Eriarvoistuminen lisääntyy suomalaisissa kouluissa – viisi perusopetuksen isoa haastetta, jotka pitäisi saada ratkaistua
Vihreässä kunnassa jokaiselle lapselle taataan tasavertainen mahdollisuus oppia ja edetä opintopolullaan. Mutta koululla on haasteita. Osaamisen erot ovat kasvaneet, perusopetus on eriarvoistunut, niin koululaiset kuin opettajat uupuvat. Pohdimme kolmen opettajan ja vihreän vaikuttajan kanssa, miten kouluissa saataisiin perusasiat kuntoon.
Hyvät uutiset ensin: kansainvälisesti vertaillen suomalaisissa kouluissa menee hyvin, ja nuorten lukutaito on edelleen maailman kärkeä.
Samaan aikaan eriarvoistuminen on lisääntynyt. Erot oppimisessa ovat venähtäneet. Taidoiltaan sekä heikoimpien että parhaimpien oppilaiden määrä on lisääntynyt. Vanhempien sosioekonomisen aseman ja asuinpaikan merkitys lapsen koulumenestykselle on kasvanut selkeästi.
Perusopetuksen eriarvoistuminen näkyy varsinkin kaupungeissa. Niihin on kerääntynyt varallisuutta, mutta on myös taskuja, joissa huono-osaisuus kertautuu.
”Samoihin kouluihin kasaantuu heikommista lähtökohdista tulevia lapsia”, väitöskirjatutkija Heidi Huilla Helsingin yliopistosta sanoo.
”Esimerkiksi lapsia, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea tai ruotsia. Se ei tietenkään tee näistä lapsista ongelmallisia, mutta se vaikuttaa koulun arkeen. Siellä tarvitaan enemmän resursseja, pätevää henkilökuntaa ja pienempiä ryhmiä.”
Huilla on tutkinut kouluja ja huono-osaisuutta kaupungeissa. Yksi koulujen eriarvoistumista lisäävä tekijä ovat hänen mukaansa kouluvalinnat.
”Kansainvälinen tutkimus puhuu sen puolesta, että jos perhe saa vapaasti tehdä kouluvalintoja, se eriyttää kouluja isosti.”
Esimerkiksi painotettuun opetukseen, kuten musiikkiluokalle tai liikuntapainotteiseen kouluun, pääsyssä lapsi hyötyy siitä, että on harrastanut lajia aiemmin. Monet harrastukset ovat kalliita.
”Näille painotusluokille kasaantuu taustoiltaan samanlaisia oppilaita, hyväosaisista perheistä tulevia lapsia.”
Suomessa ilmiö on vielä maltillinen.
”Eikä kukaan sano, etteivät perheet saisi tehdä valintoja, mutta se on asia, jota on syytä seurata tarkasti.”
Myös opetusryhmien muodostamista kouluissa pitäisi Huillan mukaan tutkia nykyistä tarkemmin, jotta eriarvoistumista ei syntyisi koulujen sisälle.
”Millaisia ryhmiä muodostetaan esimerkiksi erityisen tuen oppilaista tai painotetun opetuksen ryhmistä? Mitä eri tavat ryhmitellä oppilaita tuottaa? Miten se vaikuttaa siirtymiseen seuraavalle koulutusasteelle?”
Luokalla on iso merkitys oppilaan kokemukseen koulussa oloajasta ja omista mahdollisuuksista.
”Se voi vaikuttaa esimerkiksi oppilaan uskomuksiin itsestään oppijana.”
Huilla sanoo, että Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna vielä hyvät mahdollisuudet puuttua tehokkaasti eriarvoistumisen haasteisiin, jos tahtoa löytyy.
Kunnissa päätetään monista peruskoulutuksen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen vaikuttavista asioista. Huillan mukaan on tärkeä herätä esimerkiksi siihen, että kaupunkien eri koulut voivat tarvita erilaisia lisäresursseja alueesta riippuen.
”Helsingissä on jo pitkään annettu lisärahoitusta kouluille, joiden alueella on alempi tulotaso. Kouluista on kiitelty tätä tukea.”
Myös esimerkiksi kaavoituksella ja oppilaaksi otolla, eli sillä, miten lapset jaetaan eri kouluihin, voidaan kunnissa vaikuttaa opetuksen eriarvoistumiskehitykseen.
