Metsäpoliittinen ohjelma

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 29.11.2020. Tämä ohjelma korvaa ohjelmapaperin ”Vihreät timantit – metsäsektorin kestävä uudistaminen (2008)” Lisenssi: CC0

Sisällys

Esipuhe
Ilmastonmuutos ja metsätalous
Teollisuus ja työllisyys
Metsien monimuotoisuus
Metsien monikäyttö

Esipuhe

Suomen metsäluonnolla on itseisarvo osana elonkirjoa. Samalla metsät ovat meille tärkeä luonnonvara. Metsät ovat vuosien varrella tarjonneet suojaa, ravintoa, työtä ja toimeentuloa sekä toimineet yhtenä maaseudun elinkeinoista. Metsillä on tärkeä rooli myös kaupungeissa, joissa ne ovat erityisen tärkeä osa biodiversiteettiä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä virkistyksen lähde. Me arvostamme metsäluontoa ja metsiin liittyvää kulttuuriperintöä sekä liikumme mielellään luonnossa. Viime aikoina metsien yhteiskunnallinen merkitys on korostunut entisestään, kun etsimme ratkaisuja kahden aikamme vakavimpiin kuuluvien kriisien, ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuskadon, torjumiseksi. Metsät ovat osa Suomen ratkaisua molempiin ongelmiin.

Vihreiden metsäpoliittisen ohjelman tavoitteena on luoda perusta metsäpolitiikalle, joka vastaa nykyisiin ja tulevaisuuden haasteisiin. Tällä hetkellä metsien käyttö ei ole sosiaalisesti eikä ekologisesti kestävällä pohjalla, ja paikoin hakkuumäärissä on ylitetty myös puuntuotannollinen kestävyys. Tämän metsäpoliittisen ohjelman lähtökohtana on metsäluonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen, metsätalouden haitallisten vesistövaikutusten vähentäminen, metsien hyvinvointivaikutusten parempi hyödyntäminen sekä metsiin ja puuntuotantoon perustuvan elinkeinotoiminnan kestävyys.

Suomi on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Ilmastopäästöjen vähentämisen rinnalla myös metsiin varastoituvalla hiilellä on keskeinen rooli ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Metsänkäytön ilmastovaikutuksiin voidaan vaikuttaa metsänhoidon valinnoilla sekä metsätalouden lopputuotteilla.

Metsät ovat yksi tärkeimmistä elinympäristöistä uhanalaisille lajeille, ja tärkeimmät syyt metsälajien uhanalaistumiseen ovat metsäelinympäristöjen muutoksissa, jotka ovat seurausta voimallisesta metsienkäsittelystä. Lisäksi metsätalouden vesistövaikutukset ovat osoittautuneet aikaisemmin arvioitua huomattavasti suuremmiksi. Samalla metsien virkistyskäyttö on kasvanut voimakkaasti viime vuosina, ja luonnon hyvinvointivaikutukset tunnistetaan entistä paremmin.

Vihreän metsäpoliittisen ohjelman tavoitteena on, että metsien käyttö on tulevaisuudessa ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää. Tähän tavoitteeseen pääseminen vaatii puuntuotantoon perustuvan metsätalouden toimintatapojen uudistamista puupohjaisten tuotteiden arvonlisää ja pitkäikäisyyttä parantamalla. Haluamme uudistaa metsien käyttöä reilulla tavalla, joka parantaa ihmisten ja ympäristön hyvinvointia Suomessa ja maailmalla.

Ilmastonmuutos ja metsätalous

Metsäpolitiikalla vaikutetaan Suomen ilmastotavoitteiden toteutumiseen. Tavoitteiden saavuttamisen kannalta merkittäviä tekijöitä ovat metsiin sitoutuneen hiilidioksidin määrä, hakkuumäärät ja -tavat, metsätalouden lopputuotteet sekä aikajänne, jolla toimien vaikuttavuutta tavoitellaan.

