Vihreiden maahanmuuttopoliittinen linjapaperi

Hyväksytty puoluehallituksessa 23.10.2010

Sisällysluettelo

Alkusanat
Vihreän maahanmuuttopolitiikan kiteytys
Maahanmuuton tilannekuva Suomessa
Maahanmuuttoon liittyvät muutokset ja haasteet
Arjen ratkaisuja maahanmuuttopolitiikan haasteisiin
Kielen opiskelu
Työllisyyden edistäminen
Yhdenvertaisuus
Asuminen ja arki
Humanitäärinen maahanmuutto ja turvapaikanhakijat
Työperäinen maahanmuutto

Alkusanat

Keväällä 2011 Suomessa käydään arvovaalit. Tuolloin tehdään valinta avoimen, maailmaan rohkeasti suhtautuvan ja sisäänpäin käpertyvän Suomen välillä.

Vaalien kuumin kysymys saattaa olla tämän paperin käsittelemä maahanmuuttopolitiikka. Vihreät ei pidä ihmisten liikkumista rajojen yli uhkana vaan pikemminkin luontevana osana tämän päivän maailmaa. Suomen väestön etninen, kulttuurinen, kielellinen ja uskonnollinen kirjo toki kasvaa, mutta Vihreille ihmisten erilaisuus, yksilöllisyys ja yhdenvertaisuus ovat aina olleet tärkeitä lähtökohtia.

Maahanmuuttoon liittyvät haasteet ovat enimmäkseen arkisia. Kielenopetukseen, työllisyyteen, arjen elämästä nouseviin ristiriitoihin ja syrjintään on olemassa käytännöllisiä vastauksia. Kulttuurin rikastamisesta puhumisen tai sivilisaatioiden sodan manaamisen sijaan on keskityttävä näihin kysymyksiin.

Maahanmuuttokriitikot ovat osin oikeassa sanoessaan, että maahanmuuton ongelmista on Suomessa vaiettu. Vastaus 1990-luvun puolivälin rasistisen väkivallan aaltoon olivat rasismin vastainen työ ja suvaitsevaisuuskasvatus. Se peitti alleen tavallisten ihmisten huolet ja maahanmuuttajiin liittyvät huonot kokemukset. Suvaitsevaisuudesta ei ole ratkaisuksi esimerkiksi siihen, että taloyhtiön maahanmuuttaja-asukkaat eivät lajittele jätteitään tai noudata pesutuvan vuorolistaa. Asuinalueiden eriytyminen on todellisuutta. Suuttumus tällaisiin asioihin ei ole rasismia. Kotoutumisen suuret ja pienet haasteet ovat jääneet monikulttuurisuuspuheen jalkoihin. Tässä myös Vihreiden on katsottava peiliin.

Toisin kuin maahanmuuttokriitikot, Vihreät ei kuitenkaan pidä näiden haasteiden ratkomista mahdottomana. Esimerkiksi asumiseen liittyviä yhteentörmäyksiä on ratkottu menestyksellisesti. Useimmiten sääntöjen puheeksi ottaminen ja selvittäminen on auttanut.

Maahanmuutto on osa avointa taloutta ja se tuo mukanaan avoimeen talouteen liittyvät edut ja haasteet. Näihin haasteisiin Vihreillä on ratkaisuja.

Vihreän maahanmuuttopolitiikan kiteytys

Maahanmuuton kolme tärkeintä haastetta ovat kielen oppiminen, työllistyminen ja yhdenvertaisuuden toteutuminen. Nämä ovat kotoutumisen avainkysymykset. Suomi, joka kohtelee hyvin ja tasa-arvoisesti kaikkia asukkaitaan, myös muualta tulleita, pitää huolta kantaväestöstäkin. Maahanmuuttajien ja suomalaisten vastakkainasettelu taas ei ole Suomelle eduksi.

