Tyttöjen ympärileikkausten ehkäisy kuuluu hyvinvointialueille

Suomessa on edelleen tyttöjä ja naisia, joilla on riski joutua tai jotka ovat jo joutuneet silpomisen uhriksi. Sukuelinten silpominen on rangaistava teko. Tästä huolimatta väkivaltainen perinne elää edelleen. Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveysalan henkilöstö on avainasemassa tämän katkaisemisessa. Osaaminen ja tieto meillä jo on – nyt ne pitää jalkauttaa hyviksi käytännöiksi alueille.

Suomessa silpomisen läpikäyneitä tyttöjä ja naisia arvioidaan olevan noin 10 000 ja silpomisen riskissä noin 650-3080 riippuen arviointitavasta. Kyse on vaarallisesta perinteestä, jota perustellaan sosiaalisilla, kulttuurillisilla tai esteettisillä syillä ja sitä on harjoitettu jo kauan ennen kristinuskon tai islaminuskon syntyä. Sukuelinten silpominen on ihmisoikeusloukkaus ja pahimman luokan väkivaltaa, jolla ei ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa. 

Suomessa tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on jo nykyisellään rangaistavaa. Eduskunta kuitenkin päätti vuonna 2020 kansalaisaloitteen pohjalta, että sukuelinten silpomisen rangaistavuutta pitää selkeyttää ja sisällyttää se nykyistä tarkemmin rikoslakiin, jotta tyttöihin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan voidaan puuttua entistä tehokkaammin.

Pelkät rikoslain kirjaukset eivät kuitenkaan katkaise siipiä silpomiselta. Ensiarvoisen tärkeitä ovat käytännön ehkäisevät toimenpiteet. THL julkaisi viime vuonna päivitetyn toimintaohjelman silpomisen ehkäisemiseksi. Avainasemassa ohjelman jalkauttamisessa ovat uudet hyvinvointialueet, joiden vastuulla on alueellinen sosiaali-, terveys- ja pelastustoiminta. Alueelliset toimijat vastaavat silpomisuhan alla olevien ja silpomisen läpikäyneiden hoitopolkujen rakentamisesta sekä verkostojen ja tiedon koordinoimisesta.

Lisäksi ohjelma toimii tärkeänä opetusmateriaalina sosiaali- ja terveysalan henkilöstölle, jotta ammattihenkilöstö osaa kohdata ja käsitellä silpomisen uhreja tai sen vaarassa olevia oikein. Jokaiselle hyvinvointialueelle pitääkin nimetä silpomisen estämisen yhteyshenkilö, joka vastaa ehkäisytyön koordinoimisesta ja ammattilaisten lisäkouluttamisesta.

Lääkäreillä ja hoitajilla on suuri vastuu siinä, että he ottavat asian puheeksi kohdatessaan perheitä, jotka tulevat tyttöjen sukuelinten silpomista harjoittavista kulttuureista. Puheeksi ottaminen on erityisen tärkeää neuvolatyössä, jotta vanhempia voidaan valistaa ja kertoa Suomen lainsäädännöstä. 

Myös mahdollisuutta avaus- tai korjausleikkaukseen täytyy tarjota. Avausleikkaus voi tuoda jonkin verran helpotusta moniin silpomisen aiheuttamiin ongelmiin, kuten virtsaamis-, kuukautis- tai seksuaalielämän vaikeuksiin. Korjausleikkauksessa silvotut sukuelimet pyritään mahdollisuuksien mukaan korjaamaan normaalin anatomian mukaisiksi. Korjausleikkauksen eduista kertominen ja toimenpiteen suositteleminen ovatkin askel silpomisperinteen katkaisemiseksi. Se myös suojaa naisia vaikeilta komplikaatioilta synnytyksen yhteydessä. 

Uusien aluevaltuustojen yhtenä tärkeänä tehtävänä on seurata silpomisen vastaisen työn jalkauttamista hyvinvointialueille. Silpomisen estämiseksi on tehtävä riittäviä ja oikea-aikaisia toimenpiteitä, ja henkilöstöllä pitää olla osaamista silpomisen estämiseksi ja silpomisen uhrin kohtaamisessa.

Meillä on kaikki keinot ja osaaminen tämän väkivaltaisen kulttuuriperinteen katkaisemiseksi. Tehdään yhdessä loppu silpomiselle.