Tällä hetkellä puubiomassa on yksinkertaisin ja toimivin tapa poistaa hiiltä ilmakehästä. Tämän takia metsien hiilivarastoja tulee vahvistaa hakkuita vähentämällä ja metsien kiertoaikaa pidentämällä. Suomen metsät ovat keski-iältään nuoria, ja metsien hiilensidonta jatkuu vanhoissakin metsissä. Suomen metsiin sitoutunutta hiiltä voidaan siis lisätä vielä pitkään.

Metsätalouden näkökulmasta suositaan usein yhden tai kahden puulajin metsiä. Hiilensidonnan kannalta olisi kuitenkin hyödyllisempää suosia usean puulajin sekametsiä, jotka sitovat hiiltä tehokkaammin ja ovat vähemmän herkkiä ilmastonmuutokselle.

Siirtymällä metsänhoidossa entistä laajemmin jatkuvaan kasvatukseen saadaan monenlaisia hyötyjä. Jatkuvalla kasvatuksella voidaan vähentää eritoten turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä. Jatkuvaa kasvatusta suosimalla voidaan myös lisätä pitkäikäisten puutuotteiden suhteellista osuutta metsäteollisuuden lopputuotteissa. Vain noin viidesosa metsistä hakatusta puusta päätyy sahatavaraksi. Pitkäikäiseksikin miellettyjen tuotteiden käyttöikä on lopulta verrattain lyhyt verrattuna hiilen varastointiin metsiin. Tuotteiden pidempään elinkaareen on siis panostettava rakennuskantaa myöten.

Kuitupuusta tehtävistä lyhytikäisistä sellupohjaisista tuotteista, joihin Suomen metsäteollisuus pitkälti perustuu, hiili siirtyy hyvin nopeasti ilmakehään, eikä monen tuotteen kyky korvata ilmastolle haitallisia tuotteita ole riittävän hyvä sillä aikajänteellä, jolla ilmastovaikutuksia tavoitellaan. Suomen metsistä korjatusta puusta myös yli puolet poltetaan joko suoraan polttolaitoksissa tai osana selluntuotantoprosessia. Tämä ei ole ilmaston kannalta kestävää.

Metsillä on lisäksi tärkeä rooli myös ilmastonmuutokseen sopeutumisessa etenkin kaupungeissa, joissa metsät tasoittavat sään ääri-ilmiöiden vaikutuksia muun muassa viilentämällä ympäristöään helteellä ja vaikuttamalla tuuliolosuhteisiin. Toisaalta pienetkin metsät ovat tehokkaita hule- ja tulvavesien imeytysalueita.

TAVOITE 1: Pienennetään hakkuumääriä ja pidennetään hiilen kiertoaikaa metsissä

Määritellään Luonnonvarakeskuksen suurimman ylläpidettävän hakkuukertymän rinnalle kestävän hakkuun määrä, jossa otetaan puuntuotannon lisäksi huomioon mm. ilmastovaikutukset, luonnon monimuotoisuus, muut ympäristövaikutukset sekä virkistyskäyttö. Kehitetään mekanismi, jolla määritetty kestävä hakkuumäärä ei voi ylittyä.
Otetaan käyttöön maankäyttömuutosmaksu esimerkiksi silloin, kun metsiä raivataan merkittävästi rakentamiseen tai maatalouteen. Asetetaan kompensointivelvoite metsäkatoa aiheuttavalle maankäytölle ja tuetaan sellaisten avoimien alueiden metsittämistä, joilla ei ole tärkeää kulttuurillista, maisemallista, ruuantuotannollista tai luonnonsuojelullista arvoa.
Vähennetään voimallista maanmuokkausta ja lisätään jatkuvaa kasvatusta uudistamalla metsätalouden tukijärjestelmää ja kehittämällä metsäneuvontaa tavoitteena, että suurin osa talouskäytössä olevasta metsäpinta-alasta käsitellään jatkuvapeitteisenä.
Palautetaan avohakkuille puuston järeyteen perustuva päätehakkuukriteeri.
Selvitetään mahdollisuutta maksaa metsänomistajalle korvausta hiilivaraston kasvattamisesta.
Otetaan ympäristölupapäätösten lupaharkintaan mukaan hankkeen vaikutukset metsien hiilinieluihin ja -varastoihin.

