Tulevaisuudessa metsän jatkuvan kasvatuksen tulee olla sääntö, ei poikkeus

Muutoksen tuulet puhaltavat suhtautumisessa avohakkuisiin ja metsätalouteen. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta päätti tänään esittää Avohakkuut historiaan -kansalaisaloitteen hylkäämistä, mutta samalla se kuitenkin edellytti, että jatkuvaa kasvatusta lisätään valtion metsissä, mikä on merkittävä asennemuutos. Aika on ajamassa nykyisenkaltaisen tehometsätalouden ohi, ja avohakkuita korvataan tulevaisuudessa yhä useammin jatkuvapeitteisellä kasvatuksella. 

Metsät ovat nousseet niin kansalaisten kuin poliitikkojen puheenaiheeksi viime vuosina. Hyödynnämme metsiä yhä laajemmassa määrin, mutta samalla Suomen metsäluonto on hätätilassa. Kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista elää metsissä ja kolme neljästä metsäluontotyypistä on uhanalaisia. Metsätalous on suurin uhanalaisuuden aiheuttaja Suomessa. Luonnon auttamiseksi ensisijaista on hakkuiden vähentäminen ja suojelualueiden määrän lisääminen, mutta on selvää, että nämä yksin eivät riitä. Luonnon monimuotoisuutta on vahvistettava myös talousmetsissä.

Talousmetsissä metsänhoitotavan valinnalla voidaan merkittävästi vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen. Avohakkuille huomattavasti parempi vaihtoehto on jatkuva kasvatus, jossa kaikkia puita ei kaadeta kerralla, vaan metsä säilyy koko ajan peitteisenä. Tutkimukset osoittavat selvästi, että monet lajit pärjäävät jatkuvan kasvatuksen metsissä avohakkuita paremmin. Yksi näistä lajeista on esimerkiksi meille kaikille tuttu ja tärkeä mustikka.

Luonnon lisäksi jatkuva kasvatus turvaa avohakkuita paremmin myös metsien virkistyskäytön, luontomatkailun ja poronhoidon sekä siten saamelaiskulttuurin edellytykset. Ilmaston kannalta jatkuva kasvatus on avohakkuita parempi ratkaisu etenkin turvemailla. Metsänomistajalle puolestaan jatkuva kasvatus voi olla myös taloudellisesti kannattavampaa, kun rahaa ei kulu esimerkiksi taimikonhoitoon.

Vaikka tällä hetkellä valtaosaa metsistämme hoidetaan avohakkuumetsätalouden menetelmillä, on jatkuva kasvatus jo nyt ilahduttavasti yleistymässä. Olemme tällä hallituskaudella nostaneet jatkuvan kasvatuksen osuutta valtion metsien uudistusluonteisissa hakkuissa 15 prosentista 25 prosenttiin. Myös esimerkiksi metsäyhtiö UPM on ilmoittanut luopuvansa avohakkuista rehevissä ojitetuissa korvissa. 

Avohakkuut historiaan -kansalaisaloitteessa esitetään avohakkuiden kieltämistä valtion mailla kokonaan. Aloite on tervetullut, sillä kyselytutkimuksen mukaan noin 70 prosenttia suomalaisista suhtautuu avohakkuisiin kielteisesti. Tulevaisuudessa jatkuvan kasvatuksen tulisi olla sääntö, ei poikkeus. Esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan metsien käsittelyssä kaksi kolmasosaa tulisi käsitellä jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaisesti. Avohakkuille on tutkimusten mukaan myös paikkansa, mutta merkittävästi nykyistä vähemmässä määrin.

Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen mukaan osaa avohakkuiden lopettamisen vaikutuksista valtion mailla on nykytiedon valossa vaikea arvioida kovin hyvin, ja siksi muutoksia olisi perusteltua lähteä toteuttamaan vaiheittain. Mitä nopeammin saamme lisää tietoa jatkuvan kasvatuksen vaikutuksista, sitä pikemmin voimme tehdä laajamittaisen siirtymän jatkuvaan kasvatukseen. Valiokunta päätyi hylkäämään aloitteen, mutta esittämään kahta myös Vihreiden tavoitteiden mukaista lausumaa, joilla edistettäisiin merkittävästi jatkuvaa kasvatusta: 

1. Eduskunta edellyttää, että valtion metsissä käytetään monipuolisesti erilaisia metsänkäsittelymenetelmiä ja kullekin alueelle ja kasvupaikalle valitaan sille parhaiten soveltuva menetelmä. Maa- ja metsätalousministeriön tulee selvittää, miten valtion metsissä voidaan lisätä jatkuvaa kasvatusta erityisesti siihen soveltuvissa suometsissä, virkistys- ja matkailualueilla sekä suojelualueiden, vesistöjen sekä edellä mainittujen erityiskäytössä olevien alueiden reunoilla, ja antaa maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvitys jatkuvan kasvatuksen lisäämisestä valtion mailla vuoden 2022 loppuun mennessä.
2. Eduskunta edellyttää, että Metsähallituksen tuottotavoitteet ja tuloutusvaatimukset asetetaan siten, että ne eivät vaikeuta valtion metsien kokonaiskestävää käyttöä. Valtioneuvoston tulee laatia pitkäjänteinen suunnitelma tuottotavoitteen ja tuloutusvaatimusten asettamiseksi metsien kokonaiskestävää käyttöä tukevalle tasolle, ja toimittaa suunnitelmaa koskeva selvitys maa- ja metsätalousvaliokunnalle vuoden 2023 loppuun mennessä.

Mikäli eduskunta hyväksyy valiokunnan lausumat, auttaa se meitä avohakkuiden vähentämisessä ja metsäluonnon turvaamisessa. Se kertoo myös muuttuvasta suhtautumisesta metsien hoitoon. Tehometsätalouden aika on ohi, ja pidän selvänä, että metsätaloudessa suunnan on oltava kohti jatkuvaa kasvatusta ja metsien hellävaraisempaa käsittelyä niin valtion kuin yksityisomistajien metsissä. Se, että jatkuva kasvatus on jo nyt yleistymässä, on rohkaisevaa, sillä jatkuva kasvatus sallittiin metsälaissa vasta vuonna 2014. Muutos on ollut nopeaa, mutta kirittävää riittää, sillä jatkuva kasvatus on edelleen suhteellisen harvinaista ja metsäluonnon suojelulla on kiire.