Koulutuksella parempi maailma

Vihreiden koulutuspoliittinen ohjelma

Hyväksytty puoluevaltuuston kokouksessa 23.2.2025.
Tämä ohjelma korvaa 17.11.2018 hyväksytyn koulutuspoliittisen ohjelman.

Koulutuspoliittiseen ohjelmaan ei ole sisällytetty laajemmin niitä asioita, jotka sisältyvät muihin Vihreiden ohjelmiin.

Esimerkiksi:

Kulttuuripoliittinen ohjelma (taiteen perusopetus, taide- ja kulttuurialojen koulutus, kirjastot, kerhotoiminta, harrastukset)
Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma (osallisuus, harrastukset, katsomusaine)
Maahanmuuttopoliittinen ohjelma (kotoutumiskoulutus, S2, kielenopetus)
Sosiaaliturvaohjelma (opintotuki)
Sosiaali,- terveys- ja pelastustoimiohjelma (oppilas- ja opiskelijahuolto, oppimisen tuki)
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelma (esteettömyys, saavutettavuus, syrjimättömyys, katsomusaine, vammaisuus, kielivähemmistöt ja vähemmistökielet)
Tiedepoliittinen ohjelma (tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminta, TKI)
Tietopoliittinen ohjelma (ihmislähtöinen ja kestävä digitalisaatio, tekoäly, robotiikka)

JOHDANTO

KOULUTUSJÄRJESTELMÄN TULEVAISUUS
1. Vahvistetaan koulutusjärjestelmän laatua ja rahoitusta
2. Varmistetaan, että Suomessa on maailman parhaat opettajat myös tulevaisuudessa
3. Ilmasto- ja ympäristöosaaminen osaksi kaikkien koulutusasteiden sisältöjä
4. Terveelliset, turvalliset ja tarkoituksenmukaiset oppimisympäristöt
5. Koulunkäynnin ja opiskelun tukirakenteet
VARHAISKASVATUS
1. Kavennetaan oppimiseroja vahvistamalla lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen
2. Kehitetään varhaiskasvatuksen laatua
3. Rajat ja suuntaviivat yksityiselle varhaiskasvatukselle
PERUSOPETUS
1. Reitti varhaiskasvatuksesta koululaiseksi
2. Opetuksen laatu
3. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki
4. Ehkäistään oppimisen eriytymistä
5. Perusopetus luo tulevaisuuden osaamista
6. Kohti toista astetta
TOISEN ASTEEN KOULUTUS
1. Vahvistetaan opintoihin kiinnittymistä
2. Tuetaan koulutuksen laatua ja rakenteita
3. Ammatillisen koulutuksen järjestäminen ja rahoitus
4. Lukiokoulutuksen järjestäminen ja rahoitus
5. Sujuva siirtymä korkeakouluun
KORKEAKOULUTUS
1. Ovet auki korkeakoulutukseen
2. Tuetaan korkeakoulutuksen laatua ja rakenteita
JATKUVA OPPIMINEN JA VAPAA SIVISTYSTYÖ
1. Vahvistetaan perustaitoja ja valmiuksia tutkintokoulutukseen
2. Sujuvat käytännöt osaamisen täydentämiseen
3. Oppijakeskeinen rahoitus ja rakenteet vapaassa sivistystyössä
4. Rajat ja suuntaviivat tilauskoulutukselle ja koulutusviennille

JOHDANTO

Suomen menestys perustuu tasa-arvoiseen koulutukseen, jossa kaikki pidetään mukana. Laadukas koulutus kaikilla asteilla on Suomen ylpeys ja kilpailuetu kansainvälisessä vertailussa. Vihreät rakentaa parempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa, jossa jokainen voi elää oman näköistään elämää, tavoitella haluamaansa koulutusta, kehittää itseään ja vaihtaa elämänsä suuntaa tietäen, että yhteiskunnan turvaverkko kannattelee. Vihreät tavoittelee maailmaa, jossa koulutusta arvostetaan ja koulutuksen arvo ymmärretään laajasti. Tällöin koulutusta ei koskaan laiteta leikkauslistalle, koska ymmärretään, että emme voi leikata sivistyksemme tulevaisuudesta.

Koulutus on merkityksellistä koko yhteiskunnalle, mutta se on korvaamattoman tärkeää myös yksilöiden näkökulmasta jokaiselle lapselle, nuorelle ja aikuiselle riippumatta taustasta tai elämäntilanteesta. Suomalaisten koulutustaso, oppimistulokset ja kaiken koulutuksen ja tutkimuksen rahoitus sekä muut järjestämisedellytykset on nostettava kansainväliseen kärkeen. Varmistetaan kaikille yhdenvertaisesti korkealaatuinen varhaiskasvatus, peruskoulutus ja toisen asteen tutkinto sekä satsataan osaamista ja sivistystä vahvistavaan korkeakoulutukseen sekä jatkuvaan oppimiseen ja yleissivistävään aikuiskasvatukseen.

Vihreät rakentaa Suomesta koulutuksen kärkimaata, jossa koulutus on

tulevaisuuteen katsovaa ja kestävää tulevaisuutta rakentavaa
tasa-arvoista, yhdenvertaista, saavutettavaa ja pedagogisesti laadukasta
osallistavaa ja aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattavaa
asianmukaisesti rahoitettua ja oppijalle maksutonta.

Vihreiden tavoittelema koulutusjärjestelmä huomioi ihmisen osana luontoa ja elonkirjoa. Pystymme vaikuttamaan koulutuksella ekologiseen kestävyyskriisiin ja tästä aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseen. Koulutuksen avulla kasvatamme tulevia sukupolvia ymmärtämään, että olemme riippuvaisia ja vastuussa muista eläimistä ja luonnosta.

Vihreiden koulutuspoliittinen ohjelma on toivon, tulevaisuuden, yhteiskuntarauhan ja yhdenvertaisuuden ohjelma. Ohjelmasta löytyvät ratkaisut ja toimenpiteet, joilla rakennamme Suomesta koulutuksen ja sivistyksen kärkimaan, jossa tavoitteena on akateemisen menestyksen ja korkean osaamisen lisäksi löytää jokaiselle yksilölle koulutuksen kautta oma, merkityksellinen paikkansa yhteiskunnassa. Tämä on Vihreän koulutuspolitiikan ydin. 💚

1. KOULUTUSJÄRJESTELMÄN TULEVAISUUS

1.1. Vahvistetaan koulutusjärjestelmän laatua ja rahoitusta

Koulutusjärjestelmää on kehitettävä pitkäjänteisesti ja strategisesti. Keskeistä on koulutuksen laadun varmistaminen ja tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen koulutuksen keinoin. Koulutuksen tasa-arvoinen saavutettavuus ja laatu turvataan lainsäädäntöä täsmentämällä ja turvaamalla riittävä rahoitus niin valtion kuin kuntien budjeteissa. Sitovat laatukriteerit varmistavat opetuksen ja koulutuksen laadun kaikilla koulutusasteilla.

Suomeen on perustettava valtakunnallinen koulutuksen tulevaisuusfoorumi, jossa koulutusta kehitetään pohjautuen ajankohtaiseen, tutkittuun tietoon. Tulevaisuusfoorumin tehtävänä on luoda koulutuksen tulevaisuusstrategia, johon kaikki puolueet sitoutuvat. Strategian avulla koulutusjärjestelmää pystytään kehittämään kokonaisuutena ja pitkällä aikajänteellä. Tulevaisuusfoorumi kootaan koulutuksen kentän, päättäjien ja tutkimuksen edustajista.

Koulutuksen rahoitus on nostettava vähintään pohjoismaiselle tasolle. Koulutuksen järjestäjien toimintaedellytykset varmistetaan ennakoitavalla ja pitkälle aikavälille suunnitellulla rahoituksella. Koulutukselle tulee luoda pitkäkestoinen investointi- ja tulevaisuusohjelma, jolla turvataan koulutuksen rahoitus ja se, että suomalainen koulutus on jatkossakin maailman parasta.

Eriarvoistuminen on suurimpia suomalaista yhteiskuntaa koettelevia haasteita. Eriarvoistumisen estämiseksi koulutuksen tulee olla maksutonta oppilaille ja opiskelijoille. Näin huolehditaan, että jokaisella on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua koulutukseen taustastaan ja elämäntilanteestaan riippumatta.

Koulutuksen saavutettavuus myös alueellisesti, kielellisesti ja tuen saamisen osalta on turvattava. Tämä edellyttää yhteistyön vahvistamista ja kuntarajat ylittävää koordinaatiota.

Koulutusjärjestelmäämme tulee rakentaa ihmislähtöisen ja kestävän digitalisaation pohjalta. Järjestelmän on pystyttävä reagoimaan maailman muuttumiseen unohtamatta kuitenkaan sitä, että ihmisten välistä vuorovaikutusta ja kohtaamista ei voi korvata digitaalisilla välineillä. Perustaitojen opettamisen ja oppimisen kautta luodaan vahva pohja kaikelle osaamiselle. Tarkemmin ihmislähtöisestä ja kestävästä digitalisaatiosta linjataan tietopoliittisessa ohjelmassa.

Toimenpiteet koulutusjärjestelmän tulevaisuuden parantamiseksi:

Nostetaan koulutuksen rahoitus pohjoismaiselle kärkitasolle.
Luodaan koulutukselle pitkäkestoinen investointi- ja tulevaisuusohjelma.
Perustetaan Suomeen tulevaisuusfoorumi, jossa koko koulutusjärjestelmälle luodaan pitkän aikavälin strategia ja visio maailman parhaasta koulutuksesta.
Siirrytään kohti pitkäjänteistä kehittämisrahoitusta, joka perustuu strategiassa asetettuihin tavoitteisiin.
Rahoitetaan uudet velvoitteet täysimääräisesti ja varmistetaan, että tarvittavat resurssit ovat käytettävissä heti velvoitteen tullessa voimaan.
Määritellään kaikille koulutusasteille sitovat laatukriteerit ja niihin perustuva mittaristo, joka toimii palveluiden kehittämisen ja arvioinnin välineenä.
Määritellään opettajamitoitukset, sitovat enimmäisryhmäkoot ja lähiopetuksen vähimmäismäärä kaikilla koulutusasteilla.
Vahvistetaan oppimisen tukea ja yksilöllistä ohjausta.
Tarkastellaan kriittisesti opetussuunnitelmien sisältöjä niin, että oppijoilla on aikaa oppia ja sisäistää oppimansa eikä opetussuunnitelmiin lisätä tarpeettomasti uusia sisältöjä.
Otetaan käyttöön opettajarekisteri.
Varmistetaan, että kaikilla koulutusasteilla huolehditaan henkilöstön hyvinvoinnista, sillä hyvinvoiva henkilöstö mahdollistaa omalta osaltaan laadukkaan koulutuksen toteuttamisen.
Vahvistetaan lupa- ja valvontaviranomaisten mahdollisuuksia neuvoa ja valvoa lasten ja nuorten sivistyksellisten oikeuksien toteutumista, sekä puuttua toimintaan ja sanktioida tarvittaessa.
Otetaan koulutustarjonnassa huomioon muutokset väestön sijoittumisessa ja rakenteessa, ja varmistetaan koulutuksen saavutettavuus.
Pidetään huolta opettajien työn autonomian säilymisestä ja siitä, ettei opettajien toimintaa ohjata poliittisesti jatkossakaan.

1.2. Varmistetaan, että Suomessa on maailman parhaat opettajat myös tulevaisuudessa

Suomessa on maailman parhaat opettajat, mistä on pidettävä kiinni myös jatkossa. On pidettävä huolta, että opettajankoulutus ja opettajan ammatti säilyy jatkossakin niin vetovoimaisena, että hyviä hakijoita alalle riittää. Opettajankoulutusta on oltava riittävästi, jotta kaikille aloille joka puolella Suomea riittää koulutettuja ja kelpoisia opettajia. Työn ohella tehtävien tutkintojen suorittamista on sujuvoitettava erityisesti niissä tehtävissä, joissa pätevästä henkilöstöstä on pulaa.