TAVOITE 2: Parannetaan puutuotteiden ilmastoystävällisyyttä

Tuetaan metsäsektorin siirtymistä kohti ilmastoystävällisempien tuotteiden valmistusta ohjaamalla yritystukia pitkäikäisempien lopputuotteiden kautta tapahtuvaan hiilensidontaan ja korvaavuusasteen lisäämiseen.
Asetetaan puubiomassan polttamiselle voimalaitoksissa polttoainevero ja siirrytään lämmöntuotannossa polttoon perustumattomiin teknologioihin.
Asetetaan energiapuulle kestävyyskriteerit, joilla rajataan ulos luonnon monimuotoisuuden tai hiilivarastojen kannalta keskeinen puuaines, kuten lahopuu ja kannot, ja vähennetään tuontipuun käyttöä energiaksi.

Teollisuus ja työllisyys

Suomella on mahdollisuus näyttää maailmalle esimerkkiä metsien aidosti kestävästä käytöstä. Metsien hakkuuintensiteettiä on pienennettävä monimuotoisuus- ja ilmastotavoitteiden turvaamiseksi ja teollisuuden arvonlisää on nostettava, jotta metsien tuoma kansantaloudellinen hyöty paranee. Suomen metsistä suurin osa on yksityisten metsänomistajien omistuksessa ja puun myyntitulot ovat tulonlähde sadoilletuhansille suomalaisille. Perinteisen metsätalouden rinnalla on vahvistettava metsien monikäyttöön perustuvia elinkeinoja, kuten kestävää luontomatkailua ja luonnontuotteiden keräilyä ja viljelyä. Tavoitteena on metsätalous, joka työllistää samalla, kun resursseja käytetään viisaasti.

Laatupuuta vaativa puurakentaminen on nosteessa. Suomalaisen puuarkkitehtuurin ja teollisen muotoiluperinteen yhdistäminen voi tuoda lisää miellyttäviä, terveitä rakennuksia ja vientituloja. Meillä on hyvät edellytykset lisätä puurakentamisen määrää nykyistä nopeammin esimerkiksi kerrostaloissa, liike- ja toimistorakennuksissa, julkisessa rakentamisessa sekä rakennusten ja rakennusosien viennissä.

Jatkuva kasvatus ja metsien kiertoajan pidentäminen edistävät sahateollisuuden toimintaympäristöä. Sahateollisuus on kärsinyt jo useiden vuosien ajan sellu- ja paperiteollisuutta sekä puun energiakäyttöä tukevista tuista ja markkinamekanismeista.

Tulevaisuudessa sellulla ja muilla kemiallisen puunjalostuksen tuotteilla on edelleen roolinsa osana puupohjaisten tuotteiden kokonaisuutta. Kehitysvaiheessa oleville jalosteille, kuten kuiduille ja nanosellulle, on mahdollista löytää käyttökohteita esimerkiksi tekstiili- ja lääketeollisuudessa sekä komposiittien ja elektroniikan tuotannossa.

Metsät työllistävät myös teollisuuden ulkopuolella. Pelkästään Lapissa matkailu työllistää kaksikymmenkertaisesti metsätalouteen nähden. Luontomatkailun sekä metsänsuojelun sosiaalinen ja taloudellinen merkitys näkyy myös kansallispuistojemme kävijäluvuissa, jotka ovat yli nelinkertaistuneet kahdessa vuosikymmenessä.

Matkailualan lisäksi metsätalous kilpailee tilasta esimerkiksi porotalouden ja muiden saamelaisten perinteisten elinkeinojen kanssa, joilla on merkittävä rooli pohjoisten alueiden elinvoimasta ja työllisyydestä huolehtimisessa. Saamelaisalueella poronhoidon sekä muiden perinteisten elinkeinojen erityisasema alkuperäiskansan elinkeinoina vaikuttavat merkittävällä tavalla metsätalouden asemaan. Metsätalous ei saa olla uhka saamelaiskulttuurille.

