Vihreässä Suomessa ihmisillä on toivoa ympäri maata

Vihreä maaseutu- ja aluepoliittinen ohjelma

Hyväksytty puoluevaltuuston kokouksessa 25.9.2022

1. Johdanto

Suomi on monipuolinen maa, jonka jokaisella alueella on omat erityispiirteensä. Alueiden erilaisuus on vahvuus, jonka hyödyntämiseen esitämme ratkaisuja tässä maaseutu- ja aluepoliittisessa ohjelmassa. Vihreät haluaa luoda Suomen, jossa erilaisia alueita kehitetään niiden omista lähtökohdista. Vihreä aluepolitiikka torjuu ihmisten eriarvoisuutta, ilmastokriisiä ja luontokatoa joka puolella maata huomioiden sen että eri alueilla toimivat erilaiset ratkaisut.

Väestömuutokset ja globaalin talouden kriisitila aiheuttavat isoja haasteita ja vaikuttavat jokaisen elämään. Ison osan aluepoliittisia haasteita muodostavat kustannusten ja palveluiden epätasainen jakaantuminen esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa, liikenteessä, turvallisuudessa ja jopa postipalveluissa. Vihreät tekee luovaa, eri tekijöitä ja erilaisia ratkaisuja, huomioivaa aluepolitiikkaa.

Koko Suomea ravistelee energian hinnan nousu sekä ilmastokriisi ja luontokato eri ilmenemismuodoissaan. Hajautetuilla ja puhtailla energiaratkaisuilla sekä kulutusjoustoilla pystymme kuitenkin reagoimaan tähän taloutta koettelevaan tilanteeseen ja vahvistamaan maamme energiaomavaraisuutta. Alueilla on paljon annettavaa tähän murrokseen, joka samalla lisää niiden elinvoimaa.

Luonnonläheisyys ja huolenpito luonnosta ja eläimistä ovat Vihreiden keskeisiä arvoja myös maaseutu- ja aluepolitiikassa. On tärkeää rakentaa alueiden elinvoima ekologisesti kestävälle pohjalle ja toisaalta huomioida luonto sekä voimavarana että veto- ja pitovoimatekijänä. Riittävän luonnonvaraisen ympäristön ja luonnonvaraisten eläinten elintilan turvaaminen on Vihreille tärkeä tavoite koko Suomessa.

Vihreässä Suomessa ihmisillä on toivoa. Sitä luovat uudet työpaikat, yrittäjyyden esteiden purkaminen ja laadukas koulutus. Toivoa tuo myös ymmärrys siitä, että mielekkään elämän perusta voi rakentua monen erilaisen työn, vapaaehtoistyön tai muun toimeliaisuuden varaan. Vihreiden perustulomalli tarjoaa ihmisille turvaa ja vapautta omaa elämää koskevien valintojen suhteen.

Ihmiset valitsevat asuinpaikkansa omien arvojensa, mieltymystensä ja taustansa mukaisesti. Yhteiskunnan tehtävänä on huolehtia peruspalveluista ja elinkeinojen perusedellytysten vahvistamisesta koko maassa. Palvelujen taso ja ansaintamahdollisuudet vaihtelevat eri alueilla historian, väestömäärän ja taloudellisten resurssien mukaisesti, mutta niin vaihtelevat myös ihmisten kokemat hyvän elämän muut edellytykset.

Tavoitteenamme tässä ohjelmassa on nostaa esiin sellaisia eri alueille sopivia ratkaisuja, jotka lisäisivät hyvän elämän edellytyksiä laajasti eri puolilla Suomea. Usein käytetty jako maaseutuun ja kaupunkiin jättää huomiotta tärkeässä asemassa olevat maaseudun ja kaupunkien väliset alueet, seutukunnat ja kaupunkien kehysalueet sekä työssäkäyntialueet. Näiden alueiden ominaispiirteet ja haasteet on otettava huomioon.

Kaupungit ja maaseutu ovat monilla tavoilla toisistaan riippuvaisia. Vihreä siirtymä sitoo niitä yhä enemmän yhteen esimerkiksi energian- ja ruoantuotannon sekä ympäristöystävällisen liiketoiminnan kautta. Maaseutu- ja kaupunkipolitiikka eivät ole toisiaan poissulkevia vaan täydentäviä ja molempiin on panostettava. Suomi tarvitsee monenlaisia kaupunkeja ja monenlaista maaseutua.

Aluepolitiikan tärkeä elementti on onnistunut kaupunkipolitiikka kaiken kokoisissa kaupungeissa, sillä elinvoimaiset kaupungit säteilevät elinvoimaa myös ympäröivälle kehysalueelle ja maaseudulle.

