Vieraslajien torjunta osaksi kuntien strategioita

Haitallisten vieraslajien torjuminen suojelee luonnon monimuotoisuutta ja kotoperäisiä kasvi- ja eläinlajeja.

Maailmanlaajuisesti suurin syy luonnon monimuotoisuuden heikkenemiselle on elinympäristöjen tuhoutuminen, mutta heti toiseksi suurin ovat vieraslajit.

Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet uusille alueille ihmistoiminnan seurauksena. Haitallisisksi vieraslajeiksi lasketaan lajit, jotka uhkaavat luonnon monimuotoisuutta. Usein haitalliset vieraslajit ovat sopeutuneet uuteen elinympäristöönsä liiankin hyvin eikä niillä välttämättä ole luonnollisia vihollisia tai kilpailijoita, jotka pitäisivät niiden lisääntymisen kurissa. Esimerkiksi minkit ovat sopeutuneet Suomen oloihin jo niin hyvin, että ne uhkaavat monia merilintuja ja vievät elintilaa kilpailijaltaan vesikolta.

Suomi on sitoutunut torjumaan haitallisia vieraslajeja ja niiden aiheuttamia haitallisia vaikutuksia niin kansallisesti, EU-tasolla kuin kansainvälisesti. EU:n vieraslajiasetus ja vieraslajiluettelo sisältävät listan haitallisista vieraslajeista sekä toimenpiteistä, joilla  haitallisten vieraslajien leviämistä pyritään estämään. Suomen vieraslajilaissa taas säädetään siitä, miten EU:n vieraslajiasetus pannaan toimeen Suomessa. Siinä myös säädetään haitallisista vieraslajeista, jotka eivät kuulu EU:n vieraslajiluetteloon, mutta joita voidaan pitää Suomen oloissa haitallisina. Lisäksi Suomella on vieraslajistrategia, jonka toimenpiteillä vieraslajien Suomen luonnolle aiheuttamia haittoja pyritään minimoimaan, sekä vieraslajien hallintasuunnitelmia.

Suomessa vieraslajiasiat kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle. Lisäksi ELY-keskukset valvovat vieraslajeihin liittyvien säädösten noudattamista. Kunnilla on kuitenkin suuri rooli vieraslajien torjumisessa ja niiden luonnolle aiheuttamien haittojen minimoimisessa. Siksi esittelen neljä keinoa, joilla kuntien vieraslajitoimintaa olisi syytä tehostaa:

#1. Tuodaan haitallisten vieraslajien torjunta selkeästi osaksi kuntien toimintaa ja strategioita.

Kunnat ovat usein alueellaan merkittäviä maanomistajia ja siksi jokaisella kunnalla tulisi olla strategia haitallisten vieraslajien torjumiseksi. Suuri osa kunnista torjuu jo nyt haitallisia vieraslajeja osana muuta luonnonsuojelu- ja ympäristönhoitotyötään, mutta toiminta vaihtelee nykyisellään paljon. Kuntien tulisi kartoittaa alueensa vieraslajiesiintymät ja tiedottaa asukkaitaan haitallisten vieraslajien torjunnasta. Esimerkiksi Espoo ohjeistaa nettisivuillaan asukkaitaan vieraslajitalkoisiin.

#2. Varataan haitallisten vieraslajien torjumiseen riittävästi resursseja.

Haitallisten vieraslajien torjunta maksaa, mutta se ei ole kuluerä, vaan investointi luonnon monimuotoisuuteen ja hyvinvointiin. Vieraslajien torjuntaan pitää varata riittävästi määrärahoja niin valtion kuin kuntienkin budjetissa. Panostetaan tutkimukseen, seurantaan, torjumistoimiin sekä viestintään. Yksittäisten ihmisten on helppo osallistua haitallisten vieraslajien torjuntaan, jos vieraslajeista ja niiden aiheuttamista haitoista tiedotetaan selkeästi. 

#3. Koordinoidaan toimintaa ja tehdään yhteistyötä.

Eläimet ja kasvit eivät seuraa alueiden tai kuntien rajoja, joten toiminta on tehokkainta yhteistyössä. Kun esimerkiksi alueen kuntien ja ELY-keskuksen suunnitelmat ja resurssien käyttö on koordinoitu, vältetään päällekkäistä työtä. Monilla järjestöillä on paljon osaamista haitallisista vieraslajeista ja niiden torjunnasta, joten kuntien kannattaa hyödyntää järjestökentän osaamista.

#4. Seurataan toiminnan vaikuttavuutta.

Vieraslajitilannetta tulee seurata aktiivisesti ja vieraslajistrategiaa tulee päivittää säännöllisesti kertyneen tiedon perusteella.