Ville Niinistön puhe puoluevaltuuston kokouksessa 23.9.2023

Rakkaat ystävät,

Kun pitää sylissään pientä puolentoistakilon elämän ihmettä, joka on joutunut käymään läpi paljon päästääkseen tähän maailmaan ja tarvitsee jokahetkistä tukea selvitäkseen siinä, moni asia asettuu mittasuhteisiinsa.

Minulle ja vaimolleni syntyi pikkukeskosena ihana, reipas ja urhea vauva syyskuun alussa.
Häntä odotimme jo yli kolme vuotta ja olisimme toki odottaneet sen 2,5 kuukautta pitempään, jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan. Mutta harvoin elämässä asiat niin menevät. Nyt hän kasvaa sairaalassa, hyvässä hoidossa, josta olemme syvästi kiitollisia.

Niistä mittasuhteista.

Politiiikassakin on viime kädessä kysymys elämän varjelusta ja vaalimisesta. Miten me voimme tehdä tästä maasta parhaan mahdollisen aivan kaikille sen asukkaille, nykyisille ja tuleville, ja tekemällä kunniaa niille, jotka ovat tätä maata aiemmin rakentaneet? Ylisukupolvinen vastuu on yleisinhimillistä, empaattista ja humaania. Se ei suojele talouden lukuja ja budjetin raameja, vaan se suojelee ihmisyyttä, osallisuutta, sivistystä.

Yli kolmen vuoden aikana olemme vaimoni kanssa oppineet paljon Suomen lapsettomuushoitojen ja syntyvyyden tilanteesta. Sadat tai tuhannet ihmiset ovat kertoneet meille rankoista kokemuksistaan kun sitä toivottua lasta ei tule. Suomi tarvitsee lisää lapsia, mutta tuemmeko ihmisiä heidän lapsitoiveidensa toteutumisessa? Lapsettomuushoitoihin pääseminen erityisesti julkisella puolella on vaikeaa tai lähes mahdotonta, keskenmenojen hoito ja syiden selvittäminen olematonta, sijaissynnytykseen tarvittavat hoidot on tehty erikseen lailla kielletyiksi.

Lapsettomuuden ympärillä on yhä hiljaisuuden kulttuuria, joka jättää ihmisten sydämiin raskaan möhkäleen kannettavaksi. Moni on yksin tämän asian kanssa. Politiikka on asettanut tosiasiassa esteitä ihmisten lapsihaaveiden ja toiveiden toteuttamiselle, samaan aikaan kun poliitikot patistelevat nuoria ja etenkin naisia syyllistävän sävyisellä keskustelulle hankkimaan lapsia.

Lapsettomuuden hoito tarvitsee priorisointia julkisen vallan päätöksissä, ja niiden tekeminen vaatii päättäjiltä yhteiskunnallista näkemystä ja empatiaa. Molemmista näyttää olevan tällä hallituksella pulaa.

Vihreiden on oltava nyt se puolue, joka on johdonmukaisesti kaikkien erilaisten ihmisten puolella
lapsettomuuteen liittyvissä toiveissa. Sijaissynnytys on tehtävä lailliseksi niille, joille kohtuperäisistä syistä muuta vaihtoehtoa ei käytännössä ole. Sosiaali- ja terveydenhuollon kriisi on ratkaistava tavalla, jossa ihmiset saavat ajoissa parempaa ja laajempaa tukea – myös lapsettomuuden hoidossa. On yhteiskunnalle huomattavasti edullisempaa ja ihmisille inhimillisempää hoitaa ihmisiä ajoissa kuin antaa tilanteen kärjistyä, ja tämä pätee moneen muuhunkin terveyskysymykseen.

Vihreät on aina ollut ennaltaehkäisevien palvelujen ja varhaisen tuen puolue, on sitten kyse sosiaaliturvasta, liikunnasta tai hyvinvointipalveluistakin. Olkaamme sitä nytkin. Kataisen hallituksessa me vihreät ajoimme läpi työttömyysturvan suojaosat, ja myöhemmin niitä laajennettiin myös asumistukeen.

Suojaosien avulla kymmenet tuhannet ihmiset ovat nousseet työttömyydestä osa-aikaisen työn kautta osallisuuteen ja työelämään. Suojaosat oli Osmo Soininvaaran ajattelun perintöä, sitä vihreää ajattelua, jossa on parempi lisätä ihmisen mahdollisuuksia yhdistää sosiaaliturvaa ja työtä kuin asettaa keppiä ja rajoittavia ehtoja.

Sitä ääntä Suomi nyt tarvitsee, kun Orpon kylmien arvojen leikkaushallitus on aloittanut työnsä. Eriarvoistavalla leikkauspolitiikalla voidaan vain pahentaa Suomen taloudellista tilannetta, jos se johtaa osaa ihmisistä entistä pahemmin umpikujaan elämässään, jos se vähentää ihmisten saamaa varhaista tukea, jos se heikentää osa-aikaisen työn kannustimia. Se johtaa vain pahenevaan ihmisten syrjäyttämiseen. Lyhytnäköinen kamreeripolitiikka on kaukonäköisen kestävyyspolitiikan vastakohta.

