Vihreä liitto
Työllisyyspoliittiset linjaukset 2021
Koulutusta, kannustavuutta ja turvaa – Vihreiden työllisyyspoliittiset linjaukset 2021
Vihreiden työllisyyspoliittiset linjaukset
Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 16.5.2021 ja puoluehallituksen kokouksessa 19.6.2021, täsmennetty puoluevaltuustossa 18.2.2024
Johdanto
1. Reilu muutos luomaan uutta työtä
2. Koulutuksesta avain työmarkkinoille
3. Uutta työvoimaa ulkomailta
4. Parannetaan työnteon ja yrittämisen kannustimia
5. Työelämä yhdenvertaiseksi ja saavutettavaksi
6. Pidennetään työuria
7. Uudistetaan työllisyyspalvelut
Liite: Taustamuistio
Johdanto
Vihreät haluavat rakentaa yhteiskunnan, jossa ihmisten oikeudet, toimeentulo ja hyvinvointi on turvattu. Olemme vastuussa maailman tilasta sekä nykyisille että tuleville sukupolville. Maailman talousjärjestelmältä edellytetään sosiaalista ja ekologista vastuuta. Talouskasvu ei ole itseisarvo vaan ainoastaan väline oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin toteuttamiseksi kestävällä tavalla.
Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa jokaiselle taataan riittävä toimeentulo, oikeus omaan kotiin sekä mahdollisuus tehdä työtä ja toteuttaa itseään. Kaikilla tulee olla mahdollisuus ja oikeus työkykynsä mukaiseen työhön ja siitä saatavaan reiluun korvaukseen. Tässä ajassa työ on pääasiallinen keino saavuttaa taloudellinen itsenäisyys ja usein se on myös merkityksellinen osa elämää sekä hyvinvointia lisäävä tekijä.
Myös hyvinvointivaltion kestävyyden ja rahoittamisen kannalta on tärkeää, että jokainen pääsee yhdenvertaisesti mukaan työelämään ja merkityksellisen työn pariin. Työelämän on oltava oikeudenmukaista ja palkkauksen tasa-arvoista, ja kohtuullisen työmäärän on taattava riittävä palkka. Syrjintä ei kuulu työpaikoille missään muodossa. Työelämässä jokaista tulee arvostaa yksilöllisesti, eikä ketään tule arvottaa työkykynsä mukaan. Vihreässä
yhteiskunnassa kukaan ei työkykynsä vuoksi ole riittämätön, ja siksi kutsumme tässä ohjelmassa osatyökykyisyyttä täsmätyökykyisyydeksi. Vammaisten ja eri tavoin täsmätyökykyisten työllistymisen esteitä on raivattava, jotta työelämä on aidosti avoin kaikille. Työelämän kynnykset on pidettävä mahdollisimman matalana, jottei ketään, ei nuoria eikä ikääntyneitäkään, syrjäytetä pois.
Maailmanlaajuiset megatrendit, kuten ilmastonmuutos, väestönkasvu ja ympäristön kantokyvyn ylittyminen, globalisaatio, kaupungistuminen sekä työn murros, luovat yhteiskunnille suuria haasteita. Ihmisiä on tuettava työelämän muutoksessa. Digitalisaatio ja robotisaatio mullistavat työelämää ja meidän on varmistettava, että murros toteutuu inhimillisesti ja kestävästi. Työt eivät lopu, mutta monen työn sisällöt, ajat ja paikat muuttuvat. Tuottavuuden kasvun tulisi johtaa siihen, että tulevaisuudessa työtä tehdään nykyistä vähemmän ja hyvinvointia riittää siitä huolimatta kaikille.
Julkisen talouden kestävyysvaje on riski hyvinvointipalvelujen järjestämiselle ja toimeentulon takaamiselle erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osalta. Suomen väestöllisen huoltosuhteen ennustetaan heikkenevän merkittävästi aina 2070-luvulle asti. Samaan aikaan työikäisen väestön määrä vähenee myös absoluuttisesti. Pelkästään 2030-luvulle tultaessa tulisi työllisiä olla 100 000 enemmän kuin vuonna 2019, jos veroastetta ei haluta nostaa eikä julkista velkaa lisätä. Koronapandemia on heikentänyt maamme työllisyystilannetta entisestään merkittävästi. 1
Vihreiden työllisyyspoliittinen ohjelma rakentuu yleistavoitteelle, jonka mukaan Suomeen tavoitellaan 100 000:ta uutta työllistä vuoteen 2030 mennessä. Tässä ohjelmassa esitetyt työllisyystoimet perustuvat tälle tavoitteelle.
Vihreän työllisyyspolitiikan yleistavoite:
Vihreät tavoittelee 100 000 työllisen lisäystä vuoden 2019 tasoon verrattuna vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi on työllistettävä ne 80 000 ihmistä, jotka ovat jääneet työttömiksi tai tulleet lomautetuiksi koronapandemian johdosta. Tavoitteenamme on saada nostettua 15–64-vuotiaiden työllisyysaste 76 %:iin vuoteen 2030 ja 80 %:iin vuoteen 2040 mennessä. Tähän pääsemällä voidaan turvata hyvinvointi ja palvelujen nykytaso kestävällä veroasteella ja velkatasolla.
1. Reilu muutos luomaan uutta työtä
Uusi talous korvaa vanhaa. Vanhan tekohengittämisen ja olemassa olevien yritysten ja toimialojen tukemisen sijaan meidän on uskallettava mahdollistaa markkinat, joilla uudet ja pienemmätkin yritykset voivat kilpailla tasavertaisesti isompien kanssa. Yritystukien kokonaismäärää on vähennettävä ja niitä on kehitettävä tutkimustiedon perusteella. Erityisesti ilmasto- ja ympäristövaikutuksiltaan merkittävien yritystukien tarkastelun tulee
olla korkealla prioriteetilla neuvottelupöydissä. Suomesta on tehtävä houkutteleva toimija globaalien sijoittajien näkökulmasta.
Yhä useampi asuu kaupungeissa ja kaupungistuminen jatkunee tulevaisuudessakin. Kaupungeissa ja tiiviisti asutuissa ympäristöissä tuottavuus on korkeampi, kun eri toimijat hyötyvät toistensa läheisyydestä.
Yrityksillä on merkittävä rooli kestävän talouden rakentamisessa ja päästöttömän, resurssiviisaan tuotannon kehittämisessä. Ilmastonmuutos johtaa uudenlaisiin innovaatioihin ja uusiin työpaikkoihin. Yhteiskuntaa on syytä kehittää niin, että kilpailuetu on vastuullisesti toimivilla yrityksillä. Tämä edellyttää ihmisille, eläimille ja koko luonnolle koituvien haittojen hinnoittelemista haittaveroilla ja sanktioilla.
Verokohtelun tulee suosia vastuullisesti tuotettuja tuotteita, jotka ovat myös pitkäikäisiä ja korjattavia. Haittaverojen tulee yritystukien sijaan olla ensisijainen väline kohti vihreää taloutta. Haittaveroja perimällä voidaan laskea muita yritysten maksettavaksi tulevia veroja ja siten tukea yrittäjyyttä. Silloin kun yritystukien maksamiselle on perusteita, niiden on ohjattava tehokkaaseen ja reilua muutosta tukevaan tulevaisuustyöhön.
Yritykset toimivat globaalissa kilpailussa. Haittaverojen ja sanktioiden tulee kohdistua haitalliseen tuotantoon ja yritystoimintaan niin kotimaassa kuin ulkomailla. Tätä on syytä edistää sekä EU:n että kansainvälisen yhteisön tasolla.
Globaali kilpailu vaatii myös uudenlaista sopimisen kulttuuria työmarkkinoille. Paikallista sopimista on tarpeen lisätä, mutta samalla on huolehdittava työntekijöiden osallisuuden vahvistamisesta ja oikeuksien toteutumisesta.
Taloutta uudistetaan reiluun, oikeudenmukaiseen ja vihreään suuntaan, niin että syntyy uusia työpaikkoja ja lisätään työllisyyttä. Työllisyys ja vihreät toimet eivät ole toistensa vastakohtia vaan vihreä siirtymä luo uusia mahdollisuuksia.
Vihreät työllisyystoimet:
Luodaan uutta työtä ja työpaikkoja siirtymällä kohti vihreää yhteiskuntaa ja
hiilineutraaliutta. Hyödynnetään täysimääräisesti vihreän siirtymän mahdollisuudet työpaikkojen ja vientimahdollisuuksien luomisessa.
Varmistetaan, että ihmisten hyvinvoinnista ja luonnosta huolehtiminen on kaiken päätöksenteon ja elinkeinotoiminnan ytimessä. Luodaan tiukat kestävyyskriteerit julkisille hankinnoille ja valjastetaan ne vauhdittamaan vihreään talouteen siirtymistä.
Arvioidaan säännönmukaisesti uuden lainsäädännön vaikutukset ilmastolle,
ympäristölle, eri alueille, eri sukupuolille, yhdenvertaisuudelle, lapsille, tuloeroille, työllisyydelle, yrityksille ja ihmisoikeuksille.
Panostetaan kiertotalouteen, joka tehostaa materiaalien käyttöä ja edistää palvelujen syntymistä.
