Ulkoministeri Pekka Haaviston puhe Vihreiden puoluevaltuuston kokouksessa 26.11.2022

Arvoisa puoluevaltuusto, hyvät ystävät,

Kun puhuin teille viimeksi tämän vuoden helmikuun 19. päivänä, taisin sanoa puheeni lopuksi, että ”elämme epävarmaa aikaa epävarmassa hetkessä” ja että ”tällaisessa tilanteessa on tärkeää pitää oma pää kylmänä, varautua erilaisiin kehityskulkuihin ja jatkaa työtä diplomatian puolesta”.

Viikko tuon puheen jälkeen heräsimme hyvin erilaiseen maailmaan, uudenlaiseen turvallisuusympäristöön. Venäjän ”sotaharjoitus” Ukrainan rajalla oli muuttunut hyökkäyksesi maan pääkaupunkia Kiovaa kohtaan, ja yritykseksi vaihtaa 40 miljoonan asukkaan maan hallitus väkivalloin.

Euroopan turvallisuusjärjestys murentui.

Ukrainalla on YK:n peruskirjan 51. artiklan mukaan oikeus puolustaa maataan ja oikeus pyytää muilta mailta apua, kunnes YK:n turvallisuusneuvosto ratkaisee asian. Ja tiedämme, että YK:n turvallisuusneuvosto on tässä asiassa halvaantunut, kun yksi sen pysyvä jäsen on hyökkäävä taho.

YK:n yleiskokouksesta onkin tullut nyt koko kansainvälisen yhteisön puolestapuhuja. Lokakuussa YK:n yleiskokous tuomitsi Venäjän laittomat alueliitokset Ukrainassa 143 äänen voimin. Venäjän kantaa tuki vain neljä maata.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on jatkunut nyt jo yhdeksättä kuukautta. Viime päivinä olemme todistaneet Ukrainan energiahuoltoon kohdistunutta Venäjän hävitysvimmaa. Siviilit ja siviiliyhteiskunnan toiminnot ovat hyökkäyksen kohteena. Myös Suomi tukee sotarikosten selvittämistä mm. Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n kautta.

Ukraina on osoittanut puolustuskykynsä lujuuden ja viime kuukausien aikana on nähty myös sen kyky saada Venäjän valtaamia alueita takaisin. Mutta Kuningas Talvi on tullut myös Ukrainaan, ja se tietää tavallisille ihmisille yhä suurempia vaikeuksia selviytyä.

On tärkeää, että Suomi on vastaanottanut yli 44.000 pakolaista Ukrainasta, ja että valmistaudumme ottamaan tarvittaessa lisää. On kunnia-asia, että voimme tarjota ukrainalaisille lapsille ja perheille Suomessa suojaa, koulunkäyntiä ja työmahdollisuuksia.

Suomalaiset tuntevat nyt vahvaa solidaarisuutta Ukrainaa ja ukrainalaisia kohtaan. Yhteisiä varoja olemme käyttäneet Ukrainan kehitysyhteistyöhön, humanitaariseen apuun, materiaalitukeen ja puolustustarvikkeisiin tänä vuonna miltei 300 miljoonaa euroa. Kansalaisjärjestöt ja niiden keräykset ovat myös auttaneet Ukrainaa ennennäkemättömällä tavalla.

Suomi on lahjoittanut Ukrainaan niin väliaikaisia perheasuntoja kuin varavoimalaitteita. Ukraina on toivonut Suomen osallistuvan koulutussektorin jälleenrakentamiseen.

Euroopan Unioni on vastannut Venäjän hyökkäykseen ennennäkemättömän nopeasti, päättäväisesti ja yhtenäisesti. EU:n Venäjälle asettamat pakotteet ovat tehokkaita ja laajoja, ja European Peace Facilityn kautta annettu materiaalituki puolustukselle on ollut merkittävää.

On tärkeä, että EU:ssa säilyy yhtenäisyys ja Ukrainan auttamisen halu. Ukrainan asia on meidän.

