Lasten ja nuorten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Lasten oikeuksien sopimus luo perustan, jolle nämä oikeudet rakentuvat. Lapsen oikeus elämään ja kehitykseen, terveyteen, terveeseen ja turvalliseen ympäristöön sekä vaikuttamiseen tunnustetaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa. Myös lapsen oikeus elinkelpoiseen maapalloon on perustavanlaatuinen ihmisoikeus: oikeus elämään nyt ja tulevaisuudessa.

Lapsuus ja sen myötä lasten oikeudet alkavat syntymästä. Lapsen oikeudet on hyväksytty Suomessakin päätöksenteon perustaksi. Nämä lapsen oikeudet on vahvistettu niin poliittisen kuin muunkin yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjaksi, kun YK:n lapsen oikeuksia koskeva ihmisoikeussopimus tuli Suomessa lain tasoisensa voimaan 1991. Sopimuksen tärkein tavoite on terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen kaikille lapsille. Sopimus kattaa kaikki alle 18-vuotiaat. Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lapsen etu on otettava päätöksenteossa ensisijaiseksi lähtökohdaksi, eikä lasta saa syrjiä millään perusteella eikä missään yhteydessä eikä ympäristössä. Suomessa myös lastensuojelulaki lähtee laajasti lapsen edun huomioimisesta ja lapsen oikeudesta suojeluun.
Lapsi- ja perheystävällisessä yhteiskunnassa perheitä tuetaan jo ennen kuin lapsi on syntynyt. Perhesuunnittelun ja raskausajan on oltava turvallista, yhdenvertaista ja erilaisten perheiden tarpeet huomioivaa. Koko lapsen kehityksen ajan on oltava tarjolla riittävä määrä niin ennaltaehkäiseviä kuin korjaavia terveyden- ja sosiaalihuollon palveluita.

Lapsilla ja nuorilla tulee olla oikeus ja mahdollisuus tulla kuulluksi ja osallistua ikätasoisesti niin omaa elämäänsä kuin yhteiskuntaa koskevissa kysymyksissä. Tämä oikeus tulee ulottaa myös sellaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, jotka vaikuttavat lasten ja nuorten elämään, mutta joita ei perinteisesti mielletä lapsi- tai nuorisopoliittisiksi kysymyksiksi.

Nuoruuden määritelmä on väljä. Siinä missä juridinen täysi-ikäisyys koittaa 18-vuotiaana, ulottuu nuorisolain määritelmissä nuoruus 28 ikävuoteen saakka. Suurin osa oikeudellisen aseman muutoksista sijoittuu Suomessa ikävuosien 18 ja 25 väliin. Samaan ikähaarukkaan ajoittuu usein myös elämänkulun kannalta tärkeitä siirtymiä: moni nuori aikuinen muuttaa omilleen, aloittaa opiskelut tai siirtyy työelämään. Nuorten aikuisten palvelut ovat kuitenkin pirstaleisempia ja niihin hakeutuminen ei välttämättä ole yhtä sujuvaa kuin ennen täysi-ikäistymistä. Uudenlaiset elämänvaiheet nostavat esiin myös uusia tuen tarpeita. Siksi myös tässä lapsi- ja nuorisopoliittisessa ohjelmassa nuoruuden ikäraja määritellään nuorisolain mukaan eikä juridisen täysi-ikäisyyden perusteella.

Suurella osalla lapsista ja nuorista menee hyvin, vaikka korkeiden odotusten ja menestymisen paineet saattavat olla kovia. Osa nuorista on kuitenkin vaarassa pudota yhteiskunnan turvaverkkojen ja instituutioiden ulkopuolelle – tulla syrjäytetyksi. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja palveluiden järjestämisessä on pidettävä huolta, etteivät hallinnolliset käytännöt ja palveluverkon hajanaisuus käännytä lapsia ja nuoria pois heille tarpeellisten palveluiden ja etuuksien piiristä.

Nuoriin kohdistuu nyky-Suomessa yhteiskunnan instituutioiden ja modernin kulttuurin myötä kasvavia paineita. Yleinen ilmapiiri korostaa menestystä, mutta samanaikaisesti sosiaaliturvassa ja koulutuksessa tapahtuneet leikkaukset sekä koulutusjärjestelmän haasteet ottaa huomioon erilaisia oppijoita heikentävät osalla nuorista mahdollisuuksia täysipainoiseen oman elämän hallintaan. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on tärkeä tunnistaa, että tehokkuutta korostavat ja vaihtoehtoja kaventavat ratkaisut lisäävät lasten ja nuorten paineita. Aikuisuuden normi on usein ahdas ja tuottavuustavoitteeseen kasvetaan varhain, vaikka valinnanmahdollisuuksia periaatteessa olisikin. Paineiden lisäämisen sijaan päätöksenteossa tulee varmistaa, että erilaisille elämänpoluille, etsimiselle ja suunnan muuttamiselle on tilaa ja tukea.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus hyvään tulevaisuuteen. Ilman lapsia ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta. Lapsilla on oikeus saada kasvattajilta ja yhteiskunnalta sellaisia valmiuksia, jotka auttavat heitä valmistautumaan myös ympäristön muutoksiin. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ovat maapallon elinkelpoisuuteen nopeasti vaikuttavia tekijöitä. Tämän päivän lasten maailma heidän kasvettuaan aikuisiksi tulee olemaan erilainen kuin maailma, missä tämän päivän aikuiset elävät. Tämän päivän aikuisilla on vastuu elinkelpoisesta tulevaisuuden elinympäristöstä: tekomme tai tekemättä jättämisemme muovaavat maailmaa, jossa niin tulevat aikuiset kuin tulevien sukupolvien lapset elävät. Lasten ja nuorten ilmastoahdistus on kuultava ja siihen on vastattava teoilla ilmaston puolesta.

Tavoitteet:

• Lapsivaikutusten arvioinnin tulee olla säännönmukainen osa päätösten valmistelua lainvalmistelussa, valtionhallinnossa, kunnissa ja mahdollisilla tulevilla hyvinvointialueilla. Lapsivaikutusten arviointi on ulotettava myös talousarviovalmisteluun (lapsibudjetointi).
• Lasten ja nuorten ilmastoahdistus on otettava vakavasti ja tämän päivän aikuisten on toimittava siten, että myös tuleville sukupolville jää elinkelpoinen planeetta.

Sosiaali- ja terveysministeriön määritelmän mukaan “osallisuus merkitsee mukanaoloa, vaikuttamista sekä huolenpitoa ja yhteisesti rakennetusta hyvinvoinnista osalliseksi pääsemistä.” Yhteiskunnan toiminnoista tulee tunnistaa ja korjata syrjäyttäviä rakenteita. Lasten ja nuorten osallisuutta ja osallisuuden kokemuksia on tuettava kaikissa ikä- ja elämänvaiheissa. Lapsi-, nuori- ja perheystävällinen yhteiskunta tarkoittaa, että lapset ja nuoret saavat elää, näkyä ja kuulua yhteiskunnassa. Näkymistä ja kuulumista ei voi rajata niihin muotoihin, jotka ulkopuolelta katsottuna näyttäytyvät “kunnollisina.”

Lapset ja nuoret ovat yhteiskunnan jäseniä, joilla on oikeus tulla kuulluksi niin heitä itseään koskevissa kuin muissakin yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Kuulluksi tuleminen ei katso ikää, vaan se on jokaisen oikeus, jolla on kyky muodostaa mielipide. Kuulemisen tavat toki eroavat eri ikäryhmissä.

Lapsia ja nuoria koskettavat monet muutkin kysymykset kuin lapsiin ja nuoriin suoraan liittyvät asiat. Oikeuden tulla kuulluksi on ulotuttava nuorisolain edellyttämää minimiä laajemmalle: myös sellaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, jotka vaikuttavat lasten ja nuorten elämään, mutta joita ei perinteisesti mielletä lapsi- tai nuorisopoliittisiksi kysymyksiksi. Muodollisen kuulemisen lisäksi on varmistettava, että lasten ja nuoren näkökulmia todella kuunnellaan ja ne otetaan vakavasti – myös silloin, kun viesti tulee virallisten vaikuttamiskanavien ulkopuolelta.