Poistetaan tehottomat sekä ympäristölle haitalliset yritystuet. Laaditaan suunnitelma ja aikataulu fossiilisten polttoaineiden verotukien alasajolle. Luovutaan maatalouden energiaveron palautuksista.
Lisätään tuottavuutta tukemalla kestävää kaupungistumista. Edistetään liikkuvuutta turvaamalla asumiskustannusten kohtuullinen taso muun muassa kasvattamalla asuntotuotantoa.
Uudistetaan yritystuet siirtämällä painopiste tutkimus- ja kehitystoimintaan.
Helpotetaan pienten kasvuhakuisten yritysten käyttöpääoman ja kasvun rahoituksen saatavuutta.
Tuetaan uusien työpaikkojen syntymistä mikroyrityksiin esimerkiksi ensimmäisen työntekijän työnantajamaksujen huojennuksella ensimmäisen työskentelyvuoden ajan tai kohdistamalla palkkatukea mikroyrityksiin.
Lisätään paikallista sopimista työehtosopimusjärjestelmän puitteissa. Täsmennetään luottamusmiehen valintaoikeutta ja parannetaan henkilöstön edustajien irtisanomissuojaa ja tiedonsaantioikeutta lainsäädännössä. Mahdollistetaan paikallinen sopiminen alle 10 henkilöä työllistävissä yrityksissä sopimalla koko henkilöstön kanssa, jos luottamusmiestä ei ole. Parannetaan pienten järjestäytymättömien yritysten mahdollisuutta paikalliseen sopimiseen säätämällä mahdollisuudesta liittyä työehtosopimukseen tilanteissa, joissa yritys ei ole päässyt
työnantajaliiton jäseneksi.
Toteutetaan työmarkkinajärjestöjen ryhmäkanneoikeus. Säädetään paikallisia
työehtosopimuksia koskevasta työntekijöiden tulkintaetuoikeudesta.
2. Koulutuksesta avain työmarkkinoille
Väestön työllisyysaste vaihtelee merkittävästi koulutustason mukaan. Korkeasti koulutettujen työllisyysaste (15–64-vuotiaat) on selvästi korkea (n. 86,2 %), keskiasteen koulutettujen myös (74,4 %) mutta ainoastaan perusasteen koulutettujen työllisyysaste on erittäin matala (n. 39,0 %). 2
Pelkästään perusasteen koulutus ei enää riitä takaamaan menestymistä työmarkkinoilla, joilla vaaditaan ammatillista, teoreettista tai soveltavaa osaamista.
Tavoitteellista on, että kaikki opiskelevat jonkin toisen asteen tutkinnon. Lähes
kymmenesosa jokaisesta ikäluokasta jää sekä koulutuksen että työelämän ulkopuolelle. Syyt ovat moninaiset. Tarvitaan syrjään jäämistä ehkäisevää tukea siihen, että kaikki pääsevät koulutukseen ja työmarkkinoille. Jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, joka myös tukee vanhempien työssäkäyntiä.
Teknologinen kehitys luo työtä ja tuhoaa sitä – tässä muutoksessa jäävät jalkoihin ne suomalaiset työntekijät ja työnantajat, jotka eivät pysty vastaamaan osaamisellaan yhteiskunnan kehittyviin osaamistarpeisiin. Digitalisaation seurauksena työntekijöiden nykyistä osaamista täytyy joko päivittää tai heidän täytyy kouluttautua kokonaan uuden alan osaajiksi. Siksi jatkuvaan oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen tulee panostaa jatkossa
aiempaa huomattavasti enemmän. Valtion tulee tukea näiden muutosten silmässä olevia johdonmukaisella ja laadukkaalla osaamisen kehittämisen politiikalla.
Vihreät työllisyystoimet:
Perustetaan kansallinen osaamisohjelma, jotta jokainen saisi vähintään toisen asteen tutkinnon. Huolehditaan, että peruskoulun päättävillä on riittävät tiedot ja taidot toisen asteen koulutusta varten. Vahvistetaan opiskelijoiden roolia kouluyhteisössä ja edistetään motivaatiota toisella asteella.
Huolehditaan siitä, ettei kukaan jää peruskoulun varaan ilman toisen asteen
koulutusta. Tunnistetaan lukion ja ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden
opiskelijoiden moninaiset taustat ja syyt keskeytykselle. Panostetaan opintoohjaukseen, kohdennettuun erityiseen tukeen, lähiopetukseen, opettajien pedagogiseen täydennyskoulutukseen ja etsivään nuorisotyöhön.
Lisätään koulutuspaikkoja niillä alueilla ja aloilla, joissa vallitsee työvoimapula.
Lisätään joustavaa, ajasta ja paikasta riippumatonta työllistymistä edistävää
koulutustarjontaa taantuvilla aloilla työskenteleville.
Laajennetaan maksuton esiopetus viisivuotiaille. Laajennetaan oppilas- ja
opiskelijahuoltolain soveltamisalaa koskemaan myös varhaiskasvatusta.
Mahdollistetaan opiskelijoiden sujuvat siirtymät koulutusasteiden välillä muun
muassa takaamalla ohjaukselle riittävät resurssit myös opintojen nivelvaiheessa. Kehitetään mahdollisuutta suorittaa toisen asteen opinnot tarkoituksenmukaisella yhdistelmätutkinnolla.
Vahvistetaan tehostetun ja erityisen tuen sekä henkilökohtaisen opintojen ohjauksen saatavuutta kaikilla koulutusasteilla. Huolehditaan koulujen terveydenhoitajien, psykologien ja kuraattoreiden riittävästä saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Varmistetaan, että jokainen oppilas ja opiskelija saa riittävästi opinto-ohjausta.
Parannetaan kaikkien mahdollisuuksia uudelleenkouluttautumiseen sekä
kannustetaan jatkuvaan oppimiseen ja ammattiosaamisen kehittämiseen muun muassa luomalla julkisrahoitteinen osaamisturvamalli. Työllisyyspalvelujen kautta opiskeluun siirtyvien työttömien opiskelua tulee tukea, muun muassa mahdollistamalla omalla ilmoituksella työttömyysetuudella opiskelu koko työllistymistä edistävän tutkinnon tai sen osan suorittamisen ajaksi. Työllisyyspalvelujen periaatteeksi tulee ottaa, että opiskelu kannattaa aina toimettomuuden sijaan, ja turhat kynnykset opiskelun tieltä tulee purkaa.
Edistetään oppisopimuskoulutusta niin nuorille kuin alanvaihtajille.
3. Uutta työvoimaa ulkomailta
Työvoiman määrän kasvu on vuodesta 2009 alkaen ollut riippuvainen maahanmuutosta. Vuodesta 2018 alkaen työikäisen väestön määrä on kääntynyt laskuun, eikä tilannetta tulevaisuudessa myöskään helpota merkittävästi alentunut syntyvyys. Jotta työvoimaa olisi jatkossa riittävästi, tulee työ- ja osaamisperusteista maahanmuuttoa lisätä merkittävästi.
Vuoteen 2030 mennessä tulisi tavoitella noin 80 000–100 000 henkilön lisäystä työikäiseen väestöön työ- ja osaamisperusteisen maahanmuuton keinoin.
Kansainvälisistä osaajista käydään globaalia kilpailua ja Suomen on aktiivisesti houkuteltava ihmisiä muuttamaan Suomeen. On edistettävä työperäistä maahanmuuttoa purkamalla sen esteitä ja edistämällä Suomen vetovoimatekijöitä. Suomessa jo asuvien ulkomaalaisten työllistymisen esteitä on myös purettava laadukkailla kotoutumista edistävillä palveluilla ja
syrjinnän vastaisilla toimilla. Turvapaikkaa hakeneiden ja sittemmin Suomessa
työllistyneiden tai opiskelevien oleskeluluvan saanti pitää varmistaa.
Nykyisin työ- ja oleskelulupien saaminen on hidas ja monimutkainen prosessi, joka haittaa opiskelijan ja työntekijän tuloa Suomeen. Niin kansainvälisten opiskelijoiden kuin työntekijöidenkin kotouttamisessa on kehitettävää, etenkin kielen oppimisen ja puolison työllistymisen osalta. Lukukausimaksut ja monimutkaiset lupamenettelyt eivät kannusta ulkomaisia opiskelijoita harkitsemaan opiskelua ja asettumista Suomeen. Suurin osa ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista haluaisi työllistyä Suomeen, mutta pääsy työmarkkinoille ja töihin voi olla haastavaa. Siksi mahdollisuuksia ensimmäisen työpaikan löytämiseksi on lisättävä.
Vihreät työllisyystoimet:
Luovutaan EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista ja tarjotaan opiskelijoille pysyvä oleskelulupa valmistumisen jälkeen.
Poistetaan työlupien tarveharkinta kokonaan. Nopeutetaan työlupakäytäntöjä niin, että päätöksen työlupahakemukseen saa kahdessa viikossa. Varmistetaan, ettei virkamiesten kaksikielisyysvaatimus estä ulkomailta tulevien työllistymistä Suomen työmarkkinoille.
Poistetaan maahanmuuttajien työllistymisen esteitä sekä nopeutetaan pääsyä
kotouttamispalvelujen piiriin, kehitetään palvelujen sisältöä ja tavoittavuutta ja rakennetaan alan osaamiskeskittymiä. Sisällytetään englanninkielisiin
koulutusohjelmiin pakollisia suomen tai ruotsin kielen opintoja.