Ihmiset ovat aina lähteneet muille maille etsimään työtä, parempaa elämää, rakkautta ja turvaa. Näin on nytkin, ja siksi maahanmuutolla on oltava oikeudenmukaiset ja inhimilliset pelisäännöt. Tämä ei silti tarkoita jokaisen halukkaan lennättämistä somalialaiselta pakolaisleiriltä Suomeen.

Monikulttuurisuus ei ole ideologia vaan tosiasia. Suomessa asuu ihmisiä erilaisista etnisistä, kulttuurisista ja uskonnollisista taustoista, ja tämä moninaisuus kasvanee tulevina vuosina. Meille kaikille kuuluu vapaus olla omanlaisiamme, ajatella itse ja hakeutua haluamiimme alakulttuureihin ilman syrjintää. Vähemmistöillä on oikeus säilyttää oma kielensä ja kulttuurinsa siinä missä enemmistölläkin.

Yhdessä eläminen edellyttää kaikilta sitoutumista pohjoismaisten perinteisten arvojen parhaimmistoon: kaikista huolehtimiseen, demokratiaan, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Suomessa maahanmuuttajan on noudatettava Suomen lakia siinä missä kantasuomalaistenkin. Poikkeuksia tai erivapauksia ei myönnetä kulttuurisilla perusteilla.

Kotouttamispolitiikan pitää korostaa ja tukea maahanmuuttajien omatoimisuutta. Monilla maahanmuuttajilla on paljon haluja ja voimavaroja yrittämiseen, työntekoon ja nopeaan kielenoppimiseen kunhan se on mahdollista. Ensisijaisesti on tuettava eriytettyjen ”maahanmuuttajapalveluiden” sijaan sitä, että jokainen tietää, miten kaikille tarkoitettuja peruspalveluita käytetään. Paras keino myös kaksien työmarkkinoiden syntyä vastaan on tukea ulkomaisten työntekijöiden mahdollisuuksia puolustaa itse itseään.

Maahanmuuton tilannekuva Suomessa

1. Suomi on vaurastumisen ja rajojen avautumisen myötä muuttunut maahanmuuttajia lähettävästä maasta tulijoiden vastaanottajaksi. Silti Suomi ei edelleenkään ole erityisen houkutteleva kohde maahanmuuttajille. Usein tiukan maahanmuuttopolitiikan maana mainittuun Tanskaan muutti Euroopan ulkopuolelta 25 000 ihmistä vuonna 2009. Suomessa vastaava luku on 15 000. Kuten muuallakin, suuri osa tulijoista asettuu lopulta suuriin kaupunkeihin.

2. Euroopan unionin kansalaisilla on oikeus vapaaseen liikkumiseen ja työntekoon koko unionin alueella. Juuri siksi suomalainen insinööri voi lähteä töihin Saksaan ilman vaivalloista byrokratiaa. Suomeen on hakeutunut työntekijöitä etenkin Virosta ja Puolasta. Vapaa liikkuvuus on tehnyt mahdolliseksi myös Itä-Euroopan köyhien ja vainottujen romanien ilmaantumisen suomalaisten kaupunkien kaduille kerjäämään.

3. Maahanmuutto lisää etnistä, kulttuurista ja uskonnollista monimuotoisuutta. Maahanmuutto on muistuttanut meitä myös kotoperäisten vähemmistöjen kuten romaneiden, saamelaisten ja tataarien olemassaolosta.

4. Maahanmuuttajista on vaikea puhua yhtenä joukkona, koska he pitävät sisällään koko ihmiselämän moninaisuuden. Intialainen Nokian insinööri ja Ruandan pakolaisleiriltä saapunut lukutaidoton kiintiöpakolainen lienevät kaksi ääripäätä. Turhan usein sanalla ”maahanmuuttaja” viitataan yhteen uskontokuntaan ja kansanryhmään. Tässä paperissa esiin nostetut haasteet ja toimenpiteet koskettavat hyvin eri tavalla erilaisista taustoista tulevia maahanmuuttajia. Tämä moninaisuus on syytä pitää mielessä.