Tavoitteet:

• Lisätään päiväkotien ja koulujen demokratiakasvatusta ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen opetusta sekä varmistetaan oppilas- ja opiskelijakuntatoiminnan resurssit.
• Haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten kuten vammaisten, vieraskielisten ja sijaishuollossa tai laitoksissa asuvien oikeus tulla kuulluksi on turvattava.
• Kannustetaan kuntia sitoutumaan lapsiystävällisen kunnan periaatteisiin.
• Kaikissa kunnissa tulee olla nuorisovaltuusto ja lapsiparlamentti. Sen lisäksi velvoitetta nuorten ja lasten kuulemiseen päätöksenteossa tulee vahvistaa jokaisessa kunnassa. Kuntien strategioihin on kirjattava, miten tämä käytännössä toteutetaan. Kunnissa tulee olla nuorten osallisuudesta vastaava työntekijä, jonka tehtävänä on luoda prosessit, joilla lapsia ja nuoria kuullaan mahdollisimman laajasti kaikissa päätöksenteon vaiheissa.
• Luodaan pysyvät toimintatavat lasten ja nuorten osallistamiseen lainsäädännön valmistelutyössä ja eduskunnan valiokuntatyöskentelyssä. Otetaan suunnittelussa huomioon lasten ikä, eettiset näkökulmat ja yhteistyötahot, kuten oppilaitokset ja kansalaisjärjestöt. Varmistetaan osallisuustyölle pysyvät ja riittävät resurssit.
• Kehitetään osallistuvaa budjetointia osana kuntien lakisääteistä talousarviota. Viedään osallistuvan budjetoinnin periaate kouluihin ja muihin oppilaitoksiin. Tuetaan kuntia siinä, että osallistuvan budjetoinnin kokeilut muuttuvat pysyviksi. Tuodaan osallistuvan budjetoinnin periaate myös valtion talousarvion suunnitteluun.
• Lasketaan äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden ikäraja kaikissa vaaleissa sekä kansalaisaloitteen ikäraja 16 vuoteen.
• Nuorten edustajilla tulee olla läsnäolo- ja puheoikeus kuntien luottamuselimissä, erityisesti lautakunnissa, kunnanvaltuustoissa ja -hallituksissa.
• Sijoitetaan äänestyspaikat nuorille keskeisiin paikkoihin nuoria kuullen. Jokaisessa korkeakoulussa tulee olla ennakkoäänestyspiste. Myös toisen asteen ammatillisiin oppilaitoksiin ja lukioihin pitää sijoittaa äänestyspaikkoja.
• Otetaan käyttöön mittaristo, jonka avulla osallisuuden edistämistä seurataan ja arvioidaan.
• Lisätään nuorten sähköisiä vaikuttamismahdollisuuksia. Otetaan käyttöön sähköinen keskustelualoite, jolla nuoret voivat ehdottaa eduskunnan käsittelyyn tuotavia keskustelun aiheita.
• Opiskelijakuntien ja ylioppiskuntien tulee sitoutua syrjimättömyyteen kuten rasisminvastaisuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon. Järjestöjen tulee varmistaa turvallinen ilmapiiri ja esteettömät tilat toiminnalle.
• Turvataan nuorisojärjestöjen toimintaedellytykset nuorten äänen esiintuojina.

Vihreiden koulutuspoliittisista tavoitteista linjataan laajemmin koulutuspoliittisessa ohjelmassa Pelastetaan maailman paras koulutus – Vihreiden koulutuspoliittinen ohjelma.

Koulutus on hyvinvointivaltion peruskivi. Sen tehtävänä on luoda jokaiselle lapselle ja nuorelle eväät hyvään elämään. Suomalaisesta koulutusjärjestelmästä on kuitenkin 2010-luvulla leikattu liikaa. Tämä on vaarantanut koulutuksen tasa-arvoa ja jokaisen lapsen oikeutta oppimiseen. Koulutusleikkausten aika on nyt ohi ja suunta on käännetty kohti koulutuksen kunnianpalautusta.

Jokaiselle on taattava yhdenvertaiset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Korkeatasoinen, kannustava ja saavutettavissa oleva koulutus on paras tae niin yksilön, yhteisöjen kuin yhteiskunnankin hyvinvoinnille.

Lasten ja nuorten kasvun kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että apua ja tukea löytyy silloin, kun sitä tarvitaan. On varmistettava, että jokaisella lapsella ja nuorella on varhaiskasvatuksessa ja koulussa aikuisia, joilla on aikaa kohdata ja kuunnella, tukea ja auttaa. Pidetään huolta, että jokaisen oikeus oppimisen iloon toteutuu. Kaikilla kasvatuksen ja koulutuksen tasoilla on varmistettava sekä opetushenkilöstön että oppilashuollon henkilökunnan riittävyys. Yhteistyön eri toimialojen (opetus, oppilashuolto, sosiaali- ja terveystoimi) on oltava saumatonta ja tiedonkulun joustavaa riippumatta työntekijän yksiköstä.

Kasvatus ja koulutus on osa lapsen ja nuoren sivistyksellisiä perusoikeuksia. Jokaisella pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet kehittää itseään kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti varattomuuden sitä estämättä. Peruskoulu ja toinen aste ovat kaikille maksuttomia.

Suomi on saanut kansainvälisiltä ihmisoikeuksien valvontaelimiltä huomautuksia ja suosituksia koskien sivistyksellisten perusoikeuksien ja lasten oikeuksien toteutumista. Ne ovat koskeneet pääsyä varhaiskasvatukseen ja sen laadun vahvistamista, kouluväkivallan ja häirinnän torjuntaa ja kouluhyvinvointia, sukupuolistereotypioiden poistamista, kieli- ja kulttuurivähemmistöjen asemaa sekä vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten oikeuksia. Nämä epäkohdat on korjattava. Tässä ohjelmassa käytetään sanoja väkivalta, häirintä tai syrjintä toiminnasta, johon usein viitataan sanalla kiusaaminen. Tällä valinnalla korostetaan tämänkaltaisen toiminnan vakavuutta.

Koulutuksen järjestämisessä on tärkeää huomioida perheiden erilaiset tilanteet ja monimuotoisuus. Vähävaraisuus ei saa olla este osallistua oppilaitosten tilaisuuksiin. Vuoroasumiseen liittyvät koulukuljetukset ja muut haasteet on otettava huomioon. Oppilaitosten kulttuuristen juhlien järjestämisessä tulee ottaa huomioon sekä eri uskontokuntiin kuuluvat että uskonnottomat lapset. Tasa-arvokasvatuksen tulee olla osa kaikkien oppilaitosten opetusohjelmaa. Kaikilla tulee olla oikeus turvalliseen ja syrjimättömään oppimisympäristöön.

Tavoitteet:

• Tehdään varhaiskasvatuksesta asteittain maksutonta ja toteutetaan kaksivuotinen esiopetus. Joustavoitetaan koulutuspolun alkua ja luodaan varhaiskasvatukseen kolmiportainen tuki.
• Pienennetään ryhmäkokoja. Riittävän pienet ryhmäkoot takaavat sen, että opettajilla jää aikaa lasten ja nuorten kohtaamiseen.
• Kurotaan eri alueiden välisiä eroja umpeen kohdentamalla enemmän rahaa niihin päiväkoteihin, kouluihin ja oppilaitoksiin, joissa kamppaillaan kasautuvien ongelmien kanssa.
• Varmistetaan oppilas- ja opiskelijahuollon terveydenhoitajien, -psykologien ja kuraattoreiden riittävä saatavuus ja saavutettavuus sekä riittävä opinto-ohjaus.
• Kiinnitetään huomiota yhteisöjen hyvinvointiin yhteisöllisen oppilashuollon keinoin, tunnetaitojen ja empatian vahvistamiseksi ja kiusaamisen ja häirinnän ehkäisemiseksi.
• Varmistetaan lasten ja nuorten oikeus saada valmistavaa opetusta ja suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetusta. Edistetään kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvien pääsyä korkeakoulutukseen.
• Kohdataan erilaiset oppijat. Edistetään pääsyä inklusiiviseen opetukseen, ja parannetaan opettajien valmiuksia opettaa vammaisia lapsia ja lapsia, joilla on erityistarpeita. Vahvistetaan oikeutta opiskella osa-aikaisesti myös tuetusti pienemmässä ryhmässä. Monipuolistetaan erilaisille oppijoille sopivien oppimismenetelmien käyttöä.
• Taataan vuoroasuvien lasten mahdollisuudet koulukuljetuksiin molemmista kodeista.
• Varmistetaan, että nuoret otetaan mukaan suunnittelemaan sitä, kuinka toisen asteen maksuttomuus toteutetaan käytännössä.
• Taataan jokaiselle mielekäs toisen asteen koulutuspaikka ja varmistetaan riittävät resurssit lähiopetukselle ja ohjaukselle.
• Uudistetaan opiskelijavalintoja siten, että entistä useampi nuori pääsisi korkeakouluun. Koulutukseen pääsystä on tehtävä entistä helpompaa.

Nuoruus on elämänvaihe, jonka kautta ihmisen käsitys omasta itsestään, omista tavoitteistaan ja unelmistaan vahvistuu. Samalla aikuiseksi kasvamiseen voi liittyä paljon ristiriitaisia tunteita, kipuilua ja ahdistusta.

Monilla nuorilla ei ole lähipiirissä turvallisia aikuisia, jotka tukisivat heitä ja joille voi puhua elämästään ja ongelmistaan. Koulujen oppilas- ja opiskelijahuolto, kuntien ja järjestöjen nuorisotyö sekä etsivä nuorisotyö auttavat näitä nuoria selviämään paremmin elämän haasteista.

Nuoruus on aika vahvistaa omien siipien kantavuutta ja ottaa askeleita itsenäiseen elämään. Samalla erityisesti nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen liittyy paljon muutoksia niin elämäntilanteissa kuin sosiaalisessa ja juridisessa asemassa. Nuoret joutuvat tekemään paljon tulevaisuuteensa liittyviä valintoja. On tärkeää, ettei nuorilta ja nuorilta aikuisilta edellytetä kerralla “oikeita” päätöksiä, joita on vaikea muuttaa jälkeenpäin. Nuoruuteen kuuluu myös oman elämänpolun etsiminen ja harhailukin. Koulutuspolut eivät saa olla niin jäykkiä, etteikö niitä voisi myöhemmin muuttaa.

