Tulevaisuuden turvallisuus rakennetaan ennakoinnilla ja yhteistyöllä
Suomi kunnioittaa ihmisoikeuksia, vapautta, rauhaa, yhdenvertaisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita. Valitettavasti elämme maailmassa, jossa kaikki valtiot, liikkeet ja vallanpitäjät eivät näitä arvoja jaa. Ehkä jonain päivänä miekat taotaan auroiksi, ja sitä kohti kannattaa pyrkiä, mutta toistaiseksi elämme maailmassa, jossa Theodore Rooseveltiä mukaillen kannattaa puhua lempeästi ja kantaa riittävän isoa keppiä.
Siksi puolustuksemme on oltava kunnossa. Erityisesti laaja-alaisen vaikuttamisen aikana maanpuolustus on toki paljon muutakin, kuin sotilaallista kalustoa ja osaamista, jota sitäkin tietysti edelleen tarvitaan.
Tänään eduskunnan täysistunnossa käsittelyssä oleva puolustusselonteko jatkaa ansiokkaasti siitä, mihin erittäin hyvä ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko viime vuonna jäi. Se kuvaa jännitteisen toimintaympäristön asettamia haasteita, ja linjaa keinoja ja painotuksia, joilla kehitykseen vastataan. Tiivis kansainvälinen – monenvälinen ja kahdenvälinen – yhteistyö säilyy keskeisen tärkeänä osana puolustuspolitiikkaamme. Nato, Nordefco ja maaryhmäyhteistyö sekä Ruotsi, Yhdysvallat, Norja ja tietysti Euroopan unioni nousevat tässä tärkeimmiksi.
Euroopan unionin sotilaallis-poliittinen suorituskyky nousikin huolenaiheeksi Afganistanin tilanteen kriisiydyttyä. Suomen on edistettävä sitä, että EU pystyy toimimaan nopeasti kriiseissä myös käytännössä, eikä vain paperilla. Euroopan unionin ja Naton rajapinnat ja työnjako Euroopan turvallisuuden pilareina voivat muuttua lähitulevaisuudessa, kun laaja-alainen vaikuttaminen ja teknologinen kehitys sumentavat sotilaallisen ja muun puolustuksen rajoja, ja kun Yhdysvallat odottaa Euroopan kantavan enemmän vastuuta oman alueensa puolustuksesta. Tilannekuvan, keskustelun ja politiikan on Suomessa tältäkin osin oltava ajan tasalla.
Selonteossa kiinnitetään huomiota myös asevelvollisuuden tulevaisuuteen. Selonteko muistuttaa, että asevelvollisuus on Suomen puolustusratkaisun perusta, mutta huomauttaa viisaasti, että järjestelmää on tarpeen kehittää. Jotta järjestelmä toimii, sen täytyy nauttia laajaa hyväksyttävyyttä ja arvostusta jatkossakin. Vaikka nykymalli on sotilaallisesti toimiva, se ei ole yhdenvertainen. Tähän liittyen kehittämistä linjaa oma erillinen komitea, jonka työn tuloksia odotamme kiinnostuneina. Aihe kaipaa kiihkotonta ja ennakkoluulotonta keskustelua ja ennakoivaa päätöksentekoa, sillä puolustusjärjestelmän perustaa ei voi hetkessä muuttaa.
Asevelvollisiin merkittävästi vaikuttavia linjoja löytyy toki tästäkin selonteosta. Paikallisjoukkojen määrää lisätään vuodesta 2025 alkaen muuttamalla pääosa alueellisista joukoista paikallisjoukoiksi. Samalla paikallisjoukkojen tehtäväkenttä laajenee ja vaatimustaso nousee. Nämä – kuten sodanajan joukot yleisestikin – koostuvat pääosin reserviläisistä. On entistäkin tärkeämpää, että reserviläisillä on riittävä koulutus ja että heidän omaa osaamistaan hyödynnetään ennakkoluulottomasti. On myös huolehdittava siitä, että lainsäädäntö ottaa huomioon ja mahdollistaa asevelvollisten koulutuksen, valmiuden ylläpitämisen ja joukkojen tehokkaan käytön myös sodan ja rauhan välimaastossa, jossa erityisesti viranomaisyhteistyö korostuu.
Uskottava puolustus maksaa rahaa. Suorien kustannusten ohella sillä on epäsuoriakin vaikutuksia. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on tuulivoiman rakentamisen rajoittaminen idässä ja merialueilla. On selvää, että puolustuksen tarpeet rajaavat rakentamista, eikä maanpuolustuksen toimintaedellytyksiä pidä tuulivoimalla vaarantaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että nykyinen sääntely on liian kategorista ja puolustusvoimilla kannustimet ennemmin torpata hankkeita kuin sovittaa tarpeita yhteen. Tuulivoimainvestoinnit tuovat veroeuroja ja energiaomavaraisuutta: ne vahvistavat julkista taloutta, jolloin rahoitusta puolustukseenkin on helpompi ylläpitää. Tulisikin löytää toimintatapa ja kompensaatiomalli, jossa tuulivoiman ja puolustusvoimien intressit sovitettaisiin yhteen koko yhteiskunnan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tällaisessa asiassa erillinen selvitysmies voisi olla tapa edistää asiaa.
Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen edellyttää tahtoa ja kykyä puolustaa maata, tiivistä yhteistyötä kumppanien kanssa ja sen ennakoimista, miten maailma ympärillä muuttuu. Uusi puolustusselonteko linjaa hyvät puitteet tälle työlle.