Parannetaan maahanmuuttajien kotoutumisprosesseja niin, etteivät ne keskeydy ennenaikaisesti. Lakia kotoutumisen edistämisestä muutetaan siten, että maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelman ensimmäinen kotoutumissuunnitelma on vuoden sijaan kaksivuotinen ja että sen enimmäiskesto poistetaan.
Tuetaan Suomeen työhön muuttavan henkilön perheen kotoutumista järjestämällä kielikoulutusta ja tukemalla puolisoiden työllistymistä. Varmistetaan maahanmuuttajanaisten ja työvoiman ulkopuolella olevien mahdollisuus osallistua kotoutumiskoulutukseen. Lisätään englanninkielistä perus- ja toisen asteen opetusta.
Luodaan kotoutumissopimusmalli, jossa kotoutumiskoulutuksen sisällöt yhdistetään työssäoloon. Luodaan malli yhteistyössä eri alojen työnantajien kanssa ja tuetaan maahanmuuttaneiden työllistymispolkua jo kotoutumisen alkuvaiheessa.
Kehitetään maahanmuuttoviranomaisen palveluita palvelumuotoilun keinoin ja
taataan ulkomailta Suomeen muuttamista harkitsevalle laadukas ja positiivinen asiakaskokemus.
Kartoitetaan Suomessa asuvien maahanmuuttajien osaamista tehokkaasti.
Edistetään näyttökokeita, joiden avulla ammattitaitoinen voi saada pätevyyden
huolimatta esim. heikommasta suomen kielen taidosta.
Vahvistetaan maahanmuuttajien osaamiskeskusten toimintaa.
Helpotetaan ulkomailla hankitun pätevyyden tunnustamista ja täydennyskoulutusta.
Lisätään mahdollisuuksia opiskella kieltä työnteon rinnalla.
Poistetaan toimeentuloa koskevat edellytykset perheen yhdistämisessä.
4. Parannetaan työnteon ja yrittämisen kannustimia
Suomalainen vero- ja sosiaaliturvajärjestelmä on sirpaleinen ja monitahoinen, minkä vuoksi yksilöllä voi ajoittain olla taloudellisesti edullisempaa olla tekemättä töitä kuin työllistyä. Erityisesti näitä tuloloukkuja on perheellisillä, osa-aikatyötä tekevillä pienituloisilla, joiden efektiivinen marginaaliveroaste on jopa 80–100 %, kun kokoaikatyöhön siirryttäessä sekä veroprosentti ja päivähoitomaksut nousevat että sosiaaliturva, kuten työttömyysetuus ja
asumistuki laskevat. Kannustinloukkuongelmat koskevat erityisesti myös ulosoton asiakkaita, sillä suojaosan ylittävät lisätulot menevät merkittävässä osin velkavastuun täyttämiseen, ja monet sosiaaliturvaetuudet eivät tunnista ulosottoa osana tulonmenetystä.
Sosiaaliturva on uudistettava 2020-luvun yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeisiin. Tarvitaan uudenlaista turvaa, kun työ on murroksessa ja ilmastonmuutoksen torjunta haastaa yhteiskuntamme rakenteita. Haluamme torjua köyhyyttä, vähentää byrokratiaa ja helpottaa työntekoa. Kysymys ei ole vain rahasta, vaan myös toimivista palveluista. On tärkeää, ettei järjestelmä aja ihmisiä köyhyysloukkuihin, kuten pitkäaikaisesti toimeentulotuen varaan.
Vihreiden sosiaaliturvamalli rakentuu universaalin vastikkeettoman perustulon pohjalle. Perustuloa tulee politiikassa aktiivisesti edistää, tarvittaessa laajojen kokeilujen kautta.
Ansiosidonnainen työttömyysturva tasaa äkillistä tulonmenetystä työttömyyden kohdatessa huomioiden työttömyyttä edeltävän tulotason. Työttömyyden edetessä laskeva etuuden taso voisi teoriassa kannustaa nopeammin hakemaan ja ottamaan vastaan töitä. Tämä on kuitenkin ongelmallinen lähtökohta, sillä pitkään työttömänä olevilla tuen tarve on kasvava, kun mahdolliset säästöt on kulutettu elintason säilyttämiseksi. Tuen porrastamista voisi miettiä lähinnä keston näkökulmasta siten, että nykyistä lyhyemmällä työssäoloehdolla saisi esimerkiksi 100 päivän pituisen ansioturvan ja toisaalta työttömyyden alussa voisi olla pelkästään ansioturvaa koskevia omavastuupäiviä. Ansioturvan kesto voisi myös vaihdella
työmarkkinoiden suhdanteiden mukaan eli olla pidempi silloin, kun töitä on vähemmän tarjolla, ja lyhyempi silloin, kun työhön on helpompi päästä.
Työelämän sirpaloituminen samoin kuin palkkatyön ja yritystoiminnan yhdistäminen ovat paljastaneet ongelmakohtia sosiaaliturvajärjestelmässä. Yrittäminen ja itsensä työllistäminen ei ole kannustavaa, jos on riskinä, ettei työttömäksi jäädessä ole oikeutta juuri minkäänlaiseen työttömyysturvaan. Lainsäädäntö mahdollistaa tällä hetkellä myös sosiaalivakuutusmaksuista ja muista työnantajavelvoitteista laistamisen tarjoamalla työsuhteiden sijaan toimeksiantosuhteita. Työlainsäädäntöä on tältä osin selkiytettävä
laajentamalla työsuhteen käsitettä kattamaan kaikki ei selvästi itsenäisenä yrittäjänä tehty työ.
Vihreät työllisyystoimet:
Laajennetaan työsuhteen käsitettä kattamaan kaikki epäitsenäisessä asemassa tehty työ. Luodaan alustataloudelle sääntely, jolla parannetaan itsensä työllistäjien oikeuksia sekä sosiaaliturvaa. Velvoitetaan alustojen ylläpitäjät vastaamaan toimeksisaajien eläkkeistä ja muusta sosiaaliturvasta. Parannetaan alustataloudessa työskentelevien oikeutta itseä koskeviin tietoihin sekä oikeus järjestäytyä ja neuvotella alustan ylläpitäjän kanssa.
Otetaan käyttöön perustulo, tarvittaessa laajojen kokeilujen kautta. Vihreä
sosiaaliturva rakentuu yksilökohtaisuudelle ilman aikuisten keskinäisiä
elatusvelvollisuuksia.
Kevennetään pienituloisten todellista ansiotuloverotusta. Parannetaan työnteon kannustimia siirtymällä kokonaan maksuttomaan varhaiskasvatukseen.
Helpotetaan työntekijöiden liikkumista. Kehitetään kaupunkien välisiä nopeita
junayhteyksiä ja kaupunkiseutujen joukkoliikennettä.
Poistetaan työvoiman liikkuvuutta haittaava asuntokauppojen varainsiirtovero.
Edistetään työvoiman liikkuvuutta kehittämällä liikkuvuusavustusta.
Helpotetaan osa-aikaista työskentelyä ja parannetaan mahdollisuuksia joustaa elämäntilanteen mukaan: lasten ollessa pieniä, ikääntyvien vanhempien tarvitessa hoivaa, työkyvyn heikentyessä, eläkeiän lähestyessä. Edistetään kaikkien mahdollisuutta työajan lyhentämiseen.
Porrastetaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa siten, että nykyistä
lyhyemmällä työssäoloehdolla saa lyhyen ansioturvan. Poistetaan perusturvan ja ansioturvan välinen kytkös ja korotetaan perusturvan osuutta. Selvitetään
mahdollisuutta ansioturvan keston kytkemiseen työmarkkinoiden
suhdannevaihteluihin.
Parannetaan sosiaaliturvaa kohtelemalla yritystuloa palkkatulon tavoin eläke- ja työttömyysvakuuttamisessa sekä muussa sosiaaliturvassa. Lisätään YEL-vakuutuksen joustavuutta ja edistetään yhdistelmäturvaa, joka kertyy sekä palkkatyöstä että yritystoiminnasta.
Saatetaan itsensätyöllistäjien ja freelancereiden sosiaaliturva tasavertaiseksi
palkkatyöhön verrattuna. Parannetaan apurahansaajan sosiaaliturvaa mm. sallimalla lyhyiden apurahojen laskeminen yhteen.
Helpotetaan yksityishenkilöiden työnantajana toimimisen byrokratiaa esimerkiksi luomalla sopivat vakuutus- ja työterveydenhuollon mallit. Varmistetaan, että viranomaiskäsittelyn kautta menevistä yksityishenkilöiden palkanmaksuista maksetaan verot ja työnantajamaksut.
Helpotetaan erityyppisten ansiotulojen yhteensovittamista sekä keskenään että sosiaaliturvan kanssa. Hyödynnetään reaaliaikaisen tulorekisterin tarjoamat mahdollisuudet täysimääräisesti niin, että ansiotulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen sujuu ilman turhia viivästyksiä ja byrokratiaa.