Arvoisa puoluevaltuusto,

Turvallisuuspoliittiset perusratkaisut muuttuvat harvoin. Ratkaisujen arvo on siinä, että ne kestävät tarvittaessa myös kriisien aikana. Suomen perusratkaisu nojasi pitkään uskottavaan kansalliseen puolustukseen, sotilaalliseen liittoumattomuuteen, kattavaan kansainväliseen puolustusyhteistyöhön sekä niin sanottuun Nato-optioon – ajatukseen, että turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttuessa Suomen Nato-jäsenyyttä arvioidaan uudelleen.

Viime keväänä jouduimme kysymään itseltämme, miten suuri turvallisuusympäristön muutos on tapahduttava, jotta Nato-jäsenyyden hakeminen olisi ajankohtaista. Naapurimaamme Venäjän hyökkäys toista eurooppalaista maata kohtaan muutti myös omia turvallisuusarvioitamme.

Perusteellisen mutta ripeän poliittisen prosessin myötä Suomi päätyi hakemaan Nato-jäsenyyttä yhtä matkaa läheisimmän kumppanimme Ruotsin kanssa. Suomi ja Ruotsi Naton jäseninä tuovat omaa turvallisuusosaamistaan puolustusliitolle.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden ratifiointivauhti on ollut todella nopea. 28 maata Naton 30 jäsenvaltiosta on vahvistanut jäsenyytemme. Turkin ja Unkarin prosessit vievät vielä oman aikansa, mutta näiden maiden ratifiointien eteen tehdään töitä joka päivä. – On muuten jonkinlainen paradoksi, että ne kaksi maata, joihin meillä on vahva erityissuhde – Unkari kielisukulaismaana ja Turkki snellmanilaisen ”Valkoliljojen maan” suurena ihailijana – ovat nyt viimeisinä ratifioimassa Suomen Nato-jäsenyyttä. 

Hallituksen esitys Suomen liittymisestä Natoon on juuri ollut lausuntokierroksella. Lausuntoja saatiin noin 1600 kappaletta, ja niitä käydään nyt tarkasti läpi. Meillä on valmius antaa tuo esitys eduskunnalle jo joulukuussa, jolloin kansallinen käsittely olisi valmiina, kun ratifioinnit saadaan päätökseen.

Vaikka moni asia muuttuu Suomen Nato-jäsenyyden myötä, kaikki ei muutu. Suomen ulkopolitiikka on edelleen ihmisoikeusperustaista, korostamme edelleen kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän tärkeyttä sekä kansainvälisen oikeuden noudattamista. Euroopan unioni, johon myös iso osa Naton jäsenistä kuuluu, säilyy jatkossakin Suomen ulkopolitiikan tärkeimpänä viitekehyksenä ja vaikutuskanavana. 

On hyvä muistaa, että Suomi on ollut ulkopolitiikassaan liittoutunut jo vuodesta 1995 lähtien, kun teimme päätöksen liittyä EU:hun. Natoon liittyminen päättää myös Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden.

Olemme jo tarkkailijajäsenenä Natossa, ja osallistumme Naton ministerikeskusteluihin. Matkustan ensi viikolla Bukarestiin Naton ulkoministerikokoukseen, jossa osallistumme kaikkiin osuuksiin.

Arvoisat vihreät ystävät,

Monet meistä ovat tehneet työtä ydinaseista vapaan maailman puolesta ja kysymme itseltämme, mitä voisimme sen tavoitteen eteen tehdä sodan riehuessa Euroopassa.

Venäjän nostaessa esiin ydinasepelotettaan, on ollut tärkeää huomata mm. Yhdysvaltojen ja Ranskan erittäin maltilliset lausunnot ydinaseista. Jännitettä ei haluta lisätä tippaakaan.

Suomi tukee jatkossakin kansainvälistä turvallisuutta edistävää ydinsulkusopimusta ja toimii ydinsulun ja ydinsulkusopimuksen aseman vahvistamiseksi. Juuri nyt Iranin ydinaseohjelma herättää suurta huolta, ja Irania vaaditaan keskeyttämään ydinaseen valmistelu.

Hyvät ystävät,

On luonnollista, että Euroopassa keskitytään nyt Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaa kohtaan. Sen tapahtumat ja lopputulos vaikuttavat perustavanlaatuisesti myös tulevaan eurooppalaiseen turvallisuusarkkitehtuuriin.

