Tutkijoiden tiukat varoitukset ovat Bonnin ilmastokokouksen tärkein anti

Bonnissa perjantaina päättyneestä 23:nnesta ilmastoneuvottelukokouksesta eli COP23:sta tuskin kukaan odotti suuria. Ilmastoneuvottelujen yli 20 vuoden historiassa jotkut kokoukset tekevät tärkeitä historiallisia päätöksiä, mutta niiden välissä paljolti junnataan paikallaan ja tehdään kärpäsistä härkäsiä. Tässäkin kokouksessa monia asioita lykättiin tuonnemmaksi seuraaviin kokouksiin.

Tärkein asia, jota pitäisi saada eteenpäin, on valtioiden päästörajojen tiukentaminen. Pariisin sopimukseen kirjattiin ne tulevien vuosikymmenten päästörajat, jotka kukin valtio itselleen asetti. Sopimuksessa myös todetaan, että nämä eivät riitä hillitsemään ilmastonmuutosta alle kahden asteen, saati puoleentoista asteeseen, eli päästörajoja on tiukennettava.

Kokouksen puheenjohtajamaana toimi Fidži. Ensimmäistä kertaa pieni saarivaltio veti kokousta. Monia pieniä saarivaltioita uhkaa hukkuminen ilmastonmuutoksen edetessä. Eipä ihme, että Fidži halusi viedä eteenpäin päästörajojen tiukentamista. Kokous hyväksyi lopuksi Fidžin laatiman suunnitelman siitä, miten Talanoa dialogiksi nimetty prosessi etenee ensi vuonna.

Sivutapahtumissa ilmaston tutkijoilta tuli tiukkaa viestiä siitä, että päästöt pitää saada alas nopeasti. Ei riitä, että päästöjä vähennetään paljon, olennaista on myös nopeus.

Tyndall-keskuksen varajohtaja, professori Kevin Andersson moitti tähänastisia aikaansaannoksia. YK:n ilmastopuitesopimus solmittiin 1992. Sen jälkeen on yritetty päästöjen hyvittämistä, päästökauppaa, jossa päästöoikeudet jaetaan ilmaiseksi ja lupausta hiilidioksidin talteenotosta. Vain (globaalia) päästöjen vähentämistä ei ole vielä aloitettu.

Hän totesi, että tarvittavat nopeat päästövähennykset ovat vaikeita, mutta monin verroin vaikeampaa olisi yrittää ylläpitää vauraita yhteiskuntia monta astetta lämmenneellä planeetalla. Hän ehdotti, että ilmastonsuojelutoimet voisi katsoa seuraavan 30 vuoden massiiviseksi investointi- ja työllisyysohjelmaksi.

Saksan Potsdam-instituutin johtaja Hans Joachim Schellnhuber totesi, että jos päästöt saadaan käännettyä laskuun nyt, ihmiskunnalla on 25 vuotta aikaa saada ne nollaan, jotta ilmastonmuutos pysyisi alle kahdessa asteessa. Mitä myöhemmin päästöjen väheneminen alkaa, sitä jyrkempi pitää vähennysvauhdin olla.

Hän totesi, että monet maapallon ekosysteemeistä ovat tuhoon tuomittuja jo ennen kuin tuho näkyy. Trooppisten merien koralliriuttoja hän piti todennäköisesti menetettyinä. Grönlannin jäätikön kohtalosta hän oli epävarma, mutta korosti, että sen sulaminen muuttuu peruuttamattomaksi jo kauan ennen kuin se tapahtuu.

Stockholm Resilience Centerin johtaja Johan Rockström esitti optimistisemman vision. Hän totesi, että viime 15 vuoden aikana uusiutuva energia maailmassa on kaksinkertaistunut 5,5 vuoden välein. Jos tämä tahti jatkuu, energiajärjestelmä on päästötön vuonna 2045.

Kokouksen aikana kansainvälinen energiajärjestö IEA julkaisi vuotuisen World Energy Outlookinsa. IEAn skenaariot energiatulevaisuudesta ovat viime vuosina parantuneet paljon. Tässäkin julkaisussa IEA toteaa yhdeksi megamuutokseksi sen, että monissa maissa aurinkoenergiasta on tullut edullisin uuden sähköntuotannon muoto.