TAVOITE 3: Jalostusaste nousuun

Kohdennetaan yrityksille maksettavien tukien painopiste korkean jalostusarvon tuotteiden ja pitkäikäisten puutuotteiden tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan.
Luodaan pitkäikäisille puutuotteille kysyntää painottamalla kestäviä ja laadukkaita puutuotteita ja puurakentamista julkisen sektorin hankinnoissa.
Selvitetään puurakentamisen käynnistysavustuksen käyttöönottoa.

TAVOITE 4: Turvataan kestävän luontomatkailun ja luonnontuotteiden keräilyn edellytykset

Otetaan kaikessa metsiin liittyvässä päätöksenteossa huomioon kestävän luontomatkailun edellytykset. Erityisesti alueiden käytön suunnittelussa ja maakunta- ja yleiskaavoituksessa varmistetaan esimerkiksi suojavyöhykkeet ja tärkeiden maisema-alueiden säilyminen.
Lisätään määrärahoja kansallispuistojen, valtion retkeilyalueiden ja muiden tärkeiden virkistysalueiden laadun ja palvelujen ylläpitämiseen
Kannustetaan luonnontuotteiden, kuten yrttien, marjojen ja erikoissienten kaupalliseen keräilyyn ja sienten viljelyyn vaihtoehtona tai lisänä puuntuotannolle.
Tulkitaan suomalainen metsätalousmaa lähtökohtaisesti luomukeruualueeksi ja poistetaan viranomaistyönä luomukeruualueeksi soveltumattomat alat metsänkäyttöilmoitusten perusteella.

TAVOITE 5: Varmistetaan yritysten vastuullinen toiminta Suomessa ja maailmalla

Vahvistetaan tuotantoketjujen läpinäkyvyyttä ja estetään metsäkatoa ja metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymistä säätämällä yritysvastuulaki, joka koskee myös metsiä.
Varmistetaan valtion omistajaohjauksella, että valtion omistamat yhtiöt toimivat vastuullisesti eivätkä aiheuta metsäkatoa tai vaaranna metsiä hyödyntäviä alkuperäiskansoja.
Lasketaan merkittävästi Metsähallituksen Metsätalous Oy:n tulostavoitteita ja hakkuumääriä ja saatetaan Metsähallituksen metsät FSC-sertifioinnin piiriin.

Metsien monimuotoisuus

Monimuotoinen luonto, elonkirjo, on arvokas ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta välttämätön. Tällä hetkellä lähes 80 prosenttia metsäluontotyypeistä on arvioitu uhanalaisiksi. Moni aiemmin yleinen metsälaji on taantunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Uhanalaisia, ensisijaisesti metsissä eläviä lajeja on yli 800. Määrä on kasvanut ja kielteistä kehitystä on myönteistä enemmän. Lajit kärsivät metsäalueiden pirstoutumisesta, vanhojen metsien ja lahopuun häviämisestä sekä voimakkaista metsänkäsittelytoimista. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lehtometsien suojeluun ja luonnonhoitoon. Lehtometsiä on metsätalousmaasta noin yksi prosentti, mutta niissä elää noin puolet uhanalaisista metsälajeista. Metsien uhanalaisin lajisto sopeutuu heikosti elinympäristöjen voimakkaisiin muutoksiin.

Suomen metsistä on metsäohjelman laatimisen aikaan suojeltu 13 % (metsä- ja kitumaata). Metsistä 6 % on pysyvän suojelun piirissä. Loput ovat rajoitetun metsänhoidon tai maankäytön alueita tai väliaikaisesti suojeltuja metsiä, joilla uhanalaista metsäluontoa turvataan vain rajallisesti. Metsäluonnon monimuotoisuuden vahvistaminen vaatii suojelupinta-alan merkittävää kasvattamista, arvokkaimpien metsäalueiden jättämistä käsittelyn ulkopuolelle, luonnonhoitoa ja metsätalouden toimintamallien uudistamista. Tarvitsemme pikaisesti olemassa olevien säädösten tehokkaampaa toimeenpanoa, uusien säätelykeinojen käyttöönottoa ja ympäristölle haitallisten säädösten ja tukien poistamista.

