Turkki, Syyria ja EU
Viime keskiviikkoiltapäivän ja tämän maanantai-illan välillä on Turkin ja Syyrian rajalla tapahtunut paljon. Turkki aloitti sotatoimet ja ylitti Syyrian rajan keskiviikkona iltapäivällä.
Illansuussa Suomi ensimmäisten joukossa tuomitsi Turkin toimet ja ilmoitti asevientikiellosta Turkkiin. EU:n yhteinen kanta saatiin valmiiksi EU:n ulkopolitiikan korkealle edustajalle Federica Mogherinille jo keskiviikkoillaksi – EU:n päätöksenteossa poikkeuksellisen nopeasti.
Siviilien kannalta pahimmat skenaariot näyttävät toteutuneen. Kylistä on lähdetty liikkeelle, pois sotatoimien alta. Kansainvälisten järjestöjen ensimmäinen arvio autettavista oli 100 000 henkeä – sitten apua tarvitsevien määräksi arvioitiin jopa 400 000 henkeä.
Humanitaarisen kriisin kohteeksi voi joutua ilman pakolaisuuttakin. Tästä ovat esimerkkinä vaille sähköä ja vettä jäävät kylät. Likainen juomavesi voi edesauttaa kulkutautien leviämistä. Ennenkaikkea lapset ovat vaarassa.
Maanantaina kokoontuivat EU:n ulkoministerit Luxemburgissa. Kielenkäyttö oli vahvaa – EU tuomitsi selväsanaisesti Turkin sotilaalliset toimet ja katsoi niiden entisestään heikentävän siviilien tilannetta ja turvallisuutta alueella. Lisäksi monet keskeiset EU-maat ovat jo tehneet kielteisen päätöksen aseviennistä Turkkiin, ja nyt ulkoministerien päätöslauselmassa sitouduttiin poliittisesti vahvoihin kansallisiin kantoihin aseviennissä. Päätös oli poikkeuksellinen myös sen vuoksi, että Turkki on Naton jäsenmaa.
Ulkoministerikokouksen kestäessä maanantaina saatiin tietoja Syyrian operaatiosta oman maansa pohjoisosissa, yhteistoiminnassa kurdien SDF:n kanssa. Allianssi on poikkeuksellinen, mutta kuvaa hyvin koko Syyrian sodan poikkeuksellisuutta. Lähipäivät näyttävät, millaiseksi rintamat muodostuvat.
Kärsijöinä ovat ennenkaikkea siviilit, jotka nyt uhkaavat jäädä rintamien väliin. Heitä on autettava. Kansainvälisillä avustusjärjestöillä on tässä tärkeä ja vaativa tehtävä. Siviilejä pyritään käyttämään myös pelinappuloina. Turkkiin on sijoittunut 3,6 miljoonaa Syyrian pakolaista. Nämä ihmiset ovat jo pitkään odottaneet paluuta omille kotiseuduilleen Syyriaan. Ajatus, että heitä alettaisiin ajaa toisiin suuntiin, ei ole vastuullinen.
Syyrian kriisiin ei ole sotilaallista ratkaisua. Tämä ajatus kannattaa pitää mielessä, kun seuraa uutisia Syyrian sotatoimista. Pari viikkoa sitten ehdittiin jo iloita, että Syyriassa on alkamassa uusi perustuslakiprosessi, jossa on suuri määrä eri toimijoita mukana. Syyriaan tarvitaan järjestynyt yhteiskunta, jossa myös vähemmistöjen oikeuksia kunnioitetaan. Oikea valta kasvaa äänestyslipuista, ei aseiden piipuista.
Kirjoittaja on Suomen ulkoministeri.