Silti IEAn perusskenaario ennustaa kaikkien fossiilisten polttoaineiden käytön kasvua. IEAn johtaja Fatih Birol itsekin totesi, että tämä kehitys ei täytä Pariisin sopimuksen ilmastotavoitetta, vaan johtaisi maapallon lämpenemiseen kolmella asteella.

Minut oli pyydetty Fatih Birolin yhdeksi kommentoijaksi. Tilaisuuden juontaja oli luonnehtinut World Energy Outlookia energia-alan raamatuksi. Sanoin, että valitettavasti raamattuna pidetään juuri perusskenaariota, se muokkaa käsityksiä siitä, mikä on realistista ja mahdollista. Toivoin, että IEA voimakkaammin neuvoisi hallituksia pääsemään sellaiselle kehitysuralle, jolla ilmastonmuutos saadaan hillittyä.

Toisin kuin ehkä moni oli odottanut, Trumpin toimet USA:ssa eivät juurikaan heijastuneet tämän kokouksen tunnelmaan. Trumpin hallinto kävi pitämässä kivihiiltä puffaavan tilaisuuden, jolle konferenssissa tuhahdelttiin. Useat USA:n osavaltioiden kuvernöörit ja muut paikallisjohtajat sekä yritysjohtajat pitivät tilaisuuksia, joissa kertoivat omien osavaltioidensa, kaupunkiensa ja yritystensä teoista ilmastonsuojelun eteen. Obaman aikainen USA:n vetorooli on nyt kuitenkin poissa, ja se hidastaa etenemistä.

Suomen tärkein panos tässä kokouksessa lienee se, että ympäristöministeri Tiilikaisen johdolla Suomi oli torstaina Kanadan ja yhteensä noin 20 maan mukana julkistamassa valtioiden irti kivihiilestä -liittoutumaa.

Saksan liittokansleri Merkelin puheen virallisessa kokouksessa moni koki pettymykseksi. Saksalaiskollegat selittivät, ettei Merkel voinut sanoa juuri mitään, koska sittemmin kariutuneiden hallitusneuvottelujen pohjustus oli vielä kokouksen aikana kesken. Tiettävästi vihreät olivat neuvotteluja käyneen ”Jamaika-koalition” ainoa puolue, joka vaati selkeää aikataulua kivi- ja ruskohiilestä irtautumiselle, samoin aikataulua sille, mihin mennessä uusien polttomoottoriautojen myynti kielletään.

Sen sijaan Ranskan presidentti Macron sai paljon myönteistä huomiota lupaamalla täyttää ilmastonmuutosta koskevaa tieteellistä tietoa kokoavan IPCCn rahoitusaukon. Trumphan on päättänyt olla maksamatta USA:n osuutta. Tämä on tietysti hyvä ja tarpeellinen asia. Itseäni huolestuttaa paljon enemmän se tieteellisen tutkimuksen rahoitusaukko, joka syntyy, kun Trump vie rahoja keskeisiltä tutkimuslaitoksilta, kuten NASAlta, ja nimittää niiden johtoon ihmisiä, jotka avoimesti halveksivat tiedettä. Vielä isomman aukon Trump on tehnyt kehitysmaiden ilmastotoimien rahoitukseen.

Virallisen kokouksen puolella neuvotteluja käytiin kehitysmaiden ilmastotoimiin luvatun rahoituspaketin kokoamisesta, ilmastonmuutoksen aiheuttamien peruuttamattomien vahinkojen korvaamisesta sekä niin sanotusta Pariisin sääntökirjasta, jossa tarkennetaan muun muassa päästöjen laskentaa ja raportointia.

Kuten niin monessa kokouksessa, teollisuus- ja kehitysmaiden välille on lietsottu juopaa ja muun muassa EU:ta on syytetty siitä, ettei se ole virallisesti ratifioinut Kioton sopimuksen toista kautta. Tosiasiassahan EU on vuoden 1990 tasosta vähentänyt päästöjä enemmän kuin vuoteen 2020 mennessä luvattiin. Virallinen ratifiointi on ollut Puolasta kiinni, mutta nyt Puola ilmoitti vihdoin hoitavansa asian.

Seuraavassa kokous ensi syksynä on Puolan Katowicessa. Siellä saatamme nähdä enemmän draamaa. Siellä pitäisi tehdä päätöksiä päästörajojen tiukentamisesta, mutta Puolan hallitus pitää tärkeämpänä suojella kivihiiltä kuin ilmastoa.