Nuoriin kohdistuu nyky-Suomessa niin yhteiskunnan instituutioiden kuin modernin kulttuurin myötä kasvavia paineita. Yleinen ilmapiiri korostaa menestystä, mutta samanaikaisesti sosiaaliturvassa ja koulutuksessa tapahtuneet leikkaukset sekä koulutusjärjestelmän haasteet ottaa huomioon erilaisia oppijoita heikentävät osalla nuorista mahdollisuuksia täysipainoiseen oman elämän hallintaan. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on tärkeä tunnistaa, että tehokkuutta korostavat ja vaihtoehtoja kaventavat ratkaisut lisäävät lasten ja nuorten paineita.

Aikuisuuden normi on usein ahdas ja tuottavuustavoitteeseen kasvetaan varhain, vaikka valinnanmahdollisuuksia periaatteessa olisikin. Päätöksenteossa tulee varmistaa, että erilaisille elämänpoluille, etsimiselle ja suunnan muuttamiselle ja – toisaalta nuoruuden elämiselle ja kokemiselle – on tilaa ja tukea.

Tavoitteet:

• Tuetaan kuntien ja järjestöjen nuorisotyötä ja varmistetaan etsivälle nuorisotyölle riittävät resurssit. Vahvistetaan etsivän ja jalkautuvan nuorisotyön resursseja, jotta nuoria voidaan tukea nuoria siellä, missä he liikkuvat. Tämä koskee sekä fyysisiä että digitaalisia ympäristöjä.
• Huolehditaan, että jokaisen nuoren lähellä on nuorisotalo tai nuorisolle tarkoitettuja tiloja, joissa nuoret voivat turvallisesti viettää vapaa-aikaansa. Tärkeitä ovat myös sukupuoli- ja sateenkaarierityinen sekä monikulttuurinen nuorisotyö.
• Vahvistetaan nuorisotyöntekijöiden osaamista nuorten kuulemisessa ja osallisuuden vahvistamisessa
• Tehdään kouluista paikkoja, joissa myös nuorisotyöntekijät näkyvät. Vahvistetaan hyviä käytänteitä koulujen, oppilaitosten ja nuorisotyön yhteistyössä erityisesti tilanteisiin, joissa nuorella on vaikeuksia koulunkäynnissä tai paljon poissaoloja.

Lasten köyhyyden sekä lapsiperheköyhyyden vähentäminen

Lapsella on oikeus hyvään elämään. Turvaamalla lasten ja nuorten sekä lapsiperheiden toimeentuloa turvaamme myös tätä oikeutta. Suomessa noin 14 % alaikäisistä eli köyhyydessä vuonna 2020, mikä tarkoittaa noin 150 000 lasta. Lapsena koettu köyhyys on yhteydessä muun muassa mielenterveysongelmiin ja matalampaan koulutustasoon myöhemmässä elämässä.

Köyhyyden taustalla voi olla moninaisia, usein yhteiskunnan rakenteisiin kytkeytyviä syitä. Lisäksi köyhyys on usein ylisukupolvista, mikä asettaa ihmiset jo lähtökohtaisesti eriarvoiseen asemaan. Usein myös sairaudet ja vaikeudet kasautuvat samoihin perheisiin.

Torjumalla lapsiperheiden köyhyyttä varhaisessa vaiheessa lisätään perheiden hyvinvointia tässä ja nyt ja lisäksi vahvistetaan lasten hyvinvoinnin edellytyksiä pitkälle tulevaisuuteen.

Köyhyydestä tai sairauksista ei sinänsä seuraa ongelmia vanhemmuudessa. Ilman oikeanlaista, oikea-aikaista ja perheen yksilölliset tarpeet huomioivaa tukea ne voivat kuitenkin altistaa monenlaisille mielenterveyden ja elämän hallinnan haasteille. Useat perheet tarvitsevat käytännön tukea, mutta palveluiden lisäksi on kiinnitettävä huomiota taloudellisten etuuksien saatavuuteen ja riittävään tasoon. Vanhemmuuden tukeminen palveluilla ei auta, jos perimmäinen ongelma on rahan puute.

Lapsiköyhyyttä voidaan ajatella myös erilaisina puutteina, kuten hoivan tai turvallisuuden puutteena sen lisäksi, että tarkastellaan perheiden taloudellista köyhyyttä. Hoivan ja huolenpidon puute voi aiheuttaa tilanteen, jossa ihminen ei voi elää yhteiskunnassa hyvää elämää.

Viimesijaiseksi tueksi tarkoitetun toimeentulotuen käyttö on vakiintunut paikkaamaan ensisijaisten perusturvaetuuksien (esimerkiksi työmarkkinatuen, sairauspäivärahan ja muiden eläkkeiden kuin työeläkkeen), tasoa sekä tilanteita, joissa ensisijaisten etuuksien saaminen on jostain syystä evätty. Pitkittynyt toimeentulotuen varaan joutuminen vaikeuttaa työmarkkinoille kiinnittymistä ja kuormittaa henkisesti, sillä se sitoo ihmistä viranomaisvalvontaan. Perustoimeentulotuen taso on kovin alhainen, eikä laskennallisesti käytettävissä oleva tulo aina vastaan todellisuutta. Samoin satunnaiset tulot (kuten lahjat tai veronpalautus) vähentävät heti toimeentulotukea. Perustulo toisi turvallisuutta ja jatkuvuutta tuloihin sekä antaisi nykyistä joustavammin vapauden tavoitella lisäansioita.

Tavoitteet:

• Lapsilisä on lapsen aiheuttamiin kustannuksiin tarkoitettu universaali tuki. Lapsilisää tulee maksaa kunnes nuori täyttää 18 vuotta. Sidotaan lapsilisä kansaneläkeindeksiin. Lapsilisä tulee voida jakaa huoltajien kesken, mikäli he asuvat eri kotitalouksissa.
• Parannetaan pienituloisimpien perheiden toimeentuloa muun muassa korottamalla pienimpiä vanhempainrahoja sekä erilaisiin etuuksiin liittyvien yksinhuoltajalisien ja lapsikorvausten tasoa.
• Erityislapsi- ja vammaisperheiden tuen on oltava riittävää, jotta mahdollistetaan huoltajien työssäkäynti.
• Toteutetaan perustulo, jotta työn ja perheen yhdistäminen helpottuisi ja osa-aikatyön tekeminen olisi nykyistä kannattavampaa.
• Otetaan käyttöön perheseteli eli kulttuuri- ja liikuntaseteli, jolla voidaan tukea perheen yhteistä vapaa-ajan viettoa sekä lomia.
• Uuden asiakasmaksulain mukaan alle 18-vuotiaiden avoterveydenhuolto on maksutonta. Varmistetaan, etteivät myöskään sairaalamaksut tai lääkekulut nouse kohtuuttomiksi mahdollistamalla lasten lääke- ja sairaalamaksujen yhdistäminen huoltajien maksukattoon.
• Lasten omaishoidon tuen kriteerit on määriteltävä kansallisesti ja tuen myöntäminen siirrettävä Kelalle.
• Vammaisille lapsille ja nuorille on taattava oikeus riittävään henkilökohtaiseen apuun.
• Mahdollistetaan vuoroasuminen kaikille perheille. Vuoroasuvan lapsen asuminen useassa perheessä tulee ottaa huomioon myös huoltajien asumistuessa.
• Varmistetaan, että lapsi- ja perhepalveluiden piiriin pääsee nopeasti. Taataan riittävät ja kattavat mielenterveys- ja päihdepalvelut. Kehitetään myös perhekeskustoimintamallia.
• Toteutetaan vihreä perhevapaamalli, jossa vanhempainvapaat merkitään perhekohtaiseen yhteiskäyttöön. Mallissa oikeus vapaisiin jakautuu tasaisesti pienellä jousto-osalla, 300 arkipäivää jaetaan tasan aikuisten kesken ja 60 joustavasti. Perhevapaiden käyttämisen osa-aikaisesti tai jaksottain voi valita joustavasti.
• Puretaan perhevapaakiintiöissä sidos vanhemmuuteen ja huoltajuuteen. Laajennetaan järjestelmä koskemaan isovanhempia ja tilannekohtaisesti myös muita perheen läheisiä aikuisia.

Nuorten ja nuorten aikuisten työ ja toimeentulo

Suurimmalla osasta nuorista menee hyvin. He pääsevät opiskelemaan haluamalleen alalle ja jossain vaiheessa työelämään. Osa kuitenkin voi huonosti ja kärsii erilaisista terveydellisistä ongelmista. Koulutukseen tai työmarkkinoille pääseminen voi olla hankalaa esimerkiksi oppilaitoksen tai työpaikan sijainnin, monenlaisten perheen ja yhteiskunnan odotusten, oman toimintakyvyn tai motivaation puutteen vuoksi. Tällöin myös toimeentulo vaarantuu.
Osa nuorista puolestaan joutuu itsenäistymään varhain esimerkiksi perheen toimeentulo-ongelmien vuoksi.

Nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa taloudellinen toimeentulo heijastaa kahta asiaa. Ensinnäkin lapsuuden huoltajien taloudellinen tilanne vaikuttaa usein edelleen, koska iso osa täysi-ikäisistäkin saa taloudellista tukea huoltajilitaan. Lisäksi oma asema suhteessa työllistymiseen sekä opinto-, sosiaali- ja työttömyysetuuksiin vaikuttaa ratkaisevasti nuoren taloudelliseen asemaan. Osalla nuorista aikuisista on itsellään lapsia, jolloin kysymys lapsiperheiden toimeentulosta tulee ajankohtaiseksi myös omien lasten elättämisen näkökulmasta.