5. Maahanmuutolla on monia syitä. Suomeen muutetaan opiskelemaan, töihin, rakkauden perässä, perhesiteen perusteella tai humanitäärisistä syistä, turvaan sotaa ja vainoa. Venäjältä on tullut 1990-luvun alun jälkeen myös joukko niin sanottuja inkerinsuomalaisia paluumuuttajia. Työperäinen maahanmuutto muodostaa noin puolet Suomeen EU/ETA-maiden ulkopuolelta kohdistuvasta muuttoliikkeestä. Humanitäärisen maahanmuuton määrissä on viime vuosina tapahtunut suuria heilahduksia. Turvapaikanhakijoiden määrät nousivat nopeasti vuoden 2008 loppupuoliskolla ja ovat vuonna 2010 kääntyneet taas selvään laskuun.

6. Laiton maahanmuutto ja paperittomasti maassa oleskeleminen ovat suuria ongelmia useissa Euroopan maissa, varsinkin Etelä-Euroopassa. EU:n alueella arvioidaan elävän useita miljoonia ihmisiä ilman papereita. Suomessa ilmiö on ollut vähäisempi, mutta laittomat rajanylitykset ovat lisääntyneet myös itärajalla. Kireän viisumi- ja maahanmuuttopolitiikan kääntöpuolena on laittoman maahanmuuton lisääntyminen, joka altistaa Eurooppaan pyrkijät ihmiskaupalle.

Maahanmuuttoon liittyvät muutokset ja haasteet

1. Suomen väestö ikääntyy nopeasti ja tarvitsemme maahanmuuttajia töihin Suomeen. Onko Suomi riittävän houkutteleva vaihtoehto työikäisille ja työhalukkaille tulijoille? Toisaalta maahanmuuttajien työllistymiseen liittyy haasteita, jotka näkyvät eri ryhmien suurissa työllisyyseroissa. Toiset ryhmät työllistyvät jopa suomalaisia paremmin, humanitäärisin syin maahan tulleet selvästi heikommin. Maassa asutun ajan myötä kaikkien ryhmien työllisyys paranee. On hyvä muistaa, ettei maahanmuuttaja ole ”vain työvoimaa” vaan aina kokonainen ihminen, jolla on muitakin tarpeita. Ulkomaalaisten ja maahanmuuttajataustaisten työteon keskeinen haaste liittyy oikeudenmukaisten työehtojen takaamiseen ja riskiin etnisesti jakautuneiden työmarkkinoiden syntymisestä.

2. Maahanmuuttajien pitää kotoutua osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Se tarkoittaa, että maahanmuuton myötä muodostuviin etnisiin vähemmistöihin kuuluvat kokevat olevansa täysivaltainen osa suomalaista yhteiskuntaa. Toisaalta se tarkoittaa, ettei näiden ryhmien pitäisi valtavasti poiketa kantaväestöstä esimerkiksi työttömyyden suhteen. Euroopan suurkaupungeissa on esimerkkejä kärjistyneistä ongelmista ja ghettoutumisesta. Toisaalta suurin osa maahanmuuttajataustaisista ihmisistä elää normaalia elämää osana uuden kotimaansa arkea.

3. Maahanmuuttoon liittyy arkisia haasteita, joiden ratkominen on kotoutumispolitiikan perustehtävä. Kielenopetusta on syvennettävä ja sitä on pystyttävä tarjoamaan kaikille maahanmuuttajille. On ratkottava seitsemästä eri kansallisuudesta koostuvien luokkien arkipäivän ongelmia. Huono-osaisuuden kasaantuminen samoille asuinalueille pitää estää. On löydettävä myös perinteisten kotouttamistoimien ulkopuolelle helposti putoavat, esimerkiksi kantasuomalaisten puolisot, ja tarjottava heille asianmukaista tukea. Moni kotoutumiskoulutusta tai kielenopetusta tarvinnut on joutunut odottamaan jopa vuosia.

