YK:n Montrealin luontokokous oli käännekohta luontokadon torjunnassa

Historiaa todellakin tehdään öisin. YK:n luontokokous löysi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sovun luontokadon pysäyttämisestä vuoteen 2030 mennessä ja luonnon tilan vahvistamisesta. Kyse on käännekohdasta luontokadon pysäyttämisessä maailmanlaajuisesti, jota voi hyvin verrata Pariisin ilmastokokouksen merkitykseen ilmastokriisin torjunnassa.

Neljä vuotta valmistelua ja odottamista halki maailman. Pandemian takia lykkäytyneitä suunnitelmia. Intensiivinen työrupeama Montrealissa vähillä yöunilla, mutta nyt se on tullut päätökseen. YK:n luontokokous Montrealissa on monella tavalla käänteentekevä kansainvälisen luontotyön kannalta, mutta se onnistuuko se tavoitteessaan riippuu tietenkin siitä, millaisia kansallisia päätöksiä tehdään.

Kokouksen lopputulemana lähes 200 valtiota pääsi sopuun maaailmanlaajuisesta 30 prosentin suojelutavoitteesta vuoteen 2030 mennessä. Tämä suojelu tarkoittaa luonnonsuojelualueiden lisäksi myös suojelun yhteensovittamista muun käytön kanssa, kuten esimerkiksi virkistysmetsiä tai retkeilyalueita. 

Lisäksi kokouksessa sovittiin siitä, että vähintään 30 prosenttia tilaltaan heikentyneistä maa- ja vesiekosysteemeistä tulee ennallistaa samaiseen vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite on siis hyvin samankaltainen kuin paljon keskustelua herättäneessä EU:n ennallistamisasetuksessa. Nyt Suomi on sitoutunut kansainvälisesti ennallistamistavoitteen toteutumiseen. Ennallistaminen on tärkeää esimerkiksi pölyttäjien vuoksi. Mitä vähemmän pölyttäjillä on elinympäristöjä, sitä heikemmät ovat maatalouden sadot. Vastaavasti hyvinvoiva luonto antaa antimiaan ja turvaa maatalouden kannattavuutta.

Suomessa on paljon muitakin ennallistamisesta hyötyviä lajeja, kuten vapaista virtavesistä ja puhtaista vesistöistä hyötyvät vaelluskalat. Ne ovat myös tärkeä turismin synnyttäjä.

Tein yhdessä Suomen koko delegaation kanssa kokouksessa töitä kunnianhimoisten ja konkreettisten tavoitteiden puolesta sekä EU:n sisällä että neuvotteluissa muiden maaryhmien kanssa. Vaikka lopputuloksessa olisi ollut vielä monilta osin parannettavaa, olen erittäin tyytyväinen siihen, että yhteisymmärrys löytyi. Suomi ja EU tavoittelivat Montrealissa vahvaa seurantaa, jonka avulla sopimuksen toimien edistymistä voidaan mitata. Tämä tavoite suurelta osin toteutui.

Globaalia oikeudenmukaisuutta ei saa unohtaa

Kokouksessa sovittiin myös siitä, miten rahavirrat ohjataan ympäristön kannalta myönteiseen toimintaan. Rahoituksen osalta olen pitänyt tärkeänä sitä, että erityisesti vauraat maat tekevät oman osansa. Luonnon monimuotoisuuden kannalta lajirikkaimmat maat ovat yleensä kehittyviä maita. Rikkaat maat myös aiheuttavat kulutuksellaan merkittävää haittaa kehittyvien maiden ympäristöön. On erittäin tärkeää, että näitä maita tuetaan rahallisesti luonnon monimuotoisuuden vahvistamisessa. 

Tämä rahoituskysymys oli yksi syistä miksi Montrealin luontokokouksessa neuvoteltiin pitkään ja hartaasti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lopputulos oli sen arvoinen. Sellainen kansainvälinen politiikka on menneisyyttä, jossa rikkaat maat sanelevat ja muu maailma kuuntelee sivusta. 

Kokouksessa sovittiin myös ympäristön kannalta haitallisten tukien poistamisesta asteittain, sitouduttiin kasvattamaaan luonnon monimuotoisuutta vahvistavaa rahoitusta ja kanavoimaan sekä julkista että yksityistä rahaa luonnon kannalta myönteiseen toimintaan. Tällä hetkellä ympäristölle haitalliset tuet jättävät varjoonsa esimerkiksi luonnonsuojeluun käytetyt rahat. Jos haitallisista tuista ei päästä eroon, on luonnon tilan parantaminen herkästi hölmöläisen peitonjatkamista.

Alkuperäiskansat ovat luonnon monimuotoisuuden vaalijoita

Jopa neljä viidesosaa maailman jäljellä olevasta luonnon monimuotoisuudesta sijaitsee alkuperäiskansojen mailla. Alkuperäiskansat ovat monellakin tapaa luonnon monimuotoisuuden tärkeitä vaalijoita. 

Esimerkiksi saamelaisten perinteiset elinkeinot ovat riippuvaisia monimuotoisesta luonnosta. Valtiot eivät kuitenkaan aina tunnista tätä. Esimerkiksi valtioiden rajat asettavat rajoitteita perinteiselle poronhoidolle.

Valtioiden ja alkuperäiskansojen välinen suhde oli läsnä oleva kysymys myös YK:n luontokokouksessa Montrealissa. On monia maita, joissa kolonialistiset hallinnot eivät suhtaudu suopeasti alkuperäiskansojen olemassaoloon, ja esimerkiksi luonnonsuojelutoimia voidaan käyttää tekosyynä alkuperäiskansojen oikeuksien heikentämiselle. Sortoa ei saa hyväksyä.

Olen iloinen siitä, että alkuperäiskansojen oikeuksia turvaavia kirjauksia vahvistettiin tekstissä vielä neuvottelujen loppusuoralla.

Mitä luontokokouksen lopputulos merkitsee Suomen kannalta? 

Montrealin kokous jätti toiveikkaan tunnelman, vaikka tästä työ todella vasta alkaa. Meillä on nyt hyvä perusta luonnon monimuotoisuuden vahvistamiselle sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Tavoitteita voi toteuttaa niin strategioiden avulla kuin edistyksellisellä lainsäädännölläkin. 

Suomen tulee kokouksen päätösten mukaisesti esimerkiksi laatia jatkossa kansallinen rahoitussuunnitelma sille, miten luontokokouksessa sovitut tavoitteet toteutuvat. Paljon on kuitenkin kansallisesti sovittavissa. Luonnonsuojelulaki juuri uudistettiin perusteellisesti, ja seuraavaksi Suomeen tulisi mielestäni säätää pitkän aikavälin tavoitteita asettavaa ilmastolakia muistuttava luontolaki. 

Yhdelläkään paperilla ei tietenkään ole merkitystä, jos päättäjät eivät niitä kunnioita. Ensi kevään vaalit ovat ratkaisevat siitä, valitaanko eduskuntaan luontomyönteisiä päättäjiä.

Luontokadon pysäyttämisellä on kiire, eikä tämä asia saisi olla puoluepoliittinen kysymys.