Nuorten ja nuorten aikuisten kohdalla keskeinen tämän hetken ja tulevaisuuden toimeentulon kysymys on, miten saavutetaan ja turvataan työkykyisyys. Tavoite on, että nuoret ja nuoret aikuiset löytävät paikkansa työmarkkinoilta sujuvasti. Mikäli nuori päätyy pian aikuistuttuaan syrjäytetyksi tai jopa työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikeutuu toimeentulo usein loppuelämäksi, eikä esimerkiksi työeläkettä ehdi kertyä. Yleisin syy nuorten työkyvyttömyydelle on mielenterveyden häiriöt.

Nuorten asema työmarkkinoilla on muita väestöryhmiä alttiimpi talouden suhdannevaihteluille. Viimeiseksi palkattu työntekijä irtisanotaan usein ensimmäisenä, jos yrityksen talous on tiukoilla. Sen lisäksi, että nuorten aikuisten asema työmarkkinoilla on haavoittuvampi, on nuorten oikeus työttömyysetuuksiin myös rajatumpi kuin muulla väestöllä. Jos 18–24-vuotias nuori ei täytä työssäoloehtoa, hänen odotusaikansa työmarkkinatukeen on 21 viikkoa, kun odotusaika tätä vanhemmilla on viisi arkipäivää. Lisäksi työttömyysturvan sanktiot ovat vailla ammatilliseksi katsottavaa tutkintoa oleville nuorille aikuisille kovempia, ja ne määrätään useammin toistaiseksi voimassa oleviksi, mikä haastaa perustuslain yhdenvertaisuuspykälän toteutumista.

Säilyttääkseen oikeutensa työmarkkinatukeen täytyy ilman ammatilliseksi katsottavaa koulutusta olevien 18–24-vuotiaiden hakea kevään yhteishaussa vähintään kahteen tutkintoon johtavaan koulutukseen. Lisäksi työttömyysturva on osin sidottu aikaisempaan työhistoriaan, jota vasta työelämään suuntaavilla nuorilla ei välttämättä ole ehtinyt kertyä. 18–24-vuotias nuori, jolle on myönnetty opiskelupaikka, ei ole oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan vaikka nuori olisi ollut työssäkäyvä, jäänyt työttömäksi ja opinnot olisivat luonteeltaan osa-aikaisia tai tauolla. Näiden perusturvassa olevien aukkojen johdosta nuoret aikuiset ovat yliedustettuna toimeentulotuen saajissa.

Nuorten tilanteet tulee kohdata kokonaisvaltaisesti. Oikein kohdennetut ja oikea-aikaiset palvelut, joilla tuetaan työelämävalmiuksia ja työelämään kiinnittymistä, voivat parantaa nuorten työllistymistä. Jos esimerkiksi elämänhallinta on hukassa tai terveys heikko, voivat pelkät työllisyystoimet kuitenkin jopa heikentää tilannetta.

Nuorten toimeentulon ja tulevaisuuden varmistamiseksi tarvitaan monipuolisia palveluita ja tukitoimia, jotta varmistetaan, ettei kukaan tule syrjäytetyksi tai päädy turhaan työkyvyttömyyseläkkeelle. Palveluiden on oltava saavutettavia, kokonaisvaltaisia, monialaisia ja yksilöllisiä. Työllistämistoimenpiteet ja työttömyysturva eivät saa olla liian ehdollisia ja vastikkeellisia. Tiukka “aktivointipolitiikka” voi karkottaa haastavimmissa tilanteessa olevia nuoria niin työttömyysetuuksien kuin palvelujen ulkopuolelle.
Ohjaamot tarjoavat nuorille monipuolisia, kokonaisvaltaisia ja yksilöllisiä palveluita. Ohjaamoissa eri toiminnot voidaan integroida yhdeksi kokonaisuudeksi ja nuorelle voidaan tarjota monipuolisia ja hänelle räätälöityjä palveluita nuoren elämäntilanteesta riippuen.

Tavoitteet:

• Toteutetaan perustulo. Ennen tämän toteutumista vahvistetaan nuorten ja nuorten aikuisten oikeutta perusturvaetuuksiin ja nostetaan opiskelijoiden tuet muiden vähimmäisetuuksien tasolle.
• Turvataan toisen ja korkea-asteen opiskelijoiden toimeentulo.
• Opiskelijoiden opintotukikuukausia on lisättävä ja opintolainan vastaanottamisen vaatimus on poistettava toimeentulotuen myöntämisperusteista.
• Lisätään oppilaitoksissa oman talouden hallinnan opetusta järkevän taloudenpidon hallitsemiseksi ja ylivelkaantumisen ehkäisemiseksi.
• Tuetaan kehityksellisistä neuropsykiatrisista haasteita kärsiviä nuoria sekä opinnoissa että työelämään pääsyssä. Tämä on mahdollista huolehtimalla oppilaitosten riittävästä erityisopetuksen resurssoinnista, lisäämällä oppisopimuskoulutusta sekä järjestämällä työhön valmennusta ja työvalmennusta.
• Huolehditaan riittävistä ammatillisen kuntoutuksen resursseista.
• Poistetaan alle 25-vuotiaiden vailla koulutusta olevien nuorten työmarkkinatuen muuta väestöä pidempi odotusaika.
• Nuorten aikuisten työvoimapalveluissa tulee tunnistaa yksilölliset tarpeet ja elämäntilanteet. Urasuunnittelua ei pidä ohjata tarjolla olevien palveluiden lähtökohdista, vaan nuori on kohdattava kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti ja häntä on tuettava löytämään itselleen sopiva elämänpolku.
• Työpajatoimintaa ja kuntoutuspalveluita on kehitettävä ja niitä on oltava riittävästi tarjolla. Toiminnan on oltava aidosti nuoren tilannetta ja työmarkkina-asemaa tukevaa. Lisätään matalan kynnyksen elämänhallinnan vahvistamiseen keskittyviä palveluita, kuten starttivalmennusta.
• Ohjaamojen toiminnalle on luotava vakiintunut lainsäädännöllinen pohja. Ohjaamopalveluita tulee olla saatavilla kaikkialla Suomessa ja niille on turvattava riittävät resurssit. Varmistetaan Ohjaamoihin riittävät matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut.
• Tarjotaan kesäseteleitä kaikille ensimmäistä kesätyöpaikkaansa hakeville yläkoulun oppilaille ja toisen asteen opiskelijoille.
• Lisätään mahdollisuuksia opiskella suomea ja ruotsia työnteon yhteydessä.

Lapsilla, nuorilla ja nuorilla aikuisilla on oikeus harrastaa, viettää vapaa-aikaa ja lomailla. Harrastamisella tarkoitetaan sellaista vapaa-ajan tekemistä, joka on nuorelle mielekästä ja tuottaa iloa. Esimerkiksi kulttuurin tai liikunnan harrastaminen ja muu mielekäs tekeminen voivat myös vähentää yksinäisyyttä ja lisätä onnistumisen, osaamisen ja osallisuuden kokemuksia. Tärkeintä on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen.

Harrastusmahdollisuuksien eriarvoisuutta tulee kaventaa tarjoamalla ilmaisia ja edullisia harrastusmahdollisuuksia, maksuttomia tiloja nuorten käyttöön, tarjoamalla pienituloisille tukea harrastuskustannuksiin ja turvaamalla harrastustoiminnan järjestäjille riittävä julkinen rahoitus. Lisätään mahdollisuuksia harrastuskokemuksiin esimerkiksi leirien ja retkien muodossa myös muualla Suomessa ja kansainvälisesti, perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Lasten ja nuorten omaehtoiselle ajanvietolle ja kohtaamiselle tulee olla mahdollisuuksia, hyväksyntää ja tiloja.

Sosiaalisen median ja pelaamisen kuuluminen nuorten elämään tulee tunnistaa. Nuoret viettävät vapaa-aikaa ja tapaavat ystäviään mielellään myös verkossa. Tuetaan nuorten kaveritaitoja ja varmistetaan oikeus turvalliseen tilaan verkossa.

Tavoitteena on, ettei yksikään lapsi, nuori tai nuori aikuinen jäisi yksin tahtomattaan.

Tavoitteet:

• Taataan jokaiselle lapselle ja nuorelle vähintään yksi mieluisa harrastus.
• Tehdään harrastaminen koulupäivien aikana ja yhteydessä mahdolliseksi tarjoamalla jokaiselle lapselle ja nuorelle maksuttomia tai kustannustuettuja monipuolisia harrastusmahdollisuuksia yhdessä esimerkiksi järjestöjen, seurojen ja taiteen perusopetuksen oppilaitosten kanssa.
• Tuetaan lasten ja nuorten kulttuurityötä.
• Varmistetaan, että lapsille ja nuorille on riittävästi harrastustiloja ja muita paikkoja, joissa he voivat turvallisesti viettää aikaa, harrastaa ja kohdata toisiaan. Kuunnellaan lasten ja nuorten omia toiveita siitä, millaisia harrastusmahdollisuuksia ja -tiloja he kaipaavat.
• Kehitetään kaikille nuorille tarkoitettuja nuorisopasseja sekä harrastusseteleitä, joita voidaan tarjota esimerkiksi etsivän nuorisotyön kautta sellaisille nuorille, joilla ei muuten ole pääsyä toivomaansa harrastukseen.
• Tehdään harrastuspaikoista ja harrastusmahdollisuuksista sukupuolivaikutusten arviointi, jotta voidaan mahdollistaa kaikille sukupuolille mielekäs ja turvallinen harrastaminen.
• Lasten ja nuorten tarpeet ja toiveet on otettava huomioon kaupunki- ja muussa aluesuunnittelussa.
• Turvataan sosiaalipalveluiden tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnan riittävät resurssit.

