Miten kulttuurialan työllisten turvaa pitäisi vahvistaa? 3 näkökulmaa koronapandemiasta saatuihin oppeihin

Kulttuurialasta tuli korona-ajan väliinputoaja ja suuri kärsijä. Kysyimme kolmelta asiantuntijalta, mitä pandemiasta pitäisi oppia.

Kitaristi Mikko Kosonen: ”Itsensä työllistävien sosiaaliturva on saatava kuntoon”

Mikko Kosonen on helsinkiläinen kitaristi, joka löysi pandemian aikana itsestään periksiantamattoman ja huonosti epäoikeudenmukaisuutta kestävän aktivistin.

”Musiikki kuuluu sankariammatteihin, joissa on show must go on -meininki. Omista tunteista tai epävarmuuksista ei puhuta. Kun korona pamahti päälle, ryhdyin pohtimaan, kuinka meidän alan ihmiset voivat. Näin, kuinka monilta lähti elämän pohja pois”, Mikko Kosonen kertoo.

Mikko Kosonen

Kitaristi, joka ei suostu olemaan hiljaa, lukee Kososen Twitter-tilin kuvauksessa.

”Minulla on ollut koronan aikana töitä ja talous kunnossa. Siksi olen pystynyt toimimaan alan äänitorvena. Jaksan nostaa epäkohdat esiin, koska moni muu ympärilläni ei jaksa. Rupesin ottamaan selvää asioista, puhumaan ja kirjoittamaan. Sain seuraajia Facebookiin ja Twitteriin. Höpinöilleni oli selvästi tarvetta.”

Kososta kiinnosti, miten kulttuurialan työntekijöistä puhutaan politiikassa ja miten tukiasiat oikein menevät.

”Olen toiminut intuitiivisesti, tehnyt kuten minusta on tuntunut oikeudenmukaiselta. Aloin kontaktoida ihmisiä, järjestöjä ja poliitikkoja, haastaa heitä. Tapasin pääministeri Sanna Marinin Kesärannassa ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen. Olen myös tavannut järjestöjen edustajia ja esiintynyt paljon mediassa.”

Puolentoista vuoden aikana Kososelle on selvinnyt, kuinka vinksallaan asiat ovat ja miten niitä voisi parantaa. Kosonen nimeää kolme asiaa, joihin pitäisi puuttua välittömästi. Eivätkä ne koske vain muusikoita ja taiteilijoita, vaan paljon suurempaa joukkoa ihmisiä.

”Ensinnäkin freelancereiden ja itsensä työllistävien sosiaaliturva on saatava kuosiin. Koronakriisi osoitti, että moni ei ole oikeutettu oikeudenmukaisiin tukiin ja kohteluun. Olen huomannut, että TE-toimistot ja päättäjät ovat hämillään, kun asiasta edes yritetään puhua. Freelancerit ja itsensä työllistävät rinnastetaan yrittäjiin, vaikka he kaikki eivät ole yrittäjiä.”

Kulttuuriala voisi Kososen mukaan olla uranuurtaja, kun työmarkkinat siirtyvät yhä enemmän itsensä työllistämisen suosimiseen.

”Tarvitaan järjestelmä, joka pitää itsensä työllistävät ihmiset turvassa ja sosiaaliturvan piirissä. Jos putoaa esimerkiksi pandemiarajoitusten aiheuttamaan toimeentulokuoppaan ilman sosiaaliturvaa, sieltä on vaikea päästä ylös.”

Kososen toinen huoli tulee vielä lähempää, musiikkiteollisuudesta.

”Kulttuuripoliittiset mekanismit, rakenteet, tukijärjestelmät ja sosiaaliturva eivät osaa reagoida markkinalähtöiseen musiikkiin, jossa esimerkiksi minä toimin.

Kulttuuripolitiikka nähdään Kososen havaintojen mukaan apurahapolitiikkana, ja ihmisten on vaikea ajatella esimerkiksi musiikkia elinkeinona. Osa musiikin vapaasta kentästä, johon kuuluu muusikoiden lisäksi teknistä väkeä, on väliinputoajia.