4. Kulttuuriin liittyy haasteita, jotka usein synnyttävät kaikkein kiivaimpia keskusteluita. Maailmalla ja jossain määrin myös Suomessa on nähty niin uskonnollista radikalismia kuin ihmisoikeuksien vastaisia ”kulttuurisia” käytäntöjä. Väittelyitä on käyty ainakin uimavuoroista, minareeteista ja burkhista. Toisaalta Suomessa kasvaa nyt myös sukupolvi niin sanottuja toisen polven maahanmuuttajia, jotka osaavat kielen ja tuntevat tavat, mutta joiden voi olla vaikea löytää omaa identiteettiään kahden kulttuurin välissä.

5. Maahanmuuttoon ja etnisiin vähemmistöihin liittyy aina kysymys myös rasismista ja syrjinnästä. Maahanmuuttajista on viime aikoina haettu syntipukkia maata vaivaaviin ongelmiin ja rakennettu kuvaa suomalaiseen kulttuuriin kohdistuvasta uhasta. Maahanmuuttajat kohtaavat Suomessa niin viharikoksia kuin syrjintää esimerkiksi työ- ja asuntomarkkinoilla.

6. Turvapaikanhakijoiden määrän suuri vaihtelu on aiheuttanut haasteita turvapaikkaprosessille. Osa ihmisistä on joutunut odottamaan pitkiä aikoja vastaanottokeskuksissa ja itse prosessin kustannustehokkuus on heikentynyt. Vaikka turvapaikkahakemuksen kautta Suomeen saapuvien ulkomaalaisten määrä tulee tulevaisuudessakin olemaan suhteellisen pieni kaikista maahanmuuttajista, heidän kohtelunsa on erityisen tarkan syynin alaisena.

Arjen ratkaisuja maahanmuuttopolitiikan haasteisiin

1. Kotoutumispolitiikan perustana on maahanmuuttajan velvollisuus sitoutua Suomen lakeihin ja oikeus oman kulttuurin säilyttämiseen.
Suomessa eläminen edellyttää sitoutumista demokratian, ihmisoikeuksien ja lakien noudattamiseen. Näistä vaatimuksista ei poiketa kulttuuriin vetoamalla. Toisaalta maahanmuuttajalla on oikeus oman kulttuurinsa vaalimiseen ja esimerkiksi oman äidinkielen opetusta pitää myös tukea.

Maahanmuuttajien ja erityisesti pakolaisten tietoisuutta ihmis- ja perusoikeuksista sekä muista yksilön, erityisesti naisten ja lasten oikeuksista ja velvollisuuksista Suomessa on lisättävä.

Kotoutumisen arviointiin on laadittava selkeät mittarit, joilla tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta arvioidaan. Kotoutumissuunnitelmien toimeenpanoa, toteutumista ja vaikutuksia on ryhdyttävä systemaattisesti seuraamaan. Käytännön kotoutumistyö tehdään kunnissa, joissa voidaan esimerkiksi rekrytoida kunnallinen tai seudullinen maahanmuuttoasiamies koordinoimaan kotouttamistyötä. Erityisen tärkeää on, että kotouttamisen ketju toimii niin, että esimerkiksi kahden kielikurssin välissä ei tarvitse odotella turhaan.

Kielen opiskelu

2. Kielen opiskelu on jokaisen maahanmuuttajan oikeus, mutta myös velvollisuus
Jokaiselle maahanmuuttajalle on Suomeen saapumisen syystä riippumatta taattava mahdollisuus suomen/ruotsin opiskeluun. Kielen opiskeluun voidaan myös velvoittaa esimerkiksi edellytyksenä sosiaaliturvalle. Kielenopetuksen järjestämiseen tarvitaan selkeät, valtakunnalliset periaatteet. Kotiäitien pääsy kielenopetukseen on varmistettava.

Työllisyyden edistäminen

3. Ensin työ- ja elinkeinotoimistoon, ei sossuun
Useimmat maahanmuuttajat haluavat tehdä töitä, joten työllistymisen on oltava kotouttamispolitiikan keskiössä. Turvapaikanhakijan ei pidä joutua makaamaan vastaanottokeskuksessa odottamassa työllistymistä edistävään koulutukseen pääsyä. Ulkomailla hankittua osaamisen tunnustamista ja täydennyskoulutusta on joustavoitettava ja mahdollisuuksia osoittaa pätevyys näyttökokeilla on lisättävä.

