Toteutamme pitkään odotetun lastensuojelun henkilöstömitoituksen

Lastensuojelu on ollut maassamme aliresursoitu liian pitkään. Henkilöstö on kuormittunutta ja samalla lasten oikeuksien kannalta elintärkeä palvelu on ruuhkautunut. Näin ei voi jatkua. Hallitus tekeekin nyt välttämättömiä panostuksia lastensuojeluun.

Lastensuojelun tilanne on henkilökohtaisesti tärkeä: Olen pyrkinyt edistämään lastensuojelun resursseja kuntatasolla jo tovin. Lisäksi olin hallitusneuvotteluissa neuvottelemassa lastensuojelun mitoituksesta. Siksi olenkin erityisen ilahtunut, että hallitus tuo tänään keskiviikkona lastensuojelulain henkilöstömitoituksen eduskunnan käsittelyyn.

Lastensuojelun sitova henkilöstömitoitus toteutetaan niin, että vuosina 2022 ja 2023 yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla vastuullaan enintään 35 lastensuojelun asiakasta. Vuodesta 2024 mitoitus on enintään 30 lasta tai nuorta yhdellä sosiaalityöntekijällä. Mitoitus koskee kaikkia 0–17-vuotiaita lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia.

Tiedämme, että lasten oikeuksia turvataan hyvinvoivien aikuisten avulla. Nyt todellisuus on kuitenkin ollut toista: Joka viidennessä kunnassa oli vuonna 2017 yli 60 lastensuojelun asiakasta yhtä sosiaalityöntekijää kohden. Tuleva mitoitus on tästä puolet, mikä kertoo paljon.

Räikeimmissä epäkohdissa yhden sosiaalityöntekijän vastuulla on ollut yli sata lasta. Tällainen työkuorma on ollut kohtuuton ja vaarantaa niiden aikuisten terveyden, joiden pitäisi huolehtia lasten oikeuksien toteutumisesta äärimmäisen hankalissa tilanteissa.

Lastensuojelu ei ole liukuhihnatyötä, vaan aikaa on oltava kohtaamiselle ja aidolle vuorovaikutukselle.

Lastensuojelun kehittäminen jatkuu mitoituksen jälkeenkin

Hallituksen esitys mitoituksesta on erittäin ajankohtainen, sillä lastensuojelu siirtyy sote-uudistuksessa kunnilta hyvinvointialueille.

Hyvinvointialuieilla kehitys jatkuu. Lastensuojelussa – jos jossain – onkin tärkeää panostaa ennaltaehkäisyyn. Lapsen edun kannalta on ratkaisevaa, että haasteisiin puututaan ajoissa. Painopisteen on siksi siirryttävä kohti avohuollon tukitoimia.

Samalla perheille on tarjottava tukea arkeen kotona hyvin matalalla kynnyksellä niin, että avun pyytäminen olisi luontevaa jo vauvavaiheessa. Perhetyötä on kehitettävä monipuolisesti kaikilla hyvinvointialueilla.

Lastensuojelun jälkihuollon ikäraja nostettiin vastikään 25 vuoteen. Tämä on merkittävä parannus tuhansille nuorille aikuisille. Henkilöstömitoituksen korjaaminen on pitkään kaivattu uudistus, mutta lastensuojelussa on edelleen kehitettävää. Seuraavaksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Hyvät työolosuhteet ovat ehdoton edellytys henkisesti vaativalle työlle.

Viimeisimpänä totean ilolla, että hallitus tuo ensi keväänä eduskuntaan esityksen vaativan sijaishuollon kehittämisestä. Näin voimme parantaa myös sijoitettujen lasten asemaa voidaan. Lähtökohtanamme on oltava päivästä toiseen, että hyvinvointivaltio pitää huolta aivan jokaisesta.