”Koronakriisi osoitti, ettei ole olemassa rakenteita, jotka ymmärtäisivät esimerkiksi musiikkialaa elinkeinona ja sen toimijoita. Osa musiikkibisneksestä pitää tunnistaa elinkeinoksi, siirtää työ- ja elinkeinoministeriön piiriin ja käsitellä elinkeinona.”

Kolmanneksi Kosonen kiinnittää katseen puolueiden kulttuuriohjelmiin.

”On iso kansallinen kysymys, mitä kulttuurista ajatellaan ja miten sitä arvotetaan. Haluan keskusteluun kunnianhimoa, realismia ja näkyvyyttä. Ei tarvita ”kulttuuri on tärkeä voimavara” -tyyppisiä lauseita, vaan kasvuun ja kukoistukseen tähtääviä eriteltyjä kulttuuripoliittisia linjauksia. Uskon, että esimerkiksi musiikkibisneksessä ja tapahtumateollisuudessa on kasvupotentiaalia, kunhan myös toimialaa kuunnellaan.”

Kulttuurialan laaja-alaisuus ja monimuotoinen ekosysteemi tekevät edunvalvonnasta vaikeaa. Kabineteissa kulttuurialaa ei voi edustaa vain yksi tai kaksi henkilöä.

”Kulttuuriala ja musiikkialan järjestöt ovat tehneet valtavasti töitä, esimerkiksi Music Finlandin Kaisa Rönkkö. Ilman sitä tilanne olisi vielä huomattavasti pahempi. On myös poliitikkoja, jotka ovat yrittäneet tehdä muutosta ja auttaa.”

Sulun purkaminen sekä ilahduttaa että huolestuttaa Kososta.

”Uskon, että voimme oppia pandemiasta, kuinka vastaavanlaisiin tilanteisiin pitää varautua. Riski on, että kaikki palaavat vanhaan ja toimitaan kuten ennenkin. Ymmärrän, että nyt kulttuurialalla toimivien on pakko tehdä rahaa ja tulosta. Mutta sen rinnalla pitää analysoida, minkälaisilla rakenteilla voidaan välttää näin suuri katastrofi tulevaisuudessa. Aion tietoisesti käyttää aikaa asian miettimiseen. Uskon ja toivon, että muutkin tekevät niin.”

Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen: ”Tarvitaan tartuntatautilain kokonaisuudistus”

Rosa Meriläinen on Helsingissä asuva kirjailija ja poliitikko. Hän oli Vihreiden kansanedustaja vuosina 2003–2008. Kulta ry:n pääsihteerinä hän on toiminut järjestön perustamisesta vuodesta 2018 lähtien. 

Rosa Meriläinen

”Kulttuuri- ja taideala kuuluvat pandemiasta pahimmin kärsiviin aloihin. Se ei ole mielipide, vaan fakta. Kun pandemia alkoi toissa keväänä, monet kulttuurilaitokset laittoivat ovet kiinni jo ennen kuin viranomaiset sitä vaativat. Haluttiin toimia vastuullisesti. Se kuvastaa minusta kulttuurialaa hyvin”, sanoo Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen.

Ensimmäisenä koronakeväänä kulttuurialaa kannatteli ajatus venymisestä kriisin myötä. Haluttiin osallistua, ilahduttaa ja tukea.

Suurin yllätys Meriläisen mukaan oli, että ei ollut olemassa mitään toimintatapaa tilanteeseen, jossa koko maa on käytännössä kiinni. Ei mitään vaihtoehtoa täyssulun ja aukiolon välille. Se pudotti kulttuuri- ja taidealan työlliset tilaan, jossa he eivät voi tehdä työtään.

Kulttuurialan työllisistä 28 prosenttia on yrittäjiä, kuukausipalkkaisia töitä on tarjolla vain osalle. Taide- ja kulttuurielämä pyörii suurelta osin freelancereiden ja erilaisten yksinyrittäjien avulla.

”Jälkiviisaudessa pitää olla maltillinen”, Meriläinen muistuttaa.

Monia asioita olisi voinut tehdä toisin, jos olisi tiedetty, kuinka pitkä pandemiasta tulee. Strategioiden ja tutkimusten tekeminen vastaavien tilanteiden varalle on ollut jo pitkään käynnissä. Meriläiselle on selvää, että joihinkin asioihin on tartuttava viipymättä.