4. Maahanmuuttajien yrittäjyyden tukeminen
Maahanmuuttajien kynnys ryhtyä yrittäjiksi on merkittävästi kantasuomalaisia matalampi. Toisaalta heidän tietonsa esimerkiksi lainsäädännöstä saattavat olla hyvinkin heikot. Maahanmuuttajien suurta yrittäjäpotentiaalia on hyödynnettävä tarjoamalla erityisesti maahanmuuttajayrittäjille suunnattuja tukipalveluja ja koulutusta osana nykyisiä yrittäjien tukipalveluita.

Yhdenvertaisuus

5. Toimiva yhteiskunta perustuu yhdenvertaisuudelle
Kotoutumispolitiikan tavoitteeksi on asetettava, että Suomeen pysyvästi asettuneista kieltä osaavista maahanmuuttajista tulee kansalaisia. Kansalaisuus takaa parhaalla tavalla yhdenvertaiset oikeudet ja velvollisuudet. Kansalaisuuden ja kaksoiskansalaisuuden saamista on helpotettava.

6. Nollatoleranssi syrjinnälle ja viharikoksille
Kenenkään ei pidä joutua syrjinnän tai väkivallan uhriksi etnisen taustansa vuoksi. Syrjintä ja viharikokset pitää ottaa vakavasti, niiden tunnistamista on parannettava ja niihin on puututtava. Kasvatus yhdenvertaisuuteen on aloitettava jo lapsena, ja siitä puhumista on jatkettava mm. kouluissa, nuoriso- ja urheilutoiminnassa, työpaikoilla, armeijassa, terveydenhuollossa ja vanhustenhoidossa.

Rekrytointisyrjintää työmarkkinoilla, esimerkiksi vieraskielisen nimen perusteella, on selvitettävä ja anonyymiä työnhakua kokeiltava julkishallinnossa. Täydellistä tai liian hyvää kielitaitoa ei saa vaatia sellaisissa tehtävissä, joissa pärjäisi heikommallakin kielitaidolla.

7. Tyttöjen ja naisten oikeuksien tukeminen
Maahanmuuttajanaiset ovat monesti haavoittuvassa asemassa ja saattavat jäädä kokonaan esimerkiksi kielikoulutuksen ulkopuolelle. Maahanmuuttajaperheiden tyttäret ja muut naispuoliset jäsenet tarvitsevat erityistä tukea. Niin sanotun kunniaväkivallan, pakkoavioliittojen ja sukupuolielinten silpomisen kaltaisten ilmiöihin pitää puuttua tehokkaasti. Myös moniavioisuuteen liittyviä ongelmia on tullut esiin. On huolehdittava, että maahanmuuttajien ihmis- ja perusoikeudet toteutuvat myös heidän omissa yhteisöissään.

8. Positiiviset erityistoimet
Maahanmuuttaja- ja vähemmistöryhmien rakenteellisesti heikompaan asemaan voidaan tarpeen mukaan puuttua väliaikaisesti myös positiivisilla erityistoimilla. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kahdesta yhtä hyvästä työnhakijasta valitaan vähemmistön edustaja.

Asuminen ja arki

9. Sosiaalisesti monipuolinen asuntopolitiikka
Maahanmuuttajien keskittyminen samoille asuinalueille on tyypillinen haaste Euroopan suurkaupungeissa. Yhdistettynä sosiaalisiin ongelmiin kuten työttömyyteen, köyhyyteen ja syrjäytymiseen, tämä on joillain alueilla johtanut ghettoutumiseen. Toisaalta kaikki maahanmuuttajavaltaiset alueet eivät ole kurjistuneita. Maahanmuuttajien keskittyminen samoille asauinalueille käynnistyy usein siitä, että edulliset asunnot ovat keskittyneet tietyille alueille. Maahanmuuttajien määrän kasvaminen saattaa johtaa siihen, että osa keskituloisesta kantaväestöstä muuttaa alueelta pois.

