiset hierarkiat ja toimintatavat piti opetella aivan alusta.
”Ensimmäinen puoli vuotta oli minulle sekava ja kaoottinen kokemus. Mutta ehdottomasti pidän sitä hyvänä. Minähän menin eduskuntaan kokeakseni jotakin uutta”, Petelius sanoo.
OHJENUORA 2:
”Tyhmiä kysymyksiä ei pidä pelätä.”
Nuorena viihdetaiteilijana Pirkka-Pekka Petelius ajatteli joskus eläkkeelle jäämistä. Häntä miellytti ajatus, että yli 60-vuotiaana voisi antautua dolce far nienteen, suloiseen joutilaisuuteen. Todellisuus olikin toinen.
”Yritin vuoden verran olla eläkkeellä, mutta se merkityksettömyyden tunne oli hirveä, ei se riittänyt elämän sisällöksi. Harkitsin jo eräopaskoulutusta.”
Oltuaan nyt kansanedustajana reilun puolitoista vuotta Petelius sanoo olevansa erittäin tyytyväinen, että uskalsi lähteä vaaleihin ehdolle. Hänestä niin kannattaa tehdä jokaisen, jolla on poltetta muuttaa asioita. Peteliusta oli pyydetty mukaan monelta eri taholta ja monta kertaa, ja aina mies oli kieltäytynyt.
Eläkkeellä hänestä yhtäkkiä tuntui, että viimeinen mahdollisuus oli käsillä. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen huolestuttivat päivä päivältä enemmän.
”Halusin kantaa oman korteni kekoon. Näyttää itselleni ja muille, että minä välitän näistä asioista.”
Vaalityö Uudellamaalla kannatti. Ääniä tuli 6 303. Vaalikiertueella useat häntä lähestyneet ihmiset halusivat puhua ilmastonmuutoksesta ja ekologisesta kriisistä.
”Luultavimmin suurin vaikute äänestämiseeni oli julkinen toimintani ja näkymiseni vuosien varrella luonnon ja luonnonsuojelun yhteyksissä. Toisaalta äänimäärän perusteella voisi ajatella, että äänestämisen motiivit ovat voineet olla monitahoisempia ja ehkä mututunnepitoisempiakin.”
Eduskunnassa 67-vuotias Petelius on mielenkiintoisessa tilanteessa. Ikänsä puolesta hän kuuluu kansanedustajien senioreihin, mutta ensikertalaisena hän tukeutuu usein itseään reilusti nuorempiin työkavereihin, joilla kokemusta politiikasta voi olla moninkertaisesti häntä enemmän. Peteliukselle on ollut selvää, että kun tulee poliittisen kentän ulkopuolelta, opittavaa on paljon. Hän kutsuukin itseään lempinimellä nöösipoika.
”Olen hyvin utelias ihminen, lapsenomaisuuteen saakka. En pelkää kysyä tyhmiä kysymyksiä, koska muuten ei opi mitään.”
Petelius on huomannut, että eduskunnan täysistunnot ovat usein teatraalista vääntämistä, jossa oppositio yrittää luoda vastakkainasettelua. Mielenkiintoisemmat keskustelut hänen mielestään käydään Vihreiden oman ryhmän kesken sekä asiantuntijakuulemisissa. Silloin Peteliuskin mielellään esittää enemmän kysymyksiä ja osallistuu keskusteluun. Vuosikymmenten luontoharrastuksen ansiosta hän on erityisen hyvin kartalla luonnon monimuotoisuutta koskevista kysymyksistä.
”Voin sanoa, että olen oppinut yhtä sun toista ja olen jo parempi hyppimään aiheesta toiseen ja luomaan nopeasti käsityksiä uusien tietojen pohjalta.”
Syksyllä Petelius seurasi terapiayritys Vastaamon tietomurtotapausta. Hän sanoo olevansa ylpeä siitä, että Suomi on osa EU:ta, ja meillä yleisenä tavoitteena on lisätä kansalaisten mahdollisuutta hallinnoida itseä koskevaa tietoa.