”Olemme ensimmäisestä koronakeväästä asti vaatineet tartuntatautilain kokonaisuudistusta, jossa lähtökohtana ovat elinkeinovapaus ja eri elinkeinojen yhdenvertaisuus. Tartuntatautilain nojalla voidaan sulkea ja rajoittaa yleisötilaisuuksia mutta ei voida rajoittaa esimerkiksi ravintoloiden toimintaa, joukkoliikennettä tai muita elinkeinoja.”

Se on Meriläisen mukaan johtanut järjenvastaisiin tilanteisiin, kuten teatteriesityksiin lähes tyhjille katsomoille. Samaan aikaa ravintolat ovat saaneet olla auki rajoitusten mukaan.

”Nyt meillä on turvallisen tapahtuman järjestämisen ohjeet, jotka mahdollistavat yleisötilaisuuksien järjestämisen myös pandemian aikana. Koronapassista tulee tärkeä vaihtoehto koronarajoituksille.”

Myönteiselle puolelle Meriläinen nostaa pandemian tuomat julkiset keskustelut kulttuurin arvosta ja merkityksestä. Se on tuonut esiin myös kulttuurin ja taiteen roolin elinkeinona. Kulta ry. julkaisi keväällä tutkija Leevi Saaren selvityksen Kulttuurin puolesta – 24 keinoa kulttuuri- ja taidealan tukemiseksi covid19-pandemian jälkeen.

Saari kirjoittaa muun muassa resilienssin vahvistamisen tarpeesta.

”Kulttuuriala on laboratorio prekaareille työmarkkinoille – joustaville, jos sanotaan positiivisesti. Prekaarityön tekemisen tapa on laajenemassa muillekin aloille: on alustataloutta, nollatuntijärjestelmiä ja vain tehdyistä keikoista maksetaan -järjestelmiä. On iso kysymys, miten yhteiskunta voi olla turvallinen paikka heille, jotka eivät ole kuukausipalkalla”, Meriläinen sanoo.

Etlan tutkimusjohtaja Jyrki Ali-Yrkkö: ”Lähtötasolle palautuminen vie vuoden”

Jyrki Ali-Yrkkö on Etlan tutkimusjohtaja. Ali-Yrkköä kiinnostavat muun muassa globaalit arvoverkostot, yritysstrategiat, digitalisaation vaikutukset, suomalaisten yritysten kansainvälistyminen sekä teollisuuden investoinnit ja rahoitustekijät.

”Yleensä tekemämme tutkimushankkeet kestävät kuukausia ja usein jopa yli vuoden. Nyt tuli pandemia, ilmiö ja tarve, ja pystyimme reagoimaan siihen nopeasti. Tapahtuma-alan rooli Suomen taloudessa -raportti tehtiin viidessä viikossa. Raportoimme jotakin, jonka etsiminen aineistosta vaati kekseliäisyyttä ja tarkkuutta”, Jyrki Ali-Yrkkö innostuu.

Jyrki Ali-Yrkkö

Ajatus raportista tuli Ali-Yrkölle muutamalta kotimaiselta eturivin artistilta, jotka kritisoivat keväällä Etlan julkaisemaa toimialakatsausta.

He olivat sitä mieltä, että eniten kärsinyt ala ei ole majoitus- ja ravitsemusala vaan kulttuuriala, jonka elinkeinon harjoittaminen oli estetty kokonaan.

”Tiesin ongelman, kritiikki oli paikallaan. Ongelma oli, että tapahtuma-ala ei ole toimiala, joka olisi helposti poimittavissa tilastoista. Kansainvälisesti käytetyssä luokituksessa ei ole esiintyvä artisti -luokitusta. Lisäksi esimerkiksi konserttien järjestämiseen osallistuu artistin lisäksi monenlaisia toimijoita aina valaistuksen järjestäjistä äänentoistojärjestelmien vuokraajiin. Keksimme kuitenkin, miten voimme saada riittävän tarkat luvut ilmiöstä.”

Tapahtuma-ala tuottaa 1,2 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Yritysten lisäksi alalla on yhdistyksiä, säätiöitä ja julkisen sektorin organisaatioita. Tapahtuma-alaan lasketaan muun muassa messut ja erilaiset viihde-, kulttuuri-, urheilu- sekä uskonnolliset tapahtumat.