Korotetaan ulosoton suojaosa pysyvästi 1 200 euroon kuukaudessa velallisen osalta ja 350 euroon huollettavan osalta (vuoden 2024 indeksin tasoon suhteutettuna). Tämä tarkoittaa noin 20 %:n korotusta suojaosaan (vuoden 2024 indeksin tasosta). 3
Kohdistetaan ulosoton tilitys ensisijaisesti pääomaan ja vasta toissijaisesti korkoihin ja perintäkuluihin. Otetaan käyttöön velkaperinnän jäädytys, jonka avulla hallitsematon velkakierre voidaan pysäyttää. Selvitetään velkavastuusta vapauttavan henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta.
5. Työelämä yhdenvertaiseksi ja saavutettavaksi
Yhdenvertaisuuden saavuttaminen vaatii poliittista tahtoa ja kulttuurista muutosta. Moni joutuu syrjinnän kohteeksi esimerkiksi ikänsä, sukupuolensa, etnisen alkuperänsä tai vammaisuutensa perusteella. Koulutuksen ja työmarkkinoiden segregaation purkaminen vaatii määrätietoisia politiikkatoimia sekä asennevaikuttamista kaikilla koulutusasteilla, aina
varhaiskasvatuksesta alkaen.
Suomessa työmarkkinat ovat kansainvälisesti verraten hyvin vahvasti jakautuneet sukupuolen mukaan. Palkkatasa-arvoon on vielä runsaasti matkaa ja raskaussyrjintä on lainsäädännöstä huolimatta yleistä. Köyhyys
ja vähäosaisuus kasautuu erityisesti yksinhuoltaja- ja lähivanhemmille, joista valtaosa on edelleen naisia. Suurin osa kodeissa tehtävästä yksityisestä hoivatyöstä kasautuu naisille, mikä heikentää ennestään naisten asemaa työelämässä.
Täsmätyökykyisten ja vammaisten työllistymisen tukeminen tarvitaan kunkin henkilön omaan, yksilölliseen tilanteeseen sovitettavia ratkaisuja. Kaikki vammaiset eivät ole täsmätyökykyisiä tai kaikki täsmätyökykyiset vammaisia, vaan molempiin ryhmiin kuuluu moninainen, joustavia ja keskenään erilaisia työllistymistä tukevia palveluita tarvitseva joukko ihmisiä. Nämä palvelut sisältävät sekä ihmisen työkykyä ylläpitäviä ja vahvistavia toimintamalleja että työn arjen ja käytäntöjen muovaamista yksilön tarpeiden mukaan. Lisäksi yhteiskunnassa tarvitaan laajempaa asennemuutosta ja syrjivien käytäntöjen
kitkemistä, että vammaiset ja täsmätyökykyiset nähtäisiin työmarkkinoilla tasavertaisina työntekijöinä.
Täsmätyökykyisille ja vammaisille asiakkaille on tälläkin hetkellä saatavilla erilaisia palveluita. Ongelmia syntyy, kun asiakkaita ei ohjata heidän henkilökohtaisten tarpeidensa mukaisiin oikeisiin palveluihin. Viranomaiset kantavat vastuun siitä, että ne ovat työssään tietoisia koko viranomaisverkoston palvelutarjonnasta, että niistä viestitään selkeästi ja että niitä tarjotaan oikea-aikaisesti. Tämä tarkoittaa myös vahvaa yhteistyötä työnantajien kanssa, missä muun muassa TE-palvelujen työkykykoordinaattorit kantavat suurta vastuuta, sekä viranomaisten keskinäistä koordinaatiota ja selkeää vastuunjakoa.
Sosiaali- ja työllisyyspalvelujen välisten muotojen, kuten kuntouttavan työtoiminnan, tarkoituksenmukaisuutta täytyy tarkastella kriittisesti. On yhdenvertaisuuden kannalta ensisijaisen tärkeää, ettei heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien työpanosta käytetä hyväksi. Vihreät suhtautuu kielteisesti työllisyys- ja sosiaalipalvelujen muotoihin, joissa
toiminta on pääasiallisesti ja tosiasiallisesti työtä, ilman riittävää korvausta ja työntekijän oikeuksia.
Hallitus on päättänyt perustaa erityistehtäväyhtiön “Välittäjä Oy”, joka palkkaa
täsmätyökykyisiä pidempikestoisiin työsuhteisiin tarjoten vuokratyövoimaa muille työnantajille. täsmätyökykyinen ohjattaisiin yhtiöön työhön TE-toimistosta tiettyjen kriteerien täyttyessä. Jatkossa TE-toimistojen henkilöstön osaaminen työ- ja toimintakyvyn tunnistamisessa korostuu tästä syystä entisestään. Viranomaisten on myös opittava Ruotsin mallin (Samhall) heikkouksista ja varmistettava, ettei käyttöön otettava malli vääristä liikaa
kilpailua.
Vihreät työllisyystoimet:
Puretaan pitkäjänteisesti koulutuksen ja työelämän segregaatiota esimerkiksi
järjestämällä opettajille ja kasvattajille täydennyskoulutusta sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta ja varmistamalla laadukas, tasa-arvoinen opinto-ohjaus. Huomioidaan erilaiset oppijat opetuksessa sukupuolesta riippumatta.
Vahvistetaan yhdenvertaisuuden toteutumista ja työpaikkojen monimuotoisuutta siirtymällä anonyymiin rekrytointiin. Kitketään rekrytointisyrjintää yhdenvertaisuuslain osauudistuksessa ja lisätään sen valvontaresursseja aluehallintoviranomaisille. Tuetaan aliedustettujen ryhmien ja työelämässä syrjintää kohtaavien vähemmistöjen ja esimerkiksi heikosta kielitaidostaan haittaa kokevien työllistymistä soveltamalla positiivista erityiskohtelua. Tunnistetaan ja puretaan syrjivät rakenteet.
Edistetään palkkatasa-arvoa toimeenpanemalla kunnianhimoinen ja sitova
samapalkkaisuusohjelma. Edistetään palkka-avoimuutta, työehtosopimusten
sukupuolivaikutusten arviointia ja samapalkkaisuutta tukevia palkkausjärjestelmiä. Suunnataan korvamerkittyjä resursseja työpaikkojen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimien valvontaan.
Toteutetaan vihreä perhevapaauudistus. Perhevapaat toteutetaan ansiosidonnaisina niin, että lapsi saa olla kotona 1,5 ikävuoteen saakka. Lyhennetään kotihoidontukea nykyisestä (3 000 lisätyöllistä).4
Mahdollistetaan vanhempainrahapäivien siirtäminen sekä hoitovapaan hakeminen myös lapsen muille läheisille, kuten isovanhemmille. Vanhemmat voivat valita joustavasti perhevapaiden käyttämisen osa-aikaisesti tai jaksottain.
Puututaan raskaussyrjintään muun muassa vahvistamalla määräaikaisissa
palvelusuhteissa työskentelevien työsuhdeturvaa raskaus- ja perhevapaatilanteissa sekä edistämällä tasa-arvoista ja perheystävällistä johtamista työpaikoilla.
Työllistetään täsmätyökykyisiä ja vammaisia lisäämällä työolosuhteiden
järjestelytuen käyttöä. Kasvatetaan työpaikan muutostöiden ja apuvälineiden
hankintoihin haettavan tuen kokonaismäärää 4 000 eurosta 10 000 euroon henkilöä kohden ja korotetaan toisen työntekijän antaman avun korvattavaa tuntimäärää 20 tunnista 50 tuntiin kuukaudessa. Mahdollistetaan työnantajakohtainen päätösmenettely, jolla tukea voidaan myöntää hakea yhteisönä eikä vain henkilökohtaisesti ja jolla työnantajille voidaan jatkossa myöntää järjestelytukea automaattisesti ensimmäisen puoltavan päätöksen jälkeen.
Korjataan kuntouttavaan työtoimintaan liittyvät eettiset ongelmat ja selkeytetään työn ja sosiaalipalvelun välistä eroa. Tarvittaessa kielletään toiminta, joissa sosiaalipalvelun nimissä asiakkailla teetetään tosiasiallisesti ja pitkäaikaisesti työtä, ilman riittävää korvausta.
Kehitetään palkkatukea sisältämään nykyistä enemmän täsmätyökykyisten
työllistymistä tukevia elementtejä. Rajataan työtoiminnan määritelmä tarkasti niin, ettei sen nimissä voi teettää kehitysvammaisilla oikeaa työtä ilman asianmukaista korvausta. Vahvistetaan viranomaisyhteistyötä siten, että palkkatukea käytettäisiin nykyistä enemmän tukemaan vammaisen työntekijän siirtymistä työtoiminnasta työelämään.
Kannustetaan julkisen sektorin organisaatioita näyttämään esimerkkiä palkkaamalla esimerkiksi täsmätyökykyisiä sekä luomaan kannusteita samaan myös rahoittamilleen toimijoille. Otetaan julkisissa hankinnoissa käyttöön työllistämisehto, jolla voidaan ohjata yrityksiä palkkaamaan täsmätyökykyisiä, pitkäaikaistyöttömiä ja vammaisia.
Puretaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työntekoa haittaavia kannustinloukkuja ja luodaan joustavuutta edistämällä työkyvyttömyyseläkkeen lineaarista mallia.