Monissa Suomen kaupungeissa on pyritty ehkäisemään ongelmien keskittymistä ja alueiden kurjistumista sosiaalisesti monipuolisella asuntopolitiikalla jo ennen kuin maahanmuuttajia juurikaan oli. Ajatuksena on, että kaikille alueille rakennetaan niin vuokra-asuntoja kuin kovan rahan asuntoja. Tätä pitkäjänteistä asuntopolitiikan linjaa on jatkettava. Lisäksi korkean työttömyyden ja matalan tulotason asuinalueilla sijaitseville kouluille ja muille palveluille pitää antaa erityistukea.

10. Arkisia yhteentörmäyksiä pystytään ratkomaan
Kerrostalossa asuminen ei ole aina helppoa. Kulttuurierot ja kielivaikeudet saattavat lisätä yhdessä asumisen haasteita. Asumisen ongelmat kärjistyvät esimerkiksi yhteisesti käytetyissä saunoissa ja pesutuvissa. Taloyhtiöiden sääntöjen esittämisessä onkin huomioitava asukkaiden mahdollinen puutteellinen kielitaito.

Asumisneuvonnalla pyritään ratkomaan ja sovittelemaan ongelmia. Asumisneuvojat jakavat tietoa suomalaisesta asumiskultturista ja järjestyssäänöistä. Tarvittaessa he voivat opastaa asumisen käytännöissä kädestä pitäen. Näin ehkäistään yhteentörmäyksiä ja tietenkään asumisneuvojien työ ei keskity vain maahanmuuttajiin vaan yhtä lailla kantaväestöön.

11. Maltillisen islamin tukeminen fundamentalismia vastaan
Uskonto on maallisessa yhteiskunnassa yksityisasia, joka ei kuulu politiikkaan. Tätä käsitystä haastavaa radikaalia islamismia, kuten muitakin fundamentalistisia liikkeitä on vastustettava. Julkisen vallan on tarvittaessa suojattava maltillisen islamin kannattajia fundamentalisteja vastaan. Suomessa saa omalla ajallaan pukeutua miten haluaa, siksi huivi- tai burkha-kieltoa ei pidä hyväksyä. Tällaisilla kielloilla ei ratkaista sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ongelmia. Samoin minareetteja tulee voida rakentaa siinä, missä muidenkin uskontokuntien rakennuksia.

Maahanmuuttajia ja muslimeja syytetään joskus perinteisten kristinuskon symbolien ja tapojen häivyttämisestä. Keskustelua on käyty esimerkiksi suvivirren laulamisesta koulujen kevätjuhlissa. On hyvä huomata, että useimmiten nämä vaatimukset ovat peräisin uskonnottomilta kantasuomalaisilta, eivät niinkään maahanmuuttajilta. Kaikki suomalaisetkaan eivät ole yhtä mieltä ”perinteisistä suomalaisista tavoista”. Suvivirsi säilyköön koulujen juhlissa!

Humanitäärinen maahanmuutto ja turvapaikanhakijat

12. On inhimillistä auttaa ihmisiä, jotka tarvitsevat apua, turvapaikan tai mahdollisuuden uuteen elämään
Turvapaikkajärjestelmän on toimittava oikeudenmukaisesti, tehokkaasti ja suojelun kriteerien on oltava selkeät. Järjestelmän toimivuutta on seurattava ja mahdollisiin ongelmakohtiin puututtava kuten on tehty EU-maista tulleiden turvapaikanhakijoiden ja niin sanottujen b-lupalaisten1 kohdalla. Turvapaikkapolitiikan oleelliseen kiristämiseen ei ole perusteita. Pahimmillaan tämä johtaisi tilanteeseen, jossa Suomeen saapuneet eivät edes hae turvapaikkaa vaan jäävät piilottelemaan ilman papereita. On myös huolehdittava siitä, että järjestelmällisen laittoman maahanmuuttotoiminnan ja ihmiskaupan tunnusmerkit täyttävä toiminta voidaan tehokkaasti paljastaa ja siihen puuttua.

