Ukrainan sodan globaalit ulottuvuudet iskevät kriisiherkille alueille

Ukrainan sota on globaali kriisi, sillä sodan vaikutukset heijastuvat globaalissa talousjärjestelmässä laajalle, iskien varsinkin heikoimpiin.  Siksi sodan globaaleihin vaikutuksiin puuttuminen vaatii yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta.

Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on laajoja vaikutuksia Lähi-idän ja etenkin itäisen Afrikan ruokaturvaan, sillä alue on riippuvainen Venäjän ja Ukrainan viljasta. Monet kehittyvät maat kamppailivat jo ennestään toipuakseen koronapandemian taloudellisista vaikutuksista ja ilmastonmuutoksen entisestään pahentamasta kuivuudesta, kun Venäjä aloitti täysmääräisen hyökkäyssodan Ukrainassa. Koronapandemiasta aiheutuneet ennätysinflaatio, nousevat korot sekä hallitsemattomat velkataakat saivat sodan seurauksena lisäkseen vielä pilviä hipovat ruoka-, energia- ja lannoitehinnat. Lisäksi kuljetuskustannukset ja kuljetusten hankaluudet ovat nostaneet myös arkisten kulutustavaroiden hintoja. Esimerkiksi ruoan ja polttoaineen osuus kuluttajahintaindeksistä on nyt yli kolmannes useimmissa Afrikan maissa. Inflaatio iskee kovaa erityisesti haavoittuviin ryhmiin, kuten naisiin ja lapsiin sekä kaikista köyhimpiin. Ilman kehitysapua ja länsimaiden tukea sodan välilliset vaikutukset nakertaisivat yleistä taloudellista tilannetta ja voisivat laukaista jännitteitä ja levottomuuksia niin Afrikassa, kuin Lähi-idässäkin.

Osa Pohjois-Afrikan sekä Lähi-idän maista on ilmaissut olevansa huolissaan kansainvälisen yhteisön huomion ja tuen vähenemisestä kriisien ratkaisupyrkimyksille Euroopan ulkopuolella. Jemenissä ja Syyriassa on jo olemassa oleva pitkittynyt humanitaarinen kriisi, Libanonin taloustilanne on hauras, eikä Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin ole näköpiirissä ratkaisua.

Vaikka kehitys- ja humanitaarisen avun rahoituksen tarve kasvaa Ukrainassa ja esimerkiksi Moldovassa, ei rahoitus saisi olla pois muusta kehitysrahoituksesta. Onkin hienoa, että reilu 70 miljoonaa euroa rikollisuudesta takavarikoituja bitcoin-varoja päätettiin ohjata Ukrainan humanitaariseen tukeen ja jälleenrakennukseen.

Maantieteellinen ja kulttuurinen läheisyys Ukrainaan ovat tarkoittaneet, että Ukrainan tapahtumat saavat enemmän huomiotamme, kuin esimerkiksi Syyrian tapahtumat. Olemme tottuneet siihen, että sodat, konfliktit ja inhimillinen hätä ovat todellisuutta “siellä jossain kauempana erilaisessa elämänpiirissä”. Lähialueet auttavat muissakin konflikteissa ja kriisitilanteissa merkittävästi eniten, tarjoavat humanitaarista apua ja ottavat vastaan suuren osan pakolaisista, vain harva jatkaa Eurooppaan tai Amerikkaan asti. Toivon, että Suomessakin nyt virinnyt auttamisen halu ja aktiivisuus kestävät ja avaavat samalla silmiä ja ymmärrystä avuntarpeelle kauempanakin.

Jotkut tahot ovat ehdottaneet, että kehitysapu pitäisi lopettaa sellaisille maille, jotka YK:ssa äänestivät Venäjää tukien, kun YK:n yleiskokous päätti erottaa Venäjän Ihmisoikeusneuvoston jäsenyydestä väliaikaisesti. Tämä ehdotus on kuitenkin hätiköity ja lyhytnäköinen. Velvollisuutemme auttaa apua tarvitsevia ihmisiä ei ole ehdollista sille, että he asuvat maissa, joiden päättäjien kanssa olemme samaa mieltä. Kehitysavun lakkauttaminen lisäisi entisestään näissä valtioissa elävien ihmisten ahdinkoa ja kehitysvaikutukset, joita pitkäjänteisillä hankkeilla on haluttu saavuttaa jäisivät toteutumatta. Kehitysavun evääminen Venäjän puolesta äänestäneiltä mailta ajaisi näitä maita enemmän erilleen kansainvälisestä yhteisöstä ja pelaisi lopulta etupiiriajattelua harjoittavien maiden, kuten Venäjän ja Kiinan pussiin. Tyytyväisiä emme voi kuitenkaan Euroopan nykysuoritukseenkaan olla, aktiivista vuoropuhelua ja kolonialismin taakoista irtautuvaa kumppanuutta Afrikan suuntaan pitää vahvistaa.