Vammaisella lapsella on oikeus yhdenvertaiseen lapsuuteen

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus ratifioitiin Suomessa vasta vuonna 2016 ‒ lähes 10 vuotta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Etenkin vammaisten lasten oikeudet uhkaavat kuitenkin yhä jäädä toteutumatta: erityisesti koulutukseen tehdyt säästöt ovat heikentäneet vammaisten lasten ja nuorten asemaa ja kyseenalaistaneet oikeuksien toteutumista. Inkluusion käyttäminen säästötoimenpiteenä on vienyt sen hyviä tarkoituksia väärään suuntaan.

Vammaiset lapset joutuvat tutkimusten mukaan syrjityksi kahteen kertaan. Syrjintä johtuu usein vammasta tai sairaudesta sekä siitä, että lapsi ei tule riittävästi kuulluksi. On kuitenkin myös vammaisen lapsen oikeus olla ensisijaisesti lapsi. Hänellä tulee olla muiden lasten tavoin tasavertainen mahdollisuus leikkiin, kaverisuhteisiin, koulunkäyntiin ja vapaa-ajan harrastuksiin. Kaikki lapset tulee nähdä omina itseinään, aktiivisina toimijoina, jotka haluavat oppia, kokea ja ymmärtää. 

Osallistuminen ja osallisuus ovat isolle osalle meistä itseisarvoja. Voi olla vaikeaa huomata, että kaikkien kohdalla nämä eivät toteudu. Kuinka monen lapsen oikeus oppia hukkuu rauhattomaan luokkatilaan? Entä huomaammeko lasta, joka ei mahdu leikkiin pyörätuolinsa kanssa? 

Vammaisfoorumin vuonna 2019 julkaistun kyselyn mukaan 64 % alle 16-vuotiaista vammaisista lapsista ja nuorista on kokenut syrjintää koulussa. Suurimpina ongelmina nousi riittämätön oppimisen tuki, liian suuret opetusryhmät ja pienryhmäopetuksen puute. Vastauksista ilmeni myös opettajien lisäkoulutuksen tarve vammaisten oppilaiden kohtaamisessa. Kouluista puuttuu myös edelleen fyysisesti ja aistillisesti esteettömiä opetustiloja. Kaikkien näiden puutteiden ratkaiseminen vaatii ajatuksella tehtyjä panostuksia koulutukseen. 

Jokaisella lapsella tulee olla oikeus mielipiteen ilmaisuun, tiedon saamiseen sekä mahdollisuus osallistua itseä koskevaan päätöksentekoon. Tarvittavien kommunikaatiotaitojen  ‒ oli se sitten puhetta, viittomaa, kuvien käyttöä tai kirjoittamista ‒ tukeminen on edellytys näiden oikeuksien toteutumiselle. Puheterapian saatavuus ja tulkkauspalveluiden turvaaminen ovat asioita, joista ei voi tinkiä. 

Erityisen helposti vammaisen lapsen oikeudet jäävät toteutumatta vapaa-ajalla. Vammaiset lapset haluavat harrastaa ja tehdä samoja asioita kuin muut ikätoverit. Vammaisfoorumin kyselyyn vastanneista alle 16-vuotiaista tai heidän vanhemmistaan jopa 69 prosenttia oli sitä mieltä, että vammaisen lapsen harrastuksiin osallistuminen oli onnistunut huonosti tai melko huonosti. Usein syyt liittyvät riittämättömiin tai toimimattomiin kuljetuspalveluihin tai osaavan henkilökohtaisen avun saatavuuteen. Mahdollisuudet ympäristössä liikkumiseen ja tuen saamiseen tulisi toteutua myös koulupäivän jälkeen, näillä tavoin voidaan tukea vammaisen lapsen mahdollisuuksia olla aktiivisesti mukana yhteiskunnassa.