Rahan lisäksi perusopetuksen tasa-arvoisuuteen on Huillan mukaan tärkeä vaikuttaa koulujen sisäisillä käytännöillä, kuten hyvällä johtamisella ja vahvalla oppilaista välittämisen eetoksella.
- Vihreä tavoite: Tuetaan erityisesti niitä kouluja, joissa on enemmän haasteita. Reppuraha-mallissa erityistä tukea tarvitseva lapsi tuo mukanaan koululle lisäresursseja.
- Vihreä tavoite: Satsataan jokaisessa kunnassa lasten ja nuorten lukutaidon kehittämiseen.
Haaste 1: Miten estetään se, ettei kukaan putoa tunneilla kelkasta?
Mitä ylemmille luokille mennään, sitä enemmän erot lasten oppimisessa ja osaamisessa kasvavat. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n mukaan ikäluokasta jopa yli 8 000 lasta jää ilman jatko-opintoihin tarvittavaa lukutaitoa.
Luokanopettajan ja Oulun kaupunginvaltuutetun Satu Haapasen kokemus on, että lähes kolmasosa lapsista tarvitsee tukea oppimisessa – joko siihen, että se on liian haastavaa tai helppoa.
Keskeisin keino osaamiserojen ehkäisyssä on Haapasen mukaan se, että luokassa on tarpeeksi aikuisia.
”Meillä on aivan liian isot ryhmät. Voi olla yli 30 oppilaan luokkia ja yksi aikuinen”, Haapanen sanoo.
Ryhmässä voi olla hyvin eritarpeisia lapsia. Jollain voi olla suomi toisena kielenä, jollain muita erityistarpeita, kuten kuulovamma tai aistiyli-herkkyys.
”Kouluilla pitäisi olla rahaa siihen, että voitaisiin antaa yksilöllisempää opetusta pienemmissä ryhmissä.”
Haapasen mukaan luokkiin tarvitaan lisää koulunkäynnin ohjaajia ja erityisopettajia.
”Koulunkäynnin ohjaajalla on todella tärkeä rooli. Hän seuraa koko ajan, pysyvätkö lapset mukana, ja tuo ilmi, jos jollain on vaikeuksia.”
Paitsi erityisopetukseen rahaa tarvitaan Haapasen mukaan myös tukiopetukseen, josta on nyt leikattu liikaa, esimerkiksi Oulussa. Opettajalla pitäisi olla mahdollisuus auttaa lasta koulupäivän päätteeksi.
”Tukiopetuksessa tarjoutuu tilaisuus jutella myös muista lasta tai nuorta koskevista asioista.”
Haapanen kaipaa kouluihin myös kulttuurinmuutosta. Oppimisen tukeminen on lapsen koko lähipiirin yhteinen asia.
”Koulu määrittää pitkälti, mitä lapsen pitäisi oppia, ja harvat vanhemmat tietävät, mitä heidän lapsiltaan odotetaan.”
Oppimisen tavoitteita pitäisi kirkastaa ja vuoropuhelua koulun ja kodin välillä lisätä. Haapanen toivoisi lisää matalan kynnyksen vapaamuotoisia tapaamisia vanhempien, opettajien ja oppilashuollon henkilöstön kesken. Esimerkiksi koulun alkuun vanhemmille voisi järjestää tutustumisjakson, jolloin kokoonnuttaisiin vaikka vain syömään yhdessä, Haapanen pohtii.
”Kun vanhemmat olisivat toisilleen tuttuja, voisi syntyä yhteishenki, että teemme tätä oppimisen tukemista yhdessä.”
- Vihreä tavoite: Tarjotaan moniammatillisena yhteistyönä oppimista tukevia tukitoimia ja turvataan jokaiselle oppilaalle ja opiskelijalle riittävästi henkilökohtaista ohjausta.
- Vihreä tavoite: Varmistetaan, että lapsen oikeudet toteutuvat jokaisen lapsen arjessa jokaisessa kunnassa. Tehdään kunnan päätöksistä lapsivaikutusten arviointi.
Haaste 2: Miten varmistetaan, että lapsi saa koulupäivän aikana riittävästi huolenpitoa?
