Uhanalaiset lajit tarvitsevat suojan metsästämiseltä

Monelle tulee yllätyksenä, että Suomessa saa metsästää myös uhanalaisia lajeja. On täysin kestämätöntä, että samaan aikaan kun olemme hallituksessa nostaneet luonnonsuojelun rahoituksen historiallisen korkealle ja suojelun kautta auttaneet uhanalaisia lajeja, samojen lajien kantoja pienennetään metsästyksellä. Uhanalaisten lajien metsästämistä olisi rajoitettava pikaisesti. Se on eettisesti ja moraalisesti oikein ja kääntyy pitkällä tähtäimellä myös metsästyksen eduksi. 

Luonto- ja metsästyspolitiikassamme vallitsee irvokas tilanne: Suomessa on tällä hetkellä 17 kansallisesti, Euroopassa tai maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi luokiteltua eläinlajia, joita saa metsästää.

Eduskunta käsittelee tänään kansalaisaloitetta, joka pyrkii uhanalaisten lajien metsästyksen kieltämiseen. Aloitteen tavoite on ehdottoman kannatettava. Kieltämällä uhanalaisten lajien metsästys korjattaisiin yksi vakava ristiriita Suomen suhtautumisessa luontoon ja luonnonsuojeluun. 

Suurin osa suomalaisista (63 %) kannattaa kyselytutkimuksen mukaan uhanalaisten lajien metsästyksen kieltämistä. Se ei kerta kaikkiaan sovi suomalaisten oikeudentuntoon. Aloitteen tavoitteella on siis myös kansalaisten tuki.

Nykyinen tilanne on huolestuttava etenkin vesilintujen osalta, joita suurin osa uhanalaisista riistalajeista on. Monen riistavesilinnun kannat ovat taantuneet jo pitkään, kun ihminen on tuhonnut niiden elinympäristöjä. Kaikkein raskauttavinta on, että osalla riistalinnuista uhanalaisuuden yhtenä syynä on myös pyynti. On mahdotonta hyväksyä, että niiden tappamista jatketaan silti. 

Moni metsästäjä toimii onneksi vastuullisesti ja pidättäytyy uhanalaisten lajien metsästyksestä. Lajien suojelua ei kuitenkaan voi sälyttää yksittäisten metsästäjien harteille. Sallimalla uhanalaisten lajien metsästäminen annamme virheellisesti vaikutelman, että niiden metsästäminen olisi kestävää – sitä se ei ole.

Metsästyslain 37 §:n mukaan riistaeläinlaji on jo nykyään rauhoitettava valtioneuvoston asetuksella, jos lajin kannan säilyminen sitä edellyttää. Tietoa lajien kannoista olisi tarjolla, sillä Suomessa esimerkiksi uhanalaisuusarvioinnit tekee eturivin asiantuntijoista ja tutkijoista koostuva työryhmä. Monen riistalajin tilannetta seurataan myös vuosittain. Pykälä ei kuitenkaan ole johtanut kaikkien uhanalaisten lajien rauhoittamiseen metsästykseltä. Viranomaisilta vaikuttaa puuttuvan tähän tahtotila ja siksi sääntelyä on vahvistettava.

Uhanalaisten lajien metsästyksen rajoittamisen voisi aloittaa uhanalaisista riistavesilinnuista, joita ovat esimerkiksi tukkasotka, nokikana ja haapana. Viime vuosina niitä on päätynyt saaliiksi tuhansittain. Kaikki uhanalaiset riistavesilinnut pitäisi rauhoittaa välittömästi maa- ja metsätalousministeriön asetuksella kaikelta metsästykseltä. Uhanalaisten lajien osuus vesilintusaaliista on noin kymmenen prosentin luokkaa. Näiden lajien tilapäinen rauhoittaminen ei pienentäisi metsästyssaalista merkittävästi.

Uhanalaisten lajien rahoittaminen olisi väliaikaista ja metsästys voitaisiin sallia uudelleen, jos lajin kanta elpyy. Pitkällä tähtäimellä on myös metsästäjien etu, että kannat säilyvät elinvoimaisina.

Kiitos kaikille kansalaisaloitteen tekijöille ja allekirjoittajille, että pidätte luonnon puolta ja ääntä niiden puolesta, jotka eivät siihen itse pysty.