Te tunnette minut: ei puhetta ilman puhetta koulutuksesta. Pidän groteskina sitä kuinka Orpon hallituksen ministerit perustelevat lyhytnäköistä leikkauspolitiikkansa tulevien sukupolvien nimissä.

Sitä leikkauspolitiikkaa, jossa he leikkaavat näiden nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksista. Opintotuki ja siihen liittyvä asumistuki ovat osa koulutuspanostusta, jokaisen nuoren oppimispotentiaalin ja oman oppimispolun tukemista. Siitä nyt rajusti leikataan. 4000 nuorta jää ilman apua, jos etsivästä nuorisotyöstä leikataan nyt suunnitellusti. 2000 nuorta jää ilman tukea, jos työpajatoiminnasta leikataan.

Aikuiskoulutustuen lopettaminen, nuorisotyön leikkaukset, vapaan sivistystyön leikkaukset ja avoimen yliopisto-opetuksen kallistuminen sekä kuntien valtionosuuksien leikkaukset tarkoittavat tosiasiallisesti merkittäviä leikkauksia koulutukseen ja nuorten oppimispolkuun, vaikka ministerit muuta puhuvatkin.

Tätä tarkoittaa käytännössä kokoomuksen lupaama koulutuksen ”erityissuojelu”. Mitä tapahtuu muualla maailmassa samaan aikaan? Monet muut maat panostavat jatkuvasti lisää koulutukseen, varhaiskasvatuksesta aina korkeakoulutukseen ja tutkimukseen asti.

Orpon hallituksen leikkaukset koulutuksesta ovat turhia. Solidaarisuusveron alarajan nostamisella hallitus antaa suurimmat veronkevennykset yhteiskuntamme rikkaimmille, samaan aikaan kun heikompiosaisilta leikataan.

Tähän ei ole mitään paikkoa, tälle on vaihtoehtoja. Orpon hallitus leikkaa heikompiosaisilta ja nuorten koulutuksesta, koska se näkee että heikompiosaisessa asemassa olevia tai nuoria ihmisiä kannustetaan ottamalla heiltä pois, ja suurituloisia ihmisiä kannustetaan antamalla heille lisää.

Tällä ei ole mitään tekemistä talouden alijäämän kaventamisen tai taloustieteen kanssa. Se on puhtaan ideologista politiikkaa, jossa tuloerojen kasvattaminen nähdään trickle down -talousajattelun pohjalta ”kannustavana”.

Orpon hallituksen politiikka on näköalatonta ja se leikkaa suomalaisten tulevaisuudesta. Se johtaa lasten luokkayhteiskuntaan ja lisääntyvään eriarvoistumiseen. Se on vastoin suomalaisen hyvinvointivaltion ajattelua.

Siksi sille on tarjottava kestävä vaihtoehto, myös koulutuksen ja sivistyksen tulevaisuuden puolesta.

Rakkaat ystävät,

Muutama sana myös Euroopan näkökulmasta. Tällä vaalikaudella europarlamentissa vihreät ovat nousseet keskeiseen asemaan Euroopan talouden uudistamisessa ympäristölle kestäväksi. Olemme tehneet juuri kaukonäköistä kestävyyspolitiikkaa kun vihreän siirtymän avulla Eurooppaa on uudistettu teolliseksi johtajaksi maailmantalouden murroksessa ja samalla Eurooppaa on nostettu irti riippuvuudesta Venäjän ja muiden autoritääristen maiden fossiilisen energian vallasta.

Sen taustalla on eurovaalien 2019 kevään vahva kansalaisliikehdintä ilmastonsuojelun puolesta.
Ihmisten äänellä on merkitystä siinä, mihin politiikkaa ohjataan. Siksi myös ensi vuoden kesäkuussa, kun eurovaalit taas tulevat, on tällä äänellä iso merkitys Suomen ja koko Euroopan suunnalle.

Puolueiden kestävyysajattelussa on valtavia eroja, ja tämä näkyy myös ja etenkin vihreässä siirtymässä. Ja se näkyy juuri nyt tässä ajassa valtavina eroina siinä, pystymmekö me ratkaisemaan aikamme ympäristökriisejä.

Kestävyysajattelu on kokonaisvaltaista, eikä siinä voi poimia rusinoita pullasta.

Euroopan tasolla olen nähnyt sen, että kokoomus ja sen eurooppalainen puolueryhmä EPP vastustaa useita tehokkaita ilmastotoimia, toisin kuin suomalainen elinkeinoelämä.