Koululaisten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Ahdistus- ja masennusoireita on lähes joka kymmenennellä nuorella. Psyykkiset oireet ovat merkittävin syy muun muassa koulupudokkuuteen. Koronapandemia pahensi tilannetta, etenkin niiden, jotka jo valmiiksi ovat olleet heikommassa asemassa.
”Meillä Espoossa alkavat olla jo syksynkin koulupsykologin ajat varattuina”, Inka Hopsu sanoo. Hopsu on Espoon kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, Vihreiden kuntavaaliehdokas ja kansanedustaja, jolla on pitkä kokemus myös erityisopettajana ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opettajana.
Hopsun mukaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan monialaista yhteistyötä.
”Kyse on todella monitahoisesta asiasta. Se, miten perheet voivat, näkyy kouluissa.”
Aikuisia ja huolenpitoa pitää Hopsun mukaan löytyä niin koulusta kuin sen ulkopuoleltakin. Koulussa on oltava riittävästi opettajia, terveydenhoitajia, koulupsykologeja ja kuraattoreita.
”Lisäksi tarvitaan tukea perheille ja myös mahdollista muuta psykiatrista tukea lapselle ja esimerkiksi sairaalakoulupaikkoja”, Hopsu sanoo.
Lapsella ja nuorella pitäisi olla nopea väylä koulun ulkopuoliseen ammattiapuun, kun koululta loppuvat keinot. Hopsu huomauttaa, että nykyisinkin väyliä kyllä on, mutta niihin on pitkät jonot.
Kunnat ovat tähän asti voineet päättää oppilashuollon mitoituksesta eli terveydenhoitajien, kuraattorien ja psykologien määrästä kouluissa, mutta tähän on tulossa muutos.
”Hallituksessa tehdään juuri pysyviä henkilömitoituksia kuraattorien ja koulupsykologien osalta, jotta saataisiin työhön riittävä resurssi ja tasa-arvoinen pohja”, Hopsu sanoo.
Aina oppilashuolto ei ole edes kiinni rahasta. Esimerkiksi Espoossa on ollut Hopsun mukaan auki useita koulupsykologin paikkoja, mutta hakijoita ei ole.
”Psykologit kokevat, että koulupsykologin työ on niin aliresursoitua ja kuormittavaa.”
Kouvolan kaupunginvaltuutettu, Vihreiden kuntavaaliehdokas ja iltalukion opettaja Kaisa Spies nostaa esille monessa kunnassa tutun ongelman: oppilasmäärät pienenevät. Esimerkiksi Kuusankosken alakoulussa oppilaat ovat vähentyneet alle kymmenessä vuodessa 420:sta nykyiseen 240:een.
Se vaikuttaa myös oppilashuoltoon. Pieneen kouluun on vaikea saada omaa terveydenhoitajaa, kuraattoria ja psykologia. He piipahtavat vuoropäivinä, eivätkä näin ole myöskään mukana rakentamassa kouluyhteisöä ja -kulttuuria.
”Silloin on vaikeampi muodostaa moniammatillista, kiinteää porukkaa, joka pystyy reagoimaan vaikka kesken päivän ongelmatilanteeseen.”
Spiesin mukaan olisikin tärkeä mitoittaa koulut oikein. Yhdistämällä pieniä kouluja voitaisiin myös paremmin satsata opetuksen laatuun, esimerkiksi monipuolisempiin kielivalintoihin.
- Vihreä tavoite: Huolehditaan siitä, että jokainen voi asuinalueestaan riippumatta käydä kivaa koulua eikä kenenkään koulumatka muodostu kohtuuttoman pitkäksi.
- Vihreä tavoite: Parannetaan lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon niin kouluissa kuin kaupungin päätöksenteossa.
Haaste 3: Miten taataan, etteivät nuoret pala loppuun vaan kokevat koulunkäynnin merkitykselliseksi?
Noin joka kuudes 8.- ja 9.-luokkalainen kokee olevansa stressaantunut koulun vuoksi, ilmenee kouluterveyskyselystä. Stressin määrä on viime vuosina hieman lisääntynyt.
Taustalla on usein yksinäisyyttä sekä riittämättömyyden ja merkityksettömyyden tunteita. Eniten uupumista kokevat yläaste- ja lukioikäiset.
