Varhaiskasvatuslaista pitää pitää kiinni, eikä lähteä tinkimään varhaiskasvatuksen tavoitteista

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat (KT) kannattavat työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) työryhmän esitystä varhaiskasvatuslain avaamista. TEM:in ja KT:n mukaan alan henkilöstömitoituksia sekä kelpoisuusehtoja tulee joustavoittaa, koska pelkona on, ettei uusien mitoitusten pätevyysvaatimuksiin päästä.

No ei päästäkään ilman toimenpiteitä! Ehdotus avata varhaiskasvatuslaki on kuitenkin löysä ja huono monesta syystä.

Ensinnäkin alalla on jo nyt pula kaikilla koulutustaustoilla olevista ammattilaisista ja moni suuntaa alalta pois. Koulutusta tulee lisätä ja alalla pysymistä sekä alan houkuttelevuutta vahvistaa.

Toisekseen osaamistasoa pitäisi Suomessa pikemminkin nostaa – tämä ei onnistu varhaiskasvattajien koulutustasoa laskemalla. Varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmäämme ja sen kivijalka, jonka päälle seuraavat vaiheet rakentuvat. Siksi varhaiskasvatuksessa tarvitaan vahvaa osaamista ja korkeakoulutettujen opettajien osuutta täytyy lisätä. Varhaiskasvatuksen sisäisiä urapolkuja tulee myös vahvistaa.

Uuden varhaiskasvatuslain tarkoitus on koko ajan ollut vahvistaa varhaiskasvatuksen laatua nostamalla henkilöstön koulutustasoa ja selkiyttämällä tehtävänimikkeitä. Henkilöstörakenne muuttuu vuodesta 2030 lähtien päiväkodeissa siten, että vähintään kahdella kolmasosalla tulee olla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin kelpoisuus, josta vähintään puolella varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus. Moniammatillisessa tiimissä tulee siis työskentelemään varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja ja lastenhoitajia. Lisäksi päiväkodin johtajan kelpoisuusvaatimuksena on varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin kelpoisuus, vähintään kasvatustieteen maisterin tutkinto sekä riittävä johtamistaito.

Varhaiskasvatuksen henkilöstötilanne on pahentunut jo pitkään

Varhaiskasvatuskriisin syynä ovat osittain liian pitkään jatkuneet alhaiset koulutusmäärät sekä ennakoinnin heikkous. Esimerkiksi yliopistokoulutettujen varhaiskasvatusopettajien määrällistä tarvetta on ryhdytty arvioimaan vasta viime vuosina. Varhaiskasvatuksen opettajien tarvetta lisää entisestään kasvukaupunkien lisääntyvä palvelutarve  sekä varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrän nousu. Henkilöstöpulaa pahentaa lisäksi työmarkkinoille tulevien ikäluokkien pieneneminen, kun eläkkeelle siirtyy enemmän ammattilaisia kuin tilalle olisi tulossa.

Esimerkiksi Espoossa suomenkielisten vakituisten varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien tehtäviä on ollut avoinna 319 kappaletta viime vuoden tammikuusta heinäkuuhun. Kelpoisten hakijoiden määrä on kuitenkin pysynyt alhaisena pitkään. Tilanne on johtanut siihen, että varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin on palkattu ei kelpoisia työntekijöitä, sekä osaa tehtävistä hoitavat vakituiset lastenhoitajat, jotka ovat siirtyneet määräaikaisesti varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin. Lastenhoitajia taas paikkaavat ei kelpoisuutta vailla olevat sijaiset. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten tarve on suuri, korkeakoulutettuja varhaiskasvatuksen ammattilaisia tarvitaan vuoteen 2030 mennessä arviolta 1120.

Mikä ratkaisuksi varhaiskasvatuksen kriisiin?

Varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen aloituspaikkoja tulee lisätä pitkäkestoisesti ja ennakoitavasti, jotta alan tarpeisiin pystytään vastaamaan. Korkeakoulujen rahoituksessa on myös oltava paremmat kannusteet kalliimman läsnäolointensiivisen tutkinnon tarjoamiseen. Yliopistosta valmistuneilla varhaiskasvatuksen opettajilla on pedagogiset taidot lapsen auttamiseksi ja tukemiseksi oppimisen haasteissa jo varhaisessa vaiheessa.

Koulutusväylien kehittäminen aiempaa osaamista omaaville on tärkeää, jotta kouluttautuminen varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin tehtäviin sujuisi nykyistä nopeammin. Nämä tulijat myös tietävät millaiselle alalle ovat tulossa ja pysyvyys on vahvempaa. Koulutuksia tulisi jatkossa järjestää siten, että niitä voi nykyistä paremmin suorittaa työelämälähtöisesti, eli työssä oppien, työssä opittua hyväksilukien sekä työn ohessa. Myös sosionomien urapolku päiväkotien johtajiksi tulee olla toimiva. Meidän tulisi luoda myös muualla kuin Suomessa varhaiskasvatusalan tutkinnon suorittaneille suunnattu pätevöitymisen malli, jonka kautta tutkinnon suorittaneella olisi mahdollisuus aloittaa työt heti ja siten oppia kieltä ja pätevöityä työssä. Erityisesti maahanmuuttotaustaisille naisille tuli kehittää koulutus- ja työllistymispolkuja alalle.

Työhyvinvointia ja työssäjaksamista tulee parantaa keventämällä henkilöstön kohtuutonta työkuormaa. Kuormittavimmaksi koetaan suuri vaihtuvuus niin henkilöstössä, varahenkilöissä kuin tarve vaihtaa lapsiryhmästä toiseen päivän mittaan. Myös lapsille vaihtuvat aikuiset kuormittavat ja eivät ainakaan vahvista turvallisuuden tunnetta.

Myös työtilat ovat kasvukeskuksissa usein ylitäysiä, mikä vaikuttaa ryhmien toimintamahdollisuuksiin. Yksi tutkittu keino vähentää sairauspoissaoloja niin päiväkotien lasten kuin aikuisten keskuudessa on metsäaineksen lisääminen päiväkotien pihoilla.

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset tekevät äärimmäisen tärkeää työtä, mutta silti alan arvostus on heikentynyt. Moni perhe ja työnantaja olisi pulassa ilman varhaiskasvatuksen ammattilaisten tekemää työtä, mutta pelkkä kiitos ei työn arvostusta palauta myös palkkauksen pitää olla kilpailukykyinen muiden korkeakoulutettujen alojen kanssa ja sillä tulee asumismenojenkin jälkeen tulla toimeen myös pääkaupunkiseudulla.

Vakaat työolosuhteet edellyttävät riittävää perusrahoitusta ja hankkeiden hallittua määrää. Rahoituksen kokonaisuus tulisi muuttaa vahvemmin tarveperusteiseksi, mikä tarkoittaisi tasa-arvorahan tyyppisen rahan volyymin merkittävää kasvamista ja ohjautumista alueille, joissa tilanne on haastavin.

Alan epäkohtien korjaamisen kannalta onkin tärkeää, että vanhemmat ovat nyt liikkeellä vaatimassa varhaiskasvatuksen laadun turvaamista!