13. Autetaan pakolaisia lähtömaissa.
Suomen kehitysapu on nostettava 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Hyvin kohdistetulla kehitysavulla vähennetään köyhyyttä, tuetaan naisten koulutusta ja autetaan konflikteja pakenevia ihmisiä.

14. Otetaan kiintiöpakolaisia.
Kiintiöpakolaiset ovat UNHCR:n pakolaismääritelmän saaneita ihmisiä, joita otetaan Suomeen suoraan pakolaisleireiltä. Kiintiöpakolaisjärjestelmä on hyvä tapa kantaa vastuuta maailman pakolaisongelmasta. Pakolaiskiintiö pitää nostaa nykyisestä 750:stä tuhanteen vuosittaiseen pakolaiseen.

15. Turvapaikanhakijoiden kotouttamisen osaksi yhteiskuntaa pitää alkaa heti.
Turvapaikkaprosessien venyminen ei ole kenenkään etu. Hakemusten nopea käsittely on myös kustannustehokasta. Pitkiä oleskeluaikoja vastaanottokeskuksissa pitää vähentää. Turvapaikanhakijat joutuvat odottamaan joskus jopa vuosia vastaanottokeskuksissa ilman kunnollista perehdyttämistä suomalaiseen yhteiskuntaan ja työllisyyskoulutusta. Laitoselämä laitostaa, ei kotouta.

Perusopintojen suomen/ruotsin kielestä ja suomalaisesta yhteiskunnasta pitää käynnistyä heti, kun turvapaikanhakija saapuu Suomeen. Kotouttamisjaksoon tarvitaan selkeä opetussuunnitelma, joka määrittää kotoutumisjakson tavoitteet.

16. Turvapaikanhakijoilla on oltava mahdollisuudet tavalliseen elämään.
Turvapaikanhakijoilta ei saa ottaa pois mahdollisuutta elää normaalia elämää. Turvapaikanhakijoilla pitää olla myös oikeus tehdä töitä.

Suurista, osin kaukana asutuskeskuksista sijaitsevista vastaanottokeskuksista pitää siirtyä hajasijoitettuun turvapaikanhakijoiden majoittamiseen tavallisiin vuokra-asuntoihin. Näin he pääsisivät nopeasti kiinni normaaliin suomalaiseen elämänmenoon, mikä nopeuttaisi kotoutumista, oman arjen pyörittämistä ja kielen oppimista.

Työperäinen maahanmuutto

17. Maahanmuutolle on oltava riittävästi laillisia väyliä.
Suomi tarvitsee tulevaisuudessa uusia työntekijöitä. Suomeen töihin muuttamiseen on löydyttävä selkeät, lailliset väylät. Suomeen opiskelemaan tulleita ulkomaalaisia on kannustettava myös jäämään Suomeen töihin valmistumisen jälkeen. Siksi opintoihin pitää kuulua myös riittävästi kielikoulutusta ja automaattinen kolmivuotinen oleskelulupa opintojen valmistumisen jälkeen.

18. Tehokas harmaan talouden torjunta estää kaksien työmarkkinoiden syntymisen.
Työperäinen maahanmuutto ei saa johtaa etnisten halpatyömarkkinoiden syntyyn tai pimeän työn käyttöön. Kiireellisimpiä hankkeita ovat rakennusalan urakanantajan ilmoitusvelvollisuuden laajentaminen, lähetettyjen työntekijöiden verovastuun tehostaminen, tilaajavastuulain mukaisten tietojen saaminen julkiseen rekisteriin ja valvonnan tehostaminen. Ammattiliitoille on annettava kanneoikeus, jotta heikossa asemassa olevien ihmisten työehtojen polkemiseen voidaan helpommin puuttua.