”Kiinassa teknologioilla kansalaisista kerätyn datan omistaa valtio. Yhdysvalloissa se kuuluu suuryrityksille. Euroopassa me pidämme ihmisoikeusnäkökulmaa tärkeänä, ja jatkossa yksilöllä tulee olla nykyistä paremmat mahdollisuuden päättää itseään koskevan tiedon keruusta ja käytöstä.”
Petelius on pohtinut myös omaa jaksamistaan vaativan tietotulvan keskellä. Hän tiedostaa, että työ voi koitua liian kuluttavaksi, jos ei pysty rajaamaan itselleen tärkeimpiä aihealueita. Kaikkeen ei yksi ihminen millään ehdi. Lisähaastetta työhön tuo se, että päätösten tueksi tarvitaan paljon tietoa, jota myös syntyy koko ajan lisää.
”Toisinaan mietin, kuinka me kansanedustajat osaisimme kysyä asiantuntijoilta oikeita kysymyksiä, jotta saisimme parhaat vastaukset. Muuten on olemassa vaara, että haluamme kuulla sellaista, mitä jo tiedämme.”
OHJENUORA 3:
”Ahdistus vähenee tekemisen myötä.”
Viime keväänä tuore kansanedustaja Petelius oli jo tottunut sukkuloimaan työpaikkansa käytävillä ja oppinut uudet työtavat, kun korona lähetti kaikki etätöihin. Siitä asti hän on etätyöskennellyt pääasiassa mökillään Espoon Nuuksiossa. Kaupunkikoti on Helsingissä.
Mökin suurista ikkunoista Petelius seuraa ruokintapisteelle laskeutuvia tiaisia, närhiä, käpytikkoja ja punarintoja samalla, kun osallistuu etäyhteydellä valiokuntakokouksiin ja seuraa asiantuntijoiden puheenvuoroja.
”Yksinäistähän tämä joskus on ja vaatii normaalia enemmän itsekuria, mutta pystyn keskittymään asiaan paremmin, kun en aina näe puhuvien ihmisten kasvoja ja eleitä”, koko ikänsä ammatikseen vuorovaikutukseen keskittynyt Petelius sanoo.
Työn sisältö on poikkeusoloista huolimatta pysynyt entisellään, ja Petelius korostaa, ettei kamppailu koronavirusta vastaan ole heikentänyt hallitusohjelman ilmasto- ja ympäristötavoitteita.
”Olen ylpeä, että saan olla kansanedustaja juuri nyt, kun Suomi on pyrkimässä ilmastopolitiikan kärkimaiden joukkoon.”
Petelius antaa tätäkin haastattelua mökillään. Kun hän kertoo puhelimitse työstään, ääni on tuttu Pikku Kakkosen iltasaduista sekä Peteliuksen hyvän ystävän, kokoomuspoliitikko ja poliisi Marko Kilven äänikirjoista. Häntä on tietenkin kuultu myös muun muassa 1980-luvun Hymyhuulet-ohjelmassa, jonka saamelaissketsejä Petelius pyysi julkisesti anteeksi kansanedustajana aloitettuaan.
Puolitoista vuotta eduskunnassa eivät ole muovanneet Peteliuksen puheesta koukeroista, vaan hän ilmaisee itseään ymmärrettävästi ja vakuuttavasti, tunteellakin. Nyt päästään hänen suosikkiaiheeseensa.
Petelius sanoo olevansa erittäin huolissaan siitä, että maapallon maaperästä 75 prosenttia on jo ihmisen muokkaamaa. Eroosion ja rankkasateiden takia maaperän ravinnekoostumus köyhtyy koko ajan. Jos viljelysmaa katoaa, ruoan tuotannosta tulee nykyistä vaikeampaa ja kalliimpaa. Seuraava tärkeä iso muutos on katkaista nykyinen yhteys talouskasvun ja luonnonvarojen kulutuksen väliltä.
”Luonnon monimuotoisuuden ylläpidon tulee olla taloudellisen toiminnan päämäärä eikä reunaehto.”