Ala oli ollut viime vuodet hyvässä nousussa, mutta korona lähes romahdutti sen. Ali-Yrkkö tarkentaa, että tapahtuma-ala on muihin aloihin verrattuna hyvin erilainen: toimijat ovat pieniä tai keskisuuria, suuria toimijoita ei ole. Toimialan liikevaihto putosi 22–25 prosenttia, liikevoitto peräti 65 prosenttia.

”Se johtui osin rajoitustoimista mutta myös ihmisten oma-aloitteisesta käytöksestä olla käymättä missään.”

Ihmisillä on nyt tarve kokemuksille. Entinen normaali on taas uutta ja jännittävää.

”Se tulee näkymään selvästi yritysten tuloksissa. Ei vielä hirveästi tämän vuoden luvuissa, sillä pari kuukautta ei riitä pelastamaan koko vuotta. Uskon, että kasvu tulee olemaan vauhdikasta. Palautuminen tasolle, jolta on lähdetty, vie vuoden. Se edellyttää, että pandemia ei käynnisty uudestaan ja että talouden kehitys on suotuisaa. Takapakin mahdollisuus on aina olemassa.”

Ali-Yrkkö on ehtinyt kokea muutaman ison kriisin. Tulevaisuuden ennustamisessa se ei auta.

”Viisaus on siinä, että kaikki kriisit ovat oman näköisiään – ja erityisesti tämä. Talouskriisien pohjalla on yleensä talouteen liittyvä syy, kuten öljykriisi, finanssikriisi tai 1990-luvun lama. Koronakriisin synty ei ollut taloudessa vaan epidemiologiassa. Poikkeuksellista on sekin, että kovimmin kärsivät palvelualat, eivätkä suuret toimialat, kuten teollisuus ja rakentaminen.”

Suhdannevaihtelut kuuluvat talouden luonteeseen. On vaikeaa keksiä yleispätevää tapaa vähentää tai välttää niitä, mutta monipuolinen elinkeinorakenne pehmentää suhdannevaihtelun vaikutuksia.

”Tapahtuma-alan 1,2 prosentin osuus bruttokansantuotteesta on hyvä asia. Lukuna se on iso! Yhteiskunnassa on erittäin hyvä olla paljon erityyppistä toimintaa. Tällöin koko talous ei notkahda, jos yksi toimiala tai iso yritys huojuu. Tämäkin on nähty ja koettu Suomessa.”

Koronan vaikutuksia yhteiskuntaan ja talouteen tullaan analysoimaan perusteellisesti. Etlassa tutkitaan muun muassa sitä, miten Business Finlandin myöntämä kehittämisrahoitus vaikutti yrityksiin. Rahoitusta myönnettiin yhteensä noin miljardin euron arvosta.

”Tätäkin raporttia olisi mielenkiintoista jatkaa: ketkä hyötyivät eniten, ketkä kärsivät eniten ja mitkä tekijät yhdistivät pandemian voittajia.”

Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto: ”Kannatan perustuloa sosiaaliturvan loukkujen poistamiseksi”

Outi Alanko-Kahiluoto

”Tukalin tilanne koronan aikana on ollut freelancereilla, jotka putosivat työttömyysturvan ulkopuolelle. Freelancereiden oikeutta työttömyysturvaan on vahvistettava. Samalla on lisättävä kulttuurialan työpaikkoja, jotta yhä useampi kokisi luovat alat turvallisena tapana tehdä työtä.

Silpputyötä tekevän eläketurva ja mahdollisuus suunnitella elämää on väistämättä heikko. Kannatan perustuloa sosiaaliturvan loukkujen poistamiseksi.

Taiteen rahoituksen vahvistamiseksi tulisi 1–2 prosenttia kaikkien hankintojen kokonaiskustannuksista kuntien ja valtion budjetissa käyttää taiteen tukemiseen.”

Outi Alanko-Kahiluoto, kansanedustaja  

Teksti: Sirkku Saariaho
Kuvitus: Tuomas Ikonen
Mikko Kososen kuva: Jonna Öhrnberg
Rosa Meriläisen kuva: Heli Sorjonen
Jyrki Ali-Yrkön kuva: Etla