Liikennepoliittinen ohjelma

Tätä liikennepoliittista ohjelmaa on valmisteltu poikkeuksellisessa tilanteessa. Koronapandemian vaikutukset liikenteeseen ovat olleet dramaattisia. Monet siirtyivät etätöihin ja opiskelemaan verkon välityksellä. Joukkoliikenne kärsi tilanteesta huomattavasti: junat kulkivat tyhjinä, linja-autovuoroja lopetettiin. Monet siirtyivät julkisista liikennevälineistä yksityisautoihin. Polkupyörien myynti puolestaan kasvoi räjähdysmäisesti. Lentoliikenne ja matkustajalaivaliikenne vähenivät hetkellisesti olemattomiin. Tavaraliikenteessä muutos ei ollut yhtä huomattava. Kauppamerenkulku ei kärsinyt koronasta, koska esimerkiksi verkkokauppa kasvoi.

Myös Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan alkuvuodesta 2022 on ollut merkittävä vaikutus liikenteeseen Suomessa. Rautatieliikenne Suomen ja Venäjän välillä loppui niin matkustaja- kuin tavaraliikenteenkin osalta. Polttoaineiden hinta nousi, mikä heikensi monen pienituloisen toimeentuloa, mutta toisaalta vauhditti henkilöautoliikenteen sähköistymistä.

Kaikki näiden kriisien seuraukset eivät ole vielä tiedossa, mutta muuttuneessakin tilanteessa liikenne jatkuu ja liikkumisen tarve pysyy.

Ihmiset käyttävät paikasta toiseen liikkumiseen keskimäärin tunnin päivässä. Tekniikan kehittymisen myötä liikumme tuossa tunnissa yhä mukavammin, yhä vaivattomammin ja yhä kauemmas. Samalla myös liikenteen haitat ovat kuitenkin lisääntyneet, ja 2020-luvulla liikenne on merkittävä ilmastopäästöjen lähde, tuottaa melua, saasteita, heikentää ilmanlaatua ja vie erityisesti kaupungeissa arvokasta tilaa. Myös liikkumattomuuden kustannukset sosiaali- ja terveyssektorille tunnetaan hyvin. Liikenneonnettomuudet aiheuttavat edelleen kuolemia ja vammautumisia, vaikka liikenneturvallisuus onkin kehittynyt positiiviseen suuntaan.

Vihreän liikennepolitiikan tavoitteena on tehdä liikkumisesta sujuvaa, vaivatonta ja päästötöntä. Liikennettä siirretään kumipyöriltä ja lentokoneen siiviltä mahdollisimman paljon raiteille. Yksityisautoilua ja sen haittoja vähennetään erityisesti kaupungeissa, ja harvemmin asutuilla alueilla siirrytään vaihtoehtoisiin käyttövoimiin, kuten sähköön, biokaasuun ja vetyyn. Yhä useampi voi liikkua kävellen ja pyöräillen, kun siitä tehdään turvallista ja houkuttelevaa. Liikkuminen on helppoa ja stressitöntä. Vihreän liikennepolitiikan tarkoitus on maksimoida liikenteen hyödyt ja samalla minimoida ja hyvittää haitat.

Liikkumisen päästöjä vähennetään ensin siellä, missä liikkumiseen on monia eri vaihtoehtoja. Eri puolilla maata tarvitaan erilaisia liikenneratkaisuja, eikä sama politiikka toimi Turussa ja Haapavedellä. Vihreän liikennepolitiikan tavoite on tarjota mahdollisuuksia ja tukea silloin, kun puhtaaseen liikkumiseen siirtyminen on mahdollista, ei aiheuttaa lisäkustannuksia niille, jotka eivät pysty omalla toiminnallaan sitä välttämään.

Vihreät haluaa tuoda liikenteeseen sekä vapautta että vastuullisuutta. Haluamme lisätä yhdenvertaisuutta turvaamalla kaikille liikkumisen vapauden. Liikkumisen vapaus on esteettömyyttä ja turvallisuutta, itsenäisyyttä valita, missä, milloin ja millä tavalla liikkuu. Liikenteen vastuullisuus on sitä, että liikennejärjestelmä on kestävä, emmekä jätä jälkeemme vaurioita, saastuta ympäristöä tai vahingoita eläimiä.

2. Visio liikenteen tulevaisuudesta

Vihreät haluaa, että liikkuminen paikasta toiseen on kohtuuhintaista ja että julkinen liikenne on yhä useammin nopein ja houkuttelevin tapa matkustaa. Haluamme, että kaikkialle pääsee omistamatta omaa autoa ja esteettömästi. Liikenne on turvallista, eikä kukaan kuole tai loukkaannu vakavasti. Omin voimin liikkuminen pyörällä ja kävellen on helppoa ja suosittua, mikä parantaa kansanterveyttä ja arjen vapautta. Kutsuliikenne lisääntyy ja monipuolistuu, ja julkista liikennettä tarjotaan fiksuilla ratkaisuilla myös haja-asutusalueilla.

Tieliikennettä, vesiliikennettä ja ilmaliikennettä tehdään uudenlaisilla innovatiivisilla kulkuvälineillä, joita on monenlaisia eri tarpeisiin. Lentomatkoja korvataan junilla ja sähkölentokoneet yleistyvät. Pitkillä matkoilla kulkuvälineessä yöpyminen yleistyy.

Matkaketjuissa hyödynnetään monenlaisia ratkaisuja. Matkaliput koko matkalle voi ostaa yhdellä kertaa samasta palvelusta. Liikennepalvelut ovat luotettavia, jolloin matkaketjut ovat toimintavarmoja ja liikkuminen huoletonta. Liikenne ei ruuhkaudu ja sen haitallisia vaikutuksia säädellään.

