Turpeen energiakäyttö lopetettava mahdollisimman nopeasti

Suomen luonnonsuojeluliiton tänään julkaisema kansalaisaloite tähtää turpeen energiakäytön kieltämiseen lailla nopeutetulla aikataululla. Aloite on tärkeä, sillä energiaturpeen tuotannon alasajo on merkittävä ilmastoteko.

Turve on fossiilinen polttoaine, jonka käyttäminen aiheuttaa merkittävää haittaa ympäristölle. Turpeen nostaminen tuhoaa ainutlaatuista suoluontoa, vaikka soiden luonto on jo nyt hätätilassa. Ojitus ja turpeenotto ovat johtaneet miltei neljänsadan eliölajin uhanalaistumiseen maassamme. Lisäksi turvetuotantoon otetuilta soilta pääsee ympäröiviin vesistöihin kiintoainesta, joka aiheuttaa vesien samentumista ja rehevöitymistä.

Kenties järkyttävintä on kuitenkin turpeenkäytön vaikutus ilmastoon. Turvetta polttamalla ilmakehään vapautuu hiilidioksidia, joka on ollut sidottuna suohon jopa tuhansien vuosien ajan. Turpeen nostaminen vapauttaa hiilidioksidia myös turvetuotantoalueen maaperästä. Turve aiheuttaa kokonaisuudessaan 12 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Sen päästöt ovat siis suuremmat kuin koko Suomen henkilöautoliikenteen päästöt.

Turpeen merkitys energiantuotannossa ei ole järin suuri vaikka joskus sen puolustajien puheista voisi niin luulla. Turpeen osuus energian kokonaiskulutuksesta Suomessa oli 5 % vuonna 2018.

On hyvin ristiriitaista, että turvetuotantoa tuetaan samalla kun toisaalla maksamme kovaa hintaa sen aiheuttamien haittojen korjaamisesta. Turpeen veroprosentti on alhaisempi kuin muilla fossiilisilla polttoaineilla, mikä antaa sille kilpailuedun, vaikka sen päästöt ovat kivihiilen kanssa samaa luokkaa. Tänä vuonna turpeen verotuen arvioidaan olevan noin 172 miljoonaa euroa. Tämä raha tulisi ehdottomasti käyttää viisaammin.

Järjellä ajateltuna turpeen energiakäytön jatkamiselle ei ole enää perusteita. Siksi me Vihreät olemme jo pitkään vaatineet turpeen energiakäytöstä luopumista. Hallitusneuvotteluissa sovimme muiden hallituspuolueiden kanssa, että turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan Suomessa vuoteen 2030 mennessä. Pelkkä puolittaminen ei kuitenkaan riitä, vaan tavoitteena tulee olla energiaturpeen tuotannon lopettaminen kokonaan. Keskeisenä toimenpiteenä on turpeen verotuksen muuttaminen, josta hallitus neuvottelee tänä syksynä. Meidän Vihreiden tavoitteena on, että turpeen suhteellista veroetua pienennetään.

Turpeen energiakäytön ennustetaan loppuvan osittain myös itsekseen siksi, että päästökauppajärjestelmässä päästöoikeuksien hinta nousee. Kaikki turvetuotantolaitokset eivät kuitenkaan ole päästökaupan piirissä. Siksi turpeesta luopumiseen tarvitaan vahvempia työkaluja. Yksi sellainen olisi turpeen energiakäytön kieltävä laki.

Esitin turpeen energiakäytön loppumiselle aikarajaa lakiin kivihiilen tapaan jo viime vuonna. Ilmastonmuutoksen torjumisella on kiire, emmekä voi luottaa siihen, että verotus ja päästöoikeuksien hinnan nousu yksinään riittävät ajamaan turvetuotannon alas tarpeeksi nopeasti. Meidän on varmistettava kaikin keinoin, että pidämme Suomen oikealla polulla kohti 2035 hiilineutraaliutta. Se ei tapahdu itsestään.

On sanomattakin selvää, että ilmastonmuutoksen torjumisella ei saa asettaa ketään ihmistä kohtuuttomaan tilanteeseen. Me Vihreät kannatammekin sitä, että turvetuotannosta luopuville elinkeinonharjoittajille tarjotaan aktiivisesti tukea uuteen elinkeinoon siirtymisessä esimerkiksi uudelleen koulutuksen tai investointitukien avulla. Mahdollisia uusia elinkeinoja voivat eri puolilla Suomea olla esimerkiksi uusiutuvan energian tuottaminen tai turvealueiden ennallistaminen ja metsittäminen.

Mitä nopeammin haluamme turpeesta eroon, sitä enemmän se tulee maksamaan. Suomen ympäristökeskuksen mukaan turpeesta luopumiseen tarvittavat investoinnit ovat noin 1-1,6 miljardia euroa. Jos Suomi tekee uskottavan suunnitelman turvetuotannon alasajosta, voimme saada EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta jopa satoja miljoonia euroja, joista osa voidaan kohdentaa turvetuottajille.

Turpeen energiakäytön lopettaminen on nopea tapa tiputtaa merkittävästi Suomen kasvihuonekaasupäästöjä. Rahoitusta turvetuotannon hallittuun ja tuottajien kannalta reiluun alasajoon on saatavissa EU:sta. Meillä on siis olemassa kaikki keinot, joten tarvitaan enää yhteinen tahtotila. Sen odotan löytyvän syyskuun budjettineuvotteluissa.