Luonto on pulassa ja tarvitsee kuntien apua – näillä päätöksillä luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen voidaan pysäyttää
Kuntapoliitikoilla on tärkeä tehtävä. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on nyt tehtävä päätöksiä, jotta elonkirjo ei jatka köyhtymistään. Luontokadon pysäyttämiseksi on kunnissa toteutettava ekologinen siirtymä. Ympäristöministeriön Kunta-Helmi-ohjelma tuuppasi kuntien luontotöihin vauhtia.
Parikymmentä talkoolaista muodosti viime syksynä Turun Kuninkojalla ämpäriketjun. Soraämpäri kulki vauhdilla kädestä käteen, kunnes ketjun viimeinen lenkki heilautti soran puroon, lähetti tyhjän ämpärin takaisin ja vastaanotti taas uuden.
Valonian eli Varsinais-Suomen kuntien yhteisen asiantuntijaorganisaation ohjastamassa soraketjussa oli Valonian, WWF:n, Turun kaupungin ja paikallisten K-kauppiaiden edustajia. Talkoot Kuninkojan kunnostamiseksi alkoivat Valonian virtavesihankkeena, mutta jatkuivat ympäristöministeriön Kunta-Helmi-rahoituksella.
Valonian vesiasiantuntijan Janne Tolosen mukaan Kuninkojan kaltaiset edes osittain luonnontilaiset purot ovat suoranainen harvinaisuus Etelä-Suomessa, josta kaupunkipurot ovat käytännössä hävinneet. Kuninkojan kunnostukset ovatkin hyvä esimerkki Kunta-Helmin tavoitteista: kaupunkiketojen, lehtojen, pienvesien ja rantojen hoito- ja ennallistamisohjelmalla turvataan luonnon monimuotoisuutta.
”Vaikka Kuninkoja on varsin pieni, sillä on ekologista merkitystä”, Tolonen toteaa.
”Puron uoma tarjoaa ainutlaatuisen monipuolisen elinympäristön monille putkilokasveille ja hyönteisille. Puro ympäristöineen muodostaa monille eliöille tärkeän ekologisen käytävän läpi kaupungin. Samalla se on hieno osa kaupunkiluontoa ja lähivirkistyskohde.”
Turun lentokentän läheltä Pomponrahkan suojelualueelta alkavan Kuninkojan päähaara on lähes kahdeksan kilometriä ja valuma-alue vajaa kolmekymmentä neliökilometriä.
Puro on osa sitä historiaa, johon suo-, pelto- ja metsäojitukset ovat jättäneet jälkensä Varsinais-Suomen virtavesissä. Peltojen raivaamiseksi kuivattiin järviä ja räjäytettiin koskia. Joet toimivat pitkään viemäreinä, niitä padottiin, perattiin ja niihin laskettiin teollisuuden jätevesiä. Nykyään Kuninkojaa kuormittavat erityisesti hulevedet, ja se virtaa läpi monien siltarumpujen, joita ei ole suunniteltu luonnon ehdoilla.
”Onneksi jätevesien puhdistus on kehittynyt, ja teollisuuden päästöt ovat pienentyneet. Puron kunnostaminen on haastavaa mutta ei mahdotonta”, Janne Tolonen toteaa.
Kunta-Helmi-hankkeessa Kuninkojan uomaa kunnostetaan palauttamalla kivi- ja sorapohjaisia koski- ja virtapaikkoja. Rantavyöhykkeitä ja tulva-alueita ennallistetaan osin Helmi-rahoituksella. Valuma-alueella olevan Pomponrahkan suon ennallistaminen on myös yksi Kunta-Helmin kohteista. Kuninkojaan suunnitellaan taimenten lisäksi jo hävinneeksi luullun jokirapukannan istutuksia. Rantametsien hoidolla pyritään säilyttämään puroeliöstölle sopivat olosuhteet.
”Olisi hienoa, jos pystyisimme tulevaisuudessa myös vähentämään vesistöihin päätyvää ku ormitusta sekä varautumaan Kuninkojalle tyypillisin tulviin ja kuiviin ajanjaksoihin. Ilmastonmuutos lisää näitä ilmiöitä, ja erityisesti rakennetulla kaupunkialueella vesienhallinnan haasteet kasvavat. Tulvavesille pitäisi jättää riittävästi tilaa tiivistyvässä kaupunkirakenteessa. Pomponrahkan ennallistaminen palvelee myös tätä hydrologian ennallistamista ja vesienhallintaa”, Janne Tolonen kertoo.
|
Tiesitkö?
|
Kunta-Helmi tukee kuntien luontotyötä
Hallituksen historiallisten luonnonsuojelupanostusten myötä ympäristöministeriö käynnisti toissa vuonna Helmi-elinympäristöohjelman, jotta Suomen luonnon jatkuva köyhtyminen saataisiin pysäytettyä. Helmin rahoituksella suojellaan ja kunnostetaan uhanalaisia elinympäristöjä.