Ihmisen toiminnan seurauksena heikentyneitä luontoarvoja voidaan palauttaa metsien luonnonhoidolla ja ennallistamisella. Näiden toimien määrää on lisättävä sekä suojelualueilla että talousmetsissä. Lisäksi vesiensuojelun asemaa on vahvistettava metsien käsittelyssä saattamalla metsiä koskeva lainsäädäntö tasolle, jolla turvataan EU:n vesipuitedirektiivin toteutuminen eli vesien hyvä ekologinen tila.

Metsien monimuotoisuuteen tulisi kiinnittää jatkossa huomiota myös kaupungeissa, joissa pienelläkin metsällä on iso merkitys alueen lajiston kannalta. Kaavoituksella tulee huolehtia, että kaupunkimetsät palvelevat laajempaa alue-ekologista kokonaisuutta: metsien tulee olla pinta-alallisesti tarpeeksi suuria, jotta ne voivat säilyä, sekä tarpeeksi lähellä toisiaan toimiakseen tehokkaasti osana viherverkostoa.

TAVOITE 6: Kasvatetaan Suomen metsien suojelupinta-alaa ja parannetaan suojeltujen alueiden laatua ja monipuolisuutta

Turvataan biodiversiteetin säilyminen varaamalla riittävät tiukan suojelun alueet (vähintään 10%) ja lisäämällä myös keveämmän suojelun alueita (20 %), jotta yhteensä 30 % metsistä on suojeltu, kuten YK:n Biologisen monimuotoisuuden yleissopimusta seuraava työryhmä ja Euroopan komissio ovat esittäneet. Suojelu tulee toteuttaa maantieteellisesti edustavasti ja luontotyypeittäin kattavasti.
Suojellaan nopealla aikataululla yli 140-vuotiaat valtion metsät, METSO -ohjelman pysyvän suojelukohteen kriteerit täyttävät valtion omistamat alueet ja luonnontilaiseksi tai luonnontilaisen kaltaiseksi luokiteltavat valtion metsät sekä perustetaan uusia luonnonpuistoja.
Varmistetaan luonnonsuojelun rahoituksen riittävä taso ja METSO-ohjelman jatko ja laajennetaan ohjelma koskemaan koko maata. Edistetään kuntien ja seurakuntien metsien suojelua ja kestävää käyttöä. Turvataan riittävä suojeltujen metsien korvaustaso ja huomioidaan korvaustasossa puuston arvon lisäksi metsän suojeluarvo (esimerkkinä paloalueet).
Vahvistetaan ekologista verkostoa parantamalla suojelualueiden ja laajojen metsäalueiden kytkeytyneisyyttä maankäytön suunnittelussa ja suojelualueiden valinnassa. Lisätään suojelualueiden määrää etenkin Etelä-Suomessa, jossa suojeltuja metsiä on vain muutamia prosentteja metsäpinta-alasta.

TAVOITE 7: Siirrytään metsäluonnon kannalta kestävään metsien käyttöön

Lisätään monimuotoisuuden kannalta merkittäviä ominaisuuksia, kuten lahopuun ja lehtipuiden määrää talousmetsissä esimerkiksi uudistamalla metsälakia. Laki metsätuhojen torjunnasta uudistetaan siten, että se ei estä lahopuun jättämistä talousmetsään.
Metsätalouden tuet uudistetaan siten, että selvästi nykyistä suurempi osa ohjataan ympäristö- ja luonnonhoitotoimiin, kuten avainbiotooppien suojeluun.
Luovutaan metsälakikohteiden pienialaisuuden ja selvästi ympäristöstään erottumisen vaatimuksesta. Lisätään metsälain turvaamiksi elinympäristöiksi tutkimustietoon perustuvia herkkiä ja vaarantuneita kohteita.
Rajoitetaan hakkuita lintujen tärkeimpään pesimisaikaan.