”Ongelma on todellinen ja mahdollisesti kasvava”, Kaisa Spies sanoo. ”Meidän pitäisi aidosti miettiä, miten me pystymme tukemaan nuoria.”
Spies on iltalukiossa opettaessaan nähnyt, miten moni ottaa paineita. Ylioppilastodistuksen merkityksen korostuminen jatko-opintoihin pääsyssä voi jatkossa lisätä paineita entisestään.
”Ajattelen, että koulun sisäinen toimintakulttuuri voisi olla yksi asia, jolla tätä voitaisiin ehkäistä”, Spies sanoo.
Tiedon ja oppimisen rinnalla olisi tärkeää korostaa monipuolista hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Kouvolassa on Spiesin mukaan hyviä kokemuksia esimerkiksi ammattikouluihin tuodusta useamman viikon mittaisesta orientaatiojaksosta opintojen alussa. Se on hänen mukaansa luonut yhteisöllisyyttä ja ymmärrystä siihen, mitä ollaan tekemässä.
”Keskeyttämisiä on saatu vähenemään, ja tämä voi olla yksi syy sen takana.”
Lukioihin voisi Spiesin mukaan tuoda samaa.
”Ettei puhuta vain ylioppilaskokeesta, suorituksesta.”
Merkityksellisen ja yhteisöllisen kulttuurin luomisessa olisi Spiesin mukaan tärkeä kuunnella nuoria itseään.
”Voi olla, että kun oma osallistuminen koulun kehittämiseen kasvaisi, koulunkäyntikin koettaisiin entistä merkityksellisemmäksi.”
Myös aikuislukioihin olisi Spiesistä tärkeä satsata, jotta jokainen nuori voi löytää itselle sopivan tavan opiskella. Nyt monissa kunnissa on ajettu aikuislukioita alas.
”Monelle siirtyminen aikuislukioon saattaa olla pelastus”, Spies sanoo. ”Se on mahdollisuus nimenomaan niille opiskelijoille, jotka eivät jaksa tai selviä tavallisen lukion arjessa esimerkiksi sosiaalisten haasteiden vuoksi. Aikuislukiossa yksilöllisempään opiskeluun tarjoutuu paremmat mahdollisuudet.”
- Vihreä tavoite: Torjutaan eriarvoisuutta turvaamalla oppilashuoltoa ja oppimisen tukea sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluita ja perheiden sosiaalista tukea.
Haaste 4: Miten varmistetaan jokaiselle lapselle turvallinen koulupäivä?
Vaikka kiusaaminen ja kouluväkivalta ovat vähentyneet valtakunnallisesti, ongelmaa ei monista keinoista ja yrityksistä huolimatta ole saatu kitketyksi. Kouluterveyskyselyn mukaan noin seitsemää prosenttia 4.–5.-luokkalaisista kiusataan joka viikko.
Kategorista ratkaisumallia ongelmaan on Inka Hopsun mukaan vaikea löytää, mutta erilaisia ratkaisuja etsitään jatkuvasti. Alkukeväästä hallitus päätti kiusaamista, väkivaltaa ja häirintää ehkäisevästä toimenpideohjelmasta. Käytössä on myös jo toimivia keinoja.
”Vertaissovittelusta ja Kiva Koulu -ohjelmasta on jo hyviä kokemuksia. Mutta niiden toteuttamiseen vaaditaan kouluissa aikaa ja vastuuhenkilöt, eivätkä ne yksin riitä.”
Monissa kunnissa on Hopsun mukaan myös kehitetty hyviä malleja, kuten tuotu nuorisotyöntekijöitä ja psykiatrisia sairaanhoitajia mukaan koulun arkeen ja tiivistetty yhteistyötä poliisin kanssa, jolloin kynnys olla yhteydessä madaltuu.
”Esimerkiksi Hämeenlinnassa, Kokkolassa ja Rovaniemellä on saatu kouluille oma nuorisotyöntekijä. Työn painopiste on ehkäisyssä. Aseman Lapsilla taas on käytössään K-0-toimintamalli, jossa selvitetään pitkään jatkuneita ja vaativia kiusaamistilanteita. Mutta tärkeää on myös, että lakiin on kirjattu velvollisuuksia. Kun kouluille tuli puuttumisvelvollisuus, lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi selkeästi”, Hopsu kertoo.