Lapset syntyvät erilaisiin perheisiin ja heillä voi olla hyvin erilaiset lähtökohdat elämään. Neuvola, varhaiskasvatus, koulu ja muu palvelujärjestelmä tasaavat lähtökohtia ja laajentavat kaikista taustoista tulevien lasten mahdollisuuksien horisonttia eli sitä, millaisia elämänpolkuja lapset ja nuoret voivat itselleen kuvitella ja sitä kautta tavoitella. Yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys on keskeinen lapsen oikeus. Lasten ja nuorten on voitava tulla nähdyksi ja kuulluksi ilman taustan tai ominaisuuksien luomaa painolastia.

Ketään ei saa syrjiä sukupuolen, sukupuolen ilmaisun, seksuaalisen suuntauksen, sosioekonomisen taustan, vammaisuuden, etnisyyden, uskonnon, iän, kielen, poliittisen tai muun mielipiteen, kansalaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn vuoksi.
Syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus sisältyvät Suomen perustuslakiin ja ne kuuluvat myös YK:n lasten oikeuksien sopimuksen perusperiaatteisiin. Tästä huolimatta monet lapset joutuvat syrjityiksi ihonvärinsä, kielensä, uskontonsa tai muun taustansa vuoksi niin viranomaisten kuin yritystenkin taholta.

Erilaisuuden pelko ja vierastaminen on yleistä. On tärkeää, että kasvattajat, viranomaiset ja media toimivat aktiivisesti yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden edistämiseksi. Syrjinnän kielto ei ole vain passiivinen velvollisuus, vaan se edellyttää valtiolta ja kunnilta aktiivisia toimia yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja rakenteellisen eriarvoisuuden poistamiseksi.

Osallistuminen yhteiskuntaan on tärkeä ihmisoikeus. On tärkeää, että mahdollisuus osallistua toteutuu kaikkien lasten ja nuorten kohdalla. Osallisuuden kokemus arkisissa yhteisöissä ja äänen saaminen kuuluviin toimii myös demokratiakasvatuksena. Esimerkiksi vammaisilla nuorilla tulee olla mahdollisuus osallistua nuorisotyön piirissä tapahtuvaan toimintaan eikä ainoastaan vammaispalveluiden toimintaan. Samalla erityiset tuen tarpeet on tunnistettava riittävällä tasolla. Tilojen ja toiminnan tulee olla esteettömiä ja turvallisia kaikille.

Yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi on tärkeää huolehtia erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten oikeuksista. Syrjinnän kohteiksi joutuvat herkästi erityisesti maahanmuuttajien ja muiden vähemmistöryhmien lapset, seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat sekä vammaiset lapset ja nuoret. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat paperittomat lapset ja nuoret, vaikka YK:n lasten oikeuksien sopimus takaa myös heille samat oikeudet kuin muillekin lapsille.

Sateenkaarinuorille tulee olla tarjolla turvallisia tiloja olla oma itsensä. Erityisesti alaikäiset transnuoret tarvitsevat paljon tukea. Oikeus juridiseen sukupuolen korjaukseen tulee mahdollistaa myös alle 18-vuotiaille, ja heidän tulee tarvittaessa päästä myös hormoniblokkerihoitoihin. 15 vuotta täyttäneellä nuorella tulee olla huoltajista riippumaton oikeus päättää omasta nimestään, oikeudellisesta sukupuolestaan ja uskonnollisesta yhteisöstään. 12–14-vuotiailta tulee edellyttää kirjallista suostumusta huoltajan tehdessä muutoksia.

Rasismille on nollatoleranssi. Kaikkeen rasistiseen puheeseen ja toimintaan on puututtava välittömästi, tapahtui se sitten oppilaitoksessa, vapaa-ajalla, työpaikalla tai netissä. Varhaiskasvatuksessa, oppilaitoksissa ja kaikissa palveluissa tulee olla selkeä rasisminvastainen linjaus ja toimintaohjeet rasismiin puuttumiseksi.

Seksuaalikasvatus on kaikkien lasten oikeus. Seksuaalikasvatuksen tulee olla sukupuolisensitiivistä ja ottaa huomioon erilaiset seksuaaliset suuntautumiset ja sukupuolen moninaisuus ja opetuksen tulee pohjautua ajantasaiseen tietoon. Seksuaalikasvatuksen tulee siirtyä pois lisääntymiskeskeisyydestä tukemaan lasten ja nuorten itsemäärämisoikeutta ja seksuaalioikeuksia. Oppilaitoksissa on puututtava tiukasti kaikenlaiseen sateenkaarinuoriin kohdistuvaan syrjintään.

Häirintä ja syrjintä tapahtuvat nykyään merkittävässä määrin digitaalisessa verkossa. On tärkeää lisätä lasten ja nuorten omaa digilukutaitoa ja nettikäyttäytymiseen liittyvää koulutusta. Varmistetaan, että lapset ja nuoret tietävät minne ottaa yhteyttä, jos netissä tapahtuu häirintää tai hyväksikäyttöä.

Kaikessa päätöksenteossa lapsen etu tulee asettaa etusijalle. Erityisesti pienten lasten kohdalla tämä tarkoittaa vanhemmuuden riittävää tukemista. Varhaiskasvatuksessa on huolehdittava tasa-arvosta. Palvelujärjestelmän on kyettävä tarjoamaan kaikille riittävät sosiaaliset ja terveydenhuollon palvelut. Lapsilla ja nuorilla on myös ilmaisun vapaus sekä oikeus omantunnon ja uskonnonvapauteen ikätaso huomioon ottaen, minkä määrittämiseen lapsen tulee itse kyetä vaikuttamaan. Lisäksi lapsella on oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin, mitä myös yhteiskunnallisella päätöksenteolla ja päätöksenteon toimeenpanolla on tuettava. Oikeus omaan henkilöllisyyteen ja perheeseen on varmistettava myös turvapaikanhakijoille.

Lapselle kuuluu myös oikeus leikkiin ja vapaa-aikaan sekä yksityisyyteen. Lapsilla on myös oikeus saada tietoa ikätasolleen sopivalla tavalla, oikeus laadukkaaseen opetukseen sekä sosiaaliturvaan ja riittävään elintasoon. Mikäli nämä oikeudet eivät toteudu, on asiaan puututtava julkisen vallan toimesta.

Lasta tulee suojella päihteiltä, riistolta rikollisiin tarkoituksiin, väkivallalta, lapsikaupalta sekä sellaiselta työltä, joka haitallista kehitykselle. Julkisen vallan on huolehdittava, että lasta suojellaan kaikelta, mikä estää häntä kehittymästä henkisesti ja fyysisesti tasapainoiseksi aikuiseksi. Mikäli väärinkäytöksiä tai kaltoinkohtelua on tapahtunut, tulee yhteiskunnan niin valtion kuin kuntien tasolla tukea toipumista riittävin resurssein.

Lasten kanssa työskentelevien ihmisten, kuten opettajien, nuorisotyöntekijöiden, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja poliisin, tulee tunnistaa ja puuttua kaikenlaiseen syrjintään aina kun sitä tapahtuu.

Tavoitteet:

• Lasten oikeuksien toteuttamista valvovien viranomaisten on seurattava syrjinnän kiellon toteutumista ja ryhdyttävä tarvittaessa käytännön toimiin yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi.
• Koulutetaan lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä eri alojen ammattilaisia tunnistamaan kaikenlainen syrjintä ja puuttumaan siihen.
• Huolehditaan, että oppilaitosten seksuaalikasvatuksessa otetaan huomioon sukupuolen moninaisuus ja siirrytään “lisääntymiskeskeisestä” opetuksesta itsemääräämis- ja seksuaalioikeuksien korostamiseen terveydellisiä kysymyksiä unohtamatta.
• Lisätään terveydenhuollon henkilökunnan ja muiden lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimivien ammattilaisten tietämystä sukupuolisensitiivisyydestä ja sukupuolten moninaisuudesta.
• Lasketaan edelleen kuukautis- ja inkontinenssisuojien arvonlisäveroa.
• Varmistetaan perusopetuksen opetussuunnitelmassa, että kaikille lapsille ja nuorille suunnataan riittävästi ikätasoista opetusta ja tietoa kuukautisista.
• Mahdollistetaan lyhyellä aikavälillä oikeudellisen sukupuolen vahvistaminen 15–17-vuotiaille omalla hakemuksella ja sitä nuoremmille huoltajan hakemuksella.
• Uudistetaan opetussuunnitelmaa siten, että vähintään erikseen määritettävä osa vuosiviikkotunneista on eri katsomusaineiden opetusryhmille yhteisiä kaikilla koulutusasteilla.
• Annetaan jokaiselle oppilaalle vapaus valita katsomusaineensa.
• Rakennetaan lasten ja nuorten käyttämät digitaaliset alustat turvallisiksi ja kehitetään matalan kynnyksen kanavia hakea apua nettihäirintään.
• Varmistetaan, että varhaiskasvatuksessa, oppilaitoksissa, harrastustoiminnassa ja palveluissa noudatetaan antirasistisia käytäntöjä ja kaikenlaiseen rasismiin puututaan välittömästi.
• Varmistetaan, että koulut ja oppilaitokset tekevät lakisääteiset yhdenvertaisuussuunnitelmat.

