Työrauhaa ja rahoitusta korkeakouluille

Viime päivinä on käynyt kuhina korkeakoulupolitiikan ympärillä. Tiedeministeri Kurvisen puheet korkeakoulutuksen hajauttamisesta ja korkeakoulupolitiikan täyskäännöksestä ovat herättäneet ihmetystä korkeakoulukentällä.

En itsekään tunnista näistä luonnehdinnoista hallituksen koulutuspolitiikan suurta linjaa, joten tuntui tarpeelliselta palauttaa mieleen, mistä hallitusneuvotteluissa on itse asiassa sovittu. Olin toinen vihreiden neuvottelijoista koulutusta ja tutkimusta koskevissa kysymyksissä. 

Hallitusneuvotteluissa sovimme todella yhdestä (mutta vain yhdestä) merkittävästä täyskäännöksestä korkeakoulupolitiikkaan: koulutusleikkausten linjalta siirryttiin ennakoitavan ja pitkäjänteisen rahoituksen tielle.

Muutoin yhdessä valittua päälinjaa voisi kuvata sanalla työrauha. Korkeakoulukentällä on viime vuosina myllertänyt kovaa. Halusimme varmistaa että korkeakouluilla – henkilökunnalla ja opiskelijoilla – on aikaa keskittyä perusasioihin: koulutukseen ja tutkimukseen. 

Vaikka eri puolueilla ehkä oli ajatuksia rahoitusmalliin tai korkeakouluvisioon liittyen, emme lähteneet repimään niitä auki. Ne oli juuri saatu valmiiksi laajassa yhteistyössä korkeakoulujen kanssa. Monesta korkeakoulusta välitettiin toive poukkoilun välttämisestä ja sitä toivetta kunnioitimme. Luotan, että hallitus on yhä sitoutunut tähän linjaan.

Tämän kaiken valossa tuntuu kieltämättä erikoiselta lukea julistuksia täyskäännöksistä. Korkeakoulupolitiikan on oltava johdonmukaista, ennakoitavaa ja pitkäjänteistä. Korkeakouluissa työskentelevien ja siellä opiskelevien ihmisten on voitava luottaa siihen, että valtiovalta ei hötkyile.

Viikon kuuma peruna on ollut kysymys siitä, pitääkö korkeakoulupolitiikassa keskittää vai hajauttaa. Asia ei – onneksi – ole aivan näin mustavalkoinen. Yhtä aikaa on nimittäin syytä…

1️⃣ tukea korkeakoulujen laatua ja omia vahvuuksia,

2️⃣ helpottaa nuorten pääsyä korkeakoulutukseen ja

3️⃣ vastata eri alojen ja alueiden osaajapulaan.

Laadukas koulutus ja tutkimus tarjoavat nuorille polkuja, joilta ponnistaa sekä kutsuvat luokseen osaavia opiskelijoita, opettajia ja tutkijoita myös maailmalta. Pienessä maassa kaikkien korkeakoulujen ei kannata tehdä samoja asioita. Laatua kannattaa rakentaa kunkin omien vahvuuksiensa varaan sekä keskinäistä työnjakoa ja yhteistyötä kehittämällä.

On ymmärrettävää, että eri alueilla on toiveita uusista koulutusvastuista oman alueen korkeakoululle. Useimmiten toiveet perustuvat aitoon tarpeeseen ja esimerkiksi yritysten toiveisiin. Olennaista on kuitenkin varmistaa, että varsinaiset päätökset kestävät tarkastelua myös koulutuksen ja tutkimuksen laadun näkökulmasta.

Niin paljon uusia koulutusvastuita ei edes keskustalainen ministeri pysty jakamaan, että se yksin ratkaisisi osaajapulaa eri alueilla. Siksi korkeakoulujen kanssa kannattaisi myös miettiä esimerkiksi sitä, miten koulutustarjontaa saisi avattua muillekin kuin omille tutkinto-opiskelijoille.

Hallitusohjelmassa sovittiin myös korkeakoulutuksen saavutettavuuden parantamisesta. Erikseen kirjasimme ylös sosiaalisen, alueellisen ja kielellisen tasa-arvon näkökulmat sekä tarpeen tunnistaa vähemmistöryhmien koulutukseen hakeutumisen esteitä. Odotan, että tästä kokonaisuudesta toteutuvat muutkin näkökulmat, kuin viime aikoina pinnalla ollut alueellinen. (Eikä muuten alueellisessakaan tarkastelussa voida ohittaa sitä tosiasiaa, että huutavin pula opiskelupaikoista nuorille on itse asiassa Uudellamaalla.)

Sekä saavutettavuuden parantaminen että osaajapulaan vastaaminen edellyttävät lisää koulutuspaikkoja. Suomessa on tavoitteena, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet ikäluokasta suorittaa korkeakoulutuksen. Hallitusohjelmassa sovittiinkin aloituspaikkojen tuntuvasta lisäyksestä.

Mutta. Aloituspaikkojen lisäyksen täytyy kulkea käsi kädessä pysyvän rahoituksen kanssa. On kestämätöntä, jos korkeakoulut joutuvat tinkimään laadusta tai esimerkiksi opiskelijoiden tukipalveluista uusien koulutuspaikkojen myötä. Samaa penniä ei voi venyttää loputtomasti.

Odotan siis tiedeministeriltä sitoutumista korkeakoulukentälle luvattuun työrauhaan, toimia nuorten koulutukseen pääsyn helpottamiseksi sekä tietenkin esityksiä aloituspaikkojen lisäämisestä ja korkeakoulujen pysyvän rahoituksen kasvattamisesta.