Suomessa tulisi myös tarkastella erilaisten tulonsiirtojen, muiden tukien, julkisten investointien sekä julkisen palveluverkon vaikutusta aluepolitiikan suuressa kuvassa. Valtion luoma rakenne korkeakoulutuspaikkoineen sekä infrainvestointeineen ohjaa voimakkaasti aluekehitystä. Samoin on tunnistettava väestöään ja elinvoimaa menettävien alueiden tunnelma ja riski sille, että siellä asuvat ihmiset kokevat osattomuutta. Hyvillä aluepoliittisilla ratkaisuilla luodaan toivoa ja tulevaisuuden näkymää eri puolille Suomea

2. Reilua vihreää aluepolitiikkaa

Maa- ja metsätalouspolitiikkaa käsitellään mm. Vihreiden metsäpoliittisessa ohjelmassa (2020) ja maatalouspoliittisessa ohjelmassa (2018). Pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät huomattavan määrän suomalaisia, minkä vuoksi niiden kilpailukyvystä tulee pitää huolta, muun muassa työvoiman saatavuuden, koulutuksen ja työssä jaksamisen avulla.

Vihreässä elinkeinotoiminnassa on kyse ilmasto-, ympäristö- ja kiertotalousnäkökohtien huomioimisesta. Suomen tulee pyrkiä vihreän siirtymän globaaliksi esimerkiksi, missä alueilla on iso rooli. Kuntien ja alueiden tulee tunnistaa roolinsa esimerkiksi kokonaisvaltaisten kiertotalouden verkostojen ja ratkaisujen luomisessa, joille on kysyntää myös globaaleilla markkinoilla. Valtion on aluepolitiikalla tuettava näiden verkostojen ja ratkaisujen syntymistä.

Monialayrittäjyys ja uudenlainen palvelutuotanto luovat uusia mahdollisuuksia kehys- ja maaseutualueiden elinvoiman lisääjinä. Nämä tarjoavat mahdollisuuksia uudenlaiselle toimeliaisuudelle maaseudulla. Maaseudun monialaisen yrittäjyyden kannalta maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön välistä työnjakoa on elinkeinopolitiikan osalta syytä tarkastella.

Hyvinvointi- ja muiden palvelujen tuotannossa tulee selvittää uusia muotoja. Esimerkiksi yhteiskunnallisen yrittäjyyden ja yhteisölähtöisen yhteiskunnallisen yrittäjyyden avulla voidaan vahvistaa paikallisyhteisöjen yhteisöllisyyttä ja voimaannuttaa paikallisia asukkaita.

2.1 Työvoiman liikkuvuutta helpotettava

Suomessa on koko maata koskeva työvoima- ja osaajapula. Myös työvoiman kohtaannon kanssa on alueellisia haasteita, joka lisää painetta työvoiman liikutettavuuteen tai alueen elinkeinorakenteen muutoksiin. Maansisäinen, työperäinen, muuttoliike on Suomessa vähäistä ja työpaikkojen kohtaanto kärsii. Työvoimapulaan voidaan koko Suomessa vastata koulutuksen sekä maahanmuuton lisäämisellä. Lisäksi on tarpeen selvittää mahdollisuuksia tukea työvoiman liikkuvuutta akuutisti työvoimapulasta kärsiville alueille esimerkiksi verohelpotuksen tai erilaisten syrjäseutulisien keinoin.

Muuttotappioalueiden ja -kuntien tilanteen helpottamiseksi on olemassa keinoja. Edistetään työperäistä ja työhön johtavaa maahanmuuttoa palvelujen ja työvoiman saatavuuden varmistamiseksi. Kehitetään työoloja ja palkkausta sellaisiksi, että muuttajien kannattaa jäädä asumaan pysyvämmin myös maalle ja pikkukaupunkeihin. Huolehditaan työelämän ja elinympäristön houkuttelevuudesta.

Työelämän muuttuessa toimivalle tietoliikenneverkolle on jo lähtökohtainen tarve alueiden kehityksessä. Meidän tulee turvata riittävä julkinen rahoitus kattavalle valokuituverkolle ja tukea verkon kattavuutta alueilla, joilla pelkkä markkinaehtoisuus ei riitä. Digitaalinen maaseutu luo säästöjä pitkistä välimatkoista syntyviin kustannuksiin ja myös uudenlaisia työpaikkoja.

2.2 Monipaikkaisuus on osa työelämän murrosta

Ihmisten monipaikkaisuus lisääntyy ja kun osa-aikaiset asukkaat otetaan huomioon, väestöään menettäviä alueita on vain neljäsosa Suomen pinta-alasta. Monipaikkaisuus on tarpeen tunnistaa valtiotason päätöksiä tehdessä, sekä kunnisssa, joissa onkin tärkeää kuulla myös osa-aikaisten tai vapaa-ajan asukkaiden ääntä. Etätyö – tai paikasta riippumaton työ – tarjoaa mahdollisuuden valita oma asuinpaikka entistä vapaammin. Se mahdollistaa asumisen kauempana kasvukeskuksista, maaseudulla tai haja-asutusalueella. Moni on muuttanut tai harkitsee muuttoa maalle, tai haaveilee kesämökin muuttamisesta kakkosasunnoksi, jossa voisi asua osan vuodesta etätyön myötä. Etätyöskentely voi tarjota myös mahdollisuuksia uudenlaiseen maaseutuyrittäjyyteen – se voi mahdollistaa siipien kokeilun vaikkapa pientuottajana tai viljelijänä oman toimen ohella. Siksi Vihreät kannattavat, että kaksoiskuntalaisuudelle selvitetään toimivaa toteutustapaa esimerkiksi luomalla käsite toissijaisesta kotikunnasta.

2.3 Tuetaan kaupunkiseutujen kestävää kasvua

Usein vähälle huomiolle jää kaupunkeja ympäröivät alueet eli kehysalueet ja erityyppiset seutukunnat. Kestävän yhdyskuntarakenteen turvaaminen vaatii valtion ja kuntien välisille maankäytön, asumisen ja liikenteen järjestämistä koskeville MAL-sopimuksille jatkuvuutta. Tämä on ekologisesti ja taloudellisesti järkevin vaihtoehto. Asuntotuotanto on kaikilla alueilla tärkeä kysymys. Vuokrien nousua tulee hillitä, tukea korjausrakentamista ja tehdä hyvää kaavoitus- ja tonttipolitiikkaa kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseksi siellä missä se on tarpeen. Asuinalueiden eriytymistä tulee ehkäistä niin suurissa kuin pienemmissäkin kaupungeissa. Asuntopolitiikassa tulee huomioida laajasti ihmisten erilaiset elämäntilanteet, esimerkiksi ikääntyvien ihmisten siirtyessä palvelutarpeisiinsa paremmin vastaaviin asumismuotoihin.

Saavutettavuuden kannalta keskeisiä elementtejä on rautatieseisakkeiden lisääminen lähijunaliikenteeseen ja eri liikennemuotojen yhteissuunnittelu. Alustavia lähijunaselvityksiä on tehty eri puolella Suomea. Selvitysten tulosten perusteella on tärkeää saada hankkeita myös toteutukseen. Annetaan kaupunkiseuduille mahdollisuus kilpailuttaa junaliikenne kuntien ja/tai valtion tukemana.

2.4 Tehdään kestävästä toiminnasta kannattavaa maa- ja metsätaloudessa

Maatalous Suomessa ja maailmalla on muutosten edessä. Riippuvuus fossiilisista polttoaineista sekä synteettisistä lannoitteista nostaa kustannuksia, ja moni yrittäjä on taloudellisessa ahdingossa. Viljelijöille kuuluu reilu korvaus tuotetusta ruoasta ja heidän jaksamisestaan tulee huolehtia.

Eläinten hyvinvointi, sosiaalinen kestävyys ja ympäristön tila korostuvat yhä enemmän kuluttajien arvoissa ja on tärkeää varmistaa, että kysyntämuutoksiin reagointi tuo viljelijälle aitoa kilpailuetua. Maatalouteen ja poronhoitoon liittyvät peto- ja muut eläinvahingot, sijaistus- ja lomitusjärjestelyt sekä tasa-arvonäkökulma tarvitsevat poliittisia päätöksiä.

Maatalouden uudistuminen ei voi olla pelkästään yksittäisten viljelijöiden vastuulla, vaan maatalouspolitiikan suunnasta Suomessa pitää käydä laaja yhteinen keskustelu. Maa- ja metsätalous hyötyisi neuvonnan ja taloudellisen tuen lisäämisestä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamisessa sekä uudistavan ja muiden kestävien viljelytapojen edistämisessä. Maatalouden uudistumista hidastaa pitkään vallassa ollut suuruuden, tehokkuuden ja erikoistumisen tukipolitiikka, joka on pakottanut suuriin investointeihin erityisesti eläintuotannossa. Vaikka ilmastonmuutoksen ja terveyden kannalta kasvintuotanto on lihantuotantoa parempi, ei monellakaan viljelijällä ole vaihtoehtona siirtyä suoraan eläintuotannosta kasvinviljelyyn. Muutosta kestävään ruoantuotantoon on vauhditettava maatalouspolitiikan keinoin. Maatalous kaipaa monipuolistamista, luonnonmukaistamista ja yksiköiden pienentämistä.

Maatalouden ohella myös metsätalous on tarpeen saattaa kestävälle pohjalle. Metsät ovat tärkeä osa suomalaista elinkeinopolitiikkaa lähtien yksityismetsistä aina pitkälle kehitettyihin biotalouden tuotteisiin. Tässä ketjussa sekä metsähoidon menetelmissä on kuitenkin kehittämisen tarvetta, jotta metsäluonnon monimuotoisuus kohenee ja hiilinielutaso kasvaa. Metsänomistajien tulisi voida ansaita metsien hiilivaraston kasvattamisella.

2.5 Matkailun elinkeinopoliittista merkitystä tulee lisätä

Palvelusektorilla tulee kehittää matkailu- ja ravintola-alaa ja vahvistaa Suomen erilaisten alueiden vetovoimaa matkailukohteina. Samaan aikaan matkailun kestävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota ja parannettava sitä kaikin tavoin. Maaseudulla matkailu voi tuoda elinvoimaa esimerkiksi luonto- tai maatilamatkailun muodossa.

Lapin matkailun menestystä tulee pyrkiä monistamaan myös muualle Itä- ja Pohjois-Suomen alueelle sekä Saimaan seudulle, varsinkin Venäjän matkailun tyrehdyttyä hyökkäyssodan ja pitkäaikaisesti muuttuneen geopoliittisen tilanteen myötä. Tämä vaatii matkailuyritysten laajaa maakuntarajat ylittävää yhteistyötä. Uudet matkailukohteet tulee muotoilla alusta lähtien ympäristöllisesti kestäväksi huomioiden esimerkiksi saavutettavuuden julkisilla tai pyörällä.

2.6 Panostetaan energiaan

Hajautetut energiantuotantotavat eri muodoissaan tukevat maaseudun elinkeinotoimintaa ja koko maan varautumista kriiseihin. Merkittävien hukkalämmöntuottajien lämpö tulee hyötykäyttää kaukolämpönä entistä tehokkaammin. Tämä ei kosketa pelkästään energiantuotantoa, vaan esimerkiksi suuria datakeskuksia ja muita isoa hukkalämpöä tuottavia teollisuuslaitoksia. Vihreän vedyn kehittämistä tulee nopeuttaa ja siihen tulee luoda suunnitelma.

Biokaasulaitoksilla on tärkeä merkitys energiaomavaraisuuden, ravinteiden kierrätyksen ja myös vesistöjen kunnon kannalta. Erityisesti suuret eläintilat tuottavat lantaa enemmän kuin voidaan ympäristön kannalta suoraan turvallisesti pelloilla hyödyntää. Biokaasun, bioetanolin ja sähkön jakelu- ja latausverkostojen tulee olla kattavia koko maassa. Lanta ja biomassa pitää hyödyntää kierrättämällä ja auttaa edullisemman, ekologisemman lannoitemarkkinan syntymisessä. Tätä kehitystä tukevat tiukemmat rajat lannoitteiden levittämiselle ja valumille.

Tuulivoiman lisärakentamista tulee edistää. Tuulivoiman lisärakentamisen estyminen Kaakkois- ja Itä-Suomessa puolustuksellisista syistä on ratkaistava. Ratkaisun löytymiseen asti menetetyt verotulot pitää kompensoida Kaakkois- ja Itä-Suomen alueille sekä suorana tukena kunnille, että erityisesti tukena muille energia- ja tutkimusinvestoinneille, kuten suuret maalämpöratkaisut ja yliopistojen tutkimusrahoitus.

Aurinkovoiman lisäämiseksi tulee huolehtia turhan byrokratian minimoimisesta esimerkiksi luvituksen puolella. Samalla on muistettava, että aurinkopuistot eivät ole ilmaston kannalta hyödyllisiä mikäli voimala-aluetta varten täytyy kaataa metsää.

2.7 Satsataan logistiikkaan

Suomi on pitkien etäisyyksien ja kylmien talvien maa, minkä vuoksi meidän tulee löytää energian ja polttoaineen hinnannousulle ilmastopoliittisesti ja sosiaalipoliittisesti kestävä ja oikeudenmukainen ratkaisu.

Raskaissa kuljetuksissa vesi- sekä rautatiereittien käyttöä on lisättävä. Kotimaan sisäistä lentoliikennettä ei tueta. Samalla on tarpeen pyrkiä luomaan nopeita raideratkaisuja parantamalla rataverkon kuntoa ja kaksiraiteistamalla sitä. Tämä luo mahdollisuuksia myös lähijunaliikenteen kehittämiseen kaupunkien ja maaseututaajamien välillä. Kaksiraiteistaminen tuo mahdollisuuksia aikataulutetun tavaraliikenteen kehittämiseen joka vähentää raskaan tavaraliikenteen määrää valtateillä ja vähentäisi tiestön kulumista merkittävästi.

Henkilökuljetuksissa toimia täytyy suunnata muun muassa sähkölatausverkoston ja biokaasutankkausverkon parantamiseen ja liityntäpysäköinnin lisäämiseen sekä joukkoliikenteen kehittämiseen. On tarpeen sovittaa kuntien sisäinen ja kuntarajat ylittävä joukkoliikenne toimivaksi kokonaisuudeksi. Yksityisautoilu tulee jatkossakin olemaan välttämätöntä monissa paikoissa ja autoilua onkin kehitettävä mahdollisimman vähäpäästöiseksi.

Hyvä pyöräilyverkosto tukee sekä paikallisia asukkaita että matkailun mahdollisuuksia. Kutsuliikennettä ja kuljetusten yhdistämistä harvaan asutuilta alueilta kaupunkeihin tulee kehittää ja niiden ympäristöihin eli kaikkialle missä joukkoliikenne toimii tällä hetkellä huonosti.

2.8 Suunnitelmallista maankäyttöä

Erityisesti kaupunkien läheisillä alueilla on tärkeää ohjata asumista ja muuta maankäyttöä kaavoituksella. Maankäyttö ja sen suunnittelu muodostaa kunnalle joko edullisen tai kalliin yhdyskuntarakenteen. Sen vuoksi kaupunkiseuduilla ilman yleiskaavaa rakentaminen ei pitäisi olla mahdollista. Mikäli valtion ja kuntien välisiin maankäytön, asumisen ja liikenteen järjestämistä koskeviin MAL-sopimuksiin kuuluvia alueita lisätään, MAL-sopimusten rahoituksen tulee olla turvattu. Sen lisäksi pitää pyrkiä hyvään yhteistyöhön kaavoituksessa kaupungin ja maaseutukunnan välillä.

Kuntien tulisi eheyttää keskustoja ja yleistä rakennettaan keskittämällä uudisrakentamista hyvien kävely-, pyöräily- ja joukkoliikenneyhteyksien varrelle ja lähelle palveluja ja kouluja. Historiallisista syistä johtuen suomalaisen maaseudun rakenne on varsin hajautunut, kun tiloja on perustettu ja lohkottu hajautetusti. Kylämäistä rakennetta on tarpeen kehittää ja kaavoituksella pitäisikin tukea myös perinteisten kylien elinvoimaisuutta eri puolilla maata.

2.9 Huolehditaan rakennuksista ja tuetaan energiaremontteja

Olemassa olevan rakennuskannan kunnossapito ja uusien käyttötarkoitusten kekseliäskin ideointi ja toteutus säästää ympäristöä, sillä silloin tarvitsee rakentaa vähemmän uutta ja rakentamisen päästöt vähenevät. Koulutusta rakennusten korjaamiseen, kunnostamiseen käyttötarkoituksen muuttamiseen tulisi lisätä. Korjausvelkaa on paljon ja syrjäisillä alueilla voi olla vaikeaa saada korjauksiin lainaa. Monet rakennukset ovat menettäneet arvonsa ja esimerkiksi pienempään ja esteettömämpään asuntoon vaihtaminen hankaloituu. Tähän tarvitaan yhteiskunnalta täsmätukea.

Asuntojen kysyntä ja tarjonta eivät tällä hetkellä kohtaa, koska asuntojen tai omakotitalon myyminen voi olla vaikeaa maaseudulla ja isossa osassa Suomea, taajamissakin. Asumisen hinta on ongelma myös kasvukeskuksissa, joissa asumisen hinta on karkaamassa käsistä. Väestöään menettävien tyhjenevien alueiden hyväkuntoista rakennuskantaa tulee hyödyntää mahdollisuuksien mukaan, esimerkiksi kakkosasunnoiksi, virkistys- tai etätyökäyttöön.

Osa maaseudun ihmisistä ei ole vielä päässyt mukaan energiamurroksessa toteutettavien muutosten etuihin muun muassa vähäisten tulojen takia. Kaikille pankit eivät myönnä lainaa vihreän siirtymän vaatimiin hankintoihin. Vihreät haluavat tukea ja auttaa ihmisiä ilmasto- ja energiakriisissä valtion takaamien lainojen avulla. Näitä energiaomavaraisuutta tukevia lainoja voisi saada esimerkiksi aurinkopaneeleiden ja sähköautojen hankintaan tai energiaremontteihin. Kun sähkölasku pienenee, rahaa jää myös lainan lyhentämiseen.

Energiaomavaraisuutta tukevia lainoja voitaisiin myöntää yksityishenkilöiden lisäksi pienille- ja keskisuurille yrityksille ja asunto-osakeyhtiöille hankintoihin, jotka liittyvät rakennusten energiatehokkuuden lisäämiseen, lämmitysjärjestelmien vaihtamiseen, sähköautojen ja niiden latauslaitteistojen hankkimiseen tai muihin vastaavanlaisiin investointeihin.

1. Tarkastellaan erilaisten tulonsiirtojen ja muiden tukien vaikutusta aluepolitiikan suuressa kuvassa.
2. Selvitetään kaksoiskuntalaisuudelle toimiva toteutustapa esimerkiksi luomalla käsite toissijaisesta kotikunnasta.
3. Tuulivoiman lisärakentamisen estyminen Kaakkois- ja Itä-Suomessa puolustuksellisista syistä on ratkaistava ja ratkaisun löytymiseen asti menetetyt verotulot pitää kompensoida Kaakkois- ja Itä-Suomen alueille
4. Muutetaan matkakuluvähennys kulkumuotoriippumattomaksi, mikä kannustaa käyttämään joukkoliikennettä tai omaa lihasvoimaa siellä, missä se on kohtuullisesti mahdollista.
5. Joukkoliikennettä tulee tukea myös suoraan, jotta sen kulkumuoto-osuus kasvaa.
6. Lisätään osaamista korjausrakentamisessa.
7. Kehitetään kaupunkiseutujen lähijunaliikennettä ja rakennetaan tarvittavat rautatieseisakkeet.
8. Varmistetaan laajakaistan saatavuus kattavasti eri puolilla maata.
9. Selvitetään erilaisia aluepoliittisia toimia, kuten esimerkiksi syrjäseutulisää.
10. Luodaan valtion lainantakuujärjestelmä, joka mahdollistaa pienituloisten ihmisten ja yritysten energiaomavaraisuutta tukevat hankinnat.

3. Ekologisuutta ja kestävää hyvinvointia

Eläminen pitkien etäisyyksien ja jopa nopeasti muuttuvien kaupunkialueiden osalta kaipaa kulttuurin läsnäoloa, ja elinikäisen oppimisen jatkuvaa esillä pitämistä. Samaan aikaan yhteisöllisyyden ja kohtuuajattelun avulla jaksamme paremmin. Tässä luvussa käymme läpi maaseutu- ja aluepoliittisia tavoitteita arjen näkökulmasta.

3.1 Kulttuuria kaikkialle

Nostetaan kulttuuri ja taide alueellisen elinvoimapolitiikan keskeiseksi osa-alueeksi mm. parantamalla rahoitusta merkittävästi ja kohdistamalla sitä nykyistä enemmän alueellisesti. Tukea pitäisi kohdistaa siihen, että taiteilijat ja kulttuurintekijät voivat harjoittaa ammattimaista toimintaa myös maaseudulla ja suurten keskusten ulkopuolella. Paikallisten ammattilaisten ja harrastajien tukeminen mahdollistaa taiteen ja kulttuurin näkyvyyden ja vaikuttavuuden sekä kuntalaisten arjessa että kulttuurimatkailussa. Kaikessa julkisessa rakentamisessa, mukaan lukien infrastruktuurirakentamisessa, tulee ottaa käyttöön ns. prosenttiperiaate. Kulttuurielinkeinojen kehittämisessä tulee myös ottaa nykyistä paremmin huomioon digitalisaation ja globaalin Internetin tuomat mahdollisuudet. Verkon kautta maailma on auki kaikenkokoisille kulttuuritoimijolle ja sisällöntuottajille, ja tätä mahdollisuutta ei voi hukata harvaan asuttujen seutujen elinvoiman kehittämisessä.

3.2 Koulutuksellista yhdenvertaisuutta – myös alueellisesti

Koulutus on tärkeä osa suomalaista aluepolitiikkaa sekä itse koulutuksen, että koulutuspaikkojen ja niiden muodostaman kehitystyön ja vetovoiman kautta. Koulutusta tulee kehittää nykyistä monialaisemmaksi ja hälventää eri alojen sukupuolittumista miesten ja naisten aloiksi. Korkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen osaamista tulee hyödyntää alueellisessa kehittämistyössä ja luoda näiden ympärille vahvoja, alueellisia osaamiskeskittymiä. Jokaisessa maakunnassa tulee olla vähintään ammattikorkeakoulu. Alueellisesti vahvan korkeakouluverkon myötä on mahdollista kasvattaa suomalaisten koulutustasoa kattavasti sekä tehdä tiiviimmin yhteistyötä yritysten kanssa.

Suomalaisessa koulutuspolitiikassa tulee aktiivisesti kehittää etäopetusta. Laadukkaan etäopetuksen tarjoaminen vaatii oppilaitoksilta sekä käytettävien laitteiden päivittämistä että tukea opettajille uuden teknologian omaksumiseen. Etäopetus ei saa kuitenkaan vähentää lähiopetusta. Avoimen ammattikorkeakoulun ja avoimen yliopiston etäopetuksen laajentaminen edesauttaa koulutuksen saavutettavuutta. Lähiopetuksen tulisi olla kuitenkin ensisijainen opetusmuoto, sillä vuorovaikutus ja kohtaamiset toisten opiskelijoiden, tieteen harjoittajien ja yritysten kanssa edistävät osallisuutta ja kiinnittymistä opiskelupaikkakunnalle. Perusopetus ja toisen asteen koulutus tulee järjestää lähtökohtaisesti lähiopetuksena. Jotta aluepoliittisesti tasa-arvoinen mahdollisuus kouluttautua saavutetaan, ajaa vihreät kasvatuksen ja koulutuksen määrärahojen huomattavaa kasvattamista aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen asti.

3.3 Torjutaan yksinäisyyttä ja hoidetaan läheiset lähellä

Suomi ikääntyy ja väkiluku kääntyy laskuun 2030-luvulla tilastojen valossa. Sukupuolirakenne on vinoutunut kaupunkien ja maaseudun välillä, ja yksin asuvien määrä on voimakkaasti kasvussa. Toivoa ja uskoa tulevaisuuteen luo onnistunut hyvinvointipolitiikka, jolla voidaan estää yhteiskunnan polarisaatiota.

On todettu, että pienemmillä paikkakunnilla on huomattavasti enemmän nuoria miehiä kuin nuoria naisia – ja isoissa kaupungeissa tilanne on päinvastainen. Jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa, tehdä töitä ja kouluttautua. Kuitenkin alueiden ja kuntien omassa elinvoimapolitiikassa on tarpeen huomioida tämä vinoutunut sukupuolirakenne. Maaseutupaikkakuntien ei kannata keskittyä luomaan työpaikkoja ja elinvoimaa pelkästään miesvaltaisille aloille, vaan panostaa kattavasti eri alojen kehittämiseen sukupuolirakennetta tasoittaakseen.

Yhtä lailla on tärkeää huolehtia alueen ilmapiiristä – siitä, että kaikki asukkaat ja potentiaaliset uudet tulokkaat kokevat olonsa tervetulleiksi ja turvalliseksi. Alueen sitoutuminen ja konkreettiset teot yhdenvertaisuuden ja antirasismin edistämiseksi on tärkeää alueen ilmapiirin kannalta. Kehitetään myös turvakotiverkostoa siten, että turvakodit ovat alueellisesti saavutettavissa kaikkialta Suomessa. Hyödynnetään hajautettua majoitusta ja keskitettyjä palveluita ja tukea.

Yhteisöllisyyden kehittämistä tulee tukea siellä missä yksinäisyyttä erityisesti ilmenee. Samalla on vahvistettava maaseudulla asuvan ikääntyvän väestön mahdollisuuksia asua pitkään kotona, mikäli he niin toivovat. On tärkeää, että tuemme ihmisen oikeutta asua tutussa ympäristössä. Varmistetaan, että palvelukotiin siirtyessä ihminen saa asua lähellä perhettään ja läheisiään. Näin voidaan tukea tärkeiden sosiaalisten suhteiden säilymistä ja ylläpitoa, edistää asukkaiden hyvinvointia sekä parhaimmillaan helpottaa hoitajien työtaakkaa.

Naapuriapu on tärkeä yhteisöllisyyden osa. Sitä tulee kehittää oikeudenmukaisen tukipolitiikan avulla työksi, jota kannattaa tehdä.

3.4 Hyvinvointia perustulosta

Palveluverkon kehittäminen vaatii alueilla uudentyyppistä järjestämistä. Hyvinvointialueiden toimipaikkojen sijoittelussa tulee huomioida saavutettavuus. Apteekkiverkosto on myös tärkeä, turvallisuutta tuova ja ammattitaitoinen osa terveydenhuoltoa. Palvelurakenteeseen liittyvä töiden järjestely tulee huomioida joustavasti ja hyödyntää etäpalveluita mahdollisuuksien mukaan.

Perustulon kaltaiset ratkaisut tuovat mahdollisuuksia sekä maalle että kaupunkiin. Tuloja perustulon päälle voisi saada myös tilapäisestä naapuriavun kaltaisesta kotitaloustyöstä tai omaishoitajuuden tyyppistä maksua voisi kehittää useammankin naapurin samanaikaiseen hoitoon kunnan valvonnassa.

1. Kaikessa julkisessa rakentamisessa, mukaan lukien infrastruktuurirakentamisessa, tulee ottaa käyttöön ns. prosenttiperiaate.
2. Seurataan Harrastamisen Suomen mallin vaikutuksia harrastustoiminnan saavutettavuuteen ja tasa-arvoon eri alueilla ja väestöryhmien välillä.
3. Perustuloa tulee edistää eri tavoin. Muun muassa hanke negatiivisesta tuloveromallista tulee toteuttaa pilottien myötä.
4. Hoidetaan läheiset lähellä. Tukipalveluiden, ruokapalveluiden ja etähälytyspalveluiden saatavuutta pitää parantaa.
5. Tuetaan uudenlaisia yrittäjyyden malleja ja kehitetään osuuskuntatoimintaa eri toimialoilla.
6. Huolehditaan siitä, että kuntien ja alueiden oma aluepolitiikka on monipuolista ja sukupuolten tasa-arvoa edistävää.

4. Paikalliset ratkaisut ja globaali Suomi

Luontokato ja kuudes sukupuuttoaalto ovat haasteita, joihon tulee tarttua kestävän maaseutupolitiikan avulla. Yhteiskunnan tehtävä on varmistaa, että ekologinen ja ilmastoystävällinen elämäntapa on jokaiselle helpoin ja edullisin vaihtoehto. Kestävät arjen valinnat eivät saa jäädä varallisuudesta kiinni.

Kotitarveviljelyn mahdollisuuksia tulee kehittää. Suomen tulee luoda muun muassa suomalaisen ruoan kulttuuriohjelmia: luoda esimerkiksi villivihannesten ja -yrttien keräämisestä, sienestyksestä ja marjastamisesta tavoiteltavia ratkaisuja niin matkailuun kuin paremman arjen tarjoamiseen.

Kylien kehittämiseksi tulee keksiä uusia ratkaisuja, joihin liittyy selkeä taloudellinen tuki ja jotka lisäävät kylien houkuttelevuutta monipaikkaisuuden ja matkailun näkökulmasta. Maaseudun kehittämisen tukiohjelmia tulisikin suunnata entistä enemmän kylien kehittämiseen.

Myös maaseudun ja pikkukaupunkien yritysten kilpailukykyä tulee edistää. Monesti yrittäjät maakunnissa ovat oman alansa huippuosaajia, mutta esimerkiksi markkinoinnin ja kansainvälistymisen osaaminen on vähemmän resursoitua. “Avaimet käteen” periaatteella rahoitettavia viennin edistämishankkeita tulee koota eri alueiden toimijoita mukaan nostamalla. Myös muiden rahoitusohjelmien käyttöä tulee aktivoida (mm. EU:n aluekehitysrahoitus ja suorarahoitukset). Pienten yritysten rahoituksen saamista tulee parantaa mahdollistamalla erilaiset yhteishankkeet nykyistä laajemmin. Alueellisten korkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden merkitys elinvoimalle tulee huomioida nykyistä paremmin ja niiden toimintaedellytyksiä tulee vahvistaa.

1. Luodaan suomalaisen ruokakulttuurin ohjelma ja luodaan paikallisesta kansainvälisesti tunnettua.
2. Tehdään luonnon antimien hyödyntämisestä osa meidän kaikkien kansalaistaitoamme. Opetetaan kaikille päiväkodista aikuisiin saakka luonnon tuntemusta ja ravinnoksi käyttämistä.
3. Kehitetään kylien ja kaupunginosien yhteisöllisyyttä, mm. yhteistä kylätalkkaritoimintaa ja pienyrittäjyyttä avun tarjoamiseen.
4. Tuetaan kiertotalouden ohjelmia alueilla.
5. Edistetään maaseudun yritysten kilpailukykyä.

5. Arjen turvallisuus on myös omavaraisuutta ja ennakointia

Eurooppa on ollut vuosia isojen haasteiden edessä, erityisesti ilmastokriisin ja luontokadon, energiakysymysten ja taloudesta johtuvien poikkeustilanteiden vuoksi. Globaalin talouden vaikutukset kotimaiseen kilpailukykyyn lisäävät tarvetta laajempaan varautumisen ohjelmaan, jossa huomioidaan paitsi huoltovarmuus, myös kriisien psykologiset vaikutukset ihmisiin.

Monet vihreät ratkaisut, kuten hajautettu ja puhdas energiantuotanto, autoriippuvuuden vähentäminen ja ruoan pientuotanto, lisäävät kokonaisturvallisuutta.

Kriisit lisäävät myös maaseutu- ja aluepolitiikan merkittävyyttä, sillä eri alueiden asuttuna pitäminen voi olla myös turvallisuuskysymys. Omavaraisuus-, huoltovarmuus- ja kriisinkestävyyskysymys se varmasti on.

Energiakriisin osalta Suomen tulee siirtyä vauhdilla hajautettuun, puhtaaseen ja monipuoliseen energiantuotantoon, erityisesti tuulivoiman, aurinkovoiman, maalämmön ja biokaasun osalta, vihreää vetytaloutta unohtamatta. Energiatuotanto houkuttelee lähiseudulle helposti myös muuta elinkeinotoimintaa, ja tähän onkin tarpeen panostaa.

Autoriippuvuutta tulee vähentää erilaisin talouden keinoin ja samalla lisätä kävelyn ja pyöräilyn väyliä ja julkisen liikenteen tukea.

Ruokakriisiin Suomen tulee vastata lisäämällä luomunkaltaista tuotantoa, kasvispainotteista ruokaa, kotitarveviljelyä sekä luonnontuotteiden keräilyä. Kouluissa tulee opettaa kestävää ruoantuotantoa, uudenlaisia viljelymenetelmiä ja kompostointia. Kansallisesti meidän tulee pyrkiä sekä energia- että valkuaisomavaraisuuteen.

1. Kansalaisen tasolla opetellaan kestävää ruoantuotantoa ja siviilivalmiutta kriiseihin.
2. Lisätään ihmisten turvallisuudentunnetta luomalla henkisen kriisinkestävyyden viestintää, moniviranomaisviestintää ja esimerkiksi eri viranomaisten välistä yhteistyötä. Kehitetään työ- ja elinkeinoministeriön huoltovarmuuskeskusta ja sisäministeriön valmiustyötä synkronoidummin.
3. Hajautettu ja puhdas energiantuotanto, autoriippuvuuden vähentäminen ja ruoan pientuotanto lisäävät kokonaisturvallisuutta.

6. Loppupäätelmät

Vihreässä maaseutu- ja aluepolitiikassa lähdetään liikkeelle toivosta. Jokaisella alueella tulee olla mahdollisuudet menestyä ja olla hyvä ympäristö elää. Maaseutu- ja kaupunkipolitiikkaan kuuluu erilaisten alueiden erilaiset ratkaisut, joita voidaan tarvittaessa monistaa ja hyödyntää muuallakin. On ilmiselvää, että maaseutu, seutukunnat ja kaupungit ovat toisistaan riippuvaisia.

Elämä maaseudulla ja kaupungeissa tarjoaa vaihtoehtoja erilaiselle elämiselle. Ihmiset kaipaavat niin maalla kuin kaupungeissa yhteisöllisyyttä ja myös yhteyttä luontoon. Yhteisöistä lähtevä elinvoima, palveluista huolehtiminen ja kestävä liikenteen ja maankäytön suunnittelu ovat keskeisiä tekijöitä onnistuneessa kaupunki-, maaseutu- ja aluepolitiikassa.

Ihmisten toivo syntyy riittävästä toimeentulosta, riittävistä sosiaalisista verkostoista, saavutettavista palveluista, monimuotoisesta ja elävästä ympäristöstä sekä oman arvon ja hyväksytyksi tulemisen tunteesta. Tämä korostuu myös näinä kriittisinä aikoina, jolloin varautuminen, valmiustyö, omavaraisuus, kohtuus ja huoltovarmuus tulee huomioida kaikessa päätöksenteossa ja ihmisten arkisessa elämässä.

Maaseutupolitiikka on paitsi maatalous- myös ympäristö-, eläin-, liikenne- ja elinkeinopoliittinen kokonaisuus. Sen avulla edistetään monipuolisesti maaseudulla asuvien ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointia ja elinvoimaa. Vihreät pitävät välttämättömänä oikeudenmukaista vihreää siirtymää, joka voi tarkoittaa uusia paikallisia energiantuotantotapoja ja innovaatioita. Maanviljelijöiden ahdinkoon löytyy keinoja uudenlaisesta maaseutupolitiikasta.

Alueiden etu on koko Suomen etu. Vihreiden keskeinen tavoite on edistää yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta, alueellinen yhdenvertaisuus on tärkeä osa sitä.