Lasten ja nuorten nykyiseen ja tulevaan hyvinvointiin vaikuttavat merkittävässä määrin muut kuin puhtaasti terveyden- ja sosiaalihuollon palvelut. Parhaiten hyvää terveyttä ennustaa riittävä toimeentulo, vakaa kasvuympäristö sekä korkeatasoinen varhaiskasvatus ja koulupolku. Näihin liittyvien vaikeuksien ennaltaehkäisy ja tarvittaessa varhainen puuttuminen ilmenneisiin ongelmiin lisäävät parhaiten lasten ja nuorten hyvinvointia.

Lasten ja nuorten hyvinvointiin ja terveyteen suunnatut investoinnit ovat tärkeitä sosiaalisten ongelmien ja terveyteen liittyvien haasteiden ennaltaehkäisemisessä. Ongelmien ilmaantuessa tukea on tarjottava nopeasti ja riittävästi. Mitä nopeammin ongelmatilanteisiin puututaan, sitä helpompaa on ehkäistä niiden pitkäaikaisvaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Suomessa on erinomainen neuvolajärjestelmä, jonka puitteissa kyetään varhain puuttumaan moniin terveyden ja kehityksen ongelmiin. Tarvittaessa lastenneuvolassa on voidaan havaita myös sosiaalisia haasteita ja tukea niissä. Lastenneuvoloiden resurssit on turvattava.

Neuvoloissa on tärkeää kyetä kohtaamaan monimuotoisia perheitä kuten sateenkaariperheitä, maahanmuuttajaperheitä, monikulttuurisia perheitä ja erilaisia ruokavalioita noudattavia perheitä. Neuvoloihin tarvitaan lisää tunne- ja turvataitokasvatusta. Huoltajat tulee huomioida nykyistä selvemmin tasavertaisina kasvattajina.

Vammaisia lapsia ei saa syrjiä terveydenhuollossa.

Pienten lasten turvallisen kasvuympäristön takaaminen on ensiarvoisen tärkeää lasten tulevan hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tässä tarvitaan vanhemmuuden monipuolista tukemista kuten mahdollisten mielenterveys- ja päihdeongelmien hoitamista, konkreettisen avun tarjoamista esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelun kautta sekä perheiden taloudellisen toimeentulon turvaamista.

Kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon on toimittava tiiviissä yhteistyössä oppilaitosten kanssa ja palvelun on oltava lähipalvelua koululla. Koulupsykologeja ja koulukuraattoreita on oltava riittävästi. Tiedonkulkua koulun ja sosiaali- ja terveydenhuollon välillä tulee parantaa.

Mielenterveyshäiriöt ovat Suomessa merkittävin lasten ja nuorten terveysongelma. Kouluterveyskyselyjen mukaan uupumuksen kokemukset ovat lisääntyneet yläkoulun sekä toisen asteen opiskelijoiden keskuudessa. Masennus on yleistä jo aivan pienillä lapsilla, ja lasten- ja nuorisopsykiatrinen sairaalahoito on yhä yleisempää. Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin nuorten aikuisten kuntoutustuen (määräaikainen eläke) syy. Mielenterveyden avohoidon palveluita tulee lisätä ja kehittää. Tässä tarvitaan sekä matalan kynnyksen yksiköitä että korkeatasoista näyttöön perustuvaa psykiatrista hoitoa.

Perheiden tukemisen, laadukkaan varhaiskasvatuksen ja koulujen oppilashuollon kehittämisen lisäksi on tärkeää järjestää sekä perheille että lapsille ja nuorille itselleen nopeasti tarjolla olevaa kynnyksetöntä tukea. Erilaiset psykiatrian walk-in-poliklinikat (kuten Helsingin Miepit) tarjoavat nopeaa apua sekä akuutteihin kriisitilanteisiin että pidemmän ajan haasteisiin. Näitä tarvitaan lisää. Kynnyksettömissä palvelussa lähdetään liikkeelle koetuista ongelmista ja psyykkisestä voinnista eikä diagnooseista. Tarvittaessa ihminen ohjataan eteenpäin tukevampiin palveluihin, diagnostisiin selvittelyihin ja näyttöön perustuviin tehokkaisiin hoitoihin. Hoitoonohjauksessa ei saa olla pitkiä viiveitä. Psykososiaalisten hoitojen varmistamiseksi tarvitaan terapiatakuu.

Lastensuojelun asiakkaiksi päätyy nykyään kovin huonovointisia lapsia ja nuoria. Psykiatrinen hoitojärjestelmä on kuormittunut eikä kykene riittävästi tukemaan lastensuojelun asiakkaita. Hoitojärjestelmä on myös pirstaleinen ja eri työntekijöitä ja tahoja on runsaasti. Lastensuojelun avohoidon resursseja on lisättävä ja ongelmiin on kyettävä puuttumaan ajoissa. Lasten- ja nuorisopsykiatrian resursseja on lisättävä ja yhteistyötä lastensuojelun kanssa kehitettävä erityisesti kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten kohdalla.

Monet kolmannen sektorin järjestöt, urheiluseurat ja harrastepiirit tarjoavat niin mielekkäitä osallisuuden ja toimijuuden mahdollisuuksia, laadukkaita tukipalveluita kuin ongelmia ennaltaehkäiseviä palveluita lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille. Monen niistä toiminta on riippuvaista rahapelituotoista, joiden määrä on hupenemassa. Kansalaisyhteiskunnan resurssit ja toimintaedellytykset on turvattava tavalla, joka ei vaaranna kansalaisyhteiskunnan autonomiaa. Yhteistyötä ja tiedonkulkua julkisen ja kolmannen sektorin välillä on kehitettävä.

Neuvoloissa, varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa on tärkeää tunnistaa ajoissa erilaiset oppimiseen liittyvät ja kehitykselliset neuropsykiatriset häiriöt. Tutkimuksiin on päästävä nopeasti ja matalalla kynnyksellä. Mitä varhaisemmin nämä vaikeudet todetaan ja asetetaan oikea diagnoosi, sitä paremmin voidaan myös hoito ja kuntoutus järjestää. Usein kyseeseen tulee puheterapia, toimintaterapia, neuropsykologinen kuntoutus ja neuropsykiatrinen valmennus. Kuntoutukseen pääsyä on helpotettava ja kuntoutuksen resursseja vahvistettava. Tuki ja kuntoutus on käynnistettävä tarvittaessa jo ennen diagnoosia ja tukitoimet on räätälöitävä yksilöllisesti kunkin lapsen ja nuoren tarpeista käsin.

Vammaisten lasten ja nuorten sekä kehityksellisten neuropsykiatrisisten tai mielenterveyden häiriöiden kanssa elävien lasten ja nuorten opetus tulee järjestää integroidusti muun ikäluokan kanssa. Erityisopettajia, resurssiopettajia ja koulunkäynninohjaajia tulee olla riittävästi tämän toteuttamiseksi. Erilaiset kuntoutukset tulee mahdollisuuksien mukaan yhdistää koulupäiviin.

Nuorille on oltava tarjolla korkeatasoista ehkäisy- ja seksuaalineuvontaa ja maksutonta ehkäisyä aina 25 ikävuoteen saakka. Ehkäisyn tulee sisältää kaikki modernit ehkäisyvälineet. Vapaaehtoisen sterilisaation ikäraja on laskettava 18 vuoteen. Valistuksessa ja neuvonnassa on huomioita sukupuolen moninaisuus ja itsemääräämisoikeus.

Päihdepalveluiden on oltava myös nuorten tarpeisiin vastaavia ja niissä otettava huomioon lasten ja nuorten ikätaso ja sosiaalinen tilanne.

Tavoitteet:

