Vihreät toivoo parlamentaarista otetta myös luonto- ja ilmastopolitiikkaan

Presidentti Niinistö esitti viimeisessä uudenvuodenpuheessaan parlamentaarista työryhmää ratkomaan talouden haasteita. Vaikka näemme tasavallan presidentin ehdotuksen kannatettavana, on tarpeen korostaa ilmaston ja luonnon asettavan lopulta puitteet myös taloudelle. Luonto- ja ilmastonäkökulma on välttämätön osa presidentti Niinistön ehdottamaa parlamentaarista yhteistyötä.

Huoli Suomen talouden tilasta on kansalaisten parissa ja poliittisella kentällä laajasti jaettu, ja parlamentaarinen ote perusteltu. Talouden tarkastelu irrallaan luonnosta ja ilmastosta veisi kuitenkin ojasta allikkoon. Suomen tavoitteet luontokadon pysäyttämisestä vuoteen 2030 mennessä ja hiilineutraaliudesta 2035 mennessä muodostavat selkeät reunaehdot myös talouspolitiikalle.

Viime kädessä talous ja koko inhimillinen hyvinvointi pyörii luonnon ja ilmaston ehdoilla, ja on niistä täysin riippuvainen. Taloustieteen parissa ilmasto- ja luontoarvojen huomiointi on jo valtavirtaa. Ilmastokriisin talousvaikutukset nousivat laajasti esiin jo Sternin raportin yhteydessä 2006 ja luonnon monimuotoisuuden osalta Dasguptan raportin yhteydessä 2021. 

Myös yrityksissä luontokato ja ilmastokriisi ymmärretään koko ajan laajemmin keskeisinä liiketoiminnan ajureina. Silti talous ja ympäristö asetetaan poliittisessa puheessa usein ihmeellisesti ja täysin virheellisesti vastakkain.

Tuoreimmat tilastot ilmaston hälyttävästä kuumenemisesta vuonna 2023 ja tilannetieto Suomen luonnon ahtaasta tilasta puoltavat vahvaa luonto- ja ilmastonäkökulmaa osaksi kaikkea talouspolitiikkaa. Kaikki puolueet tuntuvat ainakin ohjelmissaan jakavan jonkinlaisen huolen ympäristön tilasta. Nyt olisi korkea aika luoda pidemmän aikavälin yhteinen näkemys talouden ja  ympäristön tilan kohentamisesta rinta rinnan. Tulevaisuudessa ympäristöhaittojen tuottaminen ei voi enää olla kannattavaa tai ilmaista kenellekään.

Julkisen talouden vahvistaminen ja luonto- ja ilmastotavoitteet kulkevat luontevasti rinnakkain siksikin, että ympäristölle haitallisten tukien karsiminen ja haittojen hinnoittelu tarjoavat mahdollisuuksia karsia valtion menoja vahvistaa tuloja. Tällainen politiikka saa laajaa tukea myös tutkijoilta. Vihreät toisikin parlamentaarisen ryhmän pöydälle joukon keinoja, joilla haittojen hinnoittelu saataisiin toteutettua nykyistä paremmin, kuten luonnonhaittamaksut, ekologinen kompensaatio ja päästökaupan laajentaminen.

Hallitus on kertonut etsivänsä lisää talouden sopeuttamiskeinoja jo kevään budjettiriihessä. Se on hyvä hetki ottaa käyttöön uusia keinoja kuten maankäyttömaksu, nostaa kaivosveroa sekä lakkauttaa fossiilisten polttoaineiden tukia. Näin voidaan samanaikaisesti vahvistaa julkista taloutta ja ohjata toimintaa siten, että ympäristöhaittoja syntyy vähemmän. On selvää, ettei mitkään julkiset rahat riitä, jos ympäristön heikentäminen on ilmaista tai siihen jopa ohjataan yhteiskunnan rahaa – ja sitten julkisella rahalla korjataan syntyneet haitat. Fiksua taloudenpitoa on hinnoitella ympäristölle haitallinen toiminta niin, että se kannustaa välttämään haittoja ja lasku haitoista lankeaa aiheuttajan maksettavaksi.