Elinkeinoelämä ajaa tehokasta Euroopan tason ohjausta juuri siksi, että hyvä ympäristöohjaus tekee tulevaisuuteen panostavasta yritystoiminnasta kannattavampaa ja saastuttavasta bisneksestä vähemmän kannattavaa.

Suomalainen elinkeinoelämä pärjää tässä murroksessa, etenkin jos lisäämme panostustamme tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Kokoomus ja EPP on sen sijaan yhä enemmän alkanut liittoutua laita- ja äärioikeiston kanssa vastustamaan tehokkaita ilmasto- ja luontotoimia, koska se ajattelee saavansa sillä enemmän ääniä oikeistolaisen talouspolitiikan tueksi.

Mutta ei ole mitään kestävää talouspolitiikkaa valtiolle tai ihmisille, jos se ei ole vauhdittamassa ihmiskunnan toiminnan asettamista ekologisten ja ilmastollisten kestävyysrajojen sisälle.

Viimeisimpänä esimerkkinä on europarlamentin äänestys kriittisten raaka-aineiden tulevaisuutta koskevan lakiesityksen osalta. Vihreät europarlamentissa tekivät kovasti töitä sen eteen, että  Euroopan tulevaisuus raaka-aineiden osalta on keskittynyt kiertotalouden, resurssitehokkuuden ja kierrätyksen maksimointiin: kehitämme entistä parempia materiaaleja ja ratkaisuja  raaka-aineiden tarpeeseemme.

Kokoomuksen EPP-ryhmä keskittyi lähinnä ajamaan helpotuksia kaivosten ympäristölupien myöntämiselle paikallisten ympäristöriskien kasvattamisen uhalla vesistöillemme, ilmanlaadullemme ja arvokkaille luontoalueillemme.

Vaikka Vihreät saivat parlamentin kantaan merkittäviä parannuksia ja torjuimme EPP-ryhmän pahimmat ehdotukset parlamentin kannasta, Suomen vihreät äänestivät yhä esitystä vastaan: halusimme osoittaa sitä että vihreää siirtymää ei voi tavoitella lisäämällä riskiä paikalliselle luonnolle tai alkuperäisväestö saamelaisille.

Työ kriittisten raaka-aineiden sääntelyn puolesta jatkuu, ja vihreät ovat tässä työssä johdonmukainen ääni kestävän kiertotalouden, alkuperäisväestön ja luonnon puolesta. Suomeen ja Eurooppaan mahtuu lisää kaivoksia, mutta ei ympäristöhaittojen kasvattamisen, arvokkaiden luontokohteiden tai vesistöjen kustannuksella. Kaivokset eivät sovi kaikkialle.

Tätä periaatetta on kunnioitettava – ja tähän kokonaisvaltaisen ekologisen kestävyyden ajatteluun meitä Vihreitä tarvitaan.

Sellainen teollisuuspolitiikka, jossa pyritään hakemaan pikavoittoja luonnon kustannuksella, olisi jatkuvaa puolustustaistelua ja riskiä työpaikkojen sulkemisista.

Sellainen teollisuuspolitiikka, jossa ei panosteta laajasti luontoa kunnioittavaan kiertotalouteen, ei menesty tulevaisuuden maailmantaloudessa.

Jo nyt sijoittajat vaativat meiltä kasvavaa läpinäkyvyyttä sijoitusten ympäristökestävyyden takaamisessa.

Rahat hakeutuvat kestäviin kohteisiin.

Suomen kannattaa tässä etsiä aidosti tulevaisuuspotentiaalia omaavia investointeja, ja vapauttaa jokia virtaamaan vapaana vaelluskalojen kantojen lisäämiseksi, ja vaalia luontoamme ja puhtaita vesiämme myös virkistysarvon kautta tulevien tulojen lähteenä, eikä tavoitella asemaa jonkinlaisen uuskolonialistisen resurssitalouden siirtomaana, josta voitot viedään ulkomaille ja ympäristöongelmat jäävät maahamme.

Vihreiden on oltava johtava teollisuuspuolue, myös Suomessa, jotta teollisuus on osa ratkaisua.

Osa ratkaisua aikamme ilmasto- ja ympäristökriisin hoitamisessa, mutta myös työpaikkojen ja teknologisen kehityksen tulevaisuuden turvaamisessa.

Rakkaat ystävät,

Tähän meitä Vihreitä tarvitaan aivan jokainen päivä, Suomessa ja Euroopassa.

Siihen, että sosiaaliturvaa, koulututusta ja hyvinvointipalveluja kehitetään ihmislähtöisesti, humaanisti ja empaattisesti.

Siihen, että ympäristökestävyys on politiikkaa läpileikkaavaa ymmärrystä tulevien sukupolvien hyvinvoinnin ja tämän ainoan maapallomme ekologisen kestävyyden puolesta.

Tätä mietin siellä sairaalan keskoshoidossa: tällaisen politiikan olemme velkaa lapsillemme.