Samaan aikaan saamme paljon kritiikkiä siitä, että monet muut konfliktit maailmalla ovat unohtuneet. Jotkut syyttävät Eurooppaa jopa kaksoisstandardien ylläpitämisestä.

Aina on varmasti parantamisen varaa, mutta muistan hyvin syksyn 1990 Suomen eduskunnassa, kun Kuwaitista saapui Suomeen delegaatio vetoamaan yhteisiin toimiin Irakia kohtaan, joka oli juuri miehittänyt Kuwaitin. Apua pyydettiin juuri YK:n peruskirjan 51 artiklan perusteella. Lopulta 35 maata osallistui koalitioon Kuwaitin vapauttamiseksi. Tämä esimerkki on hyvä muistaa.

On surullista, että sodat ja konfliktit vievät niin paljon aikaa, energiaa ja resursseja maailmassa, jonka todelliset ongelmat ovat ilmastonmuutos, lajien häviäminen, alikehittyneisyys ja globaalin eriarvoisuuden kasvaminen.

Näiltä ongelmilta emme koskaan saa ummistaa silmiämme. Suomessa kokoontuu ensi keväänä Etelämannerta koskevan yleissopimuksen osapuolikokous. Arktinen ja antarktinen alue kohtaavat merkittäviä haasteita tänä päivänä.  Napa-alueilla ilmastonmuutoksen vaikutukset ilmenevät muuta maailma selvästi voimakkaampina.

Ilmastonmuutos yhdistettynä ympäristön tilan heikkenemiseen ja luontokatoon on merkittävin uhka koko ihmiskunnalle. Ilmasto on lämpenemässä jopa neljällä asteella – muutos aiheuttaa luonnonkatastrofeja ja tauteja, vaikeuttaa ruoantuotantoa ja aiheuttaa pakolaisuutta.

Maailman väkiluku ylitti myös juuri 8 miljardia. Kasvu painottuu Aasiaan ja Afrikkaan, korkean tulotason maissa syntyvyys laskee. 

Eriarvoistuminen maailmassa jatkuu. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on alkanut kasvaa neljännesvuosisadan myönteisen kehityksen jälkeen ja tälläkin hetkellä 50 miljoonaa ihmistä 45 maassa on vakavasti aliravittuja. Monista päällekkäisten kriisien vaikutuksista kärsivät eniten kaikkein köyhimpien maiden asukkaat. Epätasainen tulonjako maiden sisällä ruokkii epävakautta, polarisaatiota, erilaista – väkivaltaistakin – ääriajattelua sekä kiihdyttää globaalia siirtolaisuutta.

Lopuksi, arvoisa puoluevaltuusto,

Mietin puhetta kirjoittaessani, olisiko mitään myönteistä, jotain tulevaisuudenuskoa vahvistavaa, jota voisi sanoa puheen lopuksi. Ensin tuntui että sellaisista aiheista on nykyisessä maailmantilanteessa pulaa.

Mutta on tärkeä sanoa, että Ukrainan vaikeasta tilanteesta huolimatta jotkin neuvottelukanavat ovat auki – diplomatialla on paikkansa. YK:n ja Turkin mahdollistama viljasopimus on saanut jatkoa. Kansainvälinen ydinenergiajärjestö IAEA tekee joka päivä töitä ydinturvallisuuden eteen. Ja vankien vaihtoakin on tapahtunut. Neuvottelukontakteja siis on.

Mietin myös muita rauhansopimuksia. Jemenissä on tänä vuonna ollut tulitauko, jonka jatkumista nyt toivotaan. Etiopiassa on päästy alustavaan sopimukseen pääkaupungin ja Tigrayn alueen edustajien kanssa.

Ja kun ennallistaminen on päivän sana, lohen nousu Hiitolanjokeen on viesti siitä, että luonnonsuojelutyö ei ole turhaa – ei Suomessa, eikä maailmalla.

Rauha ja ympäristö ovat kestäviä arvoja, ja niiden eteen kannattaa tehdä töitä – tänään, huomenna ja tulevaisuudessa.

Kiitos.