TAVOITE 8: Vähennetään metsätalouden vesistövaikutuksia

Saatetaan luvanvaraiseksi ojitukset, kunnostusojitukset ja kaikki maata voimakkaasti muuttava toiminta (esim. navero- tai ojitusmätästys) ja muiden haitallisten toimenpiteiden, kuten arvokkaiden luontotyyppien (mm. lehtojen) vesitaloutta muuttavat maanmuokkausmenetelmät.
Kirjataan lakiin vesistöjen ympärille minimisuojakaista, jonka metsätalouskäyttöä rajoitetaan.
Vesiluonnolle haitalliset metsätalouden tuet lakkautetaan.
Turvemaiden ennallistamista luonnontilaisen kaltaisiksi soiksi tuetaan ja jatketaan HELMI-ohjelman rahoitusta.

TAVOITE 9: Vahvistetaan metsien suojelua kansainvälisesti

Ajetaan Suomen ulko-, kehitys- ja kauppapolitiikassa sekä EU:n kauppapolitiikassa toimia metsäkadon estämiseksi, metsäpinta-alan lisäämiseksi kestävästi, metsien hiilivarastojen säilyttämiseksi ja kasvattamiseksi, metsäluonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ja lisäämiseksi sekä metsiä hyödyntävien alkuperäiskansojen olemassaolon ja oikeuksien turvaamiseksi.
Edistetään kansainvälisen luontopaneelin (IPBES) tavoitteiden toteutumista EU:ssa ja YK:ssa sekä muilla kansainvälisillä foorumeilla. Vaaditaan sopimuksista oikeudellisesti sitovia ja vaikutetaan sen puolesta, että sopimusten rikkomisesta seuraa sanktiota.
Edistetään EU-tasolla kaupan ohjauskeinoja, kuten tuonti- ja hiilitulleja metsäkadon ehkäisemiseksi ja Suomeen tuotavien tuotteiden haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

Metsien monikäyttö

Metsillä on erityinen merkitys suomalaisessa kulttuurissa, elämäntavassa ja luontosuhteessa. Metsien käytön hyväksyttävyyden näkökulmasta on välttämätöntä, että käyttö on sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää. Luonnossa liikkuminen edistää tutkitusti henkistä ja fyysistä terveyttä ja ennaltaehkäisee sosiaali- ja terveysmenojen kasvua. Juuri tästä syystä metsäympäristöjen saavutettavuuteen ja esteettömyyteen on panostettava, jotta yhä useammalla on mahdollisuus niiden virkistyskäyttöön. Kansallispuistojen lisäksi tarvitaan myös lähiretkeilykohteita taajamien ja kaupunkien läheisyyteen.

Talouskäytössä olevien metsien käsittelyssä on otettava aiempaa paremmin huomioon virkistyskäyttö ja maisema-arvot, sillä kaikki suomalaiset metsät ovat jokamiehenoikeuksien nojalla virkistyskäytössä. Tehometsätalous, taimikot ja avohakatut alueet heikentävät metsien virkistysarvoa.

Saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin kuten poronhoidon, kalastuksen ja metsästyksen harjoittamiseen sekä luonnontuotteiden keräilyyn ja käsitöiden tekemiseen perustuva elämäntapa on riippuvainen laajojen perinnealueiden käyttämisestä kestävällä tavalla. Arktisen alueen hauraan luontoympäristön turvaaminen on saamelaisalueella erityisen tärkeää, jotta luontoon sidottu kulttuuri säilyy elinvoimaisena. Saamelaisia on kohdeltava tasa-arvoisina toimijoina saamelaisalueen metsien päätöksenteossa ja alkuperäiskansojen oikeuksia perinteisiin maihin on noudatettava.

