Uhanalaisten vesilintujen metsästys lopetettava

Sorsastuskausi käynnistyi viime viikolla. Aiheellista ihmetystä on herättänyt, miten on mahdollista, että myös uhanalaisia vesilintuja kuten haapanaa, tukkasotkaa ja nokikanaa saa metsästää. Ei ole kestävää, että maa- ja metsätalousministeriö sallii tänäkin vuonna näiden lajien metsästyksen. Kaikki uhanalaiset vesilintulajit tulisi rauhoittaa metsästykseltä viipymättä.

Luonnon monimuotoisuus hupenee kovaa vauhtia niin meillä kuin maailmalla. Suomen luonnossa joka yhdeksäs laji on uhanalainen eli vaarassa kuolla sukupuuttoon. Uhanalaisiin lajeihin kuuluu iso joukko vesilintuja kuten haapana, jouhisorsa, heinätavi, tukkasotka ja nokikana, joiden metsästys on sallittua. On kestämätöntä, että samanaikaisesti kun teemme työtä taantuneiden kantojen elpymiseksi, samojen lajien kantaa pienennetään metsästämällä.

Suomessa on paljon ajantasaista ja luotettavaa tietoa lajien tilasta. Tuorein lajien uhanalaisuusarviointi eli niin sanottu Punainen kirja julkaistiin vuonna 2019. Arvion toteuttivat eturivin tutkijoista ja asiantuntijoista koostuvat työryhmät. Lintujen osalta arvio perustuu poikkeuksellisen laajoihin seuranta-aineistoihin.

Tällä hetkellä uhanalaisista riistavesilinnuistamme vain punasotka on rauhoitettu kokonaan metsästyksen ulkopuolelle maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Lisäksi haahkan sekä taiga- ja tundrametsähanhen pyyntiä on rajoitettu joiltain osin.

Maa- ja metsätalousministeriön tulisi viipymättä rauhoittaa loputkin uhanalaiset vesilinnut metsästykseltä, kunnes niiden kannat on saatu elpymään.

Luonnonsuojelun vahvistettu rahoitus auttaa vesilintuja

Luonnonsuojelun rahoitus on tällä hallituskaudella nostettu historiallisen korkealle. Varoja lukuisten lajien auttamiseen niiden elinympäristöjen suojelun, ennallistamisen, kunnostamisen ja hoitamisen keinoin on käytettävissä merkittävästi aiempaa enemmän.

Rahoitusta on osoitettu esimerkiksi laajoihin kunnostuksiin lintuvesillä ja -kosteikoilla. Jos samanaikaisesti uhanalaisten vesilintujen metsästys sallitaan, heikennetään mittavien suojelutoimien vaikutuksia ja hukataan yhteisiä resursseja.

Sallimalla uhanalaisten lajien pyynnin annamme metsästyksen harrastajille virheellisen vaikutelman siitä, että niiden metsästys on ekologisesti kestävää – sitä se ei ole.

On hyvä, että moni metsästäjä toimii itse vastuullisesti ja pidättäytyy uhanalaisten sorsalintujen metsästämisestä. Vastuuta ei kuitenkaan voi sälyttää yksittäisten metsästäjien harteille. Maa- ja metsätalousministeriön tulisi viipymättä rauhoittaa kaikki uhanalaiset vesilinnut metsästykseltä, kunnes niiden kannat on saatu elpymään. Metsästys tulee kohdentaa vain sellaisiin lajeihin, joiden kannat ovat elinvoimaisia.