• Lastenneuvoloiden resurssit on turvattava. Neuvoloiden henkilökuntaa on koulutettava kohtaamaan paremmin monimuotoisia perheitä kuten sateenkaariperheitä, maahanmuuttajaperheitä, monikulttuurisia perheitä ja vegaaniruokavaliota noudattavia perheitä.
• Kehitetään murrosikää lähestyvien ja teini-ikäisten nuorten ja heidän vanhempiensa tukipalveluita niin, että jokainen saa tarvitsemaansa tukea ja neuvoja uuden elämänvaiheen äärellä matalalla kynnyksellä, esimerkiksi laajentamalla perheneuvolan saatavuutta. Kehitetään perhekeskuksia, jotta lasten, nuorten ja perheiden palvelut löytävät kootusti yhdestä paikasta.
• Isät tulee huomioida kasvattajina nykyistä paremmin lastenneuvoloissa ja muissa lasten sosiaali- ja terveyspalveluissa.
• Lasten ja nuorten hyvinvointi edellyttää perheiden tukemista sekä päihde- ja mielenterveysongelmien että taloudellisen toimeentulon osalta.
• Lisätään mielenterveyden ongelmien matalan kynnyksen hoitopaikkoja, joihin pääsee nopeasti ilman lähetettä. Tarvittaessa lapsen tai nuoren on päästävä viiveettä asianmukaisiin psykiatrisiin selvityksiin ja hoitoon.
• Oppimishäiriöiden ja kehityksellisten neuropsykiatristen häiriöiden kohdalla on vahvistettava varhaista tunnistamista ja lapsen tai nuoren on päästävä viivytyksettä tarkempiin tutkimuksiin ja näyttöön perustuvan hoidon ja kuntoutuksen piiriin. Kuntoutuksen resurssien on oltava riittävät.
• Toteutetaan terapiatakuu.
• Lastensuojelun avohoidon resursseja on lisättävä. Lastensuojelun sekä lapsi- ja nuorisopsykiatrian yhteistyötä erityisesti sijoitettujen lasten kohdalla on kehitettävä ja vahvistettava.
• Tarjotaan erotilanteessa lapsille ja nuorille omaa erillistä tukea.
• Tuetaan lapsia, joilla on useampia koteja mahdollistamalla joustava vuoroasuminen ja tukitoimien saatavuus näihin koteihin. Tunnistetaan erilaiset asumismuodot.
• Tuetaan sijaisperheitä ja mahdollistetaan niissä asumisen korvaus tarvittaessa 20 ikävuoteen saakka. Huolehditaan lastensuojelun jälkihuollossa olevien nuorten itsenäiseen asumiseen siirtymisestä. Edistetään mahdollisuutta lapsen adoptoimiseen pitkäaikaiseen sijaisperheeseen, kun lapsen etu sitä vaatii. Kehitetään reilu siirtymä perhehoidon palkkioiden ja kulukorvausten osalta adoption yhteydessä. Mahdollistetaan alkuperäisten vanhempien juridisen vanhemmuuden säilyttäminen adoptiotilanteessa mikäli tämä on osapuolten tahdon mukaista. Turvataan sijaishuollon pysyvät ratkaisut ja varmistetaan, että päätöksissä toteutuu aina lapsen oikeus.
• Kaikille lapsille, erityisesti sijaishuollossa oleville, on taattava mahdollisuus tavata huoltajaansa silloinkin, kun tämä on vankilassa.
• Vammaisten ja kehityksellisistä neuropsykiatrisista tai mielenterveyden häiriöistä kärsivien lasten ja nuorten opetus järjestetään kouluissa integroidusti. Tukitoimien on tällöin oltava riittävät.
• Otetaan hyvinvointialueilla ja kunnissa käyttöön alle 25-vuotiaille maksuton ehkäisy, joka sisältää kaikki modernit ehkäisyvälineet.
• Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset on turvattava järjestöjen autonomia varmistaen.
• Vahvistetaan alaikäisten päihdehuollon resursseja ja saatavuutta.

Nuorisolain mukaan nuoruus ulottuu 28 ikävuoteen saakka. Täysi-ikäisyyden ensimmäisiin vuosiin kohdistuu usein monia suuria elämänvaihesiirtymiä, joissa rakennetaan pohjaa itsenäiselle elämälle, pohditaan kouluttautumista ja etsitään ammatillista suuntaa. Täysi-ikäistyvät jäävät helposti väliinputoajiksi etuus- ja palvelujärjestelmässä, kun sekä ikään että esimerkiksi toisen asteen koulutukseen kytkeytyvät palvelut loppuvat.

Nuorten kyky ja mahdollisuudet itsenäiseen elämiseen vaihtelevat merkittävästi. Kyse ei ole vain taloudellisista edellytyksistä vaan myös sosiaaliturvajärjestelmän sekä omien raha-asioiden hallinnan tuntemisesta. Toisen asteen koulutuksessa tulisi nykyistä enemmän opettaa käytännön talousasioiden hoitoa, kuten oman kuukausittaisen talousarvion laatimista sekä työsopimuksen ja vuokrasopimuksen tekemistä.

Suomessa muutetaan omilleen muihin EU-maihin verrattuna nuorena: keskimäärin noin 21-vuotiaana. Osa muuttaa jo tätä aiemmin esimerkiksi opiskelupaikan perässä. Joissain perheissä taloudellinen tilanne on niin tiukka, että se pakottaa nuoren muuttamaan omilleen varhain. Vaikka nuorten asunnottomuus on vähentynyt, on se edelleen ongelma. Lisäksi nuorten asunnottomuus on tyypillisesti piiloasunnottomuutta, joka jää tilastojen ulkopuolelle.

Kaikilla nuorilla aikuisilla ei ole riittäviä valmiuksia itsenäiseen elämään tai taloudelliseen pärjäämiseen. Moni itsenäistyvä nuori elää köyhyysrajan alapuolella, joskin varsinkin opiskelevilla luottamus myöhempään työllistymiseen ja sitä kautta taloudellisen tilanteen kohenemiseen on hyvä.

Nuoria aikuisia koskevat tiukat perusturvan ehdot ajavat osan nuorista viimesijaiseksi tarkoitetulle toimeentulotuelle tai velkaantumaan. Yhteiskunnan turvaverkkojen on ulotuttava nykyistä paremmin nuoriin aikuisiin, jotka tarvitsevat tukea itsenäistymiseen ja asumiseen sekä usein myös terveyden ja talouden hallinnan kysymyksiin.

Keskimääräistä haavoittuvimmassa asemassa olevat aikuistuvat nuoret kuten lastensuojelun asiakkaat, vammaiset, mielenterveyden tai kehityksellisen neuropsykiatrian häiriöiden kanssa elävät nuoret tarvitsevat usein tavallista enemmän ja tavallista pidempään tukea oman itsenäisen elämänsä rakentamiseen. Positiivista erityiskohtelua tarvitaan myös täysi-ikäistymisen jälkeen.

Tavoitteet:

• Yhteiskunnan turvaverkoista on huolehdittava myös täysi-ikäisten nuorten kohdalla.
• Nuorten pääsyä itsenäiseen asumiseen on tuettava.
• Itsenäistyvän nuoren perustuvaa on parannettava.
• Positiivista erityiskohtelua tulee soveltaa myös haavoittuvassa asemassa oleviin nuoriin aikuisiin.
• Turvataan lasten ja nuorten ihmisoikeuksien toteutuminen lastensuojelulaitoksissa ja turvataan lastensuojelun jälkihuolto 25 ikävuoteen asti.
• Mahdollistetaan lastensuojelussa sijaisperheen jatkaminen tukiperheenä nuoren täysi-ikäistyttyä.

Kasvaakseen hyvinvoivaksi aikuiseksi ja yhteiskunnan täysipainoiseksi jäseneksi lapset ja nuoret tarvitsevat turvallisen kasvuympäristön. Turvallisuus edellyttää sekä fyysisen väkivallan ja sen uhan puuttumista että kaltoinkohtelun, seksuaaliväkivallan, laiminlyönnin, henkisen väkivallan ja syrjinnän puuttumista. Turvallisuus tarkoittaa tunnetta siitä, että ei ole mitään pelättävää, asiat kyllä järjestyvät ja aina on mahdollista saada apua.

Lapsiin ja nuoriin kohdistuu edelleen Suomessa hälyttävän paljon väkivaltaa, kaltoinkohtelua sekä seksuaalista häirintää, houkuttelua ja seksuaaliväkivaltaa. Merkittävä osa etnisiin vähemmistöihin kuuluvista lapsista ja nuorista on kokenut kouluväkivaltaa, -häirintää ja rasismia. Myös sateenkaarinuorilla ja vammaisilla on paljon väkivalta-, häirintä- ja syrjintäkokemuksia.

Turvattomuutta voi esiintyä kotona tai oppilaitoksessa, harrastuksissa, julkisessa tilassa tai digitaalisissa ympäristöissä, kuten sosiaalisessa mediassa. Turvattomuuden aiheuttajana voi olla läheinen perheenjäsen, koulukaverit ja muut tutut nuoret tai tuntemattomat ihmiset kadulla tai netissä. Joskus väkivaltaan, häirintään ja syrjintään syyllistyy se aikuinen, jonka pitäisi olla lapsen ja nuoren tukena, kuten opettaja, harrastustoiminnan vetäjä tai muu läheinen henkilö.

Yhteiskunnan tulee kyetä ehkäisemään kaikkea lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Myös väkivallan uhka tai sen näkeminen on torjuttava. Väkivalta on tunnistettava ja siihen on puututtava nopeasti ja tiukasti. Tarvittaessa ja aina väkivaltaa epäiltäessä lapsi tai nuori on ohjattava lastensuojeluun ja poliisiin. Vakavin turvallisuusuhka on fyysinen väkivalta. Lasten pahoinpitelyihin kietoutuvat yleensä perheessä olevat merkittävät päihde- ja mielenterveysongelmat. Kotiväkivallan näkeminen on lapselle vahingollista myös silloin, kun se kohdistuu toiseen perheenjäseneen kuin lapseen itseensä. Tyttöjen sukuelinten silpominen ja kunniaväkivalta ovat vakavia väkivallan muotoja, joita tulee torjua. Myös seksuaaliväkivalta on edelleen valitettavan yleistä ja se saattaa jättää elinikäiset arvet.
Jouduttuaan itse väkivallan kohteeksi tai tultuaan muuten kaltoinkohdelluksi saattaa nuori ryhtyä myös itse oireilemaan rikoksilla. Kun tilanne on muutenkin epätoivoinen eikä tulevaisuudella ole mitään tarjottavaa, hankitaan huomiota, vertaisten suosiota ja taloudellista hyötyä laittomin keinoin. Myös huumeiden käyttö johtaa herkästi rikoskierteeseen, kun kalliit aineet on saatava maksetuksi.

Lasten ja nuorten rikoskierteeseen tulee kyetä puuttumaan varhain. Olennaista ei ole rankaiseminen vaan tuen tarjoaminen mielenterveyden kohentamiseen, päihdehaittojen lievittämiseen ja elämänhallinnan parantamiseen. Nuoren perheen ja lähiyhteisön osallistaminen tukitoimiin lisää toipumismahdollisuuksia. Alaikäisten rikosoikeudelliset tutkinnat ja oikeudenkäynnit tulee hoitaa nopeasti ja heille tulee järjestää psykososiaalista tukea rikosprosessiin liittyen.