19. Maahanmuuttajilla ja siirtotyöntekijöillä on oltava keinot puolustaa omia etujaan.
Maahanmuuttajien ja etenkin siirtotyöläisten huonot työehdot liittyvät edunvalvonnan vaikeuksiin. EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien työntekijöiden työlupaa ei pidä sitoa yksittäiseen työnantajaan. Työehtojen polkemisesta viranomaisille kanteleminen ei saa johtaa työluvan menetykseen.

20. Euroopan unioni tarvitsee yhteistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa.
Suomen on ajettava aktiivisesti EU:n yhteistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa, jotta kaikkia alueelle tulijoita kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja samoilla säännöillä. Tällä hetkellä esimerkiksi Kreikassa turvapaikanhakijat eivät saa hakemuksilleen kunnollista käsittelyä. Laittoman maahantulon vähentäminen edellyttää parempia mahdollisuuksia saapua laillisesti töihin unionin alueelle.

 

LIITE

Pieni tilastokatsaus maahanmuuttoon

Ulkomaalaiset Suomessa
Suomessa asui vuoden 2009 lopussa noin 155 000 ulkomaan kansalaista ja lisäksi noin 46 000 suomen kansalaista, joiden äidinkieli oli muu kuin suomi tai ruotsi. Vuonna 2000 ulkomaan kansalaisia asui Suomessa 91 100. Maahanmuuttajat keskittyvät suurimpiin kaupunkeihin. Helsingissä ulkomaalaisia oli 7,2 % ja Espoossa 6,3 % väestöstä.

Suurimmat kansalaisuusryhmät ovat venäläiset (28 210), virolaiset (25 510), ruotsalaiset (8 506), somalialaiset (5 570) ja kiinalaiset (5 180). Suurimmat kieliryhmät ovat venäjä (51 683), viro (25 095), englanti (12 063), somali (11 681) ja arabia (9 682).

Maahanmuutto Suomeen
Vuonna 2009 maahan muutti ulkomailta 26 700 ihmistä, sisältäen suomalaiset paluumuuttajat. EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville myönnettiin noin 15 000 oleskelulupaa. Suomeen suuntautuvan maahanmuuton määrä on kasvanut koko 1990- ja 2000-luvun. Vuonna 1995 Suomeen muutti 12 000 ihmistä, nousukauden huipulla 2008 muuttajia oli 29 000.

Maahanmuuton syyt
Vuonna 2009 Suomesta haettiin oleskelulupaa erityisesti avioliiton tai perhesiteen perusteella (8 500), työn vuoksi (6 700) ja opiskelua varten (4 653). EU-kansalaiset, esimerkiksi virolaiset rakennusmiehet tai romanialaiset kerjäläiset voivat tulla Suomeen vapaasti.

Humanitaarinen maahanmuutto
Vuonna 2009 turvapaikkahakemuksia jätettiin 5 988, myönteisiä päätöksiä tehtiin 1 266 ja perheen yhdistämisiä 576. Lisäksi Suomi otti 769 kiintiöpakolaista.

Turvapaikanhakijoiden määrä on vaihdellut vuodesta toiseen varsin paljon. Vuosina 1990–1993 hakijoita oli 2000–3000 vuodessa, mutta 1994–1997 alle tuhat. Vuonna 2000 hakijoita oli 3 170, mutta seuraavana vuonna vain 1 651. Seuraavina parina vuotena hakijoita oli jälleen yli 3000. Turvapaikanhakijoiden määrä lähti 2008 puolivälissä nopeaan kasvuun. Vuonna 2010 hakijamäärä on selvästi alentunut ja kokonaismäärä jäänee alle 4000 hakijaan.

Turvapaikanhakijoiden määrät näyttävät Suomessa seurailevan pitkälti muun Euroopan trendejä. UNHCR:n tilastoista näkyy hyvin, kuinka turvapaikanhakijamäärä kääntyy kasvuun 2008 koko Euroopassa.

Sisäministeriön maahanmuuton vuosikatsaus 2009