Lopulta kiusaamisen ja kouluväkivallan kitke-misessä palataan Hopsun mukaan aina siihen, että lapsilla pitää olla koulussa tarpeeksi aikuisia. Jos heitä on liian vähän, opettajan on mahdotonta huomata kaikkia tilanteita ja puuttua niihin.
”Koulujen arki on usein sitä, että opettaja ehtii pitää yhden puhuttelun tappelun nähtyään ja laittaa viestin Wilmaan, mutta tilanteet toistuvat, eikä kenelläkään ole riittävästi aikaa päästä kiinni siihen ongelmavyyhtiin”, Hopsu sanoo.
”Tärkeintä on, että jokaisella koulun aikuisella on valmius ja herkkyys puuttua riittävästi, etteivät ongelmat jää kytemään ja kasvamaan.”
- Vihreä tavoite: Kannustetaan koulua purkamaan turhia sukupuolirooleja luokkahuoneessa ja sen ulkopuolella.
- Vihreä tavoite: Turvataan kaikkiin kuntiin nuorisotila ja huolehditaan siitä, että sateenkaarinuorille löytyy turvallinen tapaamispaikka.
Haaste 5: Miten koulupäivän aikana voisi rauhassa keskittyä siihen, minkä vuoksi koulussa ollaan?
Kun puhutaan työrauhasta kouluissa, esiin nousee usein kolme asiaa: ryhmäkoko, opetustila sekä hyvin eritarpeiset oppilaat.
”Opettajat sanovat, että ryhmät alkavat olla niin heterogeenisiä, että on iso haaste suunnitella opetus niin, että se koskettaa ja osuu jokaiselle oppilaalle. Jos siinä ei onnistu, voi oppilaiden keskittyminen herpaantua, mikä taas häiritsee työrauhaa”, Inka Hopsu sanoo.
Inkluusiomallissa samassa luokassa voi olla erilaisilla tukipäätöksillä olevia lapsia, jotka tarvitsevat erityistä tukea oppimiseen.
”Ajattelen, että inkluusion ajatus on tosi tärkeä, jotta koulujen asenne ja ilmapiiri olisivat hyväksyviä niin, että erilaiset oppilaat voivat opiskella siellä”, Hopsu sanoo.
”Toimiakseen malli tarvitsee kuitenkin resursointia. Tarvitaan erityisopettajia ja avustajia sekä tarpeeksi koulutusta opettajille.”
Työrauhaan vaikuttavat myös opetustilat.
”Miten tilat esimerkiksi joustavat siihen, että opetusta voidaan eriyttää ryhmiin”, Hopsu sanoo.
Myös Satu Haapanen nostaa esille tilojen merkityksen työrauhalle.
”Nykykoulu kärsii tilanpuutteesta. Harva aikuinen suostuisi olemaan niin pienissä tiloissa sellaisen ihmismäärän kanssa päivästä toiseen.”
Satu Haapasen kotikunnassa Oulussa on menty hänen mukaansa säästöjen myötä yhä pienempiin neliöihin, vaikka tosiasiassa kouluissa tarvittaisiin tilaa lisää. Tilojen pitää olla myös selkeitä.
”Oppilaan on tiedettävä, mihin hän aamulla menee ja mahtuu. Levotonta liikkumista on vielä paljon, mikä on pois työrauhasta ja oppimisesta.”
- Vihreä tavoite: Koulutetaan opettajia ja huolehditaan heidän jaksamisestaan. Torjutaan opettajien lomautukset.