Henkilöliikenteen tavoin tavaraliikenteessä hyödynnetään laajasti erikokoisia ja erilaisia kuljetusvälineitä, jotta toimitusketjut ovat kustannus- ja ympäristötehokkaita. Tavaraliikenne on älykästä, jolloin tavara liikkuu toimitusketjun läpi sujuvasti ja automaattisesti. Älykkyys vähentää myös turhaa ajoa ja säästää sekä kustannuksia että ympäristöä.

2.1 Liikennepolitiikassa on kyse arvoista

Liikennepolitiikka on täynnä kompromisseja. Monen tavoitteen saavuttaminen on pois toisen tavoitteen täyttymisestä. Valintoja on tehtävä tutkimustietoon perustuen, ja ne kaipaavat tuekseen vahvoja arvovalintoja.

Vihreän liikennepolitiikan ytimessä ovat seuraavat arvot ja periaatteet

Liikkumisen vapaus ja palveluiden saavutettavuus tasa-arvoisesti kaikille
Ilmastopäästöjen vähentäminen
Vaikutusten minimoiminen luontoon ja sen monimuotoisuuteen
Liikenneturvallisuuden ja turvallisen liikkumisympäristön takaaminen
Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen
Elinkeinoelämän toimintaedellytysten turvaaminen
Esteettömyys joukkoliikenteessä ja katuympäristössä
Energia- ja materiaalitehokkuus
Liikenteen luotettavuus, sujuvuus ja täsmällisyys

2.2 Keskeiset tavoitteet

Ilmastokriisi on kiireellisin syy liikenteen muutostarpeelle. Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä, ja koska liikenne muodostaa Suomen päästöistä vajaan neljänneksen, myös liikenteen päästöt täytyy pudottaa murto-osaan. Vihreiden tavoite on liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähintään puolittaminen vuoteen 2030 mennessä ja liikenteen muuttaminen päästöttömäksi viimeistään vuoteen 2045 mennessä.

Liikennesektorin päästövähennykset ovat edenneet hitaammin kuin muilla sektoreilla, joten muutosta on tarpeen nopeuttaa. Tällä aikavälillä myös energiaitsenäisyys ja energiaomavaraisuus on tärkeä tavoite – Suomen ja EU:n on irtauduttava autoritääristen öljyvaltioiden otteesta.

Kun päästöjä vähennetään, on tärkeää, että politiikassa ei suosita tiettyjä teknologioita toisten yli ilman perusteita; politiikan on siis oltava teknologianeutraalia niin pitkälle kuin mahdollista.

Tavoitetila vuodelle 2030

Uusien fossiilisia polttoaineita käyttävien henkilöautojen myynti on lopetettu.
Kaikki kaupunkiseutujen sisäinen joukkoliikenne toimii sähköllä tai biokaasulla ja on yhdistetty toimivaan kaupunkipyöräverkostoon.
Sähkölatausverkosto on tiheä ja kattava kaikkialla Suomessa ja latausmahdollisuus kotona ja taloyhtiössä on normi.
Biokaasun tankkausasemaverkosto ulottuu koko Suomeen ja raskaan liikenteen vetytankkausasemat ovat yleistyneet.
Laadukas jalankulun ja pyöräliikenteen suunnittelu ja toteutus on arkipäivää kaupungeissa ja haja-asutusalueilla. Pyöräily on kaiken ikäisille ympärivuotisesti sopiva liikkumismuoto kaikkialla Suomessa.
Lähijuna- ja yöjunayhteydet ovat parantuneet merkittävästi nykyisestä. Yhä useammalla kaupunkiseudulla voi arkimatkan taittaa lähijunalla.
Kaikki meriliikenne ja ilmailu EU:n sisällä on päästökaupassa, eikä niille jaeta ilmaisia päästöoikeuksia.
Sääntely ja yhdyskuntarakenne ovat valmiita itseohjautuville kulkuneuvoille ja liikenneroboteille.

Vuonna 2035

Useampi paikkakunta on saavutettavissa raideliikenteellä, ja junilla tehtyjen henkilöliikenteen matkojen määrä on kolminkertaistunut nykyisestä.
Uudet henkilöautot ja pakettiautot ovat kaikki sähköautoja tai muuten sellaisia, joista ei tule ilmastopäästöjä.
Kuorma-autojen, rekkojen ja linja-autojen liikennesuoritteesta vähintään 30 % tehdään sähköllä, biokaasulla tai fossiilittomalla vedyllä.
Bussit kulkevat sähköllä, fossiilittomalla vedyllä tai biokaasulla. Junaliikenne on täysin sähköistä.
Fossiiliton vety ja vihreät synteettiset polttoaineet ovat osin käytössä laivoissa ja lentokoneissa.
Kestävien kulkumuotojen osuus kasvaa ja lähes kaikki lyhyet matkat tehdään kestävillä kulkumuodoilla.
Kävelyn ja pyöräliikenteen yhteenlaskettu kulkutapaosuus koko maan keskiarvona on vähintään 40 %.

Vuonna 2050

Autoliikenteen ajokilometreistä lähes kaikki ovat päästöttömiä.
Kaupunkien välisen ja sisäisen raideliikenteen matkojen määrä on viisinkertaistunut nykyisestä.
Meriliikenteen päästöt ovat 80 % nykyistä pienemmät.
Lentoliikenteessä sähkön ja uusiutuvien tai synteettisten polttoaineiden yhteenlaskettu osuus ylittää 70 %.

3. Leikataan liikkumisen ilmastopäästöjä

Tällä hetkellä liikenne muodostaa Suomen kokonaispäästöistä noin viidenneksen. Lähes 95 % liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy tieliikenteessä, eli muun muassa henkilöautoilusta, kuljetuksista ja linja-autoista. Raideliikenteen osuus liikenteen päästöistä on alle prosentin. Meriliikenteen osuus on noin 4 %, ja kotimaan lentoliikenteen vajaa 2 %.

Liikenteen päästöjen vähentämiseen ei ole yksinkertaisia tai kaikenkattavia keinoja, vaan päästövähennykset muodostuvat suuresta joukosta erilaisia toimia. Päästöjen vähentämisen ohella on varmistettava, että toimet eivät heikennä pienituloisten tilannetta ja lisää siten eriarvoisuutta liikkumismahdollisuuksissa. Päästöjen vähentämisessä on painotettava keinoja, jotka ovat kestäviä myös julkisen talouden näkökulmasta.

3.1 Vähemmän ja puhtaampaa autoilua

Varmistetaan fossiilisten polttoaineiden hintaohjauksen vaikuttavuus korottamalla polttomoottoriautojen autoveroa ja polttoaineiden hiilidioksidiveroa tai edistämällä liikenteen polttoaineiden päästökauppaa. Hintaan vaikuttavien toimien on oltava ennakoitavia. Samalla on otettava käyttöön energiaraha, jonka myötä kohtuuttomia kustannusten nousun vaikutuksia pystytään kompensoimaan .

Lopetetaan uusien polttomoottoriajoneuvojen rekisteröinti EU-suunnitelman mukaan vuoteen 2030 mennessä.
Varmistetaan, että biopolttoaineiden jakeluvelvoite täytetään vain kestävyyskriteerit täyttävistä raaka-aineista valmistetuilla polttoaineilla. Jos osoittautuu, että tämä ei ole teknisesti mahdollista tai lisää päästöjä muualla, jakeluvelvoitelakia on päivitettävä.
Tuetaan sähköautojen latausverkon laajentamista koko maahan sekä pikalatureiden asentamista kauppojen ja huoltoasemien yhteyteen sekä kuntakeskuksiin. Tavoitteena on, että maanteiden varsilta ja läheisyydestä löytyy pikalatauspaikkoja taajaan asutuilla alueilla vähintään 40 kilometrin välein ja harvaan asutussa Suomessa vähintään 70 kilometrin välein.
Kannustetaan sähköauton tai sähköpyörän hankintaan jatkamalla ja laajentamalla nykyisiä hankintatukia sekä ottamalla käyttöön valtion myöntämä lainatakaus pienituloisten sähköauton tai sähköpyörän hankintaan.
Kannustetaan polttomoottoriautojen poistumista liikenteestä esimerkiksi romutuspalkkiolla.
Tuetaan vanhojen polttomoottoriautojen konvertointia etanoli- tai kaasukäyttöisiksi.
Tehostetaan henkilöautojen käyttöä. Mahdollistetaan ajoneuvojen vertaisvuokraus ja edistetään yhteiskäyttöautojen käyttöä esimerkiksi pysäköintietuuksilla.

3.2 Tieliikenteen kuljetukset vähäpäästöisiksi

Myönnetään hankintatukea ammattiliikenteen vähäpäästöisille kulkuneuvoille.
Tuetaan biokaasun tuotantoa ja edistetään sen käyttöä raskaassa liikenteessä.
Otetaan käyttöön raskaan liikenteen tiemaksu, joka kohdistuu erityisesti kansainväliseen kauttakulkuliikenteeseen.
Edistetään vedyn käyttöä polttoaineena teknologian kehitystä seuraten ja siihen varautuen.
Pyritään mahdollisimman kestävään logistiikkaan: kannustetaan modernin ajoneuvotekniikan käyttöönottoon ja optimoituihin ajojärjestelyihin.

3.3 Lento- ja meriliikenne puhdistuu kansallisin ja kansainvälisin toimin

Lisätään lento- ja meriliikenne EU:n päästökaupan piiriin EU:n komission esityksen mukaisesti.
Sisällytetään myös muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin, kuten metaanin, päästöt meriliikenteen päästökauppaan.
Edistetään lento- ja meriliikenteen kansainvälistä päästökauppaa.
Nostetaan lentomatkustuksen verotus vähintään samalle tasolle kuin maata pitkin liikkuvassa liikenteessä.
Osoitetaan nestemäiset biopolttoaineet jatkossa etupäässä lento- ja meriliikenteeseen.
Vahvistetaan valmiutta lentoliikenteen uusien polttoaineiden ja sähkölentokoneiden käyttöönottoon siellä, missä muuta joukkoliikennettä ei ole. Sähkö ja synteettiset polttoaineet ovat tulevaisuudessa ratkaisu niihin liikkumisen tarpeisiin, joita ei voi tai ole tarkoituksenmukaista toteuttaa raiteilla tai muuten maata pitkin.
Vähennetään lentoliikenteen ja maakuntalentokenttien tukia ja kohdennetaan niitä yhteyksiin, joita ei voi korvata joukkoliikenteellä.

4. Kehitetään liikennejärjestelmää

Palvelusektorilla tulee kehittää matkailu- ja ravintola-alaa ja vahvistaa Suomen erilaisten alueiden vetovoimaa matkailukohteina. Samaan aikaan matkailun kestävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota ja parannettava sitä kaikin tavoin. Maaseudulla matkailu voi tuoda elinvoimaa esimerkiksi luonto- tai maatilamatkailun muodossa.

Lapin matkailun menestystä tulee pyrkiä monistamaan myös muualle Itä- ja Pohjois-Suomen alueelle sekä Saimaan seudulle, varsinkin Venäjän matkailun tyrehdyttyä hyökkäyssodan ja pitkäaikaisesti muuttuneen geopoliittisen tilanteen myötä. Tämä vaatii matkailuyritysten laajaa maakuntarajat ylittävää yhteistyötä. Uudet matkailukohteet tulee muotoilla alusta lähtien ympäristöllisesti kestäväksi huomioiden esimerkiksi saavutettavuuden julkisilla tai pyörällä.

4.1 Maankäytön suunnittelu ja kaavoitus ovat hyvän liikennepolitiikan perusta

Liikkumistavan valintaan vaikuttavat tarjolla olevat palvelut ja mitä suuremmissa määrin etäisyys määränpäähän. Maankäytön suunnittelulla voidaan merkittävästi vaikuttaa liikkumistarpeeseen sekä joukkoliikenteen edellytyksiin. Kaupungistuminen ja maan sisäinen muuttoliike edellyttävät yhä uusien liikenneyhteyksien ja asuinalueiden rakentamista. Uusia liikenneyhteyksiä rakennettaessa on tärkeää käyttää maata säästeliäästi, jotta lähiluontoa, metsiä ja muita arvokkaita alueita voidaan säästää mahdollisimman paljon. Tätä edistää myös joukkoliikenteeseen perustuva tiivistyvä kaupunkirakenne. Vihreät haluaa luoda yhdyskuntarakennetta, joka tekee kestävästä elämäntavasta ja vähäpäästöisestä liikkumisesta vaivatonta kaikkialla Suomesta.

4.2 Kestävää yhdyskuntarakennetta

Edistetään kestävää yhdyskuntarakennetta turvaamalla rahoitus valtion ja kuntien välisille maankäytön, asumisen ja liikenteen järjestämistä koskeville MAL-sopimuksille. Suurimmilla kaupunkiseuduilla liikennejärjestelmän kehittämisen on perustuttava kaupunkiraideliikenteeseen.
Priorisoidaan kaavoituksessa kävelyä ja pyöräliikennettä ja kohdennetaan vähintään 20 % kuntien ja valtion liikenneinvestoinneista kävelyn ja pyöräilyn edellytysten parantamiseen.
Estetään yhdyskuntarakennetta hajauttavat hankkeet, kuten uudet peltomarketit parantamalla maakuntakaavojen ohjaavuutta. Ratkaisuja, jotka lisäävät yhteiskunnan autoriippuvuutta tai heikentävät joukkoliikennettä tai kävelyn tai pyöräliikenteen olosuhteita, ei tule lähtökohtaisesti toteuttaa.
Toteutetaan kaikki merkittävä uusi rakentaminen kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla joko olemassaolevien joukkoliikenneyhteyksien äärelle tai huolehditaan, että yhteydet ovat valmiina kun rakennushankkeet ovat valmiita.

4.3 Parempaa suunnittelua

Kehitetään liikenneinvestointien hankearviointia siten, että kestävä liikkuminen ja ympäristöhaittojen välttäminen ovat nykyistä keskeisemmässä osassa. Otetaan laskelmissa huomioon myös liikkumattomuuden aiheuttamat kustannukset.
Varmistetaan, että liikenneinvestointien hyötyjen ja kustannusten arvioinnissa käytettävät mallit ja lähtötiedot dokumentoidaan tavalla, joka mahdollistaa hankkeiden jälkiarvioinnit ja lähtöarvojen herkkyystarkastelut.

4.4 Liikenteen rahoitus ja verotuotot

Sitoudutaan valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman toteutuksen rahoittamiseen julkisen talouden suunnitelmassa ja valtion budjetissa priorisoiden julkista liikennettä ja pyöräliikennettä sekä kävelyä parantavia hankkeita.
Hyödynnetään täysimääräisesti EU:n rahoitusmahdollisuudet ratahankkeiden edistämisessä.
Selvitetään alueellisesti reilujen tiemaksujen käyttöönottoa. Korvataan maksuilla asteittain polttoaineveroja, jotta valtion verotuotot eivät merkittävästi vähene tulevaisuudessa, kun fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee.
Porrastetaan maksut niin, että ne ovat suurimmat siellä, missä autoilu aiheuttaa eniten haittaa ja vaihtoehtoja oman auton käytölle on eniten.
Toteutetaan maksut yksityisyydensuojasta tinkimättä ilman ajoneuvojen keskitettyä sijaintiseurantaa.

4.5 Turvallisuus, esteettömyys ja saavutettavuus edellä

Jokaisella on esimerkiksi vammasta, iästä tai varallisuudesta riippumatta oltava oikeus ja mahdollisuus käyttää julkista liikennettä. Liikenteen on oltava esteetöntä ja saavutettavaa niin liikunta-, näkö- ja kuulovammaisille kuin muille liikkujille, joilla on erityistarpeita. Liikenteen esteettömyydestä hyötyvät kaikki. Jokaisella meistä on ajoittain erityistarpeita, viimeistään kun ikääntymisen myötä jalka nousee raskaammin tai näkö heikkenee.

Olemme sitoutuneet liikenneturvallisuuden nollavisioon, jonka mukaan vuoteen 2050 mennessä saavutetaan tila, jossa kukaan ei menehdy tai vakavasti loukkaannu tieliikenteessä. Vuoteen 2030 mennessä tavoitellaan kuolemien ja vakavien loukkaantumisten määrän puolittamista. Lisäksi samalla tavoitellaan eläinkolarien sekä liikenteessä loukkaantuvien ja kuolevien eläinten määrän vähentymistä. Nämä tavoitteet vaativat myös toimenpiteitä.

Liikenne esteettömäksi

Velvoitetaan joukkoliikenteen liikennöitsijät takaamaan liikennevälineen käyttömahdollisuus yhdenvertaisesti kaikille liikkujille.
Tehdään esteettömyydestä ennakoitavaa siten, että aikataulusta näkee selkeästi, mitkä vuorot ovat esteellisiä. Esteetön palvelu on taattava myös poikkeustilanteissa.
Kiinnitetään erityistä huomiota pitkän matkan bussien ja junayhteyksien esteettömyyteen.
Liikennepalveluista tiedottaminen, opasteet ja poikkeustilanteiden tiedottaminen on oltava selkeää niin näkö- kuin kuulovammaisille.
Varmistetaan esteetön kulku asemille ja pysäkeille ympäri vuoden esimerkiksi priorisoimalla niiden lähialueita lumenaurauksessa. Yksittäinen reunakivi tai liian matala bussipysäkki voi katkaista matkanteon, joten niiden rakentaminen on saatava loppumaan.
Edellytetään koko maassa kaikkiin uusiin suojateiden yhteyteen asennettaviin liikennevaloihin esteettömyysstandardit läpäisevät äänimajakat.
Sanktioidaan esteettömyyden laiminlyöntejä tarvittaessa.

Parannetaan liikenneturvallisuutta

Lasketaan nopeusrajoitus 30 kilometriin tunnissa korkean onnettomuusriskin alueilla korkeiden nopeuksien aiheuttamien kuolemien ja vammautumisten ehkäisemiseksi.
Edellytetään katutöissä liikenteen poikkeusjärjestelyjen merkitsemistä selkeästi myös pyöräilijöille ja jalankulkijoille ja huolehditaan, ettei poikkeusjärjestelyistä aiheudu näille kohtuutonta haittaa.
Varmistetaan lasten itsenäinen ja turvallinen liikkuminen kaikessa liikennesuunnittelussa. Suunnitellaan lapsille turvalliset koulureitit ja rajoitetaan autoilua koulujen ja päiväkotien ympäristössä. Myös pyöräväylien suunnittelussa on otettava huomioon lapsen näkökulma. Vanhemman on voitava turvallisesti polkea pyöräväylää pitkin pienen lapsen pyöräillessä rinnalla.
Rajoitetaan uusien autojen nopeuksia teknisesti siten, että nopeusrajoituksia ei ole mahdollista tarpeettomasti ylittää. Kannustetaan vapaaehtoiseen rajoittamiseen esimerkiksi auto- tai ajoneuvoveron kautta.
Lisätään liikenteen valvontaa, jotta liikenneturvallisuus paranee.
Vähennetään eläinkolareita esimerkiksi turvaamalla eläimille riittävästi turvallisia vihersiltoja teiden ja raiteiden poikki.

5. Siirretään Suomi raiteille

Raideliikenne on suuren matkustaja- ja rahtikapasiteetin, nopeuden ja energiatehokkuuden ansiosta selvä valinta liikenneverkon rungoksi. Raiteilla on mahdollista liikuttaa suuria määriä ihmisiä ja lastia vähäisin päästöin.

Ennen koronapandemiaa raideliikenteen kulkumuoto-osuus matkustajakilometreistä oli Suomessa noin 6 prosenttia. Luku on eurooppalaista keskitasoa ja pohjoismaiden keskuudessa toiseksi matalin.¹ Osuus on kasvanut aiemmasta 5 prosentista vain prosenttiyksiköllä vuoden 2016 jälkeen. Tavaraliikenteestä 30 % kulkee raiteilla, ja tavaraliikenteen markkinaosuuden kasvua rajoittavat junakuljetusten hitaus ja aikataulujen epäluotettavuus. Raideliikenteen kehittämiseen on panostettava merkittävästi, koska haluamme sen osuuden liikenteestä kasvavan.

Suomen raideverkosto on kuitenkin monen haasteen edessä: raiteiden pitkän aikavälin kehittämisen suunnitelmat ovat epäselviä, ratainfrastruktuuri ikääntyy, kapasiteettipula estää junavuorojen lisäämistä keskeisillä rataosuuksilla, sektorilla on liian vähän osaavia ammattilaisia ja kilpailua palveluiden parantamiseksi ei juuri ole. Kaikkia näitä on lähdettävä pikaisesti ratkaisemaan.

5.1 Raiteet liikennejärjestelmän keskiöön

Suunnataan liikenteen rahoituksen painopiste tieliikenteestä raiteisiin.
Lisätään satsauksia ratoihin painottaen erityisesti kotimaan lentoliikennettä korvaavia yhteyksiä, ratojen kunnossapitoa ja sähköistämistä sekä rataverkon pullonkaulojen karsimista.
Määritellään rataverkon keskeiset solmuasemat ja niiden väliset tavoitteelliset matka-ajat valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa. Keskitytään näiden tavoitteiden saavuttamiseen.
Lisätään rautateiden seisakkeiden määrää ja käynnistetään säännöllinen lähijunaliikenne ainakin Turun, Oulun, Lappeenrannan, Lahden ja Kouvolan seuduilla.
Käynnistetään uusia yöjunayhteyksiä, joilla korvataan maan sisäisiä pidempiä lentomatkoja.

5.2 Maata pitkin naapurimaihin

Parannetaan Suomen liikenneverkon kytköksiä Eurooppaan olemassa aktiivisia EU:n liikennepolitiikassa ja tekemällä yhteistyötä Baltian ja Pohjoismaiden kanssa.
Parannetaan junayhteyksiä Baltiaan ja edelleen Keski-Eurooppaan edistämällä Rail Baltica -hanketta ja tunnelia Tallinnaan.
Käynnistetään henkilöliikenne Ruotsin rajalle Haaparannalle kun Laurila–Haaparanta-välin parantaminen valmistuu ja mahdollistetaan junayhteys Eurooppaan.

5.3 Sujuvoitetaan raideyhteyksiä

Vältetään viivästyksiä ja vähennetään raideliikenteen häiriöherkkyyttä rakentamalla tarvittavat kohtaamispaikat ja kaksoisraiteet sekä kehittämällä ratapihojen infrastruktuuria.
Panostetaan ratalaitteiden ja -rakenteiden vioista johtuvien myöhästymisten lopettamiseen.
Vahvistetaan ratatöiden suunnittelua siten, että työn venyminen ei aiheuta kohtuuttomia myöhästymisiä.
Huomioidaan erityisesti raideliikenteen solmukohdissa sijaitsevien asema-alueiden suunnittelussa sujuva ja esteetön vaihto alueelliseen ja paikalliseen joukkoliikenteeseen.
Lisätään polkupyörien ja muiden pienajoneuvojen kuljettamiseen varattua tilaa junissa.
Varmistetaan verkkoyhteyksien toiminen henkilöliikenteen junissa, jotta sujuva työnteko on junamatkan aikana mahdollista.

5.4 Lisää kilpailua lähi- ja taajamajunaliikenteeseen

Laki liikenteen palveluista määrittelee rautatieliikenteen toimivaltaiset viranomaiset, joilla on oikeus myöntää henkilöliikenteen palvelut Euroopan unionin palvelusopimusasetuksen mukaisesti. Toimivaltainen viranomainen voi myös tehdä palvelusopimusasetuksen mukaisen päätöksen yksinoikeudesta. Laissa mainittuja toimivaltaisia viranomaisia ovat ainoastaan Liikenne- ja viestintäministeriö sekä Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL).

Sisällytetään lakiin menettely, jolla kunta, kuntayhtymä tai muu alueellinen toimija voi ryhtyä rautatieliikenteen paikalliseksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi, jolloin se saa oikeuden tilata ja kilpailuttaa seudullista rautatieliikennettä.
Perustetaan muiden toimijoiden markkinoille pääsyä helpottamaan erillinen kalustoyhtiö, jonka avulla estetään mm. toimintakuntoisten junien romuttaminen.

5.5 Rautatiekuljetusten kilpailukyky paremmaksi

Nopeutetaan junien kokoamista ja muuta vaihtotyötä kehittämällä ja automatisoimalla kalustoa ja ratapihoja.
Rakennetaan henkilö- ja tavarajunien kohtaamisten ja ohittamisen mahdollistavat sivuraiteet.
Vähennetään pitkien raskaan liikenteen tiematkojen osuutta helpottamalla kuljetusten, kuten konttien, siirtoa rekasta raiteille kuljetusmatkan aikana.

5.6 Suunnitellaan isoja ratahankkeita seuraavaa sataa vuotta varten

Pääkaupunkiin lännestä, idästä ja pohjoisesta suuntautuvat suuret ratahankkeet ovat merkittävä kysymys Suomen raidepolitiikan tulevaisuuden kannalta. Hankkeet ovat tärkeitä mm. sujuvan liikkumisen, lentoyhteyksien korvaamisen näkökulmasta, vaikka hankkeiden päästövähennyspotentiaali realisoituu vasta pitkällä aikavälillä. Hankkeet ovat poikkeuksellisen kokonsa vuoksi haastavia toteuttaa, joten hankkeita on päätetty viedä eteenpäin hankeyhtiöiden kautta. Kaikki hankkeet ovat vasta selvitysvaiheessa.

Edistetään isoja hankkeita sekä raiteiden ylläpitoa ja parannustoimia tasapainoisesti.
Punnitaan hyötyjä ja haittoja vastakkain ja priorisoidaan hankkeiden rakentamisen järjestystä, kun riittävät selvitykset mm. ympäristö- ja ilmastovaikutuksista on tehty.

6. Julkinen liikenne edullisemmaksi ja kaikkien saataville

Vihreiden tavoite on, että joukkoliikenne on edullinen ja saavutettava vaihtoehto autoilulle. Hyvinvointivaltion tehtäviin kuuluu tukea pienituloisten liikkumista riittävän edullisella joukkoliikenteellä. Kaupungeissa linja-autoliikenne muodostaa joukkoliikenneverkostojen perusverkon, joka kytkeytyy suurimmilla kaupunkiseuduilla raitiovaunu-, metro- tai lähijunaverkostoon.

Maaseudulla ja pienissä taajamissa kaukoliikenteen linja-autot ovat taksien lisäksi usein ainoaa tarjolla olevaa julkista liikennettä.

Taksit täydentävät kiinteille linjoille sidottua julkista liikennettä matkoilla pisteestä pisteeseen. Hiljattain toteutetut taksilain uudistukset ovat lisänneet taksien kilpailua ja saatavuutta kaupungeissa, mutta hintahaitari ja järjestelmän sekavuus ovat kasvaneet. Lisäksi päivystysvelvoitteen lakkauttaminen on heikentänyt taksien saatavuutta erityisesti maaseudulla ja pienissä taajamissa.

Parannetaan julkisen liikenteen palvelutasoa. Tuetaan joukkoliikennettä valtion budjetista ja autetaan kuntia pitämään lippujen hinnat kohtuullisina. On tehtävä töitä sen eteen, ettei joukkoliikenteen palvelutaso heikkene tai hinnat karkaa käsistä erityisesti koronapandemian seurausten vuoksi.
Laitetaan aikataulujen ja reittien parempi näkyvyys, löydettävyys ja ostettavuus kuntoon. Julkisen liikenteen matka on voitava suunnitella ja ostaa keskitetysti yhdestä paikasta.
Tehdään julkisesta liikenteestä häirintävapaa tiedottamalla matkustajia sekä kouluttamalla kuljettajia, lipuntarkastajia ja vartijoita puuttumaan häirintään.

6.1 Joukkoliikenteen kehittäminen kaupungeissa

Rakennetaan nopeita ja vähäpäästöisiä pikaratikoita. Tuetaan kaupunkien hankkeita valtion budjetista.
Lisätään joukkoliikenteen sujuvuutta esimerkiksi bussikaistoin ja etuoikeuksin liikennevaloissa.

6.2 Uusia liikkumismahdollisuuksia harvaan asutuille alueille

Alueilla, joilla joukkoja ei ole tai ne ovat pieniä, joukkoliikenteen järjestäminen on haasteellista. Olemassa olevia joukkoliikenneyhteyksiä on puolustettava, ja liikkumiseen on löydettävä myös kevyempiä ja joustavampia keinoja.

Turvataan taksipalvelujen saatavuus harvaan asutuilla alueilla ympärivuorokautisesti ottamalla käyttöön päivystystuki.
Lisätään kutsuliikennettä. Kun linja-autoreitti ei ole kannattava, on taksin ohella oltava käytössä myös tarpeen mukaan kutsuttavia liikennevälineitä, joiden reitit muodostetaan automaattisesti asiakkaiden tilausten perusteella.
Avataan koulukyydit myös muille. Erilaisten liikennetarpeiden täyttäminen samalla kalustolla on tehokasta. Esimerkiksi kunnan tilaamat koulukyydit ja muut kuljetukset on mahdollisuuksien mukaan avattava kyytiä tarvitseville silloin, kun varsinaista joukkoliikennettä ei ole. Tämä vaatii digitalisaation ja automaation mahdollisuuksien ottamista täysimääräisesti käyttöön.

7. Tehdään kävelystä ja pyöräilystä yhä houkuttelevampaa

7.1 Kävely kätevämmäksi

Kävelyn kulkumuoto-osuus on vuosien 2010 ja 2016 kansallisissa henkilöliikennetutkimuksissa pysynyt suurin piirtein ennallaan, muodostaen noin 22 prosenttia matkoista ja kaksi prosenttia matkojen yhteispituudesta. Kävely on liikkumistavoista edullisin ja ekologisin, mutta myös hitain. Kävelymatkojen keskipituus on vain 1,6 km, ja kävelyn houkuttelevuutta rajoittavat ennen kaikkea yhdyskuntarakenteen hajanaisuudesta johtuvat pitkät välimatkat ja epämukava kävely-ympäristö.

Kävely on ihmiskunnan vanhin ja yleisin liikkumismuoto, ja sen kansanterveydelliset vaikutukset ovat mittavat. Kävely on siis saatettava uudelleen kunniaan.

Lisätään autottomien kävelyalueiden määrää kaupunkien keskustoissa. Tällä on tutkitusti positiivinen vaikutus sekä keskustan elävyyteen että liiketoimintaan.
Siirretään liikennepolitiikan painopistettä siten, että kaikki kehityshankkeet tukevat kestävän liikkumisen eri muotoja – joukkoliikennettä, pyöräliikennettä ja kävelyä.
Lisätään kävelyä ja pyöräliikennettä edistävien hankkeiden tukea valtion budjetissa, ja varmistetaan, että kuntien liikennehankkeet parantavat, tai vähintään eivät heikennä, kävelyn edellytyksiä. Huolehditaan kävely-ympäristön viihtyisyydestä ja esteettömyydestä sekä jalankulkijoiden turvallisten kadunylityspaikkojen riittävästä tiheydestä.

7.2 Pyöräverkot kuntoon

Pyöräily on yleistynyt koronapandemian myötä jonkin verran, ja yhä useampi käyttää polkupyörää päivittäiseen liikkumiseen esimerkiksi työn ja kodin välillä. Pyöräliikenteen kasvua rajoittavat kuitenkin yhdyskuntarakenteen hajanaisuudesta johtuvat pitkät välimatkat, autoliikenteen tarpeisiin suunnitellun liikenneympäristön turvattomuus ja esteellisyys, polkupyörävarkaudet sekä pyöräilyreittien heikko suunnistettavuus ja opastus.

Liikennevälineiden sähköistyminen muuttaa liikkumisympäristöä. Sähköavusteisten polkupyörien yleistyminen luo yhtäältä mahdollisuuksia parantaa pyöräilyn kilpailukykyä pidemmillä matkoilla, toisaalta sähkökäyttöisten potkulautojen, mopojen ja muiden pienajoneuvojen yleistyminen on luonut pyöräliikenteen kanssa tilasta ja kulkumuoto-osuuksista kilpailevan liikkumistavan.

Laaditaan kunnissa suunnitelma kävely- ja pyöräliikenteen runkoverkosta ja sen toteutuksesta.
Rakennetaan lisää suoria ja sujuvia pyöräteitä, parannetaan opasteita ja lisätään pyöräväylien leveyttä. Erotetaan autoliikenne, pyöräliikenne ja kävely kaupungeissa kaduilla omille tasoilleen, jotka erottuvat selkeästi toisistaan.
Lisätään pyöräteiden ja kaistojen määrää myös harvaan asutuilla alueilla ja huolehditaan risteyksien turvallisuudesta ja selkeydestä. Siellä missä liikennettä on selkeästi vähemmän, tulisi väylät suunnitella niin, että niitä voivat käyttää turvallisesti kaikki ajoneuvot.
Pidetään pyörätiet kunnossa: panostetaan pyöräväylien kunnossapitoon ja turvallisuuteen ja ehkäistään pysäköintiä pyöräteille. Pyöräväylien kunnossapito on laadukasta ympärivuotisesti.
Rakennetaan turvalliset pyörien säilytystilat liikenteen solmukohtiin, joissa ihmiset vaihtavat pyörästä joukkoliikennevälineisiin sekä esimerkiksi isoimmille työpaikoille. Laadukkaiden pyöräpysäköintipaikkojen määrän on vastattava kysyntää.
Varmistetaan, että valtion teiden peruskorjaushankkeissa tehdään riittävän leveät pientareet pyöräilijöiden ja kävelijöiden kulkemista tukemaan etenkin kaupunkien ja kuntakeskusten lähialueilla.