Sen jälkeen talous ei Peteliuksen mukaan enää aiheuta ympäristölle nykyisenkaltaista tuhoa.
Ennen eduskuntaa Petelius oli tulevaisuuden suhteen epäileväinen ja ahdistunutkin. Nykyisin hänen päällimmäisin tunteensa on toiveikkuus.
Muutos mielialassa johtuu Peteliuksen mukaan siitä, että hän saa olla mukana tekemässä muutosta sekä pääsee käsiksi Suomen ja koko maailman parhaiden asiantuntijoiden uusimpaan tietoon.
”Japani kertoi juuri tavoittelevansa hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä, Kiina asetti omaksi tavoitteekseen 2060. Kyllä tässä koko ajan tapahtuu.”
Aikaisemmin Petelius piti itsestään selvänä, että ilmastokriisin torjuminen alkaa poliittisesta päätöksenteosta. Aika politiikassa on avartanut näkemystä, ja hän on huomannut useiden yritysten jo toimivan ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, ilman poliittista agendaakin.
”Toki politiikan tulee sitten vauhdittaa tätä kehitystä muun muassa verotuksellisin keinoin.”
Niitä, joita muutoksen hitaus turhauttaa, Petelius lohduttaa sanomalla, että parlamentarismissa on tärkeää pitää kaikki ryhmät mukana, ja se ei aina ole kovin joutuisaa. Mutta jos niin ei tee, voi syntyä vastavoimia, jotka alkavat hiertää muutosta vastaan.
Petelius korostaa, että edelleen on mahdollista pitää maapallon keskilämmön kasvu puolessatoista tai alle kahdessa prosentissa.
Kesämökillään Petelius on jo muutaman vuosikymmenen ajan monimuotoistanut pihapiiriään eli kasvattanut pensaita, puita ja muita kasveja, henkilökohtaista arboretumia.
”Koetan muuttaa maaperää emäksisemmäksi korvaamalla havupuita lehtipuilla. Siellä on marjapensaita lintuja ja hyönteisiä varten, kuutta eri kirsikkapuulajia, kriikunaa, päärynää, mongolianvaahteraa ja pajuista lajistorikkainta eli raitaa.”
Pitkän tietokoneella vietetyn työpäivän jälkeen Peteliuksen on pakko päästä ulos. Hän vetää otsalampun päähänsä ja suuntaa metsään. Kosteaa sadeilmaa sisään hengittäessä mieli rauhoittuu.
Petelius peri kokoomuspoliitikko Pertti Salolaiselta eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän puheenjohtajuuden. Sitä roolia hän arvostaa erityisesti. Vielä porukka ei hänen johdollaan ole päässyt luontoretkille, mutta keväällä Petelius haluaisi viedä väkeä Porkkalaan lintujen kevätmuuttoa katsomaan. Kansanedustajapestin aikanakin hän on jatkanut luontokeskus Haltian luontoretkien vetämistä. Niille osallistuu enimmäkseen lapsiperheitä.
”Parhaimmillaan luonto on minulle silti kahdenkeskinen kokemus. Kun vain menee sinne, ottaa sen vastaan kaikilla aisteilla, sitä oikeastaan sulautuu luontoon.”
OHJENUORA 4:
”Luovuus on leikkimielisyyttä.”
Mökillä asuessaan Petelius ei ole käynyt kertaakaan elokuvissa. Sitä hän kaipaa. Aikaisemmin tuli pistäydyttyä leffassa viikoittain. Nyt Petelius ei ole selvillä edes ensi-iltaan tulleista filmeistä, koska ei halua kiusata itseään.
”Päivän päätteeksi tekee mieli sulkea ruutu, joten hyvin vähän katson edes tv-sarjoja.”
Mieluiten Petelius lukee. Haastattelupäivänä hänellä on kesken hänen Turun Aboa Vetus Ars Nova -museosta ostamansa kulttuurihistorioitsija Rauno Lahtisen tietokirja Åbo från forntid till nutid.
”Nautin, kun voin kirjan faktojen pohjalta kuvitella keskiaikaisen turkulaisen torin äänet, tuoksut ja näkymät.”