Lue lisää tavoitteistamme koulutuksen suhteen täältä. https://www.vihreat.fi/tavoitteet/koulutus/
Kolme tärkeää lisäpointtia – näihin tarvitaan muutosta
Korona-aika lisäsi entisestään opettajien uupumista. Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia opettajista kärsi eriasteisesta uupumuksesta joulukuussa 2020. ”Huomaan sen itsessänikin. Olen ollut yli kymmenen vuotta opettajana, aina innostunut ja todella motivoitunut. Mutta nyt se on ollut kyllä koetuksella”, Kaisa Spies sanoo. Moni asia lisäsi opettajien työmäärää poikkeusaikana: tunteja piti valmistella kokonaan uusiksi etäopetuksen vuoksi ja oppilaiden vointia ja etenemistä seurata eri kanavissa, mikä vie aikaa. Esimerkiksi Kouvolassa opettajia on myös lomautettu. ”Työ muuttui oikeastaan ihan täysin. Tuntuu, että työn hyvät puolet hävisivät ja ihmiset muuttuivat Teams-pallukoiksi.” Jo tavallisina aikoina moni opettaja on kokenut työmääränsä lisääntyneen. Osassa kouluista vanhentuneet tai huonot laitteet ja materiaalit ovat myös vaikeuttaneet työtä. Opettajat toivovat myös tukea oman osaamisen kehittämiseen, jotta työ pysyy mielekkäänä. Spiesin mukaan moni opettaja kokee turhautumista ja syyllisyyttä siitä, ettei koronan keskellä pystynyt täyttämään opetussuunnitelman vaatimuksia. ”Opettajat ovat hyvin tunnollisia. Toivoisin nyt esihenkilöiltä vahvaa signaalia opettajille: huolehtikaa jaksamisestanne ja uskaltakaa laskea rimaa, että työmäärä pysyisi kohtuullisena. Se ei ole ihan helppoa monelle opettajalle”, Spies sanoo. ”Opettajien jaksaminen on kuitenkin avain siihen, että oppilaskin voi paremmin.”
Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksen mukaan rasismia esiintyy Suomessa kaikilla koulutusasteilla varhaiskasvatuksesta alkaen. ”Tämä on tärkeä aihe nostaa. Suomessa toisen polven maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret menestyvät kantaväestöön nähden peruskoulussa heikoiten Euroopassa”, Inka Hopsu sanoo. Haasteita on hänen mukaansa sekä asenteissa että osaamisessa. ”Koulut ovat velvoitettuja tekemään yhdenvertaisuussuunnitelman. Kuitenkin kouluista yli kolmasosa ilmoitti tehneensä sen niin, että ne noudattavat kunnan tai kuntayhtymän tekemää suunnitelmaa – eli niillä ei ole omaa suunnitelmaa.” Suunnitelman tarkoituksena on Hopsun mukaan kuitenkin käydä läpi nimenomaan jokaisen koulun oma tilanne: onko täydennyskoulutusta tarpeeksi, onko ulkomaalaistaustaisten lasten vanhempia saatu integroitua koulun toimintaan mukaan, pelaavatko tulkkipalvelut… ”Pitäisi käydä läpi, että missä meillä on syrjintää tai rasismia, mitkä asiat eivät toimi kunnolla. Onko vaikka opettajanhuoneen asenneilmapiirissä ongelmaa? Tätä keskustelua pitää käydä ja etsiä ratkaisuja myös koulutasolla.”
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n mukaan Suomessa on jopa satoja homekouluja. Myös Kouvolan kaupunginvaltuutetulla Kaisa Spiesillä on niistä kokemusta. Hän on opettanut koulussa, joka on ollut osittain suljettu homeongelman vuoksi, sekä väistötiloina toimivissa parakeissa. ”Terveisiin, moderneihin oppimistiloihin pitäisi ehdottomasti panostaa. Vaikka aina sanotaan, että seinät eivät ole tärkeitä, jotain on pielessä, jos ne seinät sairastuttavat oppilaan”, Spies sanoo. Oppilaiden siirtäminen väistötiloihin tulee kalliiksi kunnan taloudelle. Eniten kärsivät kuitenkin oppilaat ja opettajat. Parakit eivät jousta, eikä niitä voi muunnella. Yhteistiloja ei ole, eikä pihaakaan. ”Pahimmillaan oppilaat ovat joutuneet olemaan parakeissa vuosia.” Koulujen kuntoa ja niiden korjaussuunnitelmia pitäisi Spiesin mielestä tehdä nykyistä paljon suunnitelmallisemmin ja varhaisemmassa vaiheessa. ”Remonttisuunnitelma pitää tehdä järkevästi niin, että kaikki pystytään korjaamaan oikea-aikaisesti, ja rinnalla voidaan tehdä myös riittävästi uutta koulurakentamista.” |
teksti: Kati Kelola
kuvat: iStock
Satu Haapasen kuva: Reijo Koirikivi, Studio P.S.V
Inka Hopsun kuva: Susanna Pesonen
Kaisa Spiesin kuva: Johannes Wiehn
Vihreät - De Gröna