Selvitetään etätyön ja digitalisaation tuomia mahdollisuuksia työllisyyden edistäjänä. Velvoitetaan työnantajat sallimaan paikkariippumaton työskentely aina kun se on mahdollista. Kiinnitetään huomiota muun muassa työturvallisuuteen ja työnantajan vastuisiin paikkariippumattomassa työssä.
6. Pidennetään työuria
Yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on matalampi kuin muilla ikäryhmillä. Hallitus on tehnyt toimenpiteitä yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen nostamiseksi. Työn vastaanottamatta jättämiseen kannustavat työttömyysturvan lisäpäivät (ns. eläkeputki) poistetaan ja muun ohessa mahdollisuuksia palkkatukeen on lisätty.
Vaikka vanhuuseläkeiän alarajaa on viimeisimmän eläkeuudistuksen yhteydessä nostettu siten, että vuonna 2025 vanhuuseläkkeelle pääsee 65-vuotiaana, keskimääräinen eläkkeellejäämisikä on huomattavasti alempi. Vuonna 2019 noin 66 000:sta eläkkeelle siirtyneestä vain noin 43 000 siirtyi vanhuuseläkkeelle ja jopa noin 23 000 työkyvyttömyyseläkkeelle. Yleisimmän syyn työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen muodostivat mielenterveysongelmat (n. 38 %) ja toiseksi yleisin syy oli tuki- ja liikuntaelinsairaudet (n. 28 %). Vain puolet työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä oli täyttänyt 55 vuotta. 5
Työelämää tulee kehittää siten, että jokaisella on mahdollisuudet jaksaa työssä mahdollisimman pitkään. Työelämän murroksessa on tuettava ihmisten mahdollisuuksia niin fyysisen kuin psyykkisen kunnon ylläpitämiseen. Toisaalta työtä on voitava muokata kunkin työkykyyn sopivaksi. Jatkuvaan osaamisen kehittämiseen on panostettava. Työmarkkinoilta on kitkettävä ikääntyneisiin kohdistuvaa syrjintää.
Vihreät työllisyystoimet:
Edistetään työhyvinvointia ja työstä palautumista tukemalla työpaikkojen
investointeja esteettömyyteen, työhyvinvointiin ja sisäilmaongelmien
korjaamiseen.
Panostetaan mielenterveyden tukemiseen työssä ja työn ulkopuolella ja
käännetään mielenterveysperustaisten työkyvyttömyyseläkkeiden osuus
laskuun tukemalla mielenterveyskuntoutujien palaamista takaisin
työelämään. Toteutetaan terapiatakuu (7 500 lisätyöllistä).6
Kehitetään johtamista ja esihenkilötaitoja sekä vahvistetaan alaistaitoja ja
mahdollisuuksia päästä työnohjaukseen.
Kehitetään työkyvyttömyyseläkkeiden maksuluokkamallia siten, ettei
työnantajille synny kannustimia irtisanoa ikääntynyttä henkilöstöä ensin.
Tiedotetaan työkyvyttömyyseläkkeisiin liittyvistä työnantajan vastuista, jotta
virheelliset tiedot eivät jatkossa estä ikääntyneiden työnhakijoiden
työllistämistä.
Lisätään ikääntyvien työntekijöiden kohdalla työelämän joustoja esimerkiksi
siten, että yli 60-vuotiailla olisi subjektiivinen oikeus lyhennettyyn työaikaan
tämän osa-aikatyön työaikaan suhteutetulla palkalla. Kannustetaan
työpaikkoja laatimaan ikäohjelma.
Mahdollistetaan joustava osa-aikaeläkkeen ja osa-aikatyön yhdistäminen.
Tuetaan työn, eläkkeen ja muun sosiaaliturvan joustavaa yhdistämistä siten,
että työnteko on aina myös taloudellisesti kannustavaa.
Mahdollistetaan eläkekuukausien lykkääminen vanhuuseläkkeiden jo alettua.
Madalletaan palkkatulon ja eläkkeen yhdistämisestä syntyvää korkeaa
veroastetta. Nostetaan vanhuuseläkeiän alarajaa muissa kuin erityisen
kuormittavissa ammateissa.
7. Uudistetaan työllisyyspalvelut
Pohjoismaiden vertailussa Suomen työ- ja elinkeinopalvelut ovat olleet pitkään
aliresursoituja. TE-palvelujen tulee voida reagoida muuttuviin suhdanteisiin nopeasti, huomioida paikalliset työelämän haasteet ja mahdollisuudet sekä edistää työvoiman liikkuvuutta niin maantieteellisesti kuin ammattiosaamisen kehittämisen kautta.
Yhteiskuntamme on varauduttava ennakoiden tuleviin työmarkkinoiden muutoksiin ja kehitettävä palveluita entistä asiakaslähtöisemmiksi ja aitoja tarpeita vastaavaksi. Työllisyyspalvelujen resursseja on kasvatettava ja nykyistä palveluvalikoimaa on syytä kehittää maltillisesti, jotta asiakkaiden palvelutarpeita saadaan entistä paremmin huomioitua. Työllisyyspalvelut tarvitsevat jatkuvan epävarmuuden sijaan selkeän ja pitkäkestoisen reformin, joka ei ole altis jatkuville muutoksille jokaisen uuden hallitusohjelman myötä. TE-palvelujen rahoituksen tulee olla myös nykyistä ennustettavampaa ja pitkäjänteisempää, jotta palveluja voidaan kehittää kestävästi ja
asiakaslähtöisesti.
Työllisyyspalveluja ollaan siirtämässä kuntiin. Muutos on toteutettava ihmisten yhdenvertaisuutta kunnioittaen. Sen vuoksi on selvitettävä, mitä TE-toimistojen tehtäviä siirretään ja miten siirto tapahtuu. Tiettyjä TE-toimistojen tehtäviä ei ole kestävää järjestää jokaisessa kunnassa koosta riippumatta vaan ne on syytä edelleen keskittää valtiolliselle toimijalle.
Vihreät työllisyystoimet:
Työllisyyspalvelut siirretään kunnille ja samalla luodaan kannusteet kunnille edistää kunnan työllisyyttä tehokkaasti. Järjestämisvastuun siirto tulisi rakentaa niin, että kunnilla on vastuu työvoimapalveluiden kokonaisuudesta ja rahoituksesta sekä myös suurempi rahoitusosuus työttömyydestä syntyvistä etuuskustannuksista.
Palvelujärjestämisen kannusteet tulee korjata niin, ettei palveluja hankita ja
ylläpidetä vain palvelujen olemassaolon vuoksi, vaan työllistymisen edistymisen vuoksi. Asiakasohjauksen tulee olla tarkoituksenmukaista ja asiakaslähtöistä.
Selvitetään työllisyyspalveluiden järjestämisvastuuta, kun sosiaali- ja
terveydenhuollon hyvinvointialueuudistus toteutuu.
Laajennetaan Ohjaamo-toiminta myös yli 30-vuotiaisiin yhden luukun periaatteella. Järjestetään Ohjaamo-toiminta lainsäädännöllä, jolla taataan Ohjaamoihin riittävät ja laadukkaat työllisyyspalvelut, mielenterveyspalvelut sekä koulutus- ja asumisneuvonta.
Käynnistetään parlamentaarinen työ monialaisten palveluiden, kuntoutuksen ja etuuksien yhteensovittamiseksi. Tavoitteena on, että asiakas tietää minkä tahon puoleen kääntyä missäkin tapauksessa ilman toimijalta toiselle pompottelua.
Vahvistetaan terveydenhuoltolaissa kirjattua kunnan vastuuta tarjota
terveyspalveluja työttömille panostamalla terveydenhuollon kuntoutustarpeiden ja työkyvyttömyyden arvioinnin osaamiseen sekä osoittamalla nykyistä enemmän yleislääkäriresurssia työttömille tarkoitettuihin lakisääteisiin terveyspalveluihin.
Vakinaistetaan nykyiset työkykykoordinaattorien resurssit TE-toimistoissa ja lisätään niiden käyttöä myös osana kunnallisten TE-palvelujen keinovalikoimaa. Asiakkaiden todellinen työ- ja toimintakyky täytyy arvioida ennen kuin heidän palvelutarpeensa tunnistetaan. Tämän jälkeen tarvitaan henkilökohtaisia tapaamisia ja tukea, jotta tarpeeseen voidaan vastata.
Parannetaan palkkatuen vaikuttavuutta siten, että palkkatuki palveluna ja sen
saamisen reunaehdot ovat erilaiset yrityksille, järjestöille ja kunnille. Varmistetaan henkilökohtaisen työhönvalmennuksen resurssit. Panostetaan TE-viranomaisten koulutukseen, jotta palveluun ohjataan vain sellaisia asiakkaita, joiden palvelutarvetta se vastaa.
Edistetään työttömien työnhakijoiden asiakastietojen jakamista eri viranomaisten välillä tiedonvaihtoa parantamalla. Mahdollistetaan asiakastietojen jakaminen valtion, kuntien ja hyvinvointialueen välillä. Huomioidaan valmistelussa jokaisen oikeudet omiin tietoihinsa ja estetään asiakastietojen luovuttaminen tahoille, jotka pyrkivät hyötymään niistä kaupallisesti.