Haluamme lisätä kestävän metsätalouden taloudelliseen, ekologiseen ja sosiaaliseen näkökulmaan myös metsien kulttuurisen kestävyyden näkökulman. Erilaisten metsäsuhteiden näkyväksi tekeminen ja ymmärtäminen edistävät vuorovaikutusta ja metsiin liittyvien tavoitteiden yhteensovittamista.

TAVOITE 10: Turvataan jokamiehenoikeudet ja virkistyskäyttö metsissä

Jokamiehenoikeudet on turvattava kaikessa päätöksenteossa. Lainsäädännön muutosten vaikutusarviointi on kohdistettava myös jokamiehenoikeuksiin. Kaupallisen luontomatkailun ja luonnontuotteiden keräämisen yleistyminen ei saa heikentää jokamiehenoikeuksien edellytyksiä eikä myöskään saamelaisten tai maanomistajien oikeuksia.
Perustetaan uusia kansallispuistoja ja virkistys- ja retkeilyalueita sekä laajennetaan nykyisiä erityisesti siellä, missä kysyntää on runsaasti. Metsähallituksen ylläpitämien kansallispuistojen, retkeilyalueiden ja monikäyttömetsien retkeilyinfrastruktuurin perusrahoitus on turvattava ja korjausvelka kurottava umpeen. Virkistysalueilla on oltava myös esteettömiä reittejä. Kuntien tulee tarjota riittävästi lähivirkistysmahdollisuuksia.
Otetaan luonnon hyvinvointivaikutukset entistä vahvemmin osaksi terveyden edistämistä.

TAVOITE 11: Turvataan saamelaisten oikeudet ja elinkeinot

Maankäyttöä ja luonnonvarojen hyödyntämistä koskevissa ratkaisuissa on minimoitava haitalliset vaikutukset ympäristölle ja saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen. Lopetetaan esimerkiksi porojen vasoma-aikaiset valtion hallinnoimien metsien hakkuut porojen luonnonlaitumilla.
Parannetaan metsähallituslain säännöksiä saamelaisten kotiseutualueella tapahtuvassa valtion hallinnoimien maa-alueiden hoidossa ja käytössä ja varmistetaan saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytykset.
Siirretään valtion saamelaisten kotiseutualueella hallinnoimat metsät pois Metsähallituksen liiketoiminnan taseesta tuottovaatimusten ulkopuolelle. Saamelaisalueella maankäyttöä ja luonnonvaroja koskevat ratkaisut on aina tehtävä neuvotellen Saamelaiskäräjien kanssa FPIC (free, prior and informed consent) -periaatteen ja käytäntöjen mukaisesti.

TAVOITE 12: Edistetään tietoa kestävästä metsien hoidosta ja monimuotoisuudesta ja lisätään kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia

Vahvistetaan luonnon monimuotoisuuteen, kestävään metsänhoitoon, suojeluun ja ennallistamiseen liittyvää tiedotusta, koulutusta, tutkimusta, osaamista, yritystoimintaa sekä neuvontaa ja tukea metsänomistajille. Parannetaan metsätiedon kulkemista toimijoiden välillä.
Vahvistetaan luontopedagogiikan asemaa kouluissa, varhaiskasvatuksessa ja harrastuksissa.
Vahvistetaan eri toimijoiden välistä vuoropuhelua ja kansalaisten ja järjestöjen aitoja vaikutusmahdollisuuksia metsiin liittyvässä päätöksenteossa esimerkiksi parantamalla kuulemismenettelyä valtion ja kuntien metsäsuunnitelmien ja metsänkäyttöilmoitusten yhteydessä ja laajentamalla metsiä koskevien päätösten muutoksenhakuoikeutta.
Kannustetaan kuntia laatimaan kunnan omistamien metsien käyttöä ja tavoitteita määrittelevä metsästrategia, joka turvaa kuntametsien luonto- ja virkistysarvot. Osallistetaan asukkaat metsästrategian ja kunnan metsien metsänhoitosuunnitelmien laatimiseen ja tiedotetaan niistä.