Yliopistoille riittävä perusrahoitus ja työrauha

Vihreiden tavoitteena tulevalla vaalikaudella on vahvistaa korkeakoulujen autonomiaa ja perusrahoitusta. Haluamme lisätä koulutukseen 1,11 miljardia euroa, mistä korkea-asteen ja tutkimuksen lisäpanostusten osuus olisi 300 miljoonaa euroa. Kannatamme myös tasokorotusta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitukseen ja yliopistoindeksit pitäisi palauttaa käyttöön.

Vihreiden koulutuspolitiikassa lähdetään siitä, että sirpaleisten hankkeiden sijaan yliopistojen rahoituksen tulisi olla pitkäjänteistä. Korkeakoulujen rahoitusmalliin tulee lisätä vakaa ja ennustettava vastikkeettoman perusrahoituksen elementti, joka kattaisi merkittävän osan korkeakoulujen rahoituksesta. Tämän ”perustulon” korkeakoulut voisivat käyttää parhaaksi katsomiinsa tarkoituksiin. 

Rahoitus säätelee merkittävästi sitä, mitä yliopistoilla voidaan tehdä. Suomessa ministeriö määrittelee hyvin tarkasti ne kriteerit, joiden mukaan yliopistot ja korkeakoulut saavat valtiolta rahoitusta. Korkeakoulurahoituksemme on myös kansainvälisesti tarkastellen poikkeuksellisen mitattua ja säädeltyä. Tulosrahoituksen osuus on Suomen yliopistojen rahoitusmallissa Euroopan suurin. Hämmästyttävää kyllä, opetusministeriön asettama työryhmä esittää nyt, että tulokseen pohjautuvaa osuutta lisättäisiin entisestään. 

Tutkijoiden mahdollisuudet keskittyä tutkimustyöhön ovat kymmenen viime vuoden aikana jatkuvasti heikentyneet. Tutkimusta tehdään yhä enemmän määräaikaisissa hankkeissa ja suuri osa tutkijoiden työajasta kuluu hankehakemusten laatimiseen. Lisäksi koulutusleikkaukset ovat aiheuttaneet yliopiston hallintotehtävien vyöryttämistä yhä enemmän tutkijoiden hoidettavaksi. 

Yliopistojen vetovoima työpaikkana on viime vuosina nopeasti heikentynyt. Hallituksen ministereiden yliopistotutkijoita halventavien kommenttien on koettu huonontaneen Suomen aikaisemmin koulutusmyönteistä ilmapiiriä; ministereiden puheet “kaiken maailman dosenteista” ja yliopistoprofessoreiden kesälomista on koettu loukkaavina. Tällä vaalikaudella tutkijoiden ja professorien aivovuoto erityisesti muihin Pohjoismaihin on kiihtynyt. Hälyttävintä on, että aivovuoto on ollut runsasta myös Ruotsiin, joka on yhteiskuntana hyvin samankaltainen kuin Suomi. Naapurimaan yliopistojen vetovoima selittyy nimenomaan paremmilla tutkimusresursseilla ja tiedemyönteisellä ilmapiirillä. 

Tilanne on huolestuttava. Maailman monimutkaisten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen, nälänhädän ja kasvavan pakolaisuuden ratkaiseminen edellyttävät vahvaa panostusta tieteeseen ja tutkimukseen. Koulutus on myös paras tapa ehkäistä eriarvoisuutta, minkä vuoksi sivistys- ja koulutusmyönteisen ilmapiirin vaaliminen on tärkeää ja poliitikkojen puheilla on siinä erityinen vastuu. Suomen maineelle maailmalla on haitallisinta se, jos meitä ei enää tunneta maailmalla maana, jossa arvostetaan korkeaa koulutusta, tutkijoita ja tutkimusta. 

Luulisi hallituksen pohtivan tässä tilanteessa jo kiivaasti, miten aivovuoto saadaan loppumaan. Korkeakoulut ovat olleet yksi tämän hallituskauden suurista häviäjistä. Nyt olisi viisasta kääntää suunta, osoittaa arvostusta tutkimukselle ja vahvistaa yliopistojen perusrahoitusta. Tutkijoiden voimavarat tulisi vapauttaa hankebyrokratiasta tutkimukseen, opetukseen ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.

Valitettavasti ministeri Sanni Grahn-Laasosen esittelemä uusi yliopistojen ja korkeakoulujen rahoitusmalli vie aivan väärään suuntaan. Uusi rahoitusmalli on paraikaa lausuntokierroksella ja muun muassa Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto ovat suhtautuneet siihen kriittisesti. Kun rahoitusmittarit on tarkkaan määritelty ja rahoitus tiukalle säädetty, yliopistojen ei kannata tehdä mitään mittareiden ulkopuolelle jäävää. Mittareilla saa mitä mittaa, mutta ei aina sitä, mitä tarvittaisiin. Kuten eräs tutkija sanoi, ahtaat mittarit saavat kaikki yliopistot tekemään samaa. 

Hallituksessa ei tunnuta ymmärtävän, että juuri tutkimus on yliopiston perusta. Tutkimus on myös yliopistojen korkeimman opetuksen perusta. Yliopisto ei ole koulu eikä yliopistojen tehtävänä ole kaupallisten innovaatioiden tuottaminen. Myös yliopistojen yhteiskunnallisen tehtävän perustalla on vapaan tieteen, taiteen, ajattelun ja sivistyksen vaaliminen. 
 
Autonomista tutkimusta ei ole ilman luottamusta tutkimusyhteisön kykyyn ratkaista itse, mitä niiden kannattaa tehdä ja tutkia. Tutkimus tarvitsee aikaa ja tilan, ja yliopistot tarvitsevat työrauhan. Kuten Tieteentekijöiden liiton uusi puheenjohtaja Maija S. Peltola sanoi, yliopistoihin tulee julistaa luovan työn rauha. 

Outi Alanko-Kahiluoto
kansanedustaja, 
Tutkaksen (tutkijoiden ja kansanedustajien yhteistyöseura) puheenjohtaja