Tuupovaaran mummo ansaitsee hyvän sote-uudistuksen

Taannoin Tuupovaarassa käydessäni potkukelkkoja oli jonoksi asti menossa kohden terveysasemaa. Venäläistaustaisen tohtorin kerrottiin olevan kovassa suosiossa, kun “häneltä sai paremmat tropit”.

Ottamatta kantaa troppien laatuun ja määrään, Tuupovaaran mummo ansaitsee sotensa. Hänellä on yhtä suuret oikeudet nopeaan pääsyyn terveyspalveluihin kuin rintamailla asuvilla. Katsoessaan perjantaina töllöstä Sipilän hallituksen eroa, mummo tuskin osasi ajatella, mitä kaikkea hallituksen kaatuminen soteen toisi tullessaan.

Nyt tiedämme siitä vähän enemmän. Yksityiset terveysfirmat näkevät jo haaskan, ja kritisoivat aikaisemmin säädettyä rajoituslakia, jolla pyrittiin pitämään sote ja sen alueet kasassa, kunnes uudistus toteutuu. Yksityisillä toimijoilla on sote-palveluissa rooli jatkossakin, mutta päätöksentekopöytään niillä ei ole asiaa.

Hallituksen ajaman sote-mallin kaatuminen ei ole yllätys. Sen ongelmat olivat tiedossa jo pitkään ja niistä varoitettiin eduskuntakäsittelyssä pitkin matkaa. Pohjimmiltaan uudistus kaatui perustuslaillisiin ongelmiin ja hallituksen kyvyttömyyteen korjata niitä. Myös suomalaisten enemmistö piti uudistusta huonona.

Yksi keskeinen ongelmien lähde hallituksen hankkeelle oli myös se, että sote-uudistuksen kylkeen oli lyöty liian monta muuta tavoitetta. Sote-palveluiden uudistamisen lisäksi yritettiin tehdä aluehallinnon, työvoimahallinnon ja ympäristöhallinnon uudistusta ja luoda samalla mehevät markkinat yksityisille terveysfirmoille. Tämä oli liian iso pala haukattavaksi kerralla. Tästä eteenpäin on muut hallinnon sektorit jätettävä odottamaan, ja keskityttävä soteen. Ympäristöhallinnolle nyt esillä ollut malli olisi ollut vaarassa tuoda heikennyksiä.

Perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen järjestämisvastuiden muuttaminen on jo yksinään valtava hanke. Sote-palvelut ovat se osa hyvinvointivaltiota, joka on lähimpänä silloin, kun olemme haavoittuvimmillamme. Ne ovat eräitä keskeisimpiä ja samalla vaikeimpia hyvinvointivaltion tehtäviä. Niiden uudistamisessa on nyt edettävä laajapohjaisella yhteistyöllä ja sellaisten reunaehtojen pohjalta, jotka valtaenemmistö puolueista voi allekirjoittaa.

Hallituksen paniikki näyttää tarttuvan. Säkkien pohjilta kaivellaan nyt erilaisia uusia ja vanhoja sotemalleja. Vihreät eivät tule liittymään siihen joukkoon, joka esittelee taas uusia sote-malleja vielä ennen vaaleja. Linjamme on ollut jo pitkään sama. Vaalien jälkeen on ryhdyttävä toteuttamaan laajapohjaisesti uudistusta, joka asettaa ihmiset keskiöön. Tämä tehdään keskittymällä siirtämään vain perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen järjestämisvastuu kuntia suuremmille toimijoille.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että seuraavan hallituksen olisi ryhdyttävä heti toimeen seuraavien askeleiden pohjalta.

1. Siirretään ensi vaiheessa sote-alueille tai maakunnille vain sosiaali- ja terveyspalvelut. Ei tehdä aluehallinnon uudistusta ennen kuin sote-palveluiden osalta uudistus on maalissa.

2. Vastuu sote-palveluiden kokonaisuudesta pidetään julkisella järjestäjällä. Yksityiset ja kolmannen sektorin sote-toimijat pysyvät roolissaan julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon täydentäjinä. Sote-alueet voivat itse päättää, missä määrin haluavat valinnanvapautta lisätä nykyisellä pohjalla eli esimerkiksi palveluseteleillä.

3. Edetä voidaan jo valmistellun maakuntarakenteen pohjalta eli 18 sote-maakunnalla. Mahdollista on myös rakentaa malli tätä suurempien sote-alueiden (9–12 kpl) pohjalle. Ei tehdä alueiden nimestä arvovaltakiistaa, vaan hoidetaan uudistus maaliin.

4. Sote-alueille tulee niiden määrästä riippumatta olla suorilla vaaleilla valittu valtuusto ja verotusoikeus. Verotusoikeuden lisäksi tarvitaan maakuntien valtionrahoitusjärjestelmä.

5. Metropolialueella on omat haasteensa, ja ne on otettava uudessa sote-mallissa huomioon. Kuntien kuuleminen on tässä tärkeää.

Selvää on, että uudistus pääsee uudestaan etenemään vasta eduskuntavaalien jälkeen. Tällä hetkellä voimassa oleva kuntien sote-ulkoistuksia ja investointeja rajoittavan lain jatko on herättänyt kysymyksiä. Terveysfirmat ovat jo ehtineet vaatia rajoitusten purkamista. Mielestäni sellaisen aika ei ole nyt. Sote-palveluissa on nyt demokraattisten ratkaisujen ja yhteisymmärryksen etsimisen aika. Yksityisillä terveysfirmoilla ei päätöksentekopöytään ole asiaa. Niiden on nyt maltettava odottaa bisnesmahdollisuuksiaan tovi.