Aluevaikuttaja Marja Estola: ”Meidän pitäisi käyttäytyä täällä, kuten maapallon arvolle on sopivaa”

Eläkkeellä oleva imatralaislääkäri Marja Estola oli aluevaalien äänikuningatar Etelä-Karjalassa. Estolalle tärkeintä elämässä ja politiikassa on kohdella ja auttaa kaikkia ihmisiä tasavertaisesti. Siksi hän haluaa vahvistaa julkista terveydenhuoltoa, tsempata puoluekavereita ja pelastaa Saimaan rannat ökyrakentamiselta.

Kevät 2021 oli Marja Estolalle mullistusten aikaa. Hän oli jo asettunut ehdolle kunnallisvaaleissa, kun häneltä löydettiin alkava peräsuolen syöpä. Syövästä seurasi vatsavaivoja ja kipuja, ja sairauden kanssa pärjääminen oli rankkaa. Nyt hoidot ovat takana, väliaikainen avanne on poistettu, ja Estola voi hyvin.

Estola tuli työurallaan tunnetuksi kehitettyään uudenlaisen hoidon tinnitukseen eli korvien soimiseen. Hän havaitsi, että puuduttamalla tiettyjä kaulan lihaskireyksiä myös samanpuoleisen korvan tinnitus usein helpotti. Estola teki aiheesta väitöskirjan ja toimi Imatran ainoana korvalääkärinä ja tinnitusspesialistina.

Vuosi sitten syövän ja vaalien aikaan hän oli jo pääosin eläkkeellä, mutta teki kolmena päivänä kuukaudessa nestetyppihoitoja. Toimenpiteet ovat yleensä ihotautilääkärin alaa, mutta Estola opetteli työn, sillä Imatralla ei ollut ihotautilääkäriä.

Kaiken tämän keskellä Estola ehti kampanjoida aluevaaleissa, saada huikean äänipotin – 1 624 ääntä – ja päihittää alueen istuvat kansanedustajat. Estola kahmi 3,3 prosenttia alueensa äänistä.

Uusi tulokas on aiheuttanut positiivista hämmästystä. Kuka on tämä äänikuningattaremme ja mistä moinen suosio?

”Oli huikeaa tulla valituksi! Kuvittelisin, että suosioni johtuu siitä, että olen niin tavallinen. Yritän aina olla ihmisten puolella ja sanoa mielipiteeni, jos jokin asia on mielestäni väärin. Puolustin Imatran terveydenhoitoa puhumalla vuosia sen puolesta. Opin jo kotona, että minulla on oikeus kertoa, mitä ajattelen. Rohkeuteni tulee sieltä”, Estola sanoo.

Osin tästä syystä hän päätyi liittymään Vihreisiinkin vuonna 2018. Lääkärinä Estola ei tuolloin voinut arvostella julkisesti asioita, jotka olisi pitänyt hänen mielestään hoitaa sairaanhoidossa toisin. Puolueen jäsenenä hän saattoi puhua.

”Olin jo silloin myös arvoiltani hyvin vihreä: ekologisuus ja luonto ovat minulle tärkeitä. Kun sitten vielä älysin, että Vihreiden jäsenenä voin sanoa mielipiteeni sydäntäni lähellä olevista asioista, päätin liittyä puolueeseen.”

OHJENUORA 1: ”Potilasta ei pidä jättää yksin – omahoitaja voisi ottaa kopin”

Yksi Estolan tärkeistä ohjenuorista on jokaisen oikeus yksilölliseen sairaudenhoitoon. Potilaan ei kuuluisi jäädä sairautensa kanssa yksin ja joutua kyselemään omasta hoitopolustaan, vaan hänellä pitäisi olla yksi yhteyshenkilö, jolta saisi apua.

”Omahoitajasysteemi voisi olla ratkaisu tähän. Silloin potilaalla olisi joku, joka ottaisi kopin hänestä: selvittäisi kaikenlaisia asioita, varaisi hänelle tarvittavat hoidot, juttelisi vastuulääkärin kanssa ja kertoisi potilaalle, millaisia hoitoja on tiedossa, missä ja milloin”, Estola suunnittelee.

Tämä nopeuttaisi potilaan hoitoon pääsyä, eikä hänen tarvitsisi miettiä, onko hänet unohdettu. Estola pohti asiaa myös omien syöpähoitojensa aikana.

”Otin syöpähoidot matkana. Olin lääkärin sijasta potilas ja sain kokea, millaiselta hoitopolku näyttää potilaan näkökulmasta.”

Estolankin hoitopolku oli alussa epäselvä. Hän joutui laittamaan hoitohenkilökunnalle kyselyä, missä ja milloin hänet leikataan, vai onko syytä kenties hankkia hautapaikka Imatralta.

”Potilaana olisin toivonut, etten olisi joutunut itse kyselemään tutkimuksista, vaan että minulle olisi kerrottu, mitä on tiedossa.”

Lääkärinä toimiessaan Estola pyrki aina muistamaan omien potilaidensa kanssa, miten tärkeää ihmisen on saada tietää tulevasta hoidosta. Jos hänen potilaallaan diagnosoitiin syöpä, hän otti hoitopolusta selvää, ennen kuin kertoi syövästä ihmiselle itselleen.

”Selvitin, miten hänet hoidetaan ja milloin, jotta pystyin kertomaan sen hänelle. Syöpädiagnoosin kuuleminen on helpompaa, kun hoito on selvillä. Tämän opin myös omasta syövästäni.”

OHJENUORA 2: ”Ihmisten auttaminen on tärkeää – palveluseteli ei voi korvata inhimillistä apua”

Ihmisten auttamiseen Estola sai opit ja mallin jo kotoaan. Hänen isänsä oli korvalääkäri, josta pidettiin paljon. Estola työskenteli nuorena isänsä vastaanotolla tämän apulaisena ja sai nähdä, miten inhimillisesti isä kohtasi potilaansa.

”Isäni opetti minulle, että ihmisten auttaminen on tärkeää. Häneltä löytyi aina aikaa, kun joku tarvitsi apua.”

Isä kohteli kaikkia ihmisiä tasavertaisesti, ja Estolan lapsuudenkoti oli aina avoinna. Kerran Estolan veli toi kotiin alkoholistin, jota ei ollut raaskinut jättää ulos. Estolan entinen poikaystävä puolestaan kävi vielä eron jälkeen pitkään juttelemassa elämästä appensa kanssa. Estola on ottanut isänsä opit mukaan omaan elämäänsä. Hän kokee, että lääkärin työ ei rajoitu taudin hoitamiseen.

”Lääkärin tehtävä on paitsi hoitaa sairaus myös miettiä, miten ihminen pääsee eteenpäin.”

Sillä Estola tarkoittaa, että ihmistä ei pidä jättää yksin hädän keskellä. Jos kokonaistilanne vaikuttaa liian rankalta, lääkärin tulisi hänen mielestään neuvoa ihminen sosiaalihuoltoon. Tai jos lähihoitaja huomaa, että vanhuksen talossa on hankalat portaat, tilanteelle pitää tehdä jotain.

Nämä ovat asioita, joista terveyskeskusjärjestelmä on ennen huolehtinut, ja Estola pitääkin julkisen terveydenhuollon puolia.

Palvelusetelimalli ohjaa Estolan mukaan temppulääketieteeseen. Se toimii, jos potilas tietää, miten seteliä käytetään, eikä tarvitse muuta apua. Kaikki eivät kuitenkaan ole niin hyvässä tilanteessa.

”Setelillä voi varata näppärästi ajan magneettikuvaukseen, mutta miten pärjää vanhus, joka ei tiedä, mitä tehdä setelillään? Palveluseteli ei opeta terveydenhuoltoa kohtaamaan potilasta kokonaisuutena ja miettimään, mikä tälle on parasta.”

Ratkaisu tähänkin ongelmaan voisi olla omahoitaja, joka pitäisi huolta myös siitä yksinäisestä vanhuksesta, jolle palvelusetelin käyttäminen on hankalaa.

OHJENUORA 3: ”Sairaanhoito pitää tuoda lähelle – erikoislääkäreitä tarvitaan myös pienille paikkakunnille”

 Sote-asioista pitäisi Estolan mielestä neuvotella kunkin alueen yksikön kanssa ja selvittää, mikä olisi juuri sitä paikkakuntaa hyödyttävä malli.

”Kulkeeko potilas, kulkeeko hoitaja, mikä on digipalvelujen osuus ja mikä ostopalvelun? Hyviä malleja voisi hyödyntää eri puolilla Etelä-Karjalaa. Mallien pitää lähteä ruohonjuuritasolta eikä korkealla istuvien konsulttien temppuilun seurauksena”, Estola sanoo.

Sairaanhoitoa kannattaisi Estolan mielestä ajatella kokonaisuutena. Sitä ei pitäisi keskittää vain isoille paikkakunnille tai keskussairaaloihin hinta edellä. Estola kertoo ikääntyneestä naisesta, joka otti häneen yhteyttä ja kysyi, voisiko erikoissairaanhoitoa järjestää Imatralle. Nainen joutui ajamaan säännöllisesti taksilla Imatralta Lappeenrantaan silmäkontrolliin. Vastaanotolla meni viisi minuuttia, minkä jälkeen hän ajoi takaisin kotiin taksilla.

”Tiet kuluvat, bensaa kuluu, rahaa kuluu ja aikaa kuluu, jos ihminen joutuu ajamaan kauas hoitoon. Eikö olisi kätevämpää, jos erikoislääkäri kävisi välillä Imatralla?”