Edistetään yrittäjien palveluja tuottavien viranomaisten yhteistyötä ja varmistetaan, ettei päällekkäisiä palveluja ja samanaikaisia yhteydenottoja yrityksiin toteuteta. Luodaan TE-toimistojen ja ELY-keskusten yrityspalvelujen sekä kunnallisten elinkeinopalvelujen keskinäiset alueelliset yhteistyökäytännöt.
Pidetään esillä oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksia TE-palveluissa.
Liite: Taustamuistio
Miksi työllisyysastetta on nostettava?
Korkea työllisyysaste on pohjoismaisen hyvinvointivaltion kulmakivi. Työelämän ulkopuolella olevan väestön – lasten, työttömien, sairaiden ja vanhusten – toimeentulo ja koko väestön hyvinvointipalvelut rahoitetaan viime kädessä työssä käyvien maksamista veroista. Työttömyys voi olla sekä henkilökohtainen että yhteiskunnallinen tragedia. Pitkittynyt työttömyys on yhteydessä toimeentulovaikeuksiin samoin kuin monenlaiseen
pahoinvointiin, kuten mielenterveyden ongelmiin.
Työttömyyden hinta on myös yhteiskunnalle kova. Yhden prosenttiyksikön muutos työllisyysasteessa tarkoittaa 0,4 prosenttiyksikön muutosta julkisen talouden tasapainossa, euroina valtion budjetissa vuositasolla noin miljardia euroa.
Vuoden 2020 lopussa Suomessa oli 357 362 työtöntä työnhakijaa (kuvio 1, sis. lomautetut). Määrä on 100 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. 7
Koronapandemia on lisännyt sekä lomautettujen että kokonaan työttömien määrää merkittävästi. Suhteellinen työttömyys on vuoden 2021 alussa pahempi kuin kertaakaan aikaisemmin 2000-luvulla.
Kuvio 1. Työttömien työnhakijoiden määrä ja osuus työvoimasta. 8
Hyvinvointivaltion vakaa perusta on heikentynyt 2000-luvulla merkittävästi. Työikäisen väestön määrä on pienentynyt samaan aikaan, kun etenkin eläkeikäisten määrä on noussut. Tätä kuvataan väestöllisellä huoltosuhteella (kuvio 2). Väestöllinen huoltosuhde on heikentynyt erityisen paljon 2010-luvulla ja kehitys jatkuu heikkenevänä myös tulevat vuosikymmenet, elleivät syntyvyys ja/tai maahanmuutto merkittävästi lisäänny. Huoltosuhteen heikkeneminen tarkoittaa, että hyvinvointivaltion palveluiden rahoitus on
yhä pienemmän väestönosan varassa.
Kuvio 2: Väestöllinen huoltosuhde vuosina 1970–2020 ja ennuste vuoteen 2070. 9
Hyvinvointivaltion ylläpitämisen kannalta keskeistä siis on, että mahdollisimman suuri osuus työikäisestä väestöstä on töissä. Tätä mitataan tavanomaisesti 15–64-vuotiaiden työllisyysasteella, joka oli vuoden 2020 joulukuussa 70,7 % (vuotta aiemmin 73,0 %). 10 Koska 15–19-vuotiaat pääsääntöisesti ovat tai ainakin heidän tulisi olla koulutuksessa (ikäluokan
työllisyysaste 26,5 % v. 2019 11), mielekkäämpää on tarkastella 20–64-vuotiaiden työllisyysastetta (kuvio 3).
Kuvio 3: 20–64-vuotiaiden työllisyysaste Suomessa ja eräissä verrokkimaissa 2000-luvulla. 12
Suomen työllisyysaste 20–64-vuotiaiden joukossa oli 77,2 % joulukuussa 2019. Se on parempi kuin EU15-maissa keskimäärin, mutta se jää keskeisten pohjoismaisten verrokkien, etenkin Ruotsin, jälkeen. Vuosituhannen alun hyvä kehitys katkesi finanssi- ja eurokriisiin, ja vuoden 2008 taso työllisyysasteessa saavutettiin vasta vuonna 2018. Mikäli Suomen työllisyysaste olisi vuoden 2019 lopussa ollut sama kuin Ruotsissa, olisi meillä ollut 153 000 ihmistä enemmän työssä kuin tuolloin oli. Se tarkoittaisi noin 5 miljardin euron parannusta julkiseen talouteen.
Millaista työllisyysastetta on tavoiteltava?
Maan hallituksen ohjelmassa vuosille 2019–2023 oli asetettu tavoitteeksi 75,0 % työllisyysasteen (15–64-vuotiaiden joukossa) saavuttaminen vuoteen 2023 mennessä. Se olisi tarkoittanut vuoden 2019 tilanteen 73,0 % työllisyysasteeseen verrattuna työtä noin 60 000 ihmiselle. 13 Koronapandemia on kuitenkin muuttanut hallituksen tavoitteita merkittävästi, sillä 15–64-vuotiaiden työllisyysaste laski 70,7 %:iin vuonna 2020. Vuoden 2020 budjettiriihessä asetettiin uudet, merkittävästi alhaisemmat työllisyystavoitteet. Niiden mukaan tavoitellaan työllisten määrän kasvua 80 000 henkilöllä vuoteen 2029 mennessä, jolloin 15–64-vuotiaiden työllisyysaste olisi – koronatyöttömät mukaan luettuna – vain 73,4 % vuonna 2029.
Tämä tavoite ei ole riittävä. Edellä on kuvattu, kuinka nykyinen 62/100 huoltosuhde heikkenee 64,5/100:aan vuoteen 2030 mennessä ja edelleen 66,4/100:aan vuoteen 2040 mennessä. Ennuste tarkoittaa työikäiselle väestölle n. 4,0 % suurempaa rahoitustaakkaa vuonna 2030 ja n. 7,1 % suurempaa vuonna 2040. Jotta julkisista palveluista ei tarvitsisi leikata, veroja korottaa tai julkista velkaa enempää lisätä, tulisi myös työllisten määrää pystyä lisäämään vastaavilla prosenteilla. Se tarkoittaisi 15–64-vuotiaiden joukossa 2 587 000 työllistä eli 100 000 lisätyöllistä vuonna 2030 ja 2 663 000 työllistä eli 176 000 lisätyöllistä vuonna 2040 verrattuna vuoden 2019 tasoon. Kun tähän lasketaan päälle 100 000 koronatyötöntä, päästään 200 000 lisätyöllisen tavoitteeseen vuoteen 2030 mennessä ja 276 000 lisätyöllisen tavoitteeseen vuoteen 2040 mennessä. Tällöin 15–64-vuotiaiden
työllisyysaste tulisi olla väestöennuste huomioon ottaen 76 % vuonna 2030 ja 80 % vuonna 2040. 14
Maan hallitus on vuoden 2021 puoliväliin mennessä päättänyt ja osin myös toteuttanut jo seuraavat työllisyystoimet: “pohjoismainen työnhaun malli” (9 400 lisätyöllistä), palkkatuen uudistus (500–1 000), oppivelvollisuuden laajentaminen (15 000 pitkällä aikavälillä), varhaiskasvatusmaksujen alentaminen (2 500–3 600), yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen nostaminen (9 000), Välittäjä Oy:n perustaminen (1 000), hankintojen vauhdittaminen (2 000), työkyvyttömyyseläkkeiden ja sairauspoissaolojen ennaltaehkäisy (2 500), työkykyohjelma ja palkkatuki (5 500–6 500), TE-palveluiden siirto kuntiin (sis. kuntien kannustinmalli) (7 000–10 000), kotouttamisen ja työperäisen maahanmuuton edistäminen (12 000) sekä jatkuvan oppimisen parantaminen (10 000–10 500). Yhteensä näiden toimien arvioidaan tuottavan työpaikan 71 000–77 500 ihmiselle.
Koronapandemian johdosta työttömien työnhakijoiden määrä lomautetut mukaan luettuna on noussut 257 000:sta 357 000:een vuoden 2019 joulukuusta vuoden 2020 joulukuuhun (ks. kuvio 1 edellä). Työttömien työnhakijoiden määrä on vuoden 2020 aikana lisääntynyt kaikissa ikäluokissa (keskimäärin +38,7 %), ja kaikkien 15–64-vuotiaiden ikäluokkien muutos
on ollut 31–48 % välillä. 15
Koulutustason nostaminen
Väestön työllisyysaste vaihtelee merkittävästi koulutustason mukaan. Kun tarkastellaan 15–64-vuotiaiden työllisyysastetta, on korkeasti koulutettujen työllisyysaste n. 86,2 %, keskiasteen koulutettujen noin 74,4 % mutta perusasteen koulutettujen vain n. 39,0 %. Tarkastelu 15–64-vuotiaiden ikäluokissa ei ole kuitenkaan mielekäs sikäli, että luvut eri koulutusasteiden välillä eivät ole vertailukelpoisia: suurimmalla osalla 15–19-vuotiaista on
toisen asteen koulutus kesken ja samoin 20–24-vuotiaiden joukossa on työttömiä opintonsa päättäneitä korkeakoulutettuja vain jonkin verran. Siksi työllisyysasteen vertailu koulutustasoittain on mielekästä vasta 25-vuotiaista alkaen (kuvio 4). Vuodesta 2000 ovat korkeasti koulutettujen ja keskiasteen koulutettujen työllisyysasteet nousseet hieman, mutta peruasteen varassa olevien työllisyysaste on laskenut noin 6 %-yksiköllä.
