Touko Aallon puhe välikysymyksestä koulutuksen tasa-arvosta 28.2.2018

Arvoisa rouva puhemies,
 
Suomen menestystarina on kertomus
ennen kaikkea koulutuksen voimasta.
 
Kertomus tasa-arvon ja sivistyksen
voitosta,
jolla tämä kansakunta
on nostettu köyhyydestä.
 
Suomea on rakennettu ajatukselle,
että jokaisella lapsella
on oltava oikeus
edetä elämässään.
 
Että jokaisen lapsen unelmat
ovat yhtä tärkeitä.
 
Ja että yhdenkään koulutietä
ei saa määrittää kotitausta
tai varallisuus.
 
Sillä tiellä tämä maa
ei ole kulkenut
siksi että se tie olisi helppo.
 
Sillä tiellä olemme kulkeneet,
koska se on oikein.
 
Sillä tiellä kulkeminen
on vaatinut eteenpäin katsomista
ja rohkeutta.
 
Sitä samaa rohkeutta
meiltä tulee löytyä myös tänään,
jotta onnistumme pitämään huolta
siitä perinnöstä, jonka olemme
saaneet.
 

Arvoisa puhemies,
 
Olemme kulkeneet pitkän,
ja välillä kivisenkin tien
kansakouluajoista kohti
nykyaikaista peruskoulujärjestelmää.
 
Ajatus peruskoulusta
syntyi yhden suuren
huomion ympärille.
 
Suomalainen koulutusjärjestelmä
oli jäänyt selkeästi jälkeen
muusta Länsi-Euroopasta
ja yksi suurin syy tähän
oli sen aikaisen rinnakkaiskoulujärjestelmän
vahvistama – yhteiskunnallinen
epätasa-arvo.
 
Kun ongelmakohta huomattiin,
korjaustyöhön ryhdyttiin
sen vaatimalla vakavuudella.
 
Työn tuloksena 1970-luvulla
Suomessa siirryttiin maksuttomaan
peruskoulujärjestelmään.
 
Tarkoituksena oli taata kaikille lapsille
tasa-arvoiset lähtökohdat opintielle.
 

Arvoisa puhemies,
 
Olemme saaneet nauttia
peruskoulun mainetta ja kunniaa
niittävistä hedelmistä liki 50 vuotta.
 
Olemme kasvattaneet yhden
maailman osaavimmista kansoista.
 
Räätälin lapsista on kasvanut
lääkäreitä ja tutkijoita.
Maailmalla ihmetellään,
miten me teimme sen.
 
Eroa koulutettujen ja kouluttamattomien
vanhempien lasten välillä
on kavennettu aina viime
vuosikymmeneen saakka.
 
Nyt kehitys on kuitenkin katkennut.
 
Ja mikä pahempaa,
kehitys on kääntynyt
väärään suuntaan.
 
Suomen koulutusjärjestelmä,
Suomen ihme
on vaarassa
ja siitä vastuussa on
tämän maan hallitus,
joka on lupaukset petettyään
tehnyt historiallisen suuret
leikkaukset koulutuspolun joka ikiseen kohtaan.
 
Leikkaukset ovat olleet niin suuret,
että niiden vaikutukset tuntuvat
koko ikäluokan
jokaisen lapsen
arjessa.
 
Arvoisa puhemies,
 
Viime viikolla
Lapsiasiavaltuutettu Kurttila
luovutti eduskunnalle
kertomuksen Suomen lasten
oikeuksien ja hyvinvoinnin tilasta.
 
Lapsiasiavaltuutetun mukaan
elämme hyvinvointivaltion
alisuoriutumisen aikaa.
 
Emme onnistu hyvinvointivaltion
keskeisessä tehtävässä.
 
Emme onnistu riittävällä
tasolla nostamaan heikossa
asemassa olevia lapsia hyvinvoinnin,
lahjakkuuden ja sosiaalisen nousun kärryille.
 