Viime vuonna Helmi-ohjelma sai lisävauhtia 36 kunnassa, kun Kunta-Helmin avustuksilla käynnistettiin 47 luonnonhoitohanketta. Hankkeiden yhteisbudjetti on noin 3 miljoonaa euroa, josta ympäristöministeriön avustusosuus on noin 2,3 miljoonaa euroa.
”Läheskään kaikki hakijat eivät päässeet mukaan. Kriteerinä oli, että hanke-esityksessä keskityttiin olemassa olevien luontokohteiden suojeluun ja hoidolliseen kunnostamiseen, ei uusien kohteiden, kuten hulevesikosteikoiden, rakentamiseen”, kertoo erityisasiantuntija Hanna-Leena Keskinen ympäristöministeriöstä.
Hakemusvaiheessa ministeriössä havaittiin kuntien erilaiset valmiudet lähteä luonnonsuojeluhankkeisiin. Jossain kunnassa saattoi olla vain yksi ehdotuksen laatinut ympäristövastaava, toisessa esityksen takana oli kokonainen suunnitteluryhmä.
Valonia on hyvä esimerkki yli kuntarajojen tehtävästä luontotyöstä. Jo 1990-luvulla toimintansa aloittanut varsinaissuomalaisten kuntien yhteinen kestävän kehityksen asiantuntijaorganisaatio auttaa alueensa kuntia, yrityksiä ja asukkaita.
Kun seitsemän Valonia-kuntaa yhdisti voimansa Kunta-Helmi-hakemukseen, apua saatiin yli kolmenkymmenen luontokohteen hoitamiseen perinnemaisemista pähkinäpensaslehtoihin ja lintuvesikosteikkoon.
”Valonian vastuulla ovat hankkeen koordinointi, asiantuntijatyö, viestinnän päävastuu sekä hankehallinto, jolloin kunnat voivat keskittyä varsinaisten luonnonhoitotöiden toteuttamisiin”, kertoo Valonian ympäristöasiantuntija Katariina Yli-Heikkilä.
”Yhteisen hankkeen kautta kunnat pystyvät sekä jakamaan kokemuksia luonnonhoidon toteutuksesta että yhdistämään resurssejaan. Tavoitteena on juurruttaa toiminta osaksi kuntien ympäristönhoitoa.”
|
Tietoisku: Monimuotoisuus on elinehto
|
Luonto lisää kunnan vetovoimaa
Kuntaliiton ympäristöpäällikkö Miira Riipinen kehuu Kunta-Helmiä erittäin tervetulleeksi projektiksi.
”Se, että kunnille osoitetaan suoraa rahoitusta konkreettiseen luonnonsuojeluun, on suorastaan historiallinen päänavaus”, Riipinen sanoo.
Monissa kunnissa tehdään Miira Riipisen mukaan jo ilman avustuksiakin luontotyötä: kartutetaan luontotietoa, kunnostetaan ja suojellaan alueita, suunnitellaan maankäyttöä ja kaavoitetaan luontoa säästäen, torjutaan haitallisia vieraslajeja, uudistetaan metsien ja viheralueiden hoitokäytäntöjä. Joissakin kunnissa luonnon tilan seurantaa hyödynnetään jo koulujen opetuksessa.
Viime syksynä perustettiin myös Suomen ympäristökeskuksen ja Kuntaliiton vetämä Luontokunnat-verkosto, joka tukee kuntien luontotyötä tarjoamalla mahdollisuuksia jakaa hyviä käytäntöjä.
”Kuntien resurssit luontotyöhön vain ovat tosi niukat. Kunnilla on toki mahdollisuus allokoida luontotoimiin, ja niin on tehtykin. Rahan käyttö on kuitenkin aina sen varassa, miten päätökset kunnassa kulloinkin kulkevat”, Riipinen toteaa.
”Kunta-Helmin kolme miljoonaa ei ole paljon, kun sitä jakamassa on 36 kuntaa, mutta sillä on merkitystä, että vihdoin valtion tasolla nähdään kuntien tarvitsevan tässä apuja.”
Luontoon satsaaminen ei ole kunnille pelkkä menoerä. Suomi on valittu maailman vetovoimaisimmaksi luontomatkailukohteeksi. Asukasbarometrien mukaan luonto on sijainnin ja liikenneyhteyksien jälkeen kaupunkialueiden tärkein viihtyvyyteen vaikuttava tekijä, puhumattakaan lähiluonnon merkityksestä ihmisten hyvin-voinnille.
