Vapaalla sivistystyöllä tärkeä rooli jatkuvan oppimisen, osallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämisessä

Säätytalolla neuvotellaan säästötoimista valtiontalouden tasapainottamiseksi. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan vapaasta sivistystyöstä oltaisiin leikkaamassa 20-70 miljoonaa euroa. Vapaan sivistystyön valtionrahoitus tälle vuodelle on kokonaisuudessaan 182 miljoonaa euroa. Leikkaus olisi todella raju.

Vapaa sivistystyö pitää sisällään esimerkiksi kansanopistot, kansalaisopistot, opintokeskukset ja kesäyliopistot, joissa tarjotaan ammatillista täydennyskoulutusta sekä erilaisia kursseja kaikenikäisille ihmisille kaikkialla Suomessa. Siihen osallistuu vuosittain yli 1,5 miljoonaa suomalaista, joista suuri osa työttömiä, eläkeläisiä ja opiskelijoita.

On kestämätön ajatus, että mittavat leikkaukset voitaisiin kompensoida kurssimaksuja korottamalla, kuten valtiovarainministeriö on esittänyt. Perusteluna korotukselle esitetään, että suurin osa käyttäjistä on hyvin toimeen tulevia, joilla on varaa maksaa harrastuksistaan ja itsensä sivistämisestä. 

Tämä ei vastaa todellisuutta. Rehtoreiden arvion mukaan kurssimaksujen korotukset osuisivat erityisesti pienituloisiin, eläkeläisiin ja ikäihmisiin, työttömiin, lapsiperheisiin, maahanmuuttajiin, matalan pohjakoulutuksen omaaviin sekä erityisrymiin. 

Tässä tullaan vapaan sivistystyön ytimeen: se on tarkoitettu kaikille. Leikkaus romuttaisi vapaan sivistystyön pohjan Suomessa. Kurssimaksujen mittava nostaminen johtaisi kurssilaisten määrän vähentyessä kurjistumiskierteeseen. Lisähuolen tuo se, että myös kunnissa säästöpaineet kohdistuvat vapaan sivistystyön kaltaisiin toimintoihin, jotka eivät ole lakisääteisiä.

Sen sijaan, että vapaasta sivistystyöstä leikattaisiin, kannattaa se valjastaa nykyistä vahvemmin jatkuvan oppimisen, yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Opistoilla ja opintokeskuksilla on tärkeä rooli myös työllisyyden edistämisessä ja maahanmuuttajien kotouttamisessa. 

Aikana jolloin ihmisten mielenterveyden ongelmat lisääntyvät ja yksinäisyys on yksi raastavista yhteiskunnallisista ongelmista, ei kannata leikata sieltä, missä tehdään matalan kynnyksen työtä ihmisten osaamisen ja hyvinvoinnin kasvattamiseksi.