Vaatimukset opettajia kohtaan ovat kasvaneet koko ajan, ja siksi resursseja opettajien koulutukseen ja palkkaukseen on lisättävä. Opettajien ja opettajankouluttajien osaamisen kehittämiseen läpi uran on panostettava entistä vahvemmin. Opettajilla on oltava ajankohtainen ja päivitetty osaaminen sekä opastamaan lapsia ja nuoria kohti tulevaisuutta että kaikilla koulutusasteilla vastaamaan tulevaisuuden osaamisen ja työelämän haasteisiin. Koulutuksen kehittämisessä on huomioitava myös se, että koulu ei voi kantaa vastuuta kaikista yhteiskunnan haasteista ja ongelmista.

Opettajankoulutuksen resurssoinnin on oltava riittävää turvaamaan yliopistojen harjoittelukoulujen ja koulutuksen kehittäminen siten, että valmistuvien opettajien osaaminen vastaa koulujen nykyisiin ja tuleviin haasteisiin. On huolehdittava, että opettajien peruskoulutuksen ja täydennyskoulutusten sisältöjä ja opetussuunnitelmia kehitetään ja muutetaan tarpeen mukaan.

Jokaiselle opiskelijalle tulee varmistaa laaja osaamispohja ja useita erikoistumisaineita jo osana perusopintoja. Opettajankoulutusta tulee kehittää niin, että jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus opiskella laajasti myös perustutkintoon kuulumattomia opintokokonaisuuksia ja kursseja. Kaikkien opettajien peruskoulutukseen on lisättävä erityispedagogiikan opintoja.

Monikulttuurisuuden ja moninaisuuden kohtaaminen on yhä merkittävämpi osa opettajan työtä ja ammattitaitoa. Opettajien riittävä osaaminen pitää varmistaa perus-, perehdytys- ja täydennyskoulutuksilla. Myös opetusalan henkilöstön moninaisuutta tulee lisätä tarkastelemalla opetushenkilöstöltä vaadittavan kielitaidon tasoa, uudistamalla opetusalan opiskelijavalintaa ja kannustamalla eri taustaisia ihmisiä hakeutumaan alalle.

Myös aiemman pedagogisen osaamisen tunnistamista ja tunnustamista pitää vahvistaa, samoin kuin opettajien osaamista kieli- ja kulttuuritietoisessa opetuksessa sekä kiusaamiseen ja häirintään puuttumisessa. Opetushenkilökunnalla sekä oppilas- ja opiskelijahuoltohenkilöstöllä on oltava riittävä osaaminen sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuudesta sekä seksuaalikasvatuksesta. Opettajien tulee kohdistaa kaikkiin sukupuoliin samanlaisia odotuksia.

Ekologinen kestävyyskriisi on huomioitava opetuksessa ja koulutuksessa kaikilla koulutusasteilla. Opetushenkilöstöllä on oltava riittävät valmiudet tähän, ja opettajankoulutukseen tuleekin lisätä kestävään kehitykseen, ilmastonmuutokseen ja ympäristökasvatukseen sekä eläinetiikkaan liittyviä sisältöjä. Myös globaalikasvatus ja rauhankasvatus ovat koko maapallon tulevaisuuden kannalta tärkeitä teemoja, joiden opettamiseen opettajankoulutuksesta on saatava riittävät valmiudet.

Yhteisöllinen toimintakulttuuri alkaa henkilökunnan esimerkistä. Kouluissa ja oppilaitoksissa on tuettava opetushenkilöstön yhteistä suunnittelu- ja kehittämistyötä sekä osaamisen jakamista. Hyvän johtamisen, opettajien yhteistyön, samanaikais- ja yhteisopettajuuden, vertaisoppimisen sekä perehdytyksen ja mentoroinnin avulla vahvistetaan koko yhteisön osaamista, työssä jaksamista ja työssä viihtymistä.

Toimenpiteet opettajankoulutuksen osalta:

Varmistetaan opettajankoulutukselle riittävät aloituspaikat ja resurssit.
Varmistetaan oppilaitoksissa resurssit perehdytykseen ja mentorointiin sekä pedagogiseen johtamiseen.
Edellytetään, että jokaiselle opettajalle ja rehtorille laaditaan koulutus- ja kehittymissuunnitelma, jonka mukaisesti on mahdollisuus ja velvollisuus kehittää osaamista.
Varmistetaan, että täydennyskoulutukseen pääsee työajalla ja koulutuksessa olevan opettajan tilalle palkataan sijainen. Lisätään täydennyskoulutukseen osoitettujen päivien määrää lukuvuodessa.
Tarjotaan täydennyskoulutusta monipuolisesti suhteessa kehittämistarpeisiin. Siirrytään kurssimuotoisesta täydennyskoulutuksesta yhteiskehittämisen kulttuuriin, joka nojautuu vahvaan tutkimustietoon.
Lisätään kaksoiskelpoisten aineenopettajien ja luokanopettajien määrää myös täydennyskoulutuksella, jotta samat opettajat voivat jatkaa opetusryhmien kanssa yhtenäiskoulussa koko peruskoulun ajan ja jotta nykyistä useammilla opettajilla on sekä vahva aineenhallinta että pedagoginen osaaminen.
Lisätään opettajankoulutukseen kestävään kehitykseen, ilmastonmuutokseen, ympäristökasvatukseen, globaalikasvatukseen, kulttuurienväliseen viestintään ja rauhankasvatukseen liittyviä sisältöjä.
Lisätään opettajien peruskoulutukseen erityispedagogiikan opintoja.
Laajennetaan velvollisuus oppilaskohtaisen tuen järjestämiseen koskemaan myös yliopistojen harjoittelukouluja ja varmistetaan tämän rahoitus.
Lisätään monimuoto-opintoja kuntien ja yliopistojen yhteistyönä, jotta työssä käyvät opettajat voivat pätevöityä esimerkiksi erityisluokanopettajiksi.
Vahvistetaan opetusalan henkilöstön moninaisuutta opiskelijavalintaa uudistamalla ja kannustamalla eri taustaisia ihmisiä hakeutumaan alalle. Vahvistetaan aiemman pedagogisen osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.
Koulutetaan opettajia purkamaan stereotyyppisiä rooleja opetuksessa.
Varmistetaan, että käytössä on ajantasaiset oppimateriaalit, jotka osaltaan purkavat stereotyyppisiä rooleja.
Vahvistetaan opettajien osaamista kieli- ja kulttuuritietoisessa opetuksessa.
Vahvistetaan opettajien osaamista kiusaamiseen, kouluväkivaltaan ja häirintään puuttumisessa.
Tarjotaan opetushenkilökunnalle sekä oppilas- ja opiskelijahuoltohenkilöstölle täydennyskoulutusta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta sekä seksuaalikasvatuksesta. Varmistetaan, että kaikkiin sukupuoliin kohdistuu samat odotukset.
Varmistetaan riittävällä ja tasokkaalla koulutuksella ja täydennyskoulutuksella, että seksuaali- ja lisääntymisterveyskasvatusta antaa tehtävään koulutettu ammattihenkilöstö kaikilla koulutusasteilla riittävin resurssein.
Varmistetaan kielikylpyopetuksen jatkuvuus tarjoamalla kielikylpyopetuksen koulutusta aineenopettajille sekä kielikylpyosaamisen täydennyskoulutusta.
Otetaan käyttöön uudistettu aikuiskoulutustuki mm. koulutus- ja kasvatusalalle.

1.3 Ilmasto- ja ympäristöosaaminen osaksi kaikkien koulutusasteiden sisältöjä

Ilmasto- ja ympäristöosaaminen luo pohjan kestävälle elämäntavalle. Perusarvot muodostuvat lapsuudessa ja siksi varhain saadut luontokokemukset ja silloin opittu luonnon ja eläinten kunnioittaminen kantavat ja luovat hyvinvointia läpi elämän.

Kaiken ikäiset tarvitsevat tietoja ja taitoja ilmastonmuutoksen ja luontokadon ymmärtämiseen ja oman käyttäytymisen ja toiminnan muuttamiseen. Kestävän tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitojen harjoittelua ja osallistumisen vahvistamista. Ilmasto- ja ympäristöosaaminen tulee ulottaa yhteiskunnassa laajasti koskemaan myös instituutioita. Ilmastonmuutosta ja kiertotaloutta käsittelevää tutkimusta tulee lisätä ja tutkimustietoa tulee olla tarjolla helposti.

Kaikilla koulutusasteilla tulee lisätä käytännön kokemuksia rakentamattomasta ympäristöstä. Oppijoiden on saatava luontokokemuksia. Täten lisätään elintärkeää ilmasto-osaamista ja kiinnostusta elämänmyönteiseen, tasapainoiseen elämään osana elonkirjoa planeetalla.

Toimenpiteet ilmasto- ja ympäristöosaamisen osalta:

Lisätään varhaiskasvatuslakiin tavoite kestävän elämäntavan edistämisestä luontokokemusten tärkeys sekä monipuolinen varhaiskasvatusympäristö huomioiden.
Varmistetaan, että jokaisen päiväkodin ja koulun lähiympäristössä on tulevaisuudessa luonto-opetuskohteeksi sopiva metsäalue tai puisto.
Kehitetään kasvatusalan kestävän kehityksen Vihreä lippu -ympäristösertifikaattia ja -ohjelmaa niin, että se on tarjolla maksutta kaikkien päiväkotien ja koulujen käyttöön.
Vahvistetaan koulujen yhteistyötä järjestöjen kanssa mm. kestävyyskasvatuksessa ja huolehditaan järjestöjen riittävästä rahoituksesta kouluyhteistyöhön.
Toteutetaan Kestävä koulu -ohjelma ja varataan sen toimeenpanoon riittävät resurssit.
Vahvistetaan ympäristökasvatusta peruskoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa sisällyttämällä se opetussuunnitelmiin.
Lisätään opiskelijoita osallistavaa toimintaa ympäristötietoisuuden edistämiseksi.
Edistetään ympäristötietoisuuden ja osaamisen kehittymistä korkeakoulutuksessa. Kaikkiin korkeakoulututkintoihin tulee sisällyttää ilmasto- ja kiertotalousosaamista.
Lisätään ympäristötietoisuutta kaikissa ikäluokissa tukemalla päästövähennyspolkujen kehittämistä sekä tarjoamalla ympäristökoulutusta myös aikuisväestölle elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Lisätään kaikenikäisten mahdollisuuksia kulkea koulu-, opiskelu- ja työmatkoja kävellen tai pyöräillen.
Lisätään tietoisuutta ja osaamista luonnon ja eläinten hyvinvoinnista tarjoamalla koulutusta näissä aiheissa kaikille varhaiskasvatuksesta aikuisväestöön elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti.
Vähennetään eläinperäisten elintarviketuotteiden käyttöä oppilaitoksissa, ja korvataan ne kasvisperäisillä vaihtoehdoilla. Kouluruuan on oltava laadukasta sekä eettisesti ja ekologisesti tuotettua.

1.4. Terveelliset, turvalliset ja tarkoituksenmukaiset oppimisympäristöt

Jokaiselle täytyy tarjota terveellinen ja turvallinen paikka kasvaa, oppia ja tehdä työtä. Terveelliseen ja turvalliseen oppimisympäristöön kuuluu työrauha ja turvallinen ilmapiiri jokaisen oppijan oppimiselle ja kasvulle. Tasa-arvoinen ja eettisesti kestävä toimintakulttuuri parantaa oppijoiden, oppimisyhteisöjen sekä henkilöstön omaa hyvinvointia ja turvallisuutta. Kasvatus- ja opetusalan henkilöstöllä on tärkeä rooli turvallisen, hyvinvoivan ja osallistavan yhteisön muodostumisessa. Oppilaitoksissa on oltava aikaa puuttua fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti ja pedagogisesti työrauhaa ja oppimista haastaviin tilanteisiin.

Jokaiselle on varmistettava turvallinen ja innostava oppimisympäristö. Oppimisympäristön on tuettava inklusiivisuuden periaatetta eli oppimisympäristöjen ja rakennusten on poistettava osallistumisen ja oppimisen esteitä. Fyysisen esteettömyyden lisäksi on huomioitava tilojen saavutettavuus esimerkiksi neurokirjon henkilöille. Tiloissa on huomioitava erilaisten oppijoiden tarpeet, eli muun muassa keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteet sekä aistiesteettömyys. Tarkoituksenmukaisia ja monipuolisia oppimistiloja on oltava riittävästi. Tilojen osalta on huomioitava sukupuolivähemmistöt niin, että oppilaitoksista löytyy kaikille saavutettavat vessat ja pukuhuonetilat, joita voi käyttää sukupuolesta riippumatta.

On tärkeää huolehtia siitä, että rakennukset mahdollistavat ajantasaisen ja motivoivan pedagogiikan käytön, kuten esimerkiksi yhteisöllisen oppimisen ja kirjaston käytön osana opiskelua. Jotta tämä toteutuisi, uusien rakennusten suunnittelutyöhön on otettava mukaan opettajat ja koulun muu henkilöstö sekä oppilaat ja opiskelijat. Uusien tilojen suunnittelussa on otettava huomioon ensisijaisesti tilojen toimivuus kaikenlaisille oppijoille. Esimerkiksi perusopetuksessa jokaiselle oppijalle on oltava istumapaikka ja jokaiselle ryhmälle on oltava rauhallinen opetustila, jonka kautta muut ryhmät eivät kesken oppitunnin kulje.

Uusien oppilaitosten rakentamisessa ja korjausrakentamisessa on huomioitava rakennuksen kestävyys, monikäyttöisyys ja terveellisyys sekä koko sen elinkaaren aikaiset ilmasto- ja ympäristövaikutukset. Rakennusten suunniteltua käyttöikää tulee merkittävästi pidentää ja tavoitteeksi asettaa elinkaareltaan rajoittamattomat rakennukset ja rakenneratkaisut.

Sisäilmaongelmaiset rakennukset on korjattava kuntoon tai niiden tilalle on rakennettava uutta. Varmistetaan valvontaa lisäämällä, että kukaan ei joudu opiskelemaan tai työskentelemään terveydelle haitallisessa ympäristössä. Seurataan ja huolehditaan siitä, etteivät kasvavat tilakustannukset syö opetukseen varattua muuta budjettia.

Toimenpiteet oppimisympäristöjen osalta:

Vahvistetaan kasvatus- ja opetusalan henkilöstön taitoja tunnistaa ja kohdata lasten ja nuorten mielenterveyden haasteita sekä stressi- ja kriisitilanteita.
Vahvistetaan koulun henkilökunnan ja oppilaiden hyvinvointia tarjoamalla rakenteita ja resursseja jaksamiselle koulun arjessa.
Pidetään kiinni nollatoleranssista koulukiusaamiselle ja kouluväkivallalle.
Varmistetaan riittävät resurssit kiusaamiseen ja häiriökäyttäytymiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn yhteistyössä kouluvalmentajien ja opiskeluhuollon kanssa. Vahvistetaan koulujen yhteistyötä nuorisotoimen ja kolmannen sektorin henkilöstön kanssa.
Lisätään oppilaitosten henkilöstölle sekä oppilaille ja opiskelijoille kiusaamisen tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen liittyvää koulutusta. Otetaan huomioon myös syrjivän kiusaamisen tunnistaminen ja ennaltaehkäisy. Varmistetaan, että oppilaitosten henkilöstö, oppilaat ja opiskelijat osallistuvat säännöllisesti rasismin- ja kiusaamisenvastaiseen koulutukseen.
Vahvistetaan sovitteluun koulutetun henkilöstön roolia kiusaamisen ratkaisussa.
Luodaan mahdollisuuksia käyttää kirjastoja, nuorisotiloja ja muita lähipalveluja luontevana osana opetusta ja opiskelua.
Mahdollistetaan ikätasoisesti niin perinteisten oppikirjojen, kynän ja paperin kuin avointen ja sähköisten materiaalien käyttö rinnakkain kaikilla asteilla. Varataan riittävät resurssit oppimateriaalien tuotantoon ja hankintaan kaikilla kotimaisilla kielillä sekä selkokielellä.
Ennaltaehkäistään home- ja sisäilmaongelmia tiukoilla rakennusmääräyksillä ja valvonnalla sekä suunnitelmallisilla vuosikorjauksilla.
Korjataan nykyiset sisäilmaongelmaiset oppilaitokset kuntoon tai rakennetaan tilalle uusia rakennuksia.
Kohdennetaan valtion rahoitusta sisäilmaongelmien poistamiseen.

1.5 Koulunkäynnin ja opiskelun tukirakenteet

Koulunkäynnin ja opiskelun tukirakenteiden on oltava sellaisia, että ne osaltaan mahdollistavat jokaisen osallistumisen ja oppimisen. Opiskelu ei saa estyä tai vaikeutua taloudellisten haasteiden tai riittämättömän tuen vuoksi. Sosiaaliturvan on oltava toimiva ja tarvittavan tuen saamisen helppoa ja nopeaa. Perustulolla varmistetaan jokaisen toimeentulo myös opiskeluaikana, jolloin päätoiminen opiskelu on mahdollista, eikä työssä käyminen opiskeluaikana pitkitä tarpeettomasti opiskeluaikaa. Vihreiden sosiaaliturvalinjauksia on käsitelty tarkemmin sosiaaliturvaohjelmassa.

Oppilas- ja opiskelijahuollon resurssien on oltava vahvat ja yhteistyön opetuksen järjestäjien ja hyvinvointialueiden välillä saumatonta. Henkilöstömitoituksilla varmistetaan toimiva opinto-ohjaus sekä riittävät psykologi- ja kuraattoripalvelut.

Minkäänlainen vammaisuus ei saa olla este opiskelulle. Tukirakenteissa on huomioitava, että vammaiset ovat hyvin moninainen ryhmä, ja vammaisilla voi olla hyvinkin erilaisia toimintarajoitteita liikunta-, aisti- ja kehitysvammoista neurologisiin haasteisiin, mielenterveyden haasteisiin ja pitkäaikaissairauksiin. Siksi myös tuen tarpeet ovat moninaiset.

Avustaja- ja kuljetuspalvelut tulee järjestää niin, että ne mahdollistavat vammaisten oppilaiden ja opiskelijoiden osallistumisen kaikkeen opetukseen ja tukevat osallisuutta myös muuhun opintoihin liittyvään toimintaan.

Laajemmin oppilaiden ja opiskelijoiden tukea on käsitelty Vihreiden sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiohjelmassa.

Toimenpiteet koulunkäynnin ja opiskelun tukirakenteiden osalta:

Toteutetaan perustulo.
Vahvistetaan ennen perustulon toteutumista nuorten ja nuorten aikuisten oikeutta perusturvaetuuksiin, joustavoitetaan tuen hyödyntämistä ja nostetaan opiskelijoiden tuet muiden vähimmäisetuuksien tasolle.
Huolehditaan oppilas- ja opiskeluhuollon resurssien riittävyydestä riittävillä henkilöstömitoituksilla kaikilla koulutusasteilla.
Taataan hoidon sujuva jatkuvuus opiskelun nivelvaiheissa sekä siirtymissä hyvinvointialueiden oppilas- ja opiskeluterveydenhuollosta tai korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon (YTHS) piiristä toiselle palveluntarjoajalle.
Varmistetaan, että vammaisuus ei koskaan estä suorittamasta opintoja takaamalla avustajapalvelut, kuljetuspalvelut ja koulutuksen esteettömyys.

2. VARHAISKASVATUS

Varhaiskasvatus on kaikkein vaikuttavin koulutusinvestointi. Se on koulutusjärjestelmäämme ensimmäinen askel sekä tärkeä vaihe lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen polulla. Laadukas varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus. Se kaventaa oppimiseroja, ehkäisee syrjäytymistä, edistää lasten välistä tasa-arvoa sekä tukee lasten ja perheiden hyvinvointia. Siksi varhaiskasvatuksen roolia osana julkista koulutusjärjestelmää pitää vahvistaa niin, että se palvelee tasa-arvoisesti kaikkia perheitä ja antaa jokaiselle lapselle vahvan pohjan elinikäiselle opinpolulle.

2.1.Kavennetaan oppimiseroja vahvistamalla lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen

Varhaiskasvatus on lasten sivistyksellinen oikeus. Jokaisella lapsella tulee olla subjektiivinen oikeus pedagogiseen opettajajohtoiseen varhaiskasvatukseen riippumatta vanhempien työ- tai opiskelutilanteesta. Varhaiskasvatuksen osallistumisastetta on nostettava kohti sataa prosenttia niin, että jatkossa jokainen 5-vuotias lapsi on varhaiskasvatuksen piirissä. Varhaiskasvatuksesta tulee tehdä kokonaan maksutonta ja viidestä ikävuodesta eteenpäin velvoittavaa.

Varmistetaan tuki sitä tarvitsevalle lapselle. Kunnan tulee huolehtia tuen resurssit myös yksityiseen päiväkotiin joko erityisopettajan konsultoinnilla tai palvelusetelin arvon korotuksella.

Suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetusta tulee tarjota kaikissa päiväkodeissa, joissa on vieraskielisiä lapsia, ja koko henkilökunnan osaamista kielen oppimisen tukijoina tulee vahvistaa. On varmistettava, että varhaiskasvatuksessa pystytään tukemaan eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten identiteetin kehittymistä.

Toimenpiteet varhaiskasvatusoikeuden osalta:

Tehdään varhaiskasvatuksesta kokonaan maksutonta ja viidestä ikävuodesta eteenpäin velvoittavaa.
Varmistetaan varhaiskasvatuksen erityisopettajan tuki ja muu tuki jokaisessa varhaiskasvatusyksikössä kaikille tukea tarvitseville lapsille.
Vahvistetaan S2-opetusta ja muuta kielellistä tukea eri kielitaustaisille lapsille.
Turvataan perheille tasa-arvoiset mahdollisuudet saada päiväkotipaikka läheltä kotia tai muuten perheen tilanteeseen sopien.

2.2. Kehitetään varhaiskasvatuksen laatua

Varhaiskasvatuksen laatuun tulee panostaa huolehtimalla laadukkaasta opettajankoulutuksesta ja riittävistä koulutusmääristä, jotta kaikkiin varhaiskasvatusyksiköihin riittää koulutettua ja kelpoista henkilökuntaa. Kehittämällä työoloja ja parantamalla palkkausta parannetaan alan veto- ja pitovoimaa. Varhaiskasvatuksen laatua tulee vahvistaa pitämällä kiinni kelpoisuusvaatimuksista, vahvistamalla henkilöstömitoitusta ja parantamalla olosuhteita henkilöstön pysyvyyden lisäämiseksi. Hyvää henkilöstö- ja resurssisuunnittelua voidaan tukea tarkentamalla huoltajien velvoitetta ilmoittaa lasten läsnä- ja poissaoloista.

Kunnilla on oltava hyvät edellytykset ylläpitää julkista päiväkotitarjontaa. Tähän tulee varmistaa riittävä valtionosuusrahoitus. On pidettävä huolta siitä, että varhaiskasvatuksen resurssit ovat hyvällä tasolla jokaisessa kunnassa.

Toimenpiteet varhaiskasvatuksen laadun osalta:

Varmistetaan, että varhaiskasvatuksessa on riittävästi kelpoisia ammattilaisia.
Lisätään varhaiskasvatuksen opettajien ja maistereiden koulutusmääriä edelleen. Lisätään henkilöstön mahdollisuuksia osaamisen päivittämiseen, tutkintojen täydentämiseen sekä pätevöitymiseen.
Vahvistetaan henkilöstömitoitusta ja otetaan huomioon henkilöstömitoituksessa lasten tuen tarpeet ja vieraskielisyys.
Tarjotaan suomi tai ruotsi toisena kielenä opetusta kaikissa päiväkodeissa, joissa on vieraskielisiä lapsia.
Vahvistetaan koko henkilökunnan osaamista kielen oppimisen tukijoina. Varmistetaan, että varhaiskasvatuksessa pystytään tukemaan eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten identiteetin kehittymistä.
Tuetaan varhennettua kielenoppimista ja kielikylpypolkua jo varhaiskasvatuksesta alkaen.
Tuetaan kielikylpyopetuksen järjestämistä kaksikielisillä paikkakunnilla kummallakin kielellä siitä riippumatta, kumpi kielistä on paikkakunnalla vähemmistökieli.
Varmistetaan, että varhaiskasvatus antaa kaikille hyvän pohjan luku- ja kirjoitustaidon kehittymiselle.
Tuetaan varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamista sukupuolisensitiivisessä ja monikulttuurisessa pedagogiikassa.
Säädetään varhaiskasvatukseen velvoite laatia toimipaikkakohtainen yhdenvertaisuussuunnitelma ja paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma.
Varmistetaan, että päiväkodeissa on pysyvät ryhmät ja lasten tarpeet huomioivat ryhmäkoot, joissa myös osa-aikaisesti varhaiskasvatukseen osallistuvat lapset huomioidaan mitoituksissa täysimääräisesti.
Varmistetaan laadukas johtaminen ja että alan palkkaus vastaa tehtävän vaativuutta motivoituneen ja hyvinvoivan henkilöstön varmistamiseksi.

2.3. Rajat ja suuntaviivat yksityiselle varhaiskasvatukselle

Yksityinen varhaiskasvatus on kunnan varhaiskasvatuspalvelua täydentävä tuotantotapa. Sen osuus ei saa kasvaa liian suureksi, eivätkä maksut erota merkittävästi kunnan omista maksuista. Kunnan ei tule käyttää yksityistä varhaiskasvatusta säästökeinona laadun kustannuksella. Palveluseteliä käytettäessä sen arvon tulee olla kohtuullinen suhteessa kunnan oman tuotannon kustannuksiin. Kaikissa päiväkodeissa on oltava edellytykset varhaiskasvatuslaissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Tätä tuetaan kunnan valvonnalla ja ohjauksella.

Toimenpiteet yksityisen varhaiskasvatuksen osalta:

Taataan kunnille mahdollisuus ylläpitää julkista päiväkotitarjontaa.
Vahvistetaan kunnallisen palvelutuotannon osuutta kunnan palvelutarjonnassa suhteessa yksityisiin palveluntuottajiin.
Varmistetaan, että varhaiskasvatuksen henkilöstö työskentelee jatkuvasti koulutustaan vastaavissa tehtävissä myös yksityisissä päiväkodeissa.
Tehdään kuntien palvelusetelitoiminnasta aidosti avointa ja lisätään valvontaa palvelusetelien käytössä.

3. PERUSOPETUS

Perusopetus on suomalaisen koulutusjärjestelmän kivijalka. Esi- ja perusopetus tavoittaa kaikki lapset ja nuoret sekä heidän huoltajansa, mikä osaltaan lisää perusopetuksen vaikuttavuutta. Perusopetuksen tarkoituksena on edistää tasa-arvoa, tukea osallisuutta ja oppilaiden kasvua ihmisinä, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja yhteiskunnan jäseninä sekä antaa vahva osaaminen ja pohja toiselle asteelle sekä jatko-opintoihin.

Vaikka suomalaisten lasten ja nuorten hyvinvointi ja oppimistulokset ovat kääntyneet laskuun ja tutkimustulokset osoittavat tasa-arvon heikkenemistä, perusopetus on Suomessa yhä maailman huipputasoa. Vahvistetaan perusopetusta toimivilta osin ja korjataan ne osat, jotka eivät toimi, jotta tulevaisuudessa suomalainen peruskoulu varmistaa aivan jokaisen oppilaan sivistyksen, akateemisen osaamisen sekä oman merkityksellisen paikan löytymisen maailmassa.

Jokaisen lapsen ja nuoren pitää voida tuntea kuuluvansa kouluyhteisöön ja tulevansa kuulluksi itseään ja koko yhteisöä koskevissa päätöksissä. Vahvistetaan koulujen osallisuustoimia ja yhdessä tekemistä, tuetaan oppilaiden aktiivisuutta ja vahvistetaan jokaisen oppilaan mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa. Näin pystymme vähentämään yksinäisyyttä, koulupudokkuutta, syrjintää ja syrjäytymistä.

Vahvalla perusrahoituksella varmistetaan, että jokaisen lapsen ja nuoren oikeudet opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja oppimisen tukeen sekä oppilashuollon palveluihin toteutuvat.

3.1. Reitti varhaiskasvatuksesta koululaiseksi

Joustava ja toimiva siirtymä varhaiskasvatuksesta perusopetukseen on kaikkien lasten etu. Vahvistamalla esiopetusta varmistetaan jokaiselle lapselle riittävät kouluvalmiudet ja kavennetaan lasten taustoista johtuvia oppimiseroja.

Parhaiten esiopetusta voidaan vahvistaa tekemällä siitä kaksivuotista ja nivomalla näin varhaiskasvatusta tiiviimmäksi osaksi lapsen koulupolkua. Lapselle tulee olla ehyt polku kouluun. Koko esiopetuspäivän yhtenäisyys ja laatu tulee turvata niin, että siihen ei sisälly liikaa vaihdoksia ryhmien, henkilöstön ja opetuspaikan välillä, myös silloin, kun lapsi on esiopetusta täydentävän varhaiskasvatuksen piirissä.

Kasvun ja oppimisen tuki on tärkeä osa sekä varhaiskasvatusta että esiopetusta niillä lapsilla, joilla oppiminen, osallistuminen, sosiaalinen vuorovaikutus ja ryhmässä toimiminen on haasteellista. Oppimisen tuesta tulee muodostaa yhtenäisesti toimiva, saumaton kokonaisuus varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle, niin että tuki seuraa lasta myös nivelvaiheiden yli.

Toimenpiteet varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen nivelvaiheen osalta:

Tehdään esiopetuksesta kaksivuotinen.
Muodostetaan oppimisen tuesta yhtenäisesti toimiva kokonaisuus varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle.
Säädetään aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen velvoittavaksi 1.–2. luokan oppilaille ja vahvistetaan toiminnan laatua. Vapautetaan pienituloiset perheet maksuista kokonaan.

3.2. Opetuksen laatu

Vahvistamalla perusopetuksen laatua kavennetaan oppimiseroja, käännetään oppimistulokset nousuun ja lisätään sekä lasten ja nuorten että opetushenkilöstön hyvinvointia. Laadukas perusopetus rakentuu erinomaisesta opetuksesta, oppimista ja osallistumista tukevista opetusjärjestelyistä sekä tarkoituksenmukaisista, terveellisistä ja turvallisista oppimisympäristöistä ja koulurakennuksista.

Opetuksen laatu perustuu korkeatasoiseen opettajankoulutukseen ja siihen, että opettajina toimivat koulutetut ja kelpoiset ammattilaiset. Sekä opettajilla että esihenkilöillä on oltava mahdollisuus ja velvollisuus päivittää osaamistaan jatkuvasti. Opetusalan houkuttelevuutta työpaikkana tulee vahvistaa esimerkiksi palkkausta ja työsuhteen ehtoja parantamalla, jotta varmistetaan koulutettujen ammattilaisten pysyminen alalla ja uusien opiskelijoiden hakeutuminen opettajankoulutukseen. Myös opettajien monimuotoisuutta on vahvistettava lisäämällä eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevien opettajien määrää.

Oppimista ja osallistumista tukevat opetusjärjestelyt vaativat riittävän pieniä opetusryhmiä, jakotunteja ja oppilaiden tuen tarpeen huomioimista sekä ryhmäkoossa että opettajien, erityisopettajien ja avustajien määrässä. Opettajilla on oltava mahdollisuus kohdata jokainen oppilas jokaisena koulupäivänä. Näin opettajan on mahdollista huomioida oppilaiden tuen tarpeet sekä toisaalta huomata vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet. Kun oppilailla on kokemus nähdyksi tulemisesta, he ovat aidosti osallisia koulun arjessa ja kokevat koulun merkityksellisenä. Opetusjärjestelyt on rakennettava sellaiseksi, että sekä oppilaat että koko opetushenkilöstö voi hyvin ja viihtyy koulussa.

Laadukas opetus vaatii myös laadukkaita oppimateriaaleja. Oppilailla on oltava käytössään sekä painettuja että digitaalisia oppikirjoja ja -materiaaleja. Oppimateriaalien hankkimiseen ja uudistamiseen on oltava riittävä rahoitus. Myös selkokielisiä materiaaleja on oltava saatavilla tarpeen mukaan.

Alueiden välisiä eroja on kurottava umpeen kohdentamalla rahaa positiivisen erityiskohtelun periaatteiden mukaisesti. Samalla tulee tasata lähekkäin olevien koulujen välisiä eroja päivittämällä lähikouluperiaatetta ja oppilaaksiottoalueita.

Esteettömyyden toteutuminen kouluilla ja koulupäivän aikana tulee varmistaa valvonnalla. Jokaisen lapsen ja nuoren oikeus saada esi- ja perusopetusta suomen ja ruotsin kielten lisäksi Suomessa käytettävillä saamen kielillä, viittomakielillä sekä erilaisilla puhetta korvaavilla kommunikaatiomenetelmillä on turvattava. Yhdenvertaisuussuunnitelmat tulee ottaa osaksi koulujen arkea ja opettajien yhdenvertaisuusosaamista on vahvistettava.

Toimenpiteet opetuksen laadun osalta:

Säädetään sitovat enimmäisryhmäkoot kaikkiin perusopetusluokkiin ja -ryhmiin.
Rajataan eniten tukea tarvitsevien oppilaiden määrää opettajaa kohden yleisopetuksen ryhmissä.
Vahvistetaan opettajien erityispedagogista koulutusta ja osaamista erilaisten oppijoiden tukemisessa.
Kurotaan alueiden välisiä eroja umpeen kohdentamalla rahaa positiivisen erityiskohtelun periaatteiden mukaisesti.
Vahvistetaan koulujen osallisuustoimia ja oppilaiden mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa. Tehdään näkyväksi myös koulun ulkopuolisia nuorten vaikuttamisen väyliä, kuten nuorisovaltuustoja.
Varmistetaan riittävä rahoitus oppimateriaalien hankkimiseen ja ajan tasalla pitämiseen.

3.3. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki

Oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarkoituksena on varmistaa, että jokainen lapsi ja nuori pystyy osallistumaan opetukseen ja oppimaan. Toimivalla tuella poistetaan oppimisen ja osallistumisen esteitä. Oppilaan on saatava tarvitsemansa tuki omaan ryhmäänsä, mutta myös erityisluokkia on oltava riittävästi, jotta oppilaalla on mahdollisuus päästä opiskelemaan erityisluokkaan aina, kun se on oppilaan edun mukaista.

Oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarpeita voidaan vähentää puuttumalla erilaisiin haasteisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja ennaltaehkäistä haasteiden muuttumista entistä vaikeammiksi. Parhaiten tämä varmistetaan säätämällä sitovista enimmäisryhmäkoista. Ryhmäkokojen on oltava riittävän pieniä, jotta opettajilla on aikaa kohdata oppilaansa yksilöinä, huomata tuen tarpeet ja auttaa niiden selvittämisessä. Kaikissa opetusryhmissä pitää myös huomioida tukea tarvitsevien oppilaiden määrä ja rajata erityisesti vahvimman tuen tarpeessa olevien oppilaiden määrää silloin, kun ryhmää opettaa luokan- tai aineenopettaja yksin.

Erityispedagogisesti koulutettujen erityisopettajien opetusta on oltava riittävästi tarjolla sekä matalalla kynnyksellä yleisopetuksen ryhmissä että erityisluokissa. Erilaisia erityisluokkia on oltava oppilaiden tuen tarpeen mukaisesti. Erityisluokkien oppilaiden on oltava aidosti osa kouluyhteisöä niin, että jokainen oppilas kokee kuuluvansa yhteisöön ja olevansa tärkeä osa sitä.

Oppimisen tuen lainsäädäntöä ja sen rahoituksen kohdentumista on täsmennettävä ja selkeytettävä, jotta jokainen lapsi ja nuori saa tarvitsemansa tuen riippumatta asuinpaikasta, opetuksen järjestäjästä ja kunnan taloudellisesta tilanteesta.

Toimenpiteet oppimisen ja koulunkäynnin tuen osalta:

Varmistetaan, että oppimisen ja koulunkäynnin tuki rahoitetaan ja resursoidaan riittävän vahvasti.
Varmistetaan opetukseen kohdistuva rahoitus muuttamalla rahoituslakia niin, että koulutukseen tarkoitettu rahoitus ohjautuu täysimääräisesti koulutukseen ja siinä otetaan huomioon oppilasmäärä, tuen tarvitsijoiden ja eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevien määrä sekä alueelliset erot.
Säädetään lailla opettajamitoituksista ja sitovista enimmäisryhmäkoista.
Säädetään lailla tukea tarvitsevien oppilaiden enimmäismäärästä opettajaa kohden kaikissa oppilasryhmissä.

3.4. Ehkäistään oppimisen eriytymistä

Perusopetuksen on pystyttävä tasoittamaan sosioekonomisen ja yhteiskunnallisen aseman vaikutusta osaamiseen ja oppimiseen sekä jatkokoulutusvalintoihin ja nuorten tulevaisuususkoon. Erityistä huomiota tulee kiinnittää poikien heikompiin oppimistuloksiin ja yliedustukseen mm. oppimisen tuessa sekä suurempaan riskiin pudota koulutuksen ulkopuolelle. Samoin on huomioitava mm. tyttöjen jaksaminen, alavalintojen sukupuolittuminen sekä segregaatio. Myös eri kieli- ja kulttuuritaustaisten sekä erityisesti maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten on perusopetuksen käytyään oltava ikätoveriensa kanssa samalla viivalla jatkokoulutusmahdollisuuksien suhteen.

Koulujen ja luokkien eriytymistä tulee ehkäistä rahoituksen keinoin, kuten riittävällä myönteisen erityiskohtelun määrärahalla.

Vähennetään koulujen välistä ja sisäistä segregaatiota. Laadukasta painotettua opetusta tulee järjestää entistä enemmän lähikouluissa. Ei jaeta oppilaita eri luokille painotuksen, katsomusaineen tai kielivalinnan perusteella. Painotuksilla voidaan lisätä myös lähikoulujen vetovoimaa alueilla, joilta hakeudutaan erityisen paljon muualle.

Kaikkien maailmankatsomusten tasavertaista kohtelua yhteiskunnassa on edistettävä. Opetussuunnitelmaa tulee uudistaa siten, että vähintään erikseen määritettävä osa vuosiviikkotunneista on eri katsomusaineiden opetusryhmille yhteisiä kaikilla koulutusasteilla niin, että pääpaino opetuksessa on erilaisten uskontojen ja elämänkatsomusten ymmärtämisessä. Jokaisella oppijalla tulee olla taito kunnioittaa yksilöllisiä arvovalintoja sekä luoda niiden pohjalta omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja.

Toimenpiteet oppimisen eriytymisen ehkäisemisen osalta:

Varmistetaan myönteisen erityiskohtelun rahoituksen riittävyys eriarvoistumisen vähentämiseksi.
Tuetaan koulujen pedagogisia painotuksia.
Järjestetään painotettua opetusta lähikoulussa halukkaille oppilaille jakamatta oppilaita eri luokille painotusvalinnan perusteella.
Varmistetaan maahanmuuttajien ja muun kuin suomen- tai ruotsinkielisten oppijoiden opetuskielen riittävä taito laadukkaalla ja tarvittaessa kaksivuotisella valmistavalla opetuksella ennen integrointia perusopetukseen kaiken opetuksen osalta. Pyritään siihen, että valmistava opetus järjestetään oppilaan lähikoulussa ja integraatio omaan kotiluokkaan voi alkaa osassa opetusta mahdollisimman nopeasti Suomeen tultua. Kotiluokkaan siirtymisen jälkeen turvataan oppilaalle riittävän pitkään opetuskielen kielellisesti tuettu opetus.
Annetaan jokaiselle vapaus valita katsomusaineensa.
Toteutetaan pitkällä aikavälillä kaikille yhteinen katsomusaine.
Vahvistetaan oman äidinkielen opetuksen laatua ja saatavuutta. Vahvistetaan paluumuuttajien saaman ylläpitokielen opetuksen saatavuutta.

3.5. Perusopetus luo tulevaisuuden osaamista

Peruskoulun tehtävänä on herättää oppilaissa uteliaisuutta ja kiinnostusta oppimiseen. Pääpainopisteen tulee olla perustaitojen eli luku-, kirjoitus- ja laskutaidon erinomainen hallinta sekä laaja-alaisen osaamisen ja sivistyksen edistäminen tulevaisuutta ja myöhempiä opintoja varten. Oppilaille on opetettava monipuolisesti opiskelu- ja yhteistyötaitoja, medialukutaitoa, hyvinvointitaitoja sekä arjen taitoja.

Nuorten hyvinvointiin ja oppimiseen vaikuttaa paljon myös koulun ulkopuolinen elämä. Sosiaalinen media ja ruudut vievät lasten ja nuorten aikaa yhä enemmän, ja se vaikuttaa tutkijoiden mukaan niin unen määrään, keskittymiskykyyn, aivojen kehitykseen kuin yhä enemmän myös saatuun informaatioon.

Haluamme vahvistaa koukuttavien algoritmien säätelyä ja alustojen valeinformaation ja vihapuheen torjuntaa EU-tasolla ja kansallisella lainsäädännöllä. Perheet, lapset ja nuoret tarvitsevat tukea ja ohjausta, yhteisiä pelisääntöjä ja harjoittelua somen turvalliseen käyttöön ja ruutuajan vähentämiseen. Kouluopetuksen luoma sivistys ja mediakriittisyys ovat entistä tärkeämpiä median ja yhteiskunnan polarisoituessa. Tämä luo yhteiskunnallista vakautta.

Jokaiselle opettajalle tulee olla tarjolla laadukasta täydennyskoulutusta ilmastonmuutoksen torjunnasta ja kestävään elämäntapaan kasvattamisessa. Kestävään elämäntapaan kasvattaminen edellyttää niin tiedollisen ymmärryksen kuin ongelmanratkaisukyvyn ja eettisen ajattelun tukemista.

Jokaiselle tulee turvata sujuva ja ymmärtävä lukutaito. Myös muilla kuin alkuopetuksen opettajilla on oltava riittävä osaaminen lukemaan opettamisesta ja lukutaidon tukemisesta.

Toisen kotimaisen kielen tulee myös tulevaisuudessa olla pakollinen osa tuntijakoa. Lisäksi on tärkeää edistää saamen-, romanin-, viittomakielten sekä muiden vähemmistökielten kulttuuriperinnön jatkuvuutta ja tulevaisuutta sekä vahvistaa oppilaan oman äidinkielen opetusta.

Suomeen tarvitaan kansallinen digitaitojen kehittämissuunnitelma. Suunnitelman toimenpiteillä voidaan ehkäistä oppilaiden taustasta johtuvaa digitaitojen eriytymistä ja edistää digitaalisten välineiden tarkoituksenmukaista käyttöä opetuksessa sekä varmistaa jokaiselle oppilaalle digitaaliset perustaidot.

Toimenpiteet tulevaisuuden osaamisen suhteen:

Lisätään yläkouluun aikaa ryhmäytymiseen, vuorovaikutustaitojen harjoitteluun sekä kiusaamisen ehkäisyyn liittyen.
Lisätään laadukasta täydennyskoulutusta ilmastonmuutoksen torjunnasta ja kestävään elämäntapaan kasvattamisessa.
Kannustetaan ja tuetaan tavoitteiden saavuttamista, jotta lukutaidon osaamisen vaatimustaso ei laske.
Vahvistetaan opettajien osaamista lukutaidon tukemisessa.
Vahvistetaan koulujen ja kirjastojen yhteistyötä.
Lisätään selkokielisten oppimateriaalien tarjontaa.
Velvoitetaan kunnat laatimaan suunnitelma lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaidon kehittämiseksi.
Noudatetaan kansallista lukutaitostrategiaa ja lukutaito-ohjelmaa.
Tuetaan saamen-, romanin-, viittomakielten sekä muiden vähemmistökielten kulttuuriperinnön jatkuvuutta ja tulevaisuutta.
Vahvistetaan jokaisen oppilaan oman äidinkielen opetusta.
Laaditaan kansallinen digitaitojen ja digiturvataitojen kehittämissuunnitelma.

3.6. Kohti toista astetta

Jokaisen on saatava perusasteelta riittävä osaaminen ja valmiudet toisen asteen suorittamiseen.

Opiskelu- ja alavalinnat ovat Suomessa eriytyneitä niin sukupuolen, sosiaalisen ja taloudellisen, kuin kieli- ja kulttuurisen taustan perusteella. Eriytymistä tulee purkaa ja opinto- ja uraohjausta yläkoulussa vahvistaa tukemalla nuoria paremmin opinto- ja urasuunnitelmien tekemisessä sekä omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden tunnistamisessa. Oppilaanohjauksen resurssit on taattava, samoin opinto-ohjaajien koulutusmäärät ja jatkuva lisäkoulutus.

Tutkintokoulutukseen valmentavalla koulutuksella (TUVA) on erityinen asema ja merkitys toista astetta edeltävässä nivelvaiheessa ja moninaiset tehtävät koulutusjärjestelmässä.

Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus mahdollistaa sujuvan siirtymisen toisen asteen opintoihin, niin ammatillisiin kuin lukio-opintoihin. Tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa on taattava opiskelijoiden mahdollisuudet peruskoulun arvosanojen korotuksiin. On myös varmistettava, että TUVA-opetusta tarjoavat kelpoiset opettajat.

Koulutuksen piirissä on moninainen joukko nuoria, joiden keskenään erilaiset tarpeet tulee huomioida koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Koulutuksen järjestämisessä tulee huomioida nuoren yksilöllinen tilanne ja tarjota joustava mahdollisuus opintojen suorittamiseen riippumatta siitä, tarvitseeko nuori tukea esimerkiksi mielenterveyden, päihdesairauden tai sosiaalisten ongelmien vuoksi vai esimerkiksi lisäaikaa arvosanojen korottamiseen, kielitaidon vahvistamiseen tai tulevan urapolun suunnitteluun.

Tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen tulee kohdistaa riittävät resurssit, jotta voidaan tukea ja ohjata nuoria yksilöllisesti ja moniammatillisesti. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että muun opetushenkilöstön rinnalla toimii kattavasti erityisopettajia, S2-opettajia, opiskeluhuollon ammattilaisia, päihdehuollon ammattilaisia, nuorisotyöntekijöitä ja muita nuorten tuen ammattilaisia.

Tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen kehittämisessä tulee panostaa erityisesti turvallisuuteen sekä opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointiin. Koulutuksen ja sen rahoituksen rakenteiden toimivuutta on arvioitava ja kehitettävä jatkuvasti, jotta se voi vastata parhaalla mahdollisella tavalla nuorten tarpeisiin ja tarjota heille vakaan perustan tuleviin opintoihin ja elämään laajemmin.

Toimenpiteet nivelvaiheen osalta:

Kehitetään oppimisen ja osaamisen arviointia niin, että päättötodistuksen arvosanojen valtakunnallinen vertailtavuus paranee.
Varmistetaan, että opiskelijat saavat tarvittaessa erityistä kuntoutusta ennen tutkinto-opintoja tai tutkintoon valmentavia opintoja tai niiden jälkeen.
Mahdollistetaan tutkintoon valmentavien opintojen suorittaminen pidempään kuin yhden lukuvuoden ajan.
Tarjotaan mahdollisuuksia painottaa TUVA-opiskelua eri tavoin kunkin opiskelijan tarpeiden mukaan.
Tarjotaan oppivelvollisille mahdollisuus valmistautua tutkinto-opintoihin myös työpajojen tai vapaan sivistystyön piirissä, mikäli se on nuoren kannalta tarkoituksenmukaisempaa.
Luodaan kuntouttavan opetuksen malli, jossa yhdistetään hyvinvointialueiden palveluita, työpajatoiminnan sisältöjä sekä ammatillista koulutusta.
Taataan opiskelijoiden mahdollisuus peruskoulun arvosanojen korotuksiin tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa.

4. TOISEN ASTEEN KOULUTUS

Laadukas toisen asteen koulutus on avainasemassa, kun tavoitellaan kaikille vahvoja edellytyksiä toimia tämän päivän yhteiskunnassa sekä parempaa koulutus- ja osaamistasoa.

Toisella asteella on suuri merkitys nuorten ammattilaisten kouluttamisessa, seuraavien opintojen suorittamisen pohjan rakentajana ja arvokkaana paikkana oppia koko elämän kannalta olennaisia taitoja sekä kaikenikäisten osaamisen täydentämisen, laajentamisen ja päivittämisen väylänä. Vahvalla toisella asteella onkin kriittisen tärkeä merkitys osaamisen uudelleen suuntaajana maailman ja osaamistarpeiden muuttuessa. Varsinkin nuorille opiskelijoille toinen aste on usein myös tärkeä elämänvaihe, jossa oman identiteetin kehittyminen ja elämän suunnan etsimiseen liittyvät pohdinnat vaativat aikansa ja tilansa.

Toisen asteen koulutuksen laadun turvaamisessa avainasemassa ovat riittävä, vakaa ja tarkoituksenmukaisesti jakautuva rahoitus, opiskelijan saama vahva ja monipuolinen tuki läpi opintojen sekä sujuvat käytännöt tarkoituksenmukaisen koulutuskokonaisuuden rakentamisessa. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen vahvuuksien hyödyntäminen ja tarkoituksenmukainen yhteistyö ovat myös laadun edellytyksiä.

Toisen asteen maksuttomuus, laaja kouluverkko, saavutettava opiskelijahuolto sekä riittävät ja joustavat opintososiaaliset etuudet puolestaan ovat perusta sille, että opiskelijat voivat opiskella taustasta ja tilanteesta riippumatta. Näitä teemoja on käsitelty laajemmin alaluvussa 1.5. sekä sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiohjelmassa ja sosiaaliturvaohjelmassa.

Vahvistamalla toisen asteen rahoitusta selvästi ja kehittämällä sen eri osa-alueita voimme mahdollistaa kaikille laadukkaan ja tarkoituksenmukaisen toisen asteen koulutuksen ja sitä kautta edellytykset elinikäiseen oppimiseen, aktiiviseen kansalaisuuteen sekä elämään hyvänä ja tasapainoisena ihmisenä. Mahdollisuus opiskella ja opintojen edellytykset tulee turvata riippumatta siitä, onko suoritettava tutkinto ensimmäinen toisen asteen tutkinto vai onko taustalla jo tutkinto tai tutkintoja.

4.1 Vahvistetaan opintoihin kiinnittymistä

On tärkeää, että opiskelija kiinnittyy toisen asteen opintoihin heti opiskelun alussa. Tätä tulee helpottaa yhteisöllisyyden ja opintojen sujuvan suorittamisen edellytyksiä parantamalla.

Erityistä huomiota ryhmäytymisen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen tulee kiinnittää ammatillisessa koulutuksessa, jossa sisäänottoja tehdään jatkuvaan hakuun perustuen läpi lukuvuoden. Myös lukioyhteisössä on vahvistettava niiden opiskelijoiden kiinnittymistä, jotka siirtyvät kesken lukuvuoden.

Peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten yhteistyötä ja tiedonsiirron käytäntöjä kehittämällä varmistetaan, että mahdolliset tuen tarpeet ovat opettajien tiedossa heti opintojen alkaessa. Järjestelmällisellä kartoittamisella havaitaan myös niitä oppimisen vaikeuksia, joita ei ole aiemmin havaittu. On pidettävä huoli siitä, että heikommilla valmiuksilla opinnot aloittavat kiinnittyvät opintoihin ja kirivät muita kiinni.

Toimenpiteet opintoihin kiinnittymisen osalta:

Tehostetaan tiedonsiirtoa peruskouluista sekä varmistetaan järjestelmällinen ja riittävä opiskelijakohtainen tuki heti toisen asteen alusta lähtien.
Varmistetaan riittävä määrä opiskelijahuollon työntekijöitä ja erityisopettajia kartoitusten tekoon ja tuen toteutukseen.
Lisätään kielitaidon vahvistamiseen tähtääviä ja opiskelutaitojen kehittämiseen liittyviä opintoja sekä keskeisten sisältöjen kertausopintoja.
Taataan opintojen maksuttomuus lukiota tai ammatillista perustutkintoa suorittaville. Laajennetaan maksuttomuus koskemaan kaikkia ylioppilaskokeita.
Luodaan suositukset ryhmäytymisen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen ammatillisessa koulutuksessa, jossa sisäänottoja tehdään jatkuvaan hakuun perustuen läpi lukuvuoden.

4.2 Tuetaan koulutuksen laatua ja rakenteita

Koulutuksen kehittäminen on parhaimmillaan koko kouluyhteisön jatkuvaa yhteistyötä. On pidettävä huolta opettajien ja opiskelijoiden edellytyksistä olla aktiivisesti osallisia kehittämistyössä.

Koulutuksen laadussa on kyse myös riittävästä koulutustarjonnasta. Opiskelijoiden mahdollisuuksia monipuolisen koulutuksen hankkimiseen voidaan vahvistaa esimerkiksi oppilaitosten yhteistyöllä, hankitun osaamisen tunnistamisella sekä kansainvälisten mahdollisuuksien avaamisella. Varmistetaan toisen asteen oppivelvollisuuden laajenemisen tosiasiallinen toteutuminen myös vaativan erityisen tuen tarpeessa oleville oppivelvollisille. Heitä ei tule esimerkiksi ohjata yhdenvertaisuutta rikkoen hakemaan oppivelvollisuuden keskeyttämistä, vaan on varmistettava, että heille tarjotaan tarvittava tuki ja riittävät resurssit esimerkiksi työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaan koulutukseen.

Toimenpiteet koulutuksen laadun ja rakenteiden kehittämiseksi:

Parannetaan opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa yksittäisiä opintojaksoja eri toisen asteen oppilaitoksissa ja hyväksilukea opintoja oppilaitoksesta tai linjalta toiseen siirryttäessä.
Parannetaan koulutuksen ulkopuolella hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.
Laajennetaan ammatillisessa koulutuksessa käytössä oleva valtakunnallinen opiskelijapalautejärjestelmä myös lukiokoulutukseen.
Seurataan ja kehitetään opetuksen laatua kokonaisvaltaisesti kaikissa toisen asteen oppilaitoksissa.
Tuetaan opiskelijoiden edustuksellisen ja suoran vaikuttamisen väyliä riittävillä ohjausresursseilla ja erillisellä toimintamäärärahalla opiskelijakunnille. Opiskelijakunnan kautta tai muutoin tapahtuva vaikuttaminen tulee voida sovittaa luontevaksi osaksi opiskeluaikaa.
Tuetaan opintojen kansainvälisyyttä tarjoamalla yhdenvertaisesti riittävää taloudellista tukea opintojen tai työssäoppimisjakson suorittamiseen ulkomailla. Tehostetaan ulkomailla suoritettujen opintojen hyväksilukemista.
Varmistetaan, että sekä suomeksi että ruotsiksi on saatavilla riittävän tiheästi eri alojen koulutusta sekä vaativan erityisen tuen tarpeet huomioivaa koulutustarjontaa.

4.3 Ammatillisen koulutuksen järjestäminen ja rahoitus

Ammatillisen toisen asteen rahoitusta tulee vahvistaa koulutuksen tarkoituksenmukaisen järjestämisen turvaamiseksi. Erityisiä haasteita ammatilliselle koulutukselle tuo päättäjien monesti kapea ymmärrys siitä, mitä ammatillinen koulutus on. Lisäksi kuntayhtymät ja osakeyhtiöt koulutuksen järjestäjinä vievät usein ammatillisen koulutuksen asiat kauas kuntien ja kaupunkien päätöksenteosta. Ammatillisen koulutuksen järjestämisvastuuta ei tule siirtää esimerkiksi hyvinvointialueille, sillä erilaiset järjestäjäprofiilit ovat yksi suomalaisen ammatillisen koulutuksen vahvuus.

Ikäluokkien pienentyessä tulee varmistaa, että eri alueilla pystytään vastaamaan ammatillisella koulutuksella työelämän osaamistarpeisiin ja varmistamaan jokaiselle perusasteen päättävälle laadukas toisen asteen tutkinto. Tämä edellyttää yhteistyön tiivistämistä koulutuksen järjestäjien kesken ja eri koulutusasteiden välillä.

Ammatillisella toisella asteella on erityisen keskeinen merkitys osaamisen täydentämisen väylänä paitsi perustutkintojen myös ammatti- ja erikoisammattitutkintojen kautta. Myös tämän vuoksi on tärkeää, että vahvistetaan ammatillisen koulutuksen edellytyksiä kaikenlaisista taustoista tulevien opiskelijoiden osaamisen tunnistamiseen ja vahvistamiseen.

Toimenpiteet ammatillisen koulutuksen osalta:

Nostetaan ammatillisen koulutuksen rahoitusta niin, että lähiopetuksen määrää ja opetus-, ohjaus- ja tukihenkilöstöä voidaan lisätä selvästi erityisesti nuorille.
Yhtenäistetään ja yksinkertaistetaan eri rahoitusten hakemiseen liittyviä käytäntöjä.
Vahvistetaan rahoitusmallissa laadun merkitystä kasvattamalla opiskelija- ja työelämäpalautteen roolia selvästi. Lisätään malliin myös opiskelijoiden osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien laadun huomioivia elementtejä.
Varmistetaan lähtötasokertoimen tarkoituksenmukaisuus ja otetaan huomioon siinä myös pohjaosaamisen laatu, eli esimerkiksi aiemman tutkinnon suorituskieli.
Huolehditaan eri alojen ammatillisen koulutuksen alueellisesta kattavuudesta sekä erityisalojen koulutuksen saatavuudesta.
Varmistetaan, että yhteisten tutkintojen osien opetus on monipuolista, riittävää ja laadukasta myöhempien opintojen, työelämän, elinikäisen oppimisen ja aktiivisen kansalaisuuden näkökulmasta.
Vahvistetaan ammattiin opiskelevien tietoisuutta ja osaamista yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta sekä työelämän oikeuksista ja velvollisuuksista.
Tuetaan opiskelijoiden hyvinvointia vahvistamalla työergonomiaan ja liikuntaan liittyvää osaamista ja lisäämällä oppilaitosten yhteisöllisyyttä.
Kehitetään osaamisen arviointia niin, että tutkintojen arvosanojen valtakunnallinen vertailtavuus paranee.
Varmistetaan, että nuorilla on riittävät perus- ja työelämätaidot ennen työssäoppimiseen siirtymistä.
Huolehditaan työssä oppimisen ohjauksen resursseista sekä siitä, että opiskelijoiden työtehtävät suunnitellaan suhteessa tutkintojen oppimistavoitteisiin.
Helpotetaan lukio-opintojen ja ylioppilastutkinnon suorittamista ammatillisten opintojen yhteydessä.
Kehitetään oppisopimuskoulutusta ja taataan sen aikana samat opiskelijahuollon palvelut kuin muussa ammatillisessa koulutuksessa. Varmistetaan, että opiskelijan taloudellisiin tukiin ei tule koulutusmuodon tai sen vaihdoksen vuoksi ylimääräisiä katkoksia.
Vahvistetaan oppisopimuskoulutuksen roolia ja tunnettuutta oppilaitoksissa, peruskouluissa ja työelämässä.
Parannetaan ammatillisen koulutuksen, yritysten ja yrittäjäjärjestöjen yhteistyötä. Ammatilliset oppilaitokset voivat myös olla mukana turvaamassa yritysten omistajanvaihdoksia ja synnyttämässä uutta yrittäjyyttä.
Parannetaan ammatilliseen koulutukseen tulevien ei-oppivelvollisten aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tarvittaessa opintojen eriyttämistä.
Vahvistetaan ammatti- ja erikoisammattitutkintojen rahoitusta ja varmistetaan järjestämislupien alueellinen kattavuus.
Selvitetään, miltä osin erikoisammattitutkinnot voidaan rinnastaa ammattikorkeakoulujen tutkinnon osiksi ja siten luoda niistä polkuja korkeakoulututkintoon.
Luovutaan vaiheittain ammatillisen koulutuksen tarkasti säädetyistä järjestämisluvista ja siirrytään strategisempaan tulosohjaukseen, jossa koulutustarjontaa voidaan kehittää nykyistä ketterämmin vastaamaan alueen opiskelijoiden ja työelämän tarpeisiin.
Viedään jatkuvassa oppimisessa painopistettä tutkintoa pienempiin osaamiskokonaisuuksiin. Luodaan tähän ketteriä malleja yhteistyössä oppilaitosten, työllisyyspalveluiden sekä työnantajien kanssa.
Varmistetaan koulutuksen riittävä, mutta hallittu työelämälähtöisyys ja huomioidaan yrittäjyyskoulutus osana ammatillista koulutusta.

4.4. Lukiokoulutuksen järjestäminen ja rahoitus

Lukiokoulutuksen keskimääräiseen yksikköhintaan tehtävä vähennys on jo vuodesta 2013 nakertanut lukiokoulutuksen rahoitusta. Alkujaan tilapäiseksi aiotun vähennyksen vuoksi rahoitus ei voi koskaan vastata koulutuksen järjestämisen todellisia kustannuksia. On jo aika luopua leikkurista ja varmistaa edellytykset monipuolisen lukiokoulutuksen järjestämiseen kaikkialla Suomessa.

Lukion rahoitukseen tuotava saavutettavuuden perusteella jaettava korotus on hyvä suunta, mutta ei huomioi riittävästi saavutettavuuden eri näkökulmia. Maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita hakeutuu lukioon suhteessa kantaväestöön keskimääräistä vähemmän. Lisää panostuksia tarvitaan esimerkiksi opiskelukielen vahvistamiseen. Siksi on tarpeen kohdentaa osa saavutettavuusrahoituksesta muunkielisten opiskelijoiden määrän perusteella.

Lukiokoulutuksen uudistamista on jatkettava, jotta se tarjoaa edellytykset laajaan tulevaisuuden yleissivistykseen. Etäopetustarjonnan kehittäminen avaa opiskelijoille lisää mahdollisuuksia suunnata opintojaan kiinnostuksensa mukaan. Taito- ja taideaineiden ylioppilaskoe sekä englanninkielinen ylioppilastutkinto ovat tervetulleita uudistuksia. Seuraava keskeinen kehittämiskohde on kielten ylioppilaskokeiden suullinen koe.

Toimenpiteet lukiokoulutuksen osalta:

Turvataan todellisia kustannuksia vastaava lukiokoulutuksen rahoitus ja poistetaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslaista keskimääräiseen yksikköhintaan tehtävä vähennys.
Kohdennetaan osa saavutettavuuden perusteella jaettavasta rahoituksesta muunkielisten lukiokoulutuksen järjestämiseen.
Kannustetaan lukiokoulutuksen järjestäjiä yhteistyöhön keskenään ja muiden koulutuksen järjestäjien kanssa monipuolisen opetustarjonnan ja sujuvan opintojen etenemisen turvaamiseksi.
Kehitetään lukio-opintojen etäopiskelutarjontaa vahva pedagogisuus ja turvallisuus huomioiden. Kiinnitetään erityistä huomiota mahdollisuuksiin ja kannusteisiin jatkaa sekä aloittaa vähemmän opiskeltujen vieraiden kielten opintoja lukiossa.
Kehitetään ylioppilastutkinnon kielikokeisiin suullisen kielitaidon koe. Lisätään kokeen tuomia lisäkustannuksia vastaavasti rahoitusta.
Mahdollistetaan ylioppilaskokeeseen ilmoittautumisen peruminen myös opiskelupaikan vastaanottamisen vuoksi.
Seurataan taito- ja taideaineen ylioppilaskokeen käyttöönoton vaikutuksia.
Varmistetaan, että taito- ja taideaineiden opetus vastaa sekä tavoitteelliseen että hyvinvointia edistävään opiskeluun.
Selvitetään terveystiedon ja liikunnan ylioppilaskokeen yhdistämistä.
Otetaan TET-jakso tai korkeakouluun tutustumisjakso pakolliseksi osaksi opetussuunnitelmaa.
Varmistetaan oppimateriaalin laatu ja tarjotaan lukiolaisille mahdollisuus myös painettujen oppimateriaalien käyttöön.

4.5 Sujuva siirtymä korkeakouluun

Sujuvan siirtymän edellytyksen pohjana ovat toisella asteella saavutettava vahva osaaminen, hakijoiden opiskeluvalmiudet ja hyvinvointi, toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen yhteistyö sekä selkeät ja monipuoliset hakuväylät.

Uusista ylioppilaista vain reilu kolmannes pääsee jatkamaan suoraan korkeakouluopintoihin. Ongelmaan tarttuminen vaatii määrätietoisia toimia.

Sujuvaan siirtymän edellytyksistä monet liittyvät korkeakoulujen toimintaan. Niitä keinoja on käsitelty alaluvussa 5.1.

Toimenpiteet sujuvan korkeakoulusiirtymän osalta:

Varmistetaan, että toisen asteen koulutus tarjoaa kaikille opiskelijoille riittävät valmiudet, hyvinvoinnin, jaksamisen ja taidot opintojen jatkamiseen korkea-asteen koulutuksessa. Panostetaan erityisesti korkeakouluissa ja eri aloilla aliedustettujen opiskelijoiden korkeakouluvalmiuksien tukemiseen.
Ohjataan opiskelijoita hakeutumaan korkeakoulutukseen taustastaan ja siihen liittyvistä normeista riippumatta.
Järjestetään toisen asteen loppuvaiheessa ja sen päätyttyä kielitaidon kehittymiseen ja erilaisten opiskeluvaikeuksien kanssa toimimiseen liittyvää koulutusta sitä tarvitseville opiskelijoille.
Tiivistetään erityisesti ammatillisessa koulutuksessa yhteistyötä korkeakoulujen kanssa ja madalletaan opiskelijoiden kynnystä hakeutua korkeakouluopintoihin.
Mahdollistetaan ammatillisessa koulutuksessa korkeakouluhakuun valmentavan opintojakson suorittaminen.
Mahdollistetaan korkeakouluopintojen suorittaminen sekä lukio-opintojen että ammatillisen toisen asteen opintojen aikana yksittäisten opintojaksojen ja laajempien opintokokonaisuuksien muodossa.
Tuodaan korkeakouluopinnot saavutettavaksi kaikille tarjoamalla maksuttomia avoimen korkeakoulun opintoja jokaiselle, jolla ei ole vielä korkeakoulututkintoa suoritettuna.
Tarjotaan avoimissa korkeakouluissa opiskelutaitojen kehittämiseen ja korkeakouluhakuun tähtääviä opintojaksoja.

5. KORKEAKOULUTUS

Korkeakoulutuksen tulee olla laadukasta ja maksutonta ja perustua tarkoituksenmukaiseen duaalimallin ja autonomisiin korkeakouluihin. Yliopistossa korostuu tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen ja taiteellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin.

Korkeakoulutusasteen nostaminen 50 prosenttiin nuorisoikäluokasta vaatii korkeakoulujen rahoituksen selvää vahvistamista sekä opiskelemaan pääsyn ja opiskelun esteiden ja hidasteiden purkamista. Koulutustason nosto täytyy tehdä niin, että tutkintojen osaamistavoitteita ei heikennetä.

Esteitä ja hidasteita koulutusasteen nostamiselle muodostavat erityisesti liian heikot opintososiaaliset etuudet, opintojen aikainen pahoinvointi ja opiskelupaikkojen liian vähäinen määrä. Opintojen aikaista taloudellista tukea ja opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamista on käsitelty laajemmin alaluvussa 1.5. sekä sosiaaliturvaohjelmassa.

Koulutusasteen nostamisessa tulee kiinnittää huomiota erityisesti miesten alhaisempaan koulutustasoon. Poikien oppimistulosten parantaminen ja lukutaidon vahvistaminen ovat keskeisiä koulutuspoliittisia ja feministisiä kysymyksiä.

Opintojen nopeaa aloittamista ja suorittamista tai tutkintojen määriä ei tule ajatella itseisarvona. Työelämä, oppimiseen ja kehittymiseen panostaminen, oman suunnan etsiminen ja kansainväliset liikkuvuusjaksot usein hidastavat opintoja, mutta tuovat samalla opinnoille merkittävää lisäarvoa. Opintojen rakenteen ja tuen tulee mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu, mutta myös opiskelu työnteon ohella erityisesti opintojen loppuvaiheessa.

Korkeakoulujen rahoitusmallit ovat nykyisellään liian tulosperusteisia. Yhdistettynä riittämättömään rahoitukseen ne ohjaavat korkeakouluja tarkoituksettomaan kilpailuun keskenään. Esimerkiksi korkeakoulujen välillä siirtymisen sujuvoittamista hidastaa se, että siirtyvät opiskelijat eivät hyödytä alkuperäistä korkeakoulua taloudellisesti.

Vahva painotus valmistuneisiin tutkintoihin ei myöskään kannusta korkeakouluja ratkomaan esimerkiksi kansainvälisten liikkuvuusjaksojen vähenemiseen liittyviä haasteita. Liikkuvuusjaksojen väheneminen selittyy paitsi opintososiaalisiin etuuksiin ja opintoaikoihin liittyvillä kiristyksillä, myös vaikeuksilla sovittaa liikkuvuusjakso osaksi opintoja.

Tiede sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ovat ohittamaton osa korkeakoulujen toimintaa ja merkitystä yhteiskunnassa. Sen tulee näkyä luontevalla tavalla korkeakoulun koulutustoiminnassa ja olla vahvasti ja selkeästi rahoitettua. Tiedepoliittisessa ohjelmassa käsitellään näihin liittyviä tavoitteita tarkemmin.

Korkeakoulusiirtymään liittyviä tavoitteita on käsitelty tämän luvun lisäksi kappaleessa 4.5. Maahanmuuttoon ja opiskelijoihin liittyviä teemoja käsitellään puolestaan laajemmin maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa.

5.1 Ovet auki korkeakoulutukseen

Korkeakoulutukseen on oltava riittävästi opiskelupaikkoja. Sekä ammatillisesta koulutuksesta että lukiokoulutuksesta on oltava tasavertaiset edellytykset ja mahdollisuus päästä korkeakouluopintoihin, huomioiden aiemman tutkinnon tuoma alakohtainen osaaminen valintakriteereissä. Korkeakouluun pääsyä on sujuvoitettava niin, että tarpeettomia välivuosia ei tule silloin, kun opiskelija haluaisi jatkaa opiskelua välittömästi.

Toimenpiteet korkeakouluihin pääsyyn liittyen:

Vahvistetaan ammatillisen tutkinnon suorittaneiden mahdollisuuksia päästä opiskelemaan sekä ammattikorkeakouluihin että yliopistoihin.
Kehitetään ensikertalaiskiintiötä niin, että opiskelijoiden paineet osua kerralla oikeaan opiskelualaan vähenevät. Ensikertalaisuuden tulee säilyä, kunnes opiskelija on suorittanut 60 opintopistettä tutkintoon johtavassa korkeakoulutuksessa.
Ylioppilaskirjoitusten perusteella tehtävää todistusvalintaa tulee kehittää niin, että valinnassa huomioidaan, kuinka olennaisesta aineesta on haun kohteena olevan koulutusohjelman kannalta kyse. Kehitetään nykyisen yliopistojen todistusvalinnan rinnalle väyliä ammatillisesta koulutuksesta valmistuneille.
Hyödynnetään opiskelijavalinnassa moninaisia väyliä. Varmistetaan, että hakijoille ei koidu kustannuksia esimerkiksi pääsykoemateriaalien hankinnasta. Käytetään pääsykokeissa mahdollisimman laajasti aiemmin opittua tietoa sekä ilmaisena ja avoimena verkossa olevia aineistoja.
Vahvistetaan ja parannetaan jo korkeakouluopintoja tai -tutkinnon suorittaneille suunnattuja hakuväyliä niin, että niistä tulee tälle ryhmälle ensisijainen väylä.
Madalletaan kynnystä hakeutua opintoihin lisäämällä koulutusmuotoja, joissa suuntautuminen tapahtuu vasta ensimmäisen opintovuoden jälkeen. Lisätään erityisesti näihin koulutusmuotoihin valittavien määrää.
Tehdään avoimen väylästä maksuton. Pidetään avoimen väylien vaadittavat opintopistemäärät kohtuullisina.
Lisätään korkeakoulujen aloituspaikkoja etenkin alueilla, joissa on paljon nuoria.

5.2. Tuetaan korkeakoulutuksen laatua ja rakenteita

Korkeakouluille on asetettu kovat tavoitteet niin määrällisesti kuin laadullisesti. Esimerkiksi 50 prosentin tavoite koulutustasosta on keskeinen yhteiskuntamme uudistumisen, hyvinvoinnin ja kestävän kilpailukyvyn kannalta. Samalla kuitenkin korkeakoulujen todellinen opiskelijakohtainen perusrahoitus on vähentynyt. Tämä kehitys on katkaistava: korkeakouluille tulee turvata tavoitteita vastaavat resurssit.

Korkeakoulujen päätöksenteon tulee olla avointa ja demokraattista. Erityisesti korkeakouluyhteisön vaikuttamismahdollisuudet ja opiskelijayhteisöjen toimintaedellytykset on turvattava.

Toimenpiteet korkeakoulutuksen laatuun ja rakenteisiin liittyen:

Nostetaan korkeakoulujen perusrahoitus vähintään pohjoismaiselle tasolle.
Muutetaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallia siten, että se painottaa valmistuneiden tutkintojen sijaan suoritettuja opintopisteitä ja laadullisia mittareita. Mittareiden arvioinnin on oltava avointa ja korkeakoululle ennakoitavaa.
Asetetaan parlamentaarinen työryhmä laatimaan pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma koulutustason nostamiseksi 50 %:iin nuoresta ikäluokasta vuoteen 2035 mennessä ja määrittämään suuntaviivat koulutustason nostamiseen 60%:iin.
Vahvistetaan korkeakoulutuksen maksuttomuutta poistamalla lukukausimaksut kaikilta opiskelijoilta.
Opintoihin liittyviä kuluja tulee pienentää erityisesti niillä aloilla, joissa esimerkiksi materiaalimaksuja on merkittävästi. Opetuksen tulee olla kaikille maksutonta.
Kehitetään ammattikorkeakoulujen ja säätiöyliopistojen päätöksentekoa julkisoikeudellisten yliopistojen kaltaiseksi. Vahvistetaan erityisesti korkeakouluyhteisön vaikuttamismahdollisuuksia hallinnon eri portailla.
Turvataan ylioppilaskuntien ja opiskelijakuntien resurssit ja toimintaedellytykset. Säilytetään ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys. Opiskelijajärjestö- ja opiskelijaedustajatoiminnan tulee voida sovittaa luontevaksi osaksi opiskeluaikaa.
Poistetaan työelämävaatimus YAMK-tutkinnon hakukriteereistä ja parannetaan YAMK:tutkinnon tunnettavuutta mm. muuttamalla tutkintonimikettä tarkoituksenmukaisemmaksi.
Lisätään sallittua poissaoloaikaa alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen.
Taataan jokaiselle opiskelijalle oikeus vähintään yhteen harjoittelutukeen opinto-oikeuden aikana. Laajennetaan harjoittelutuki koskemaan kaikkia korkeakouluopiskelijoita.
Varmistetaan, että harjoittelusta maksetaan opiskelijalle osaamista vastaavaa palkkaa ja että työnantajalle on kannattavaa palkata harjoittelijoita.
Edistetään aktiivisesti kaikilla EU-tasoilla palkattomien harjoittelujen poistamista.
Lisätään joustavuutta opintojen suorittamisessa esimerkiksi pidentämällä opinto-oikeuksia ja lisäämällä mahdollisuuksia olla poissaolevana opinnoista.
Helpotetaan ja sujuvoitetaan siirtohakuihin liittyviä käytäntöjä korkeakoulujen välillä.
Mahdollistetaan kaikille liikkuvuusjakso osana korkeakouluopintoja ja lisätään mahdollisuuksia kotimaassa tapahtuvaan kansainvälisyyteen.
Tehostetaan ulkomailla suoritettujen opintojen, työssäoppimisen ja työkokemuksen hyväksilukemista opinnoissa.
Lisätään korkeakouluopiskelijoiden mahdollisuuksia ristiinopiskella korkeakouluopintoja eri korkeakoulujen välillä.

6. JATKUVA OPPIMINEN JA VAPAA SIVISTYSTYÖ

Oppimisen ilo sekä oman ajattelun ja osaamisen kehittäminen kuuluvat kaikille riippumatta elämäntilanteesta. Yhteiskunnan tehtävä on osaltaan huolehtia myös siitä, että kaikki pysyvät maailman ja työmarkkinoiden murroksissa mukana. Työvoimatarpeisiin vastaamisessa alanvaihtajat ovat yksi tärkeä jatkuvan oppimisen kohderyhmä, ja alan vaihtaminen supistuvilta aloilta osaajapula-aloille on tärkeä keino parantaa työvoiman saatavuutta ja työllisyyttä. Vapaan sivistystyön opinnot tarjoavat myös sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuuden itselle merkityksellisen oppimisen äärellä, mikä lisää yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia oppimisen lisäksi.

Tutkintokoulutukseen panostamisen lisäksi on koko yhteiskunnan kannalta keskeistä panostaa myös muihin oppimisen ja kouluttautumisen muotoihin. Panostus edellyttää taloudellisia satsauksia, myös omaehtoisen opiskelun kanssa kitkatta yhteensopivaa sosiaaliturvaa (ks. lisää sosiaaliturvaohjelmasta) ja kaikkien elinikäisen oppimisen muotojen tunnustamista ja huomioimista.

Joskus paras vaihtoehto on alanvaihto ja siihen liittyvä kokonaisen uuden tutkinnon suorittaminen. Moninaiset reitit tutkintokoulutuksen pariin varmistavat, että tämä on saavutettavissa kaikille. Panostus aikuiskoulutukseen on tärkeää sekä henkilökohtaisen kehittymisen että työelämän tarpeiden näkökulmasta.

Oikealla tavalla jäsennelty koulutuskokonaisuus mahdollistaa monelle koko osaamisensa hyödyntämisen täysipainoisemmin esimerkiksi silloin, kun aiemmat opinnot ovat jääneet kesken tai kielitaito vaikeuttaa hankitun osaamisen hyödyntämistä.

Jatkuvaan oppimiseen ja vapaaseen sivistystyöhön liittyviä linjauksia on myös maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa.

6.1. Vahvistetaan perustaitoja ja valmiuksia tutkintokoulutukseen

Luku-, kirjoitus-, lasku-, ja digitaidot ovat perusta kaikelle yhteiskunnalliselle osallistumiselle. Ne antavat pohjan jatkuvalle oppimiselle ja itsensä kehittämiselle koulutuksessa, työelämässä tai vapaa-ajalla. Perustaitojen hyvä taso on tasa-arvoisen yhteiskunnan edellytys. Aikuisten perustaitojen vahvistamisessa olennaista on monipuolisten ja erilaisiin elämäntilanteisiin sopivien koulutuskokonaisuuksien tarjoaminen.

Toimenpiteet perustaitoihin ja valmiuksiin liittyen:

Tarjotaan räätälöityjä koulutuskokonaisuuksia ammatillisissa ja vapaan sivistystyön oppilaitoksissa niille aikuisille, joiden perustaidot, kuten luku-, kirjoitus-, lasku- tai digitaidot kaipaavat vahvistamista. Tarjotaan näitä koulutuksia aktiivisesti niistä hyötyville ja varmistetaan niiden toimivuus myös oppimiseen liittyvien myönteisten kokemusten tarjoajana.
Parannetaan maahanmuuttajien mahdollisuuksia luku- ja kirjoitustaidon vahvistamiseen sekä suomen tai ruotsin opiskeluun.
Hyödynnetään myös muihin taitoihin keskittyviä kursseja tai muita koulutuksia kielitaidon kehittämiseen.
Luodaan malli kaikkien vailla työtä ja/tai toisen asteen koulutusta olevien nuorten aikuisten tukemiseksi opintoihin ja työuralle.

6.2. Sujuvat käytännöt osaamisen täydentämiseen

Muuttuva maailma ja työelämä tekevät osaamisen täydentämisestä yhä tärkeämpää. Mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen avaavat uusia uramahdollisuuksia, vahvistavat motivaatiota ja lisäävät kykyä sopeutua muutoksiin. Siksi alanvaihdon sekä työn ohessa tapahtuvan oppimisen mahdollisuuksiin kannattaa panostaa.

Toimenpiteet osaamisen täydentämiseen liittyen:

Lisätään rahoitusta muunto-, pätevöitymis- ja lisäkoulutuksiin erityisesti niille aloille, joilla on työvoimapulaa ja varmistetaan sujuvat käytännöt niiden hyödyntämiseen.
Otetaan huomioon koulutuksissa myös muualla kuin Suomessa hankittu osaaminen.
Tuetaan mahdollisuuksia alanvaihtoon sekä työelämässä olevien mahdollisuuksia suorittaa tutkinto parantamalla opintovapaisiin, oppisopimuskoulutuksiin sekä toimeentuloon liittyviä käytäntöjä. Otetaan käyttöön uudistettu aikuiskoulutustuki.
Varmistetaan koulutuksen järjestäjien kannusteet tarjota osaamisen täydentämiseen sopivia kokonaisuuksia, joita on mahdollista hyväksilukea osaksi myöhemmin suoritettavaa tutkintoa.
Kehitetään valtakunnallisesti tunnistettavia, tutkintoa lyhyempiä koulutuskokonaisuuksia vastaamaan työmarkkinoiden osaamistarpeisiin ja tukemaan yksilöiden ammatillisia kehittymispolkuja. Otetaan huomioon erityisesti vihreän siirtymän osaamistarpeet sekä vailla toisen asteen tutkintoa olevien työmarkkinoille kiinnittyminen. Otetaan mallia esimerkiksi hoiva-avustajan osatutkinnosta.
Käynnistetään avoin ammatillinen koulutus tukemaan osaamisen kehittämistä ja alan vaihtoa työn ohessa.

6.3. Oppijakeskeinen rahoitus ja rakenteet vapaassa sivistystyössä

Kotoutumiskoulutusta on kehitettävä vahvemmin osaksi suomalaista koulutusjärjestelmää. Järjestämisluvan saaneiden koulutuksen järjestäjien rooli takaa kotoutumiskoulutuksen laadun.

Vapaan sivistystyön monipuolinen toiminta vahvistaa kaikenikäisten toimintakykyä ja sosiaalisia suhteita. Maksuista ei saa tulla kynnystä toimintaan osallistumiselle.

Toimenpiteet oppijakeskeiseen rahoitukseen ja rakenteisiin liittyen:

Siirretään kotoutumiskoulutus opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alaisuuteen ja tehdään toiminnasta järjestämisluvan alaista.
Perustaitojen vahvistamiseen ja ensimmäiseen ammatilliseen tutkintoon ja/tai korkeakoulututkintoon tutkintoon tähtäävien opintojen tulee olla oppijalle aina maksuttomia.
Kehitetään vapaan sivistystyön opiskelijamaksuja siten, että esimerkiksi työttömillä, pienituloisilla ja maahan muuttaneilla on paremmat mahdollisuudet osallistua opetukseen.
Laaditaan kattava selvitys vapaan sivistystyön rahoituksesta ja rakenteista sekä niiden uudistamisesta laadun parantamiseksi. Toteutetaan tarvittavat uudistukset.

6.4. Rajat ja suuntaviivat tilauskoulutukselle ja koulutusviennille

Suomi tarvitsee kipeästi uusia osaajia ikäluokkien pienentyessä, ja niin korkeasti koulutetuille kuin ammattiosaajille on vahva tarve. Tilauskoulutuksella voidaan osaltaan vastata myös tähän tarpeeseen. Olennaista on huolehtia rekrytoinnin eettisyydestä ja sujuvasta polusta esimerkiksi lähtömaakoulutuksesta suomalaisille työmarkkinoille.

Tilauskoulutus voi myös olla sujuva tie tuoda täsmäosaamista työelämän vaatimiin nopeisiin muutoksiin ja päivittää osaamista. Koulutuksia suunnitellaan yhteistyössä työelämän ja yrittäjien kanssa. Tilauskoulutus ja koulutusvienti eivät saa heikentää koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen antamaa perus- tai jatkokoulutusta. Niitä voidaan kuitenkin käyttää välineenä vastata spesifiin osaamistarpeeseen tai viedä suomalaista koulutusosaamista ulkomaille. Opiskelijan oikeusturva tulee turvata kaikissa tilanteissa.

Toimenpiteet tilauskoulutukseen ja koulutusvientiin liittyen:

Käytetään tilauskoulutusta välineenä vastata spesifiin osaamistarpeeseen.
Tilauskoulutuksesta voidaan periä maksua työnantajalta. Opiskelijalle tilauskoulutuksen tulee olla maksutonta.