Turvallisuutemme edellyttää Nato-jäsenyyttä, ympäristökriisien ratkaisua ja eriarvoisuuden torjuntaa

Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti maailmaa ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteita, mutta ei sen tavoitteita. Tavoitteena on yhä vakaampi, ennakoitavampi ja turvallisempi Suomi ja maailma. Se vaatii paljon muutakin kuin sotilaallista varautumista ja varustautumista, mutta Nato-jäsenyys toisi turvaa ja vakautta ja siksi Vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu myönteisesti sen ripeään edistämiseen.

Maailma muuttui rajusti 24.2.2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Voi myös sanoa, että se muuttui jo keväällä 2014, kun Venäjä miehitti Krimin niemimaan. Tai ehkä jo 8. elokuuta 2008, kun Venäjä julisti sotilasoperaation alkaneeksi Georgiassa. Asetettiin lähihistorian merkkipaalut miten tahansa, on tällä hetkellä täysin selvää, että naapurimaamme Venäjä on valmis käyttämään raakalaismaista sotavoimaa valtavassa mittakaavassa harhaisten tavoitteidensa ajamiseen ja vähät välittää sopimuspohjaisesta yhteistyöstä tai edes ihmisarvosta. Kovimmin sen kokevat paraikaa ukrainalaiset, jotka puolustavat maataan urheasti. Eivätkä he puolusta vain Ukrainaa, he puolustavat tosiasiassa koko Eurooppaa. Ukrainan asia on meidän asiamme.

Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen ajankohtaisselontekoa turvallisuusympäristömme muutoksista. Edessä on nyt tärkeä parlamentaarinen käsittely ja hyvin mahdollisesti historiallisia johtopäätöksiä. Ajankohtaisselonteko käsittelee käsillä olevaa tilannetta laajasti taloudesta kyberturvallisuuteen ja huoltovarmuudesta kriisinsietokykyyn.

Keskeisin ja kauaskantoisin sisältö selonteossa liittyy Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen asemaan. Suomi ei ole ollut vuosiin puolueeton maa, mutta olemme valinneet olla sotilaallisesti liittoutumaton. Naton osalta meille on riittänyt tiivistynyt yhteistyö ja mahdollisuus hakea jäsenyyttä. Nyt käynnissä on sen arviointi, riittääkö se enää. Suomalaisten selkeä enemmistö on kääntynyt nopeasti sille kannalle, että ei riitä.

Selonteko toteaakin, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä kynnys sotilaalliseen voimankäyttöön Itämeren alueella nousisi, mikä lisäisi alueen vakautta pidemmällä tähtäimellä. Vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja sen ripeään edistämiseen.

Näin merkittävässä ja kauaskantoisessa päätöksenteossa myös puolueet ovat instituutioina tärkeässä roolissa, ja eduskuntaryhmä seuraa puolueen keskustelua ja linjauksia tiiviisti päätöksenteon edetessä: Tässä tärkeänä etappina on puoluevaltuuskuntamme kokous ensi lauantaina, jossa käydään keskustelu puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta.

Kun tämä eduskunta ja koko kansakunta käyvät keskustelua Suomen valinnoista, on keskustelussa oltava tilaa erilaisille äänille, mielipiteille ja painotuksille. Sitä on demokratia, ja juuri sen kautta jalostuvat parhaat päätökset.

Pohdinta Nato-jäsenyydestä ei rajaudu vain siihen, haluammeko liittouman jäseneksi. Edessä on pohdinta siitäkin, millainen Nato-maa haluaisimme olla – miten rakentaisimme tehokkaimmin omaa ja yhteistä turvaa ja vakautta? Reunaehdot jäsenyyteen ovat toki selvät: Uudet jäsenvaltiot liittyvät Pohjois-Atlantin sopimukseen täysimääräisin oikeuksin ja velvoittein.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti maailmaa ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteita, mutta ei sen tavoitteita.

Tavoitteena on yhä vakaampi, ennakoitavampi ja turvallisempi Suomi ja maailma. Se vaatii paljon muutakin kuin sotilaallista varautumista ja varustautumista, vaikka ne nyt tarpeen ovatkin.

Ilmastonmuutos on yhä koko ihmiskunnan tulevaisuuden suurin uhka. Maailmanlaajuisten ympäristökriisien, ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunta on edelleen välttämättömätöntä. IPCC:n uusimman raportin mukaan nykyisellä menolla maapallo tulisi lämpenemään noin 2,2 – 3,5 astetta, mikä olisi tuhoisaa lukemattomille lajeille. Tämä vuosikymmen on ratkaiseva, jotta saamme lämpenemisen taitettua. Kun vähennämme päästöjä, vähennämme fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja näin myös niitä tuottavalle Venäjälle menevää rahavirtaa.

Yhteiskuntamme turvallisuus liittyy myös sen yhtenäisyyteen. Eriarvoisuuteen on puututtava ja jokainen pidettävä mukana. Maailma muuttuu ja Suomen on sopeuduttava muutokseen, mutta ketään ei saa jättää yksin muutoksen keskelle. Henkinen kriisinsietokyky kumpuaa luottamuksesta, hyvinvoinnista ja perusturvasta – kulttuuria ja koulutusta unohtamatta.

Kun puhutaan turvallisuudesta, ei rauhantyötä saa koskaan unohtaa.  Maailman noin 13 000 ydinkärkeä muodostavat jatkuvan ja eksistentiaalisen uhan, josta on päästävä eroon ydinaseriisunnan kautta.

Meidän on siis jatkossakin tehtävä laaja-alaisesti työtä turvallisemman Suomen, Euroopan ja maailman eteen.