Tasa-arvopoliittinen selonteko antaa suuntaviivat vuosikymmenen loppuun saakka

Tuoreessa tasa-arvopoliittisessa selonteossa linjaamme suomalaista tