Vihreiden liikuntapoliittinen avaus
Hyväksytty puoluehallituksen kokouksessa 24.1.2015
Yhden sukupolven aikana elämäntapamme on muuttunut liikunnan näkökulmasta radikaalisti. Liikunnasta on kasvanut itsenäinen, elämäntapoja määrittävä vapaa-ajan harraste. Erilaiset kuntosalit saavat kiitettävästi liikkeelle liikkumisesta kiinnostuneet suomalaiset. Toisaalta työelämän muutokset ovat vähentäneet arkiliikkumistamme merkittävästi. Työliikkumisella on yhä pienempi rooli yhä useammassa työssä. Istumatyö toimistossa näyttää itsestään selvältä tulevaisuudenkuvalta vähintään joka toiselle. Vastaavasti autoistuminen on johtanut työmatkaliikunnan kokonaismäärän laskuun. Yhä harvempi kulkee enää työmatkansa fyysisesti aktiivisesti.
Muutosten seurauksena liikunnan kokonaismäärä on ollut jo vuosikymmeniä laskussa. Ihmiset eivät kuitenkaan aiemmin olleet nykyistä liikunnallisempia, heidän vain oli väistämätöntä liikkua töihin ja töissä. Liikuntaa harrastuksena saatettiin jopa ylenkatsoa, mutta silti liikuttiin enemmän kuin nykyään. Suositusten mukaiseen liikunnan määrään yltää vain noin puolet lapsista ja nuorista. Aikuisista vain joka kymmenes yltää suositusten mukaiseen liikunnan määrään. Trendi on selvä. Liikkuminen on osa normaalia arkeamme päiväkodissa ja alakoulun aikana, mutta sen jälkeen liikunnan määrä laskee. Liikkumattomuus nähdään keskeiseksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi ennen kaikkea taloudellisista syistä. Terveyserot kasvavat, sosiaali- ja terveysmenot paisuvat ja kuntien kirstut tyhjenevät.
Vihreät haluaa korostaa liikunnan muitakin arvoja. Liikunta on nähtävä laajemmin kuin vain velvollisuutena. Suomalaiset eivät liiku säästääkseen, mutta voivat liikkuessaan säästää. Liikunta on keskeinen osa hyvinvointiamme yhdessäolon ja luonnosta nauttimisen tapana. Vihreiden näkökulmasta liikunnallinen elämäntapa on ylistys neljälle vuodenajalle, omaehtoiselle aktiivisuudelle ja yhteisöllisyydelle. Köyhyys ja syrjintä rajoittavat monen liikkumismahdollisuuksia. Liikkumisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen tarjoaa parempaa elämänlaatua yhä useammalle.
Vihreiden liikuntapoliittinen avaus keskittyy liikunnan mahdollistamiseen, ei ongelmien osoitteluun. Hyvinvointia edistävä motivaatio syntyy ja vahvistuu, kun ihminen kokee olevansa pätevä, pystyy vaikuttamaan omaan toimintaansa ja sitä koskeviin päätöksiin sekä tuntee itsensä hyväksytyksi ryhmän jäsenenä.
Seuraavassa 14 askelta kohti liikuttavampaa yhteiskuntaa:
Työmatkaliikunnalle kompensaatio
Puolet kaikista työmatkoista on alle seitsemän kilometrin mittaisia. Silti harvempi kuin joka kymmenes suomalainen taittaa työmatkansa liikunnallisesti. Vihreät kannustaa selvittämään liikunnallisen työmatkan kustannuksien jakamista työntekijän ja työnantajan välillä. Kompensaatio voitaisiin toteuttaa niin, että työnantaja laskisi työajaksi osan liikunnallisesti toteutetuista työmatkoista. Pitkällä aikavälillä molemmat voittavat. Työntekijän elämänlaatu paranee. Työntekijöiden tehokkuuden lisääntyminen ja sairastavuuden väheneminen puolestaan korvaavat työantajalle sen, että työtuntien määrä vähenee.
Liikunnallisten työmatkojen verokohtelun parantaminen
Verovähennysoikeuksien luokittelu kulkuvälineen mukaisesti tulisi lopettaa. Omin voimin liikkumisesta on tehtävä kannattavampaa muuttamalla työmatkavähennys kiintiövähennykseksi, joka maksetaan matkan pituuden mukaisesti samansuuruisena kaikille työmatkoille – kulkipa matkan sitten pyöräillen, autolla, linja-autolla tai junalla. Näin voisimme yhtä aikaa kannustaa työssäkäyntiin ja keventää verotukseen liittyvää hallinnollista työtä – sekä turhaa sääntelyä.
Liikunnallisesti älykästä kaupunkisuunnittelua
Elinympäristömme tulisi innostaa kaiken ikäisiä ottamaan päivittäin riittävästi askeleita ulkoillen, lenkkeillen ja muita ympäristönsä liikuntamahdollisuuksia hyödyntäen. Kaupunki- ja liikennesuunnittelussa tulisi ottaa huomioon liikunnallisen elämäntavan edistäminen nykyistä vahvemmin. Fyysisesti aktiivisen liikkumisen tulisi olla helppoa, halpaa ja hyödyllistä osana muuta liikennettä. Toimivat kulkureitit, kaupunkipyörät ja joukkoliikenne lisäävät arjen liikuttavuutta. Liikunnan huomioimisen ei tarvitse tarkoittaa kaiken uudistamista, vaan pieniltäkin tuntuvilla askelilla saadaan jo paljon aikaan. Liikuttamiseen kannustavien muutosten aikaansaamiseksi liikunta-aktiivien tulee olla aktiivisia myös muiden kuin liikuntatoimessa tehtävien päätösten valmistelussa.
Lisää lähimetsiä, puistoja ja pihoja
Suomessa on useimmilla paikkakunnilla kattava laadukkaiden liikuntapaikkojen verkosto, jota on syytä ylläpitää. Toisaalta perinteiset liikuntapaikat houkuttelevat vain kourallisen siitä massasta, jota ne voisivat potentiaalisesti liikuttaa. Vähän liikkuva ei välttämättä käytä kuntosalia, mutta käy ehkä koirapuistossa tai pelaa lastensa kanssa pihapelejä. Suomessa on esimerkkejä loistavasta puistokaavoituksesta (esim. Helsingin keskuspuisto) ja ulkoliikuntamahdollisuuksien tarjoamisesta lähiluonnossa (esim. Iijoen rannat Iissä), joiden merkitys liikkumisen kokonaismäärän suhteen on merkittävä. Puistot ja pihat ovat energiatehokkainta liikuntapaikkarakentamista ja lähimetsät tarjoavat mahdollisuuksia myös lasten omaehtoiseen liikuntaan. Tämänkin tavoitteen toteuttaminen edellyttää kunnissa poikkihallinnollista yhteistyötä.
Huomiota liikuntakiinteistöjen käyttökuluihin
Suomessa on yli 30 000 liikuntapaikkaa, joista noin 75 % on kuntien tai kuntayhtymien omistuksessa. Liikuntapaikkojen ja -tilojen rakentamisen ja ylläpidon kustantavat pääosin kuntalaiset. Liikuntapaikkoja ja -tiloja käyttävät maksavat lisäksi myös käyttömaksuja. Kiinteistöjen suurimpia menoja ovat ylläpito- ja korjaustyöt. Ylläpitokustannuksista yksi suurin meno on energiakustannukset. Olemassa olevalla tekniikalla ja uusiutuvilla energiamuodoilla voitaisiin tiputtaa nykyisiä energiakustannuksia jopa alle puoleen. Rakentamishankkeiden yhteydessä tulisi miettiä paitsi rakentamiskuluja myös elinkaarikustannuksia. Julkisten kiinteistöyhtiöiden avoimuutta ja hyvää hallintoa olisi vahvistettava niin, että tiedot suoraan harrastuksien kustannuksiin vaikuttavista tekijöistä olisivat avoimesti kuntalaisten saatavilla. Tämä on tärkeää, jotta mahdollistetaan liikuntapaikkojen ja – tilojen osalta mahdollisimman korkea käyttöaste kaikkina aikoina. Vajaakäyttöaikoina liikuntatiloja voisi tarjota alennuksella tai ilmaiseksi esim. eläkeläisille, opiskelijoille ja työttömille.
Lisää avoimuutta ja tasapuolisuutta liikunnan ja urheilun järjestökentälle
Liikunnan järjestöjen merkitys suomalaisten liikuttajina ja urheilun toimintaympäristön luomisessa on suuri. Jo yksin seuroissa tehdyn vapaaehtoistyön määrä on valtava. Ajoittain järjestökentän sisäinen kuohunta on paljastanut vanhanaikaisia vallankäytön tapoja ja vakavia järjestödemokratian ongelmia, joihin on syytä puuttua. Lajiliittojen valtionavustuksien perusteissa on korostettava toiminnan avoimuutta ja demokraattisuutta. Liikunnan ja urheilun organisaatioiden on oltava myös avoimia maailman muutokselle. Julkisen tuen ja rahanjaon periaatteita on uudistettava siten, että pelikenttä on tasainen eri liikuntamuodoille, uusille toimijoille ja erilaisille toimintatavoille.
Maahanmuuttajien liikunnan edistäminen
Suomen ulkomaalaisväestö on viimeisen 20 vuoden aikana yli seitsenkertaistunut. Maahanmuuttajien kotouttamisesta on tullut merkittävä yhteiskunnallinen kysymys. Liikuntaa ja urheilua pidetään yhtenä käyttökelpoisimmista keinoista edistää kotoutumista ja eri kulttuurien kohtaamista. Liikunta lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se edistää kielen oppimista, tutustumista suomalaisiin ja muihin, toisin sanoen laajentaa sosiaalista verkostoa. Liikunta on mielekästä tekemistä. Vihreät haluaa tukea uusia kekseliäitä matalan kynnyksen liikuntakokeiluja, jotka edesauttavat integraatiota suomalaiseen yhteiskuntaan ja liikunnallisen elämäntapaan.
Kunnioitusta yli rajojen
Vihreiden keskeinen periaate on se, että ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Liikunnan ovet tulee aukaista kaikille ja vaalia yhdenvertaisuutta liikunnan jokaisella tasolla, lajiliiton hallinnosta urheiluseuran vakiovuoroihin. Liikuntapaikkarakentamisessa kynnyksiä on madallettava konkreettisesti esteettömyyssuunnittelua ja -kartoituksia edellyttämällä. Liikunnan sekaryhmien syntymistä ja urheilullisia rajojen ylityksiä eri sukupuolten kesken sekä vammaisten ja muiden liikkujien välillä on syytä edesauttaa. Jokaisen tulee saada liikkua ilman syrjinnän kokemista. Liikunnan ja urheilun maailmassa ihmisten moninaisuus nähdään rikkautena ja kaikkia kunnioitetaan.
Ikäihmisten kokemukset ja näkemykset hyötykäyttöön
Ikäihmisten liikkuvuuteen voidaan vaikuttaa parhaiten panostamalla lähiympäristöön ja liikuntapalveluiden saavutettavuuteen. Ympäristön kehittäminen edellyttää myös ikäihmisten nykyistä aktiivisempaa kuulemista. Ikäihmisissä on valtava potentiaali. Heidän panoksensa voisi tuoda kaupunkisuunnitteluun sellaisia näkökulmia, jotka saattavat jäädä työikäisiltä pimentoon. Pelkästään puistojen kehittäminen, kevyen liikenteen väylien ylläpito (esim. hiekoitus ja auraus) sekä riittävä valaistus voivat lisätä merkittävästi ikäihmisten liikkumista.
Koululiikunnan latistavat rakenteet purettava
Liikunnan ilo tulee nostaa ohi suorituskeskeisyyden. Koululiikunnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota liikuntatraumojen ehkäisemiseen ja purettava sukupuolirooleja kangistavaa ryhmäjakoa. On luovuttava nöyryyttävistä ”kunujaoista” ja vältettävä tarpeetonta keskinäistä vertailua, kuten numeroarvostelua ja tilanteita, joissa yksi vuorollaan suorittaa ja muut vain katsovat yleisönä. Koululiikunnan painopistettä tulee siirtää lajitaidoista liikunnallisten perustaitojen oppimiseen ja koetun pätevyyden vahvistamiseen.
Liikettä myös liikuntatuntien ulkopuolella
Liikunta vaikuttaa positiivisesti mm. oppimiskykyyn, muistiin ja keskittymiskykyyn. Se onkin siksi nähtävä liikuntasuorituksia laajemmin yhtenä kasvun ja kehityksen moottorina. Kansantaloudellisesti kannattaa varmistaa riittävä rahoitus liikunnallisen elämäntavan edistämiseen kaikilla koulutusjärjestelmän tasoilla. Esimerkiksi korkeakoulujen rahoituskriteereissä tulee huomioida liikuntapalveluiden määrä ja laatu. Liikunnallisen elämäntavan edistäminen kouluissa tarkoittaa liikunnallistamista myös liikuntatuntien ulkopuolella. Koulun keskeisenä tehtävänä on auttaa oppilaita löytämään ja tunnistamaan kullekin sopivia tapoja liikkua myös vapaa-ajalla ja aikuisena sekä tuottaa heille myönteinen suhde liikuntaan. Koulujen tulisi edistää nykyistä vahvemmin koulumatkaliikuntaa sekä paikallisen ympäristön huomioivaa lähi- ja luontoliikuntaa. Lisäksi koulurakennusten peruskorjausten yhteydessä tulisi pitää huolta, että koulun piha on turvallinen ja innostaa oppilaita liikkumaan, ja että koulun oppimisympäristöt ovat fyysisesti aktivoivia.
Liikuntaseteli nuorille
Liikunnan määrä alkaa laskea hälyttävästi viimeistään siirryttäessä yläkouluun. Tästä syystä tarvitsemme uusia kokeiluja erilaisten liikunnallisten elämäntapojen kehittämiseksi. Australiassa on otettu käyttöön liikuntavoucherit nuorten liikkumisen tukemiseen. Suomessa tulisi kokeilla vastaavanlaista mallia nuorille jaettavien liikuntaseteleiden avulla. Setelit voisivat olla arvoltaan esimerkiksi n. 50–100 euroa. Ne jaettaisiin automaattisesti jokaiselle kohdeikäluokkaan kuuluvalle kerran vuodessa, ja ne kelpaisivat sekä yksityisten liikuntapalveluiden että seuratoiminnan maksuihin. Sopivat ikäluokat voisivat olla 11–15-vuotiaat lapset ja nuoret, sillä tässä ikävaiheessa liikkumisen määrän vähenemisen ja seuraliikunnan lopettamisen riski on suurimmillaan. Esim. 50 euron vuotuinen liikuntaseteli kaikille näille ikäluokille maksaisi noin 12 miljoonaa euroa vuodessa ja se voitaisiin kustantaa veikkausvoittovaroista. Setelien käyttöpaikat määriteltäisiin kevyellä sertifioinnilla. Liikuntasetelit tukisivat myös uusien liikuntamuotojen ja palvelujen synnyttämistä niille nuorille, joita nykyinen tarjonta ei syystä tai toisesta palvele. Mallin hyötyjä kansanterveydelle, työkyvylle, taloudelle ja hyvinvoinnille voitaisiin saatavien kokemusten perusteella arvioida ja harkita tuen laajempaa soveltamista eri ikäluokkiin ja tarpeisiin, mikäli se koettaisiin kustannustehokkaaksi tavaksi kannustaa nuoria liikunnalliseen elämäntapaan.
Uuden omaehtoisen liikunnan lisääminen
Nuoret ovat fiksuja. Tulevaisuuden toivot näkevät liikuntamahdollisuuksia siellä missä me vanhemmat näemme vain harmaata. Omaehtoista liikuntaa kangistavat säännöt ja rajoittava byrokratiaa eivät ole tätä päivää. Uusien liikuntamuotojen leviämisen esteenä ovat usein tilojen puute ja liikkumiseen liittyvät ennakkoluulot. Vihreät haluaa kannustaa liikunnan harjoittamiseen kaikissa niissä tiloissa, jotka liikuntaan innostavat ja joissa liikkuminen luonnistuu. Uudet liikunnan yhteisöt rakentuvat tekemisen ilon, kokeilun ja erehdyksen kautta. Vihreiden keskeisenä liikuntapoliittisena ohjenuorana onkin nuorten kuuleminen kaavoituksessa ja järjestyssääntöjä laadittaessa, kaupunkitilan ja julkisten kiinteistöjen liikuntakäytön salliminen sekä uuden omaehtoisen liikunnan mahdollistaminen turhaa sääntelyä purkamalla. Tämä edellyttää kunnissa poikkihallinnollista ja verkostomaista työtä.
Teknologia on mahdollisuus, ei uhka
Perinteisesti teknologia ja erilaiset virtuaalipelit on nähty uhkana nuorten liikkumiselle. Digitaalinen murros on nähtävä kuitenkin myös mahdollisuutena liikunnallisen elämäntavan edistämiseen. Tietokoneet, verkko ja mobiilisovellukset on valjastettava aktiivisen arjen palvelukseen. Uusi media vahvistaa liikkumisen mallien leviämistä ja vertaisohjauksen mahdollisuuksia. Erilaiset yhteisölliset liikuntatapahtumat syntyvät verkossa nopeammin ja luontevammin kuin mihin liikuntakentällä on totuttu. On kehitettävä uusia tapoja tukea sosiaalisen median kautta syntyviä liikuntatapahtumia. Vihreät pitää tärkeänä, että julkiset toimijat osaltaan mahdollistavat esim. ravintolapäivää vastaavien ”höntsäilypäivien” esiinnousun.
Lopuksi
Liikuntaa ei pidä ajatella vain liikuntajärjestöjen tai kunnan liikuntatoimen asiana. Liikkumisen ilot ja liikkumattomuuden surut jakautuvat yhteiskunnassa laajalti. Toisaalta on muistettava, että liikuntajärjestöt hoitavat perustehtävänsä – liikkuvien liikuttamisen – esimerkillisesti ja varsin tehokkaasti. Siksi onkin tärkeää parantaa järjestöjen mahdollisuuksia varainkeruuseen yleishyödyllisen talkootyön avulla esim. verotuksen näkökulmasta. Lisäksi on varmistettava, että veikkausvoittovaroista saadaan riittävä rahoitus liikuntaan jatkossakin. Kuntien liikuntatoimissa ammattilaiset tekevät hyvää työtä liikunnallisemman yhteiskunnan eteen, ja sen rahoitus on turvattava. Mutta nyt myös meidän muiden on aika kiinnittää huomio koko kansan liikkumisen mahdollistamiseen. Teknologisten innovaatioiden edistäminen, yhdenvertaisuuden lisääminen, ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien parantaminen sekä uusien taloudellisten kannusteiden lanseeraus on suurelta osin julkisen sektorin vastuulla. Tämän työn etulinjassa Vihreät haluaa olla mukana.
Vihreät - De Gröna