Petelius kuuluu eduskunnan sivistysvaliokuntaan, joten hän on keväästä asti seurannut koronapandemian vaikutusta etenkin taide- ja kulttuuriammattilaisten arkeen. Alojen kattojärjestöt ovat raportoineet tilanteen kehittymisestä, ja parhaillaan lautakunnassa pyritään edesauttamaan alan toimijoiden työllisyyttä. Taide- ja kulttuurialalla on paljon Peteliuksen tuttuja.
Vaikeassa tilanteessa Peteliusta ilahduttaa, että monet kulttuurialan toimijat ovat ryhtyneet kehittämään toimintaansa, jotta yleisö voi edelleen nähdä esityksiä. Helsingin kirjamessut vietiin verkkoon, ja teatteriesityksiä voi katsoa etänä Karanteeniteatterin palveluna.
”Tämä luovuus on palvellut paitsi tekijöitä itseään, myös yhdenvertaistanut taiteen kokijakenttää. Erityisen kunnioitettavaa tämä luovuus on ollut, kun otetaan huomioon, että taiteilijat ovat tehneet sitä täysin pyyteettömästi taloudellisen tappionkin uhalla.”
Mutta myös taloudellista tukea tarvitaan. Petelius muistuttaa hallituksen myöntämästä kulttuurin avustuspaketista. Samaan aikaan sivistysvaliokunnassa valmistellaan mietintöä esittävän taiteen rahoituksen uudistamisesta. Jos muutos toteutuu, tuen piiriin pääsee aiempaa enemmän myös pieniä toimijoita. Valiokunnasta esitys etenee eduskuntaan päätettäväksi.
”Aikaisemmin suuret kansalliset päänäyttämöt saivat tukea, ja monet pienet jäivät rahoituksen ulkopuolelle. Uudistus sekä turvaa taiteilijoiden arkea että hyödyttää yleisöä.”
Kulttuurikentän konkarina Petelius toivoo, että päätöksenteossa arvostettaisiin enemmän luovuutta. Ettei sitä pidettäisi vain taiteentekijöiden etuoikeutena vaan nähtäisiin yleisesti tärkeänä asenteena.
”Kukaan meistä ei pärjää ilman luovuutta. Itse puhun mielelläni jopa leikkimielisyydestä. Siitä, että asioita uskalletaan nähdä, kokeilla ja testata vähän kummallisestakin suunnasta.”
Peteliusta harmittaa, että joskus taidetta pidetään helposti sivuutettavana harrastuksena, vaikka parhaimmillaan taide-elämykset ovat hänen mukaansa yhteiskunnallisesti tärkeitä, terapeuttisia ja taloutta kannattelevia.
”Taide herättää ihmisissä tunteita. Se antaa oivalluksia ja työkaluja elämässä selviämiseen. Siitä ihmiset saavat voimaa jaksaa ja tehdä myös omassa arjessa rohkeita päätöksiä.”
|
Pirkka-Pekka Petelius Työ: Ensimmäisen kauden kansanedustaja Uudeltamaalta. Sivistysvaliokunnan jäsen, tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja, ympäristövalio-kunnan varajäsen. Luottamustoimet: Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan varajäsen, Itämeren parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan varajäsen, Sitran hallintoneuvoston jäsen. Tausta: Näyttelijä, viihdetaiteilija. Palkittiin vuonna 2016 parhaan sivuosan Jussi-palkinnolla elokuvasta Kätilö. Perhe: Naimisissa, kaksi lasta. Vapaa-aika: Luonnossa liikkuminen ja oman puulajipuiston hoitaminen. |
Ohjenuorani-juttusarjassa vihreät poliitikot jakavat elämänsä ja työnsä tärkeimpiä periaatteita ja oivalluksia.
teksti: Kaisa Viitanen
kuvat: Kirsi-Marja Savola
Pirkka-Pekkaa voit seurata Instagramissa, Twitterissä ja hänen kotisivuillaan.
Vihreät - De Gröna