Kuvio 4: 25–64-vuotiaiden työllisyysaste koulutusasteen mukaan.16
Suomen väestön 15–64-vuotiaista peruskoulun jälkeistä tutkintoa ei ole 576 000:lla eli noin 16,9 %:lla. 17 Vain perusasteen koulutuksen varassa olevien on vähentynyt vuodesta 2010 n. 260 000:lla, mutta joukko uusiutuu: 15–24-vuotiaista näet 8,2 % kuuluu ns. NEET-nuoriin 18, jotka eivät ole työssä, koulutuksessa tai valmennuksessa. NEET-nuorten määrä ei sanottavasti ole pienentynyt viimeisen 10 vuoden aikana (-0,8 %-yksikköä vuodesta 2010),
mikä tarkoittaa, että noin 8 % jokaisesta ikäluokasta (n. 5 000 henkilöä vuosittain) päätyy sekä toisen asteen koulutuksen että työmarkkinoiden ulkopuolelle. 19
Tavoitteellista on, että kaikki ikäluokat opiskelisivat vähintään toisen asteen tutkinnon. Työkyvyttömyyseläkkeelle vuosittain päätyvien alle 25-vuotiaiden nuorten osuus on pieni (n. 250 ikäluokasta = 0,4 %). Toisen asteen tutkintoa vailla olevia oli 20–24-vuotiaista peräti 36 000 vuonna 2019 ja heidän työllisyysasteensa oli 33,8 %. 20 Jos nämä kaikki olisivat ennen 20.ikävuottaan suorittaneet toisen asteen tutkinnon ja päätyneet työelämään samalla 64,4 % työllisyysasteella kuin 20–24-vuotiaat toisen asteen tutkinnon suorittaneet nykyisinkin, olisi se tarkoittanut 11 000 uutta työllistä vuosittain viiden vuoden ajan. Pitkän aikavälin työllisyysvaikutuksiksi voidaan siis laskea 55 000 työpaikkaa, ja kun siitä vähennetään oppivelvollisuusiän pidentämisestä johtuvat 15 000 saavutettavaa lisätyöllistä 21, saadaan 40 000 työpaikan vaikutus, jonka saavuttaminen edellyttää oppimisen tukemisen sekä työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäämisen ehkäisyn mittavia toimenpiteitä.
Työperäinen maahanmuutto
Suomen työikäisen väestön määrä on kääntynyt laskuun vuonna 2017. Työikäistä väestöä oli vuonna 2019 noin 23 600 vähemmän kuin vuonna 2000. Jo vuodesta 2009 alkaen Suomi on työllisyyden suhteen ollut riippuvainen työperäisestä maahanmuutosta (kuvio 5). Jotta Suomessa olisi riittävästi työvoimaa, työ- ja osaamisperusteista maahanmuuttoa tulee lisätä merkittävästi.
Kuvio 5: Eri kieliä puhuvien työikäisten määrän muutos 2000-luvulla. 22
Ulkomaalaisista osaajista käydään globaalia kilpailua ja Suomen on aktiivisesti houkuteltava ihmisiä muuttamaan Suomeen. On edistettävä työperäistä maahanmuuttoa purkamalla sen esteitä ja edistämällä Suomen vetovoimatekijöitä. Suomessa jo asuvien ulkomaalaisten työllistymisen esteitä on myös purettava laadukkailla kotoutumista edistävillä palveluilla ja
syrjinnän vastaisilla toimilla.
Nykyisin työ- ja oleskelulupien saaminen on hidas ja monimutkainen prosessi, joka haittaa opiskelijan ja työntekijän tuloa Suomeen. Niin kansainvälisten opiskelijoiden kuin työntekijöidenkin kotouttamisessa on kehitettävää, etenkin kielen oppimisen ja puolison työllistymisen osalta. Lukukausimaksut ja monimutkaiset lupamenettelyt eivät kannusta ulkomaisia opiskelijoita harkitsemaan opiskelua ja asettumista Suomeen. Suurin osa ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista haluaisi työllistyä Suomeen, mutta pääsy työmarkkinoille voi olla haastavaa. 23
Myös kotoutumisessa on kuitenkin paljon ongelmia. Sidettä uuteen kotimaahan ei synny, jos maan kieltä ei opita eikä ole mahdollisuutta hyödyntää aiemmassa kotimaassa hankittua osaamista. Jokaisen maahanmuuttajan tulisi päästä kotoutumispalveluiden piiriin. Kotoutumisprosessit eivät myöskään saa keskeytyä ennenaikaisesti. Ensimmäinen kotoutumissuunnitelma olisi syytä pidentää kaksivuotiseksi ja poistaa enimmäiskesto.
Kaupungistumiskehitys
Kaupungistuminen on ilmiö, joka on toisen maailmansodan jälkeen jatkunut hitaasti mutta tasaisesti. Vielä vuonna 1990 (ks. kuvio 6 alla) reilusti yli kolmannes (37,1 %) väestöstä asui muualla kuin kaupungeissa, kun taas vuonna 2019 muualla kuin kaupungeissa asui enää alle 28,3 % väestöstä samalla kun 71,7 % väestöstä asui jo kaupungeissa. Mikäli kaupungistumiskehitys jatkuu yhtä nopeana, seuraavan 20 vuoden kuluessa kaupungeissa asuvien osuus nousee jo yli 78 %:iin, kun muualla maassa asuvan väestön osuus laskee entisestään alle 20 %:iin.
Kuvio 6: Kaupungeissa ja muualla maassa asuvan väestön osuus vuosina 1990–2040. 24
Kaupungistumiskehityksessä monet keskeiset verrokkimaat ovat Suomea edellä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa vuonna 2018 asui kaupungeissa 87,6 % väestöstä ja Saksassa vuonna 2019 puolestaan 87,4 %. Ruotsissa, jossa vuonna 2015 asui kaupungeissa suunnilleen yhtä paljon väestöä kuin Suomessa (Suomi 69,9 %; Ruotsi 70,2 %), kaupungistuminen on viimeisen viiden vuoden aikana ollut nopeampaa kuin Suomessa; Ruotsin väestöstä asui
jopa 80,3 % kaupungeissa vuonna 2019. 25
Tutkimusten perusteella alueen tuottavuus kohoaa 3–8 %, kun kaupungin koko kaksinkertaistuu. Väestötiheyden kaksinkertaistuminen puolestaan lisää tuottavuutta keskimäärin 5 %. Toimialan koon kaksinkertaistuminen alueella lisää sen yritysten tuottavuutta keskimäärin 4,5 %. Ylipäätään yritysten fyysinen, teknologinen ja historiallinen läheisyys on omiaan nostamaan tuottavuutta. 26
Valtioneuvoston selvityksen mukaan alueellinen liikkuvuus on yhteydessä työmarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan. Politiikan tulisi mahdollistaa liikkuvuus erityisesti kaavoittamalla riittävästi asuntoja, varmistamalla kohtuuhintaisten asuntojen tarjonta sekä kehittämällä liikenne- ja viestintäinfrastruktuuria. Työttömyyden hoitoon alueellisen liikkuvuuden
lisääminen on jossain määrin tehoton väline eikä alueellinen kohtaanto ole ensisijaisesti ongelma Suomen työmarkkinoilla. Muuton sijaan enemmänkin uudelleenkouluttautuminen parantaa työllistymisen mahdollisuuksia. 27
Työ- ja elinkeinopalvelujen kehittäminen
Julkisilla työvoima- ja yrityspalveluilla on tärkeä rooli työnhakijoiden työllistymisen ja osaavan työvoiman saatavuuden tukijana. Pohjoismaiden vertailussa Suomen TE-palvelut ovat kuitenkin olleet pitkään aliresursoituja. Vaikka nykyisellä hallituskaudella resursseja onkin lisätty, jäämme silti naapureistamme jälkeen aktiivisen työvoimapolitiikan resursseissa. TE-palvelujen tulee voida reagoida muuttuviin suhdanteisiin nopeasti, huomioida paikalliset työelämän haasteet ja mahdollisuudet sekä edistää työvoiman
liikkuvuutta niin maantieteellisesti kuin ammattiosaamisen kehittämisen kautta.
Resurssipulasta huolimatta maamme työllisyyspalvelut ovat kuitenkin nykyiselläänkin varsin tehokkaita ja asiakkaat niihin tyytyväisiä. Yhteiskuntamme on silti varauduttava ennakoiden tuleviin työmarkkinoiden muutoksiin ja pyrkiä edelleen kehittämään palveluita entistä asiakaslähtöisemmiksi ja aitoja tarpeita vastaavaksi. Tästä johtuen työllisyyspalvelujen resursseja on kasvatettava ja nykyistä palveluvalikoimaa on syytä kehittää maltillisesti, jotta asiakkaiden palvelutarpeita saadaan entistä paremmin huomioitua. TE-palveluihin on kohdistunut viime vuosina monia hallinnollisia uudistuksia, joista kaikki eivät ole huomioineet asiakaskunnan tarpeita eivätkä ole mahdollistaneet pitkäjänteistä palvelujen
kehittämistyötä. Jatkossa työllisyyspolitiikkaan liittyvien uudistusten vaikuttavuusarviointia vesitettäisi liian monella samanaikaisella uudistuksella tai merkittävällä hankkeella. Työllisyyspalvelut tarvitsevat jatkuvan epävarmuuden sijaan selkeän ja pitkäkestoisen reformin, joka ei altis jatkuville muutoksille jokaisen uuden hallitusohjelman kautta. TE-palvelujen rahoituksen tulee olla myös nykyistä ennustettavampaa ja pitkäjänteisempää.