Lapsiin kohdistuvien ja lasten tekemien henkirikosten yhteydessä tulee tehdä aina tehdä viivytyksettä onnettomuustutkimus toimenpideohjeineen.

Seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisy on tärkeää. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa on opetettava osana seksuaalikasvatusta tunne- ja turvataitoja sekä oman ja toisten kehon koskemattomuuden tärkeyttä. Seksuaalirikoksen uhriksi joutuvaa ei koskaan saa syyllistää tapahtuneesta ja tulee varmistaa, että uhri saa apua. Kaikilla alaikäisillä tulisi olla tiedossa, minne voi ottaa yhteyttä, jos on kokenut seksuaalista häirintää, houkuttelua tai seksuaaliväkivaltaa. Mahdollinen rikostutkinta tulee suorittaa ammattitaitoisesti ja nopeasti eikä oikeuskäsittely saa kestää vuosikausia. Rikosprosessissa oleville alaikäisille tulee järjestää nopeutettu käsittely, jotta lapsen ja nuoren elämä voisi jatkua mahdollisimman hyvin rikosprosessista huolimatta.

Koulussa ja harrastuksissa tapahtuvaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan puuttuminen on aikuisten vastuulla. Väkivalta on tunnistettava ja siihen on puututtava välittömästi. Ilmapiirin on oltava sellainen, että väkivallan tai häirinnän kohteeksi joutunut uskaltaa kertoa tilanteesta läheiselle aikuiselle joko kotona, koulussa tai harrastuspiirissä. Kenenkään väkivallan tai häirinnän kohteeksi tulemisen kokemusta ei saa vähätellä.

Verkossa tapahtuva häirintä, seksuaalinen häirintä ja vihapuhe on selkeästi lisääntynyt. Tämän havaitseminen voi olla vaikeaa, mutta sen jättämät jäljet lapsiin ja nuoriin ovat yhtä vakavia kuin muun häirinnän ja väkivallan. On tärkeää, että aikuiset ovat kiinnostuneita siitä, mitä lapset älylaitteillaan tekevät. Lapsilla on oikeus tietoon miten toimia turvallisesti netissä. Mahdollinen verkkokäyttäytymiseen puuttuminen ja opastus on kuitenkin suhteutettava lapsen ikätasoon ja arvostelukykyyn. Nuorella täytyy olla myös itsemääräämisoikeus omaan verkon käyttöönsä. Tasapainottelu verkon riskien ja lapsen tai nuoren itsemääräämisoikeuden välillä ei aina ole helppoa ja huoltajia tulee tukea kasvatustehtävässään lapsen tueksi myös digitaaliseen mediaan liittyvissä kysymyksissä.

Monet verkossa toimivat tukipalvelut auttavat lapsia ja nuoria löytämään ja saamaan apua, ja luotettavien aikuisten ja viranomaisten läsnäoloa verkossa tuleekin lisätä. Lapset ja nuoret tarvitsevat myös koulutusta ja neuvontaa verkossa toimimiseen liittyen muun muassa tietoturvaan ja yksityisyyden suojaan. Ymmärrystä netissä tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä, muusta häirinnästä ja houkuttelusta ja seksuaaliväkivallasta sekä ilmoituskanavista ilmiantamista varten on lisättävä.

Erilaisiin ihmisryhmiin kohdistuvaan syrjintään, rasismiin ja vihapuheeseen on kaikkialla puututtava välittömästi. Rakenteellinen syrjintä esimerkiksi etnisen taustan, sukupuolen tai kielen suhteen tulee tunnistaa ja toimia aktiivisesti sen poistamiseksi.

Alaikäisten ja nuorten aikuisten turvapaikanhakijoiden hakemusten ja valitusten käsittely on ollut hidasta ja jopa mielivaltaista. Heidän palauttamisensa turvattomaan maahan, josta he ovat vuosia aikaisemmin lähteneet, ei ole hyväksyttävää.

Radikalisoitumisen ehkäiseminen edellyttää niin nykyistä parempia kotouttamistoimia, kielikoulutusta, nuorten työllistymisen tukemista sekä yhteistyötä uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Äärioikeistolaiseen väkivallan ja rikollisen elämäntavan ihannointiin on puututtava tiukasti. Sekä maahanmuuttaneiden että kantasuomalaisten osallisuuden vahvistaminen tukee radikalisoitumisen torjuntaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, erityisesti mielenterveyspalveluissa, tarvitaan erityistä herkkyyttä ja osaamista mahdollisen alaikäisen tai nuoren radikalisoitumisprosessin tunnistamiseen.

Henkilökohtaisen turvallisuuden lisäksi lapsella on oikeus myös elinkelpoiseen ympäristöön ja maapalloon. Ilmastonmuutos ja elonkirjon köyhtyminen eli luontokato uhkaavat nykyisten lasten ja nuorten sekä kaikkien tulevien sukupolvien hyvinvointia ja elämää.

Ilmastonmuutos on yksi nuorten suurimmista turvattomuudentunteen aiheuttajista. Tämän päivän lapset ja nuoret ovat perustellusta syystä huolissaan tulevaisuudestaan. Tämä huoli maapallon elinkelpoisuuden säilyttämisestä tulee ottaa vakavasti. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus elämään ja täysipainoiseen kehitykseen sekä oikeus puhtaaseen juomaveteen ja pilaantumattomaan ympäristöön. Näitä oikeuksia ilmaston lämpeneminen ja luontokato uhkaavat.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus olla aktiivisia ja ilmaista mielipiteensä, mitä he muun muassa ilmasto- ja ihmisoikeusliikkeissä toteuttavat. Aikuisten ja koko yhteiskunnan tulee kuulla ja ottaa tämä huoli vakavasti. On nykyisen aikuissukupolven tehtävä pysäyttää ilmastonmuutos ja varmistaa tuleville sukupolville turvallinen ja elinkelpoinen maapallo, jossa on tilaa monipuoliselle elonkirjolle, ja siinä sivussa myös ihmisille.

Tavoitteet:

• Lapsella on oikeus kasvaa väkivallattomassa kodissa. Lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen on aikuisten ja yhteiskunnan vastuulla. Väkivallaton lapsuus -toimenpideohjelman jalkauttamiseen on varattava riittävästi resursseja.
• Kaikkeen häirintään ja väkivaltaan on oltava nollatoleranssi niin oppilaitoksissa kuin harrastuksissa. Aikuisten on puututtava häirintään ja väkivaltaan nopeasti ja tehokkaasti. Kenenkään häirinnän tai väkivallan kohteeksi tulemisen kokemuksia ei pidä vähätellä.
• Koulutetaan lastensuojelun laitosten henkilöstöä ja kehitetään käytäntöjä, joilla vahvistetaan nuorten luottamusta henkilökuntaa ja yhteiskunnan auttavia tahoja kohtaan. Kunnioitetaan nuorten itsemääräämisoikeutta ja kuullaan heidän toiveitaan ja mielipiteitään.
• Lapsille ja nuorille tulee antaa tietoa siitä, miten ja mistä apua ja tukea voi hakea ja saada. Psykososiaalista tukea on tarjottava ikätason mukaisesti niin varhaiskasvatuksessa, oppilaitoksissa kuin armeijassakin.
• Yhteiskunnan tulee olla turvallinen paikka sateenkaarinuorille. Heille tulee varmistaa turvallisia omia tiloja olla ja toimia omana itsenään.
• Puututaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan rasismiin ja vihapuheeseen aina ja kaikkialla.
• Opastetaan lapsia ja nuoria toimimaan turvallisesti digitaalisessa mediassa ja kerrotaan miten ja minne mahdollisista väärinkäytöksistä voi ilmoittaa. Rakennetaan mekanismit puuttua tehokkaasti netissä tapahtuvaan häirintään ja seksuaaliseen houkutteluun ja seksuaaliväkivaltaan.
• Tuetaan huoltajia kasvatustehtävässään, jotta lapsi saa tietoa keho- ja tunnetaidoista, turvataidoista ja normikriittisestä seksuaalikasvatuksesta.
• Rikosprosessissa oleville alaikäisille tulee järjestää nopeutettu käsittely, jotta lapsen ja nuoren elämä voisi jatkua mahdollisimman hyvin rikosprosessista huolimatta. Suositaan nuorisorangaistuksen käyttöä silloin, kun se on nuoren edun mukaista.
• Koulutetaan nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia tunnistamaan radikalisoitumisen uhka ja mahdollistetaan asioihin puuttuminen tietosuojakysymyksiä tarkasti arvioiden. Kehitetään eri toimijoiden välistä moniammatillista työtä radikalisoitumisen ehkäisemiseksi.
• Alaikäisten turvapaikanhakijoiden ja paperittomien asemaa parannetaan varmistamalla hoiva, huolenpito ja koulutettu edustaja tai edunvalvoja. Alaikäisenä yksin tulleita turvapaikanhakijoita, lapsiperheitä tai lasten kumpaakaan vanhempaa ei tule väkisin palauttaa turvattomiin olosuhteisiin.
• Tuetaan lasten ja nuorten omia ilmasto- ja ympäristökampanjoita väheksymättä nuorten ahdistusta. Annetaan lasten ja nuorten oman äänen kuulua. Tuetaan nuoria heidän kohdatessaan tässä toiminnassaan vähättelyä ja halveksuntaa.