Estola ehdottaakin, että erikoislääkärit voisivat pitää vastaanottoa esimerkiksi kerran viikossa pienemmillä paikkakunnilla. Potilaat voitaisiin kerätä yhteen näille päiville ja lääkäreille järjestää kuljetus, jotta he eivät joutuisi itse ajamaan. Hyvä idea ovat myös bussit, jotka käyvät antamassa rokotteita ja ottamassa verikokeita.

”Jos mahdollista, sairaanhoitopalveluita kannattaisi laittaa pyörille.”

Se takaisi ihmisille tasalaatuista ja yhdenvertaista hoitoa asuinpaikasta riippumatta ja vähentäisi turhaa oman auton käyttöä. Yksi vaihtoehto olisi myös kerätä potilaat yhteiskuljetukseen tiettynä päivänä ja ajaa heidät porukalla keskussairaalaan.

”Olisi ekologisempaa, jos kokoaisimme viisi vanhusta samaan taksiin, eikä jokainen kulkisi yksin lääkäriin.”

OHJENUORA 4: ”Luonto kuuluu kaikille – Saimaan rantoja ei pidä kaavoittaa rikkaille”

Vihreissä Estolaan vetosi pyrkimys ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen ja koko ekosysteemin arvostaminen.

”Emme ole täällä yksin. Raha ei voi olla tärkein tavoite, vaan meidän tulisi käyttäytyä täällä kuten maapallon arvolle on sopivaa.”

Estolan ei heitä mitään käyttökelpoista pois ja ostaa äärettömän vähän uutta. Nytkin yllä on villatakki 20 vuoden ja t-paita 40 vuoden takaa. Hän pyrkii myös kävelemään paikasta toiseen, kun se on mahdollista ja voimat antavat myöten.

”Huono asia on, että ajan hevostallille joka päivä omalla autolla. Muuten pyrin välttämään autoilua.”

Politiikassa Estolan ekologiset arvot näkyvät monin tavoin: metsät pitää säästää, rakentamisen tulee olla laadukasta, ja lähituotantoa on suosittava.

”Melko uusia rakennuksia on jouduttu purkamaan sisäilmaongelmien takia. Ei pidä kaavoittaa metsään, vaan säästää puut hiilinieluiksi ja kaavoittaa jo aiemmin rakennetulle alueelle. Tavarat pitää pyrkiä hankkimaan läheltä, oman kaupungin tuottajilta tai ainakin kotimaasta.”

Estola on vastustanut kynsin hampain poliitikkojen kalliita retkiä. Kun kaupunginhallitus matkasi Haikon kartanoon ja söi siellä hienosti, Estola koki, että tuon rahan olisi voinut mieluummin käyttää ihmisten hyväksi. Hän siis lahjoitti oman matkansa hinnan hyväntekeväisyyteen: kolmanneksen Punaiselle Ristille, kolmanneksen Pelastakaa Lapset -järjestölle ja kolmanneksen eläinsuojeluun.

Estola nauttii luonnossa kävelystä ja sienestämisestä miehensä kanssa. Imatralla hänelle onkin tärkeää säilyttää luonto kaikkien ihmisten saatavilla.

”Vastustan Saimaan rantojen kaavoittamista rikkaille. Kaikkien kuuluu saada nauttia niistä, eikä niitä pidä varata ökyrakentamiseen. Imatralla olemme saaneet kaupunkilaisten tuen vastustaessamme rantarakentamista. Luontoa ei voi arvottaa rahassa. Se on meidän kaikkien, ja siitä on pidettävä huolta.”

OHJENUORA 5: ”Vihreissä arvostetaan kaikkia rivijäseniä”

Estola ei usko kyynärpäätaktiikkaan eikä oman itsensä korostamiseen. Sen sijaan hän kokee tärkeäksi tuoda esiin muita.

”Saan kiksejä, kun pystyn häivyttämään itseni taustalle ja tsemppaamaan ujoa ihmistä ottamaan vastuuta.”

Jos joku näyttää jäävän politiikassa jalkoihin, Estola pyrkii kannustamaan tätä ottamaan kopin asioista. Valtuustoryhmässä hän tsemppaakin usein muita kollegoita.

”Ensinnäkin näin pääsen itse vähemmällä, ja toisekseen tuo toinen vahvistuu, kun hän huomaa pärjäävänsä. Näin hänen elämästään tulee helpompaa. Kaikki voittavat.”

Estolaa on kosiskeltu myös muihin puolueisiin, mutta ne eivät sytyttäneet. Vihreissä Estolaan vetosi ekologisten arvojen lisäksi se, että puolueessa arvostetaan kaikkia rivijäseniä, ei pelkkää puolue-eliittiä.

”Vihreissä välitetään ihmisistä, eikä teilata ketään. Keskustelukulttuuri on hyvin vapaa, ja kaikkien mielipiteitä kunnioitetaan.”

Ajatusmaailma sopii yhteen myös Estolan elämänohjeen kanssa. Se kuuluu: Ole nöyrä ja utelias, mutta älä anna muiden talloa päällesi.

Teksti: Anna Kauhala
Kuvat: Lauri Aapro