Yksikin itsemurha on liikaa

Tänään vietetään itsemurhien ehkäisypäivää. Tuodaan näkyväksi sitä, miten itsetuhoiset(kin) ajatukset ovat inhimillisiä olosuhteiden ollessa kohtuuttoman kuormittavia. Mutta miten meidän tulisi tehdä kaikkemme, ettei kenenkään paha olo pääsisi kasvamaan siihen pisteeseen, että itsemurha tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.

Tiedän vuosien takaa, miltä tuntuu, kun oman elämän päättäminen näyttäytyy ainoana väylänä saada rauha ja päästä pakoon sitä sietämättömän kokoiseksi kasvanutta ahdistusta. Miltä tuntuu, kun oma maailma romahtaa, värit katoavat ja tuntuu siltä kuin olisi totaalisen yksin. Ja se yksinäisyys sekä ulkopuolisuuden tunne voi kasvattaa niin isot muurit, että sillä todella voi olla hengen pelastava vaikutus, kun joku näkee sinne taa. Kysyy ”onko kaikki varmasti hyvin” ja kestää myös sen pelottavimman kuuloisen vastauksen: ”mä haluaisin vaan kuolla”.

Eikä tuo paha olo suinkaan näy aina ulospäin. Päinvastoin.

Meidän täytyy varmistaa, että apua saa ajoissa ja riittävästi. Että läheisetkin saavat avun. Että ammattilaisilla on aikaa ja taitoa kohdata. Ja tähän me tarvitsemme toimijoita yli sektorirajojen.

Mutta meidän täytyy myös ymmärtää, ettei itsemurhia ehkäistä vain sotepalveluihin panostamalla. Niitä ehkäistään turvaamalla lapsuutta ja ehjää nuoruutta. Pitämällä huolta vanhemmuuden voimavaroista ja vahvistamalla yhteisöllisyyttä. Huolehtimalla, että taloudellisiin vaikeuksiin saa apua ja varmistamalla ettei peli- tai päihdeongelmien keskellä jää yksin. Torjumalla kaikenlaista väkivaltaa niin kouluissa, kaduilla kuin kodeissakin. Poistamalla asunnottomuutta ja lisäämällä seksuaalikasvatusta sekä rikosten uhrien tukea. Varmistamalla, että jokaisella tässä yhteiskunnassa voi olla turvallinen ja hyväksytty olo henkilökohtaisista ominaisuuksistaan riippumatta.

Sillä me ihmiset olemme kokonaisuuksia. Ja meistä kenen tahansa mieli voi särkyä. Mutta aina kun on toivoa, on tulevaisuutta ja yksikin keskustelu voi pelastaa hengen.

Voimaa jokaiselle, jota aihe koskettaa. 

Älä koskaan jää pahan olon kanssa yksin. Vaikka tuntuisi todella vaikealta, kerro jollekulle ajatuksistasi! Apua saa oman kunnan terveyspalveluista tai hätänumerosta. Myös esimerkiksi valtakunnallinen kriisipuhelin auttaa numerossa 09 252 501 11.
Jos sinulla taas herää huoli läheisesi tilanteesta, kysy ja ota aihe puheeksi. Kysymykseen on paljon helpompi vastata kuin kertoa itse. Kuuntele, mitä hän kertoo. Yritä pysyä rauhallisena, älä syyllistä tai tuomitse. Rohkaise hakemaan apua, tarjoudu tulemaan mukaan. Yritä luoda uskoa tulevaan. Älä jätä akuutissa itsemurhavaarassa olevaa yksin. Jos tarvitset hätäapua, soita 112. Pidä huolta myös omasta jaksamisestasi. Läheisille apua saa esimerkiksi Finfamilta tai Surunauha ry:ltä.