Jokainen uusi työllisyyspalveluihin kohdistuva uudistus kuormittaa koko hallinnon alaa valmistelutyöhön kuluvan ajan ja verkostoyhteistyötä kuormittavan epävarmuuden ja painolastin kannalta. Nykyisten työllisyyden kuntakokeilujen seurauksena TE-toimistojen ammattitaitoinen ja kokenut henkilöstö on käynyt myös läpi YT-neuvotteluja ja joutunut työskentelemään työllisyyslinjauksia valmisteltaessa suuressa epävarmuudessa, monin
paikoin tietämättä tulevia työtehtäviään ja työyhteisöään. Työllisyysviranomaisille tulee taata työrauha, jotta palveluita pystytään järjestämään ja kehittämään jatkossa johdonmukaisesti, kestävästi ja aidosti asiakaslähtöisesti.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa tehtävän yhteistyön näkökulmasta järjestämisvastuuta on syytä selvittää työllisyyspalveluiden osalta tarkemmin siinä vaiheessa, kun tiedetään, millainen on uusia hyvinvointialueita koskeva sääntely. Maakunnallisten hyvinvointialueiden käynnistyessä tulee taata, että niiden entistä leveämmillä hartioilla pystytään takaamaan mahdollisimman kattavat monialaiset palvelut, joissa yhdistyvät sekä sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalvelujen vahvuudet. jatkossa taata se, että TE-palveluita
järjestetään sitä eniten tarvitseville paikalliset olosuhteet huomioiden paikallisten viranomaisten toimesta.
Monialaisten palveluiden, kuntoutuksen ja etuuksien yhteensovittamiseksi tulisi käynnistää parlamentaarisessa valmistelussa ohjelmatyö. Työn tulokset tulee ottaa käyttöön osana työllisyyspalveluiden selvitystä osana hyvinvointialueita tai niiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Parlamentaarisessa yhteisymmärryksessä tehdyt ratkaisut tekevät jatkossa
mahdolliseksi sen, että asiakas tietää minkä tahon puoleen kääntyä missäkin tapauksessa ilman toimijalta toiselle pompottelua.
Työttömän täytyy päästä perusterveydenhuollon ja mielenterveyspalveluiden piiriin nykyistä nopeammin ja saada sen kautta tarvitsemansa palvelut ja lausunnot. Terveydellisten ongelmien nopea tunnistaminen ennaltaehkäisee työkyvyttömyyteen ajautumisen riskiä. Terveydenhuoltolaissa kirjattua kunnan vastuuta tarjota terveyspalveluja työttömille vahvistetaan panostamalla terveydenhuollon kuntoutustarpeiden ja työkyvyttömyyden arvioinnin osaamiseen sekä osoittamalla nykyistä enemmän terveydenhuollon resursseja työttömille tarkoitettuihin lakisääteisiin terveyspalveluihin.
Palkkatuki on syytä jakaa erillisiksi palveluiksi ja tukimuodoiksi riippuen sen kohderyhmistä. Palvelujen sisällöt ja reunaehdot tulee eriyttää toisistaan lainsäädännössä. Yrityksille kohdistetun palkkatuen on todettu työllistävän asiakkaita tehokkaasti työmarkkinoille, kun taas kuntien ja järjestöjen palkkatuessa on kyseessä tätä passiivisemman työllisyyspolitiikan
tavoitteet.
Työttömien työnhakijoiden asiakastietojen siirtäminen viranomaisten kesken täytyy turvata päivittämällä vanhentunut lainsäädäntö. Laadukas lainsäädäntövalmistelu on edellytys sille, että viranomaiset voivat jakaa asiakastietoa keskenään tietosuojalainsäädännön mukaisesti,
oikea-aikaisesti ja nykyistä tehokkaammin. Tältä osin esimerkiksi JTYP-lakia ja TYP-lakia muutetaan siten, että asiakastietoja voidaan jakaa valtion ja kunnan välillä asiakkaan työllistymisen edistämiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriön huomioida työllisyyspalvelujen lainsäädäntöä valmisteltaessa viranomaisten tiedonvaihdon tarpeiden lisäksi jokaisen ihmisen oikeudet omiin tietoihinsa Omadata-periaatteiden mukaan. Työllisyyspolitiikasta vastuullisen ministeriön tehtävä on varmistaa, että esimerkiksi palveluja yksityistämishankkeissa asiakastietoja ei luovuteta sellaisille yrityksille, jotka pyrkivät tekemään niillä liiketaloudellista voittoa yli hankkeiden tavoitteiden ja mandaattien.
Yritystä palvelevien viranomaisten täytyy tehdä yhteistyötä ja varmistaa, etteivät ne tuota päällekkäisiä palveluita. Monet viranomaiset pyrkivät tekemään yhteistyötä ja lähestymään yrityksiä samanaikaisesti. Tämä nakertaa pahimmillaan työnvälityksen tehokkuutta ja viranomaisten yhteistyökyvyn uskottavuutta. TE-toimistojen rekrytointipalvelujen ja
kunnallisten elinkeinopalvelujen kesken täytyy luoda pysyvät, alueellisiin sopimuksiin perustuvat yhteistyökäytännöt. Lainsäädännöllä täytyy kuitenkin varmistaa, että valtiolliset toimijat koordinoivat ja ohjaavat kansallisen tason yrityspalvelujen strategista kehittämistä Työ- ja elinkeinoministeriön johdolla.
Oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksia tulee korostaa TE-palveluissa. Työnantaja- ja yrityspalveluita tarjottaessa tulee entistä selkeämmin tuoda hallinnon mahdollisuudet löytää oppisopimuspaikkoihin motivoituneita uudelle alalle kouluttautumisesta kiinnostuneita työnhakijoita. Tämän mahdollistaa työnhakijoiden ja työnantajien tarpeita yhdistävät ja
kohtaantoa vahvistavat rekrytointipalvelu.
Valtakunnallisen päätöksenteon piirissä tulee voida ratkaista työkyvyttömille ihmisille järjestettävien palvelujen kohtalo. Työllisyyspalvelujen asiakkaista jotkut eivät tule koskaan palamaan työmarkkinoille edes interventioiden, vahvan tuen ja oikea-aikaisten palvelujen avulla. Siitä, miten näihin ihmisiin tulee kohdistaa työllisyyspoliittisia toimenpiteitä, täytyy käydä arvokeskustelu ja pyrkiä lainsäädännön kautta löytämään ratkaisuja, joilla nämä ihmiset saadaan oikeiden etuuksien ja viranomaisten piiriin yhdenvertaisuuslain velvoitteita unohtamatta, samalla kuitenkin vapauttaen heidän palvelemiseensa käytetty asiantuntijatyö siitä enemmän hyötyville.
***
1 Laskelmat perustuvat taustamuistioon, joka on ohjelman liitteenä.
2 Ks. taustamuistio.
3 Työllisyyspaketti -työryhmän esitykset, TEM 33/2016, s. 36.
4 Työllisyyspaketti -työryhmän esitykset, TEM 33/2016, s. 35.
5 Tilasto Suomen eläkkeensaajista 2019, s. 23–27.
6 Mielenterveyspooli: mielenterveyden vahvistamisen työllisyyspaketti vp.
7 TEM, Työnvälitystilasto.
8 TEM, Työnvälitystilasto; Tilastokeskus, Työvoimatutkimus.
9 Tilastokeskus, Väestö.
10 Tilastokeskus, Työvoimatutkimus.
11 Eurostat, Labour Force Survey.
12 Eurostat, Labour Force Survey.
13 Osaava ja osallistava Suomi, s. 14.
14 Tilastokeskus, Väestöennuste, vuoden 2019 ennuste.
15 TEM, Työnvälitystilasto.
16 Eurostat, Labour Force Survey.
17 Eurostat, Labour Force Survey.
18 Not in Employment, Education, or Training.
19 Eurostat, Labour Force Survey; Tilastokeskus, Työvoimatutkimus.
20 Eurostat, Labour Force Survey.
21 Hallituksen toimi perustuu vain perusasteen tutkinnon varassa olevan ikäluokan osuuden pienentämiseen 8 % -yksiköllä.
22 Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto.
23 Ulkomaiset tutkinto-opiskelijat suomalaisissa korkeakouluissa, OKM 2021:14.
24 Tilastokeskus, Väestörakenne.
25 Eurostat, EU-SILC Survey.
26 Tiivistyvä kaupunkikehitys, TTTS 5, 2016, s. 56.
27 Alueellinen liikkuvuus tehostaa työmarkkinoita – kohtaanto-ongelmaa se ei ratkaise, Policy Brief, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta 6/2020.
Vihreät - De Gröna