”Luonnon monimuotoisuutta vahvistavat toimet voivat näkyä kuntatasolla luontomatkailun edellytysten paranemisena sekä kunnan vetovoiman ja elinvoimaisuuden lisääntymisenä”, Riipinen kiteyttää.
|
Tietoisku: Suomessakin luontokato on kiihtynyt
|
Perinnebiotoopit ovat aarreaittoja
Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa perinnebiotooppien hoitoa ja kunnostuksia koordinoiva Liina Salonen on kasvanut Taivassalon kedoilla, isänsä pitämillä orivarsalaitumilla. Hän muistaa hakamaaniittyjen uljaat pylväskatajat, kissankellot ja ketoneilikat. Samoin perhoset, heinäsirkat ja kuhisevat pikkuötökät, jotka lehahtivat esiin, kun niityllä kulki.
Nyt Liina Salosen lapsuuden maisema on maakunnallisesti arvokkaaksi inventoitu perinnebiotooppi. Monessa pusikossa tarvitaan vesuria, jotta korkean heinikon ja pensaikon läpi pääsee tunkeutumaan vanhan laidunmaan pylväskatajien luokse ja jotta maastoa saadaan taas avatuksi perinteisille ketokasveille.
Helmi-ohjelman tavoitteena on kunnostaa vuoden 2023 loppuun mennessä 15 000 hehtaaria perinnebiotooppeja. Pelkästään Varsinais-Suomen ELY:n piirissä inventointitarve oli 3 000–4 000 hehtaaria. Näistä jo 1 200 hehtaaria inventoitiin viime vuonna.
Lauhkean ilmaston ja laidunnukseen perustuneen asutushistorian vuoksi Varsinais-Suomessa on maan arvokkaimpia perinnebiotooppeja.
”Maatalouden muutoksen myötä perinteisistä laidunnusalueista on tullut osa uhanalaisinta luontoa. Jopa neljännes Suomen uhanalaisista lajeista on riippuvaisia tällaisista ihmisen muinoin muovaamista alueista”, Liina Salonen kertoo.
Iso osa perinteisen karjatalouden muovaamista kedoista, niityistä, hakamaista ja metsälaitumista kärsii umpeen kasvamisesta, liiasta heinittymisestä ja rehevöitymisestä. Etenkin paahteiset kedot ovat jääneet vaille hoitoa, koska ne vaativat työlästä niittoa.
”Ne ovat kuitenkin voimakkaasti uhanalaistunutta luontoamme. Perinnebiotooppeihin kuuluvat metsälaitumet, hakamaat ja niityt tarvitsevat jatkuvaa hoitoa, jotta umpeenkasvu voidaan estää.”
Mutta miksi hoitaa taantuvia, laiduntavasta karjasta riippuvaisia alueita?
”Siksi, että perinnebiotoopit ovat lajistoltaan erittäin rikkaita elinympäristöjä, yhdellä niittyneliömetrillä voi olla jopa 30–40 putkilokasvilajia. Suomen perinnebiotoopit ovat lajistoltaan varsinaisia aarreaittoja”, sanoo Salonen.
Niityt ja kedot ovat pölyttäjähyönteisille tärkeitä elinympäristöjä – ja pölyttäjien vähentyminenhän on maailmanlaajuinen ongelma. Apua tarvitsevat myös monet uhanalaiset lajit, kuten noidanlukot, ketokatkero, pikkuapollo, punakeltaverkkoperhonen ja luonnonlaitumista riippuvainen naudanlantiainen.
Salonen huomauttaa, että perinnebiotooppien hoito on monelle viljelijälle varteenotettava tulon lähde. Osa karjankasvattajista on jo erikoistunut perinnemaisemien hoitoon, esimerkiksi linnus-tolle tärkeitä merenrantaniittyjä pidetään avoimina karjan avulla.
”Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa kuluttaja voisi ostaa luonnonlaitumilla tuotettua lihaa. Vapaastilaiduntanut karja on paitsi edistänyt luonnon monimuotoisuutta, myös saanut elää lajityypillistä elämää”, Liina Salonen miettii.
Hyviä tekoja – näin voit toimia luonnon hyväksi!
Perusta niitty. Se on yksi helpoimmista ekoteoista, jos sinulla on piha, pelto tai edes puutarhannurkka luonnonkasveille. Uhanalaiset kasvit ja hyönteiset, erityisesti pölyttäjät kiittävät.
Mene virtavesitalkoisiin ja ”adoptoi” puro, jonka suojelua alat edistää. Kaupunkipurot ovat arvokkaita luontokohteita ja myös lajien ”katuja”, kun ne siirtyvät paikasta toiseen.
Osallistu kansalaistiedeprojekteihin. Luontoliitolla on kevatseuranta.fi, tiira.fi kerää havaintoja linnuista, matoseuranta.it madoista, laji.fi kokoaa kaikenlaisia luontohavaintoja ja jarvi-wiki.fi vesien kuntoon liittyviä huomioita.
teksti: Eeva Pitkälä
pääkuva: Miriam Sevón
kuva Taivalsalosta: Liina Salonen
kasvikuva: iStock
Vihreät - De Gröna