Olemme ajautumassa
kohti lasten luokkayhteiskuntaa,
jossa kouluttautumattomuus periytyy.
Räätälin lapsesta ei tulekaan
enää lääkäriä tai tutkijaa
yhtä todennäköisesti kuin ennen.
 
Hallitus lyö leimoja
jo varhaiskasvatuksessa
 
johon lapset eivät saa enää
yhdenvertaisesti osallistua
 
Alueellinen eriarvoisuus kasvaa,
kun osassa kuntia subjektiivista
päivähoito-oikeutta on rajattu
ja osassa ei.
 
Helsingissä työttömän lapsella
on oikeus täyspäiväiseen
varhaiskasvatukseen – Oulussa ei.
 
Lapsiasiavaltuutetun sanoja lainatakseni,
“Sellainen lainsäädäntö,
joka nimenomaisesti alleviivaa lapsen
perhetaustan merkitystä,
ei ole lapsen edun mukaista.”
 
Tätä ei hallitus ota kuuleviin korviinsa,
vaikka kaikki maailman professorit
sanoisivat tämän yhdessä kuorossa.
 
Sama politiikka, jota hallitus kohdistaa
tämän maan työttömiin, kohdistuu myös
työttömien lapsiin.
 

Arvoisa puhemies,
 
Tämän lisäksi
olemme ajautuneet tilanteeseen,
jossa oppimiserot ovat kasvussa.
 
Sukupuolten väliset oppimiserot
ovat Suomessa OECD-maiden
suurimmat.
 
Kuljemme kohti lasten luokkayhteiskuntaa
tilanteessa, jossa perheen tulot
ja vanhempien koulutustausta
vaikuttavat lapsen oppimistuloksiin.
 
Joka kahdeksas poika
ei osaa lukea kunnolla
peruskoulun jälkeen.
 
Tästä huolimatta hallitus on leikannut kouluilta.
Opettajilla ovat kädet täynnä töitä,
eikä sijaisiakaan palkata enää kaikkialla.
 
Hallitus heikensi myös tietoisesti
varhaiskasvatuksen laatua
kasvattamalla suhdelukuja niin,
että yhtä aikuista kohden
saa olla kahdeksan yli 3-vuotiasta lasta.
 
Tässäkin paikallinen eriarvoisuus korostuu,
sillä jotkut kunnat ovat
päättäneet olla kasvattamatta
ryhmien suhdelukuja
lain sallimaan maksimiin.
 
Jyväskylässä hoitajalla on enemmän
aikaa pitää lasta sylissään
kuin Kempeleessä,
sillä Kempeleessä yhden aikuisen vastuulla
on enemmän lapsia.
 
Hallitus on unohtanut,
kuinka tärkeää ja raskasta työtä
tuhannet varhaiskasvatuksen ammattilaiset
ja opettajat tekevät.
 

Arvoisa puhemies,
 
Erityisen suuressa
vaarassa tippua työmarkkinoilta
ovat ne 620 000 henkilöä,
joilla ei ole toisen asteen koulutusta.
 
Tämä on kiistaton tosiasia.
 
Samalla työelämä on murroksessa
ja tulee vaatimaan entistä parempaa
kykyä uusia osaamistaan koko työuran
ajan.
 
Hallituksen vastaus haasteeseen
on käsittämätön.
 
Hallitus leikkaa ammatilliselta koulutukselta
rahoituspohjan silpuksi ja kutsuu
sitä reformiksi.
 
Hallituksen sanakirjaan
voitaisiin lisätä sanan reformi kohdalle suomennos,
jossa lukee isolla leikkaus.
 
Nämä leikkaukset johtavat siihen,
että yhä useampi nuori
jätetään yksin työpaikalle oppimaan.
 
Samalla opettajia on jouduttu
ja joudutaan irtisanomaan.
Lähiopetuksen määrä on jo romahtanut
ja se kiihdyttää erityisesti eniten tukea
tarvitsevien putoamista pois opinnoista.
Tulevien vuosien aikana nämä leikkaukset
johtavat alueelliseen eriarvoistumiseen,
kun koulutuspaikkoja vähennetään
ja toimipisteitä suljetaan
pienemmiltä paikkakunnilta.
 

Arvoisa puhemies,
 
On valitettavaa,
ettei hallitus näe koulutuksen
tasa-arvon rapautumista
tarpeeksi tärkeänä kysymyksenä.
 
Hallitus ei ole esittänyt
tarpeeksi kattavia
toimenpiteitä eriarvoistumisen
ehkäisemiseksi opinpolulla.
 
Lähes viisikymmentä vuotta
sitten ei olisi syntynyt suomalaista
ihmettä nimeltä peruskoulu,
jos päättäjät eivät olisi
tunnistaneet ja tunnustaneet,
että silloinen järjestelmä oli
eriarvoisuutta luova ja tasa-arvoa
rikkova.
 
Mikäli ei myönnä, eikä näe virheen tapahtuneen,
ei sitä myöskään voida korjata.
 
Tässä hallitus tekee suuren virheen
laiminlyömällä suomalaiset lapset
ja koulutusjärjestelmämme.
 
Hallitus ei voi väittää
etteikö ratkaisuja olisi olemassa.
 
Niitä ovat oppositiopuolueet
tarjonneet.
 
Esimerkiksi Vihreät esitti eilen
askeleita lasten luokkayhteiskunnan torjumiseksi.
 
Keskeisiä VIhreiden ehdottamia keinoja
ovat esiopetuksen tekeminen
kaksivuotiseksi ja
oppivelvollisuuden jatkaminen
toiselle asteelle.
 
Tämän lisäksi Sipilän hallituksen
koulutusleikkaukset on peruttava.
 
Hallituksen pitäisi kantaa vastuunsa
tulevaisuudesta
ja tarttua näihin ehdotuksiin.
 

Arvoisa puhemies,
 
Tänä aikana, kun eriarvoisuuden
lisääntyminen ja kansakunnan kahtiajako
on yksi suurimmista turvallisuusuhistamme,
on käsittämätöntä, että hallitus tietoisesti
lisää eriarvoisuutta ja kahtiajakoa
jo varhaislapsuudesta lähtien.
 
Nyt tarvitaan vahvoja tekoja
tasa-arvon ja yhtenäisyyden eteen.
 
Koulutus on avain yhteiskuntaan
kiinnittymisessä ja ympärillä
olevan maailman ymmärtämisessä.
 
Perusopetuslakimme toteaa seuraavaa:
 
“Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.

Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella.”
 
Valitettavasti nämä tavoitteet
eivät koulutiellä enää toteudu.
 
Näinä aikoina emme saa unohtaa,
että juuri koulutus ja kasvatus
antavat meidän lapsillemme ja
tuleville sukupolville mahdollisuudet
tavoitella unelmiaan.
Koulut ja päiväkodit saattavat lapset
eri taustoista yhteen,
katsomaan toinen toistaan silmiin
ja oppimaan toisiltaan.
 
Koulujen ja päiväkotien tulee olla paikkoja,
jossa lapsi on aina yhdenvertainen
muiden rinnalla.
 
Ne ovat paikkoja,
jossa heidät kohdataan
ja heitä arvostetaan
juuri sellaisena kuin he ovat.
 
Paikkoja, joissa on turvallista kokea
epäonnistumisia ja ilon hetkiä.
 
Ja paikkoja, jossa jokaisella
on oikeus unelmoida
ja katsoa huomiseen.

Arvoisa puhemies,
 
Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus ei ole toimillaan edistänyt koulutuksen tasa-arvoa vaan vakavasti vaarantanut sen, eikä siksi nauti eduskunnan luottamusta.