Yhden turvallisuus, toisen turvattomuus

1841 Münchenissä avattu hotelli Bayerischer Hof on jo nähtävyys sinänsä, vanhanajan ”Grand Hotel”. Sen juhlasalissa on esiintynyt aikanaan Enrico Caruso, ja hotellin vieraisiin on kuulunut mm. Sigmund Freud. Mutta tämänkertaisen hotellipysähdyksen syy oli kokonaan toinen – Münchenin turvallisuuskonferenssi, joka on järjestetty vuodesta 1963 saakka. Ensimmäiseen kokoukseen otti osaa 60 henkeä. Siitä kokous on paisunut suureksi valtionpäämiesten, ulko- ja puolustusministerien, kansainvälisten järjestöjen johtajien sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan tutkijoiden ja thinktankien yli 300 hengen tapaamiseksi. Osanottajia on yli 70 maasta.

Avauspuheenvuoron piti Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier. Puheenvuorossaan hän pohti, millaiseksi maailma muuttuu, jos jokainen maa ajattelee vain omaa turvallisuuttaan – muiden turvallisuuden kustannuksella. Ollaan helposti epäluottamuksen, uuden varustelukierteen ja heikentyvän turvallisuuden maailmassa. Sellaisessa maailmassa suuret pärjäävät, mutta muilla on vaikeaa. Steinmeierin puheenvuoro oli vahva vetoomus yhteistyön, kansainvälisen järjestyksen ja multilateralismin puolesta. On tärkeää, että tällaisia puheenvuoroja käytetään tässä ajassa.

Oma München-ohjelmani koostui paitsi yhteisistä keskusteluista, myös kahdenvälisistä tapaamisista, joita kertyi listaan kaikkiaan 28. Suuri osa näistä oli kahdenvälisiä ulkoministeritapaamisia, mutta joukkoon mahtuivat myös kansainväliset järjestöt, kuten ETYJ ja Euroopan rauhaninstituutti EIP.

Tämän vuoden Münchenin kokouksen polttavimpia teemoja olivat Syyrian tilanteen kärjistyminen siviileille yhä vaarallisempaan suuntaan Idlibissä, pieni toivonkipinä Libyan tulitauon suhteen sekä odotukset eteenpäin pääsemisessä Ukrainan kriisin osalta. Myös tilanteet Jemenissä ja Sahelin alueella puhuttivat paljon.

Isossa kuvassa transatlanttisten suhteiden nykytila sekä Kiinan ja USA:n välinen jännite mm. 5G-teknologian osalta nousivat vahvasti esille. Koronaviruksen vaikutusta maailmantalouteen ja kansainvälisiin suhteisiin pohdittiin. Venäjän ja Turkin kasvaneisiin jännitteisiin Syyriassa ja Libyassa viitattiin monissa puheenvuoroissa.

Tällaisen kokouksen suola ovat pienemmät keskustelut, joissa mielipiteiden vaihto on suorempaa, ja uusia ajatuksiakin tarttuu matkaan. Itselläni oli mahdollisuus osallistua Tanskan entisen pääministerin ja Naton entisen pääsihteerin Anders Fogh Rasmussenin vetämään keskusteluun ”Voittaako demokratia?” – mukana oli myös filosofi ja tutkija Francis Fukuyama, joka nousi kuuluisuuteen 1992 julkaistulla kirjallaan ”Historian loppu ja viimeinen ihminen”.

Rasmussen kiinnitti huomiota siihen, että esimerkiksi Freedom Housen vertailujen mukaan vuosi 2018 oli kolmastoista peräkkäinen vuosi, jolloin demokratian kokonaistilanne maailmassa on heikentynyt. Autoritaariset järjestelmät haastavat demokratian. Omassa puheenvuorossani nostin esiin Euroopan tilanteen – miten tärkeää on puolustaa omia EU:n perusperiaatteitamme sekä unionin sisällä että EU:n laajentuessa. Nostin esiin myös potentiaaliset hyvät uutiset: Afrikan mantereella esimerkiksi Etiopian ja Sudanin muutosprosessit herättävät toivoa.

Keskustelussa yksi parhaista yleisöpuheenvuoroista totesi yksikantaan: ”Demokratia tarvistee demokraatteja. Meidän on tuettava niitä ihmisiä, jotka oman turvallisuutensakin uhalla ilmaisevat mielipiteensä ja puolustavat toistenkin sananvapautta. Ilman demokraatteja maailmassa ei ole demokratiaa.”

Joskus antoisimmat keskustelut Münchenin kaltaisessa kokouksessa käydään nopeina käytäväsananvaihtoina. Tedros Adhanom Ghebreyesus toimi Etiopian ulkoministerinä 2012-2016, ja tapasimme silloin monet kerrat liittyen Afrikan sarven rauhanprosesseihin. Nyt hän on Maailman terveysjärjestön WHO:npääjohtaja – ja keskellä koronavirukseen liittyviä haasteita. Oli mukava tavata pitkästä aikaa – ja samalla välittää Suomen täysi tuki tärkeälle työlle, jota WHO juuri nyt tekee.

Vaikka keskustelut olivat ulkopoliittisia, Saksan sisäpolitiikka saattoi lopulta olla se puhutuin aihe epävirallisissa tapaamisissa saksalaisten poliitikkojen kanssa. Vihreistä oli mahdollista tavata liittopäiväedustajat Franziska Brantner ja Claudia Roth sekä europarlamentaarikko Reinhard Bütikofer. Saksan Thüringenin pääministerivalinnasta on syntynyt poliittinen myrsky, joka ravistelee koko maata. Valinnassa kristillisdemokraatit ja liberaalipuolue liittoutuivat poikkeuksellisella tavalla äärioikeistopuolue Vaihtoehto Saksalle AfD:n kanssa.

Tilanne ravistelee Saksan koko poliittista kenttää. Seuraavat säännönmukaiset liittopäivävaalit ovat 2021 syksyllä. Monet povasivat jopa vaalien aikaistamista. Vihreät valmistautuvat hyvien mielipidemittausten siivittämänä nyt voittoisaan vaalikampanjaan Saksassa.