7.3 Lisää sähköpyöriä ja säännöt sähköpotkulaudoille

Tuetaan sähköpyörien hankintaa valtion myöntämällä ja valtion takaamilla energiaomavaraisuuslainoilla.
Luodaan pelisäännöt pienliikennevälineiden vuokraukselle sujuvan käytön ja haittojen ehkäisemisen varmistamiseksi.
Annetaan kunnille mahdollisuus säädellä rekisteröimättömien henkilöliikennevälineiden, kuten sähköpotkulautojen ja -pyörien vuokraustoimintaa esimerkiksi toimilupien, määrän, pysäköinnin ja nopeuden suhteen.
Tarkennetaan sääntelyä pienliikennevälineiden suhteesta muihin kulkuvälineisiin esimerkiksi väistämisen ja muiden liikennesääntöjen osalta.

8.0 Tieliikenne kestävälle uralle

Tieliikenteen toimintaympäristö on vuonna 2022 nopeassa muutoksessa. Yhdyskuntarakenteen ja liikkumistottumusten muutos, ilmastokriisi ja fossiilisten polttoaineiden kallistuminen aiheuttavat paineita liikkumisen määrään ja hintaan.

Henkilöautoliikenne aiheuttaa ilmastopäästöjen lisäksi valtaosan tieliikenteen melusta ja lähipäästöistä, jotka ovat erityisesti kaupunkiseuduilla merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Henkilöautot ovat myös osallisina noin kahdessa kolmesta henkilövahinkoon johtaneesta liikenneonnettomuudesta.

Omaa autoa tarvitaan yhä suuressa osassa Suomea, eikä tämä tule nopeasti muuttumaan. Vihreän liikennepolitiikan tavoitteena on helpottaa vaihtoehtoisten liikennemuotojen käyttöä siellä, missä se on mahdollista ja vähentää autoilun haittoja siellä, missä sille ei ole vaihtoehtoja.

8.1 Pidetään huolta tieverkosta

Kohdennetaan tiemäärärahat ensisijaisesti olemassa olevan verkon kunnossapitoon ja turvallisuuden parantamiseen.
Varmistetaan tienpidossa ympäristönäkökohtien huomiointi. Lisätään kotoperäisten niittykasvien kasvamista tienpientareilla ja jätetään tai istutetaan puita etenkin kevyen liikenteen väylien varsille

8.2 Vähennetään autoilun haittoja kaupungeissa

Säädetään ruuhkamaksujen kerääminen lailliseksi. Kannustetaan sellaisia kaupunkiseutuja ottamaan maksut käyttöön, joissa liikenteen päästövähennystavoitteisiin ei muilla keinoilla päästä.
Ohjataan ruuhkamaksujen tuotot seudullisen joukkoliikenteen laadun parantamiseen ja hintojen alentamiseen.
Huolehditaan ruuhkamaksujen toteutustavassa autoilijoiden oikeudesta yksityisyyden suojaan.
Luovutaan kaavoituksessa joissain kunnissa säädetystä vaatimuksesta rakentaa uusien rakennusten yhteyteen tietty vähimmäismäärä pysäköintipaikkoja. Jätetään näin pysäköinnin tarve rakennuttajan määriteltäväksi.
Ohjataan pysäköinnin kustannukset mahdollisimman pitkälti pysäköijän maksettavaksi. Pyritään siihen, ettei taajamissa enää ole ilmaisia tai taloudellisesti tuettuja pysäköintipaikkoja. Varmistetaan, että huoltoajo, hoivapalvelut ja esteetön pysäköinti eivät vaarannu.
Säädetään työpaikkapysäköinti verolliseksi työsuhde-eduksi silloin, kun työntekijä ei käytä työssään autoa ja työpaikalle on mahdollista saapua muulla kuin omalla autolla.
Vähennetään nastarenkaiden käyttöä tien kulumisen, uusimistarpeen, katupölyn ja mikromuovipäästöjen vähentämiseksi esimerkiksi kieltämällä nastarenkaat tietyillä kaupunkialueilla.

9. Vesiliikenne tärkeässä asemassa

Suomen kaltaiselle merenrantavaltiolle merikuljetukset ovat kustannustehokkain tapa kuljettaa suuria tavaramääriä. Suomen maantieteellinen asema Itämeren takana Euroopan suurista väestökeskittymistä katsottuna tekee Suomen kaupasta ja teollisuudesta hyvin riippuvaisen merenkulusta.

Suomella on lisäksi erityisiä haasteita, kuten talvimerenkulun vaatimukset. Jäte- ja pilssivesien käsittely sekä painolastivesien mukana leviävät vieraslajit ovat Itämeren tilan kannalta merkittäviä ympäristökysymyksiä. Laivojen pakokaasupäästöillä on myös merkittävä vaikutus satamakaupunkien ilmanlaatuun.

Paitsi kuljetusten, myös henkilöliikenteen osalta vesiliikenne on Suomelle tärkeää. Saariston lauttayhteydet on tärkeää varmistaa.

Velvoitetaan Itämerellä liikkuvat alukset jättämään jätevetensä maihin. Vesi- ja jätehuollon on oltava taloudellisesti houkutteleva ja teknisesti helppo vaihtoehto matkustajaliikenteen satamissa.
Velvoitetaan laivat liittymään maasähköön satamissa. Maasähkön on oltava taloudellisesti houkutteleva ja teknisesti helppo vaihtoehto kaikissa satamissa.
Luodaan laivoille kannustimet nopeuden hidastamiseen. Laivaliikenteessä energiankulutus riippuu ratkaisevalla tavalla kuljetusten nopeudesta. Laivaliikenteelle on luotava polttoaineen hintaa vahvempi taloudellinen kannustin vähentää päästöjä ajonopeutta hidastamalla silloin, kun se on mahdollista.
Sähköistetään rannikon, saariston ja sisävesien lauttaliikennettä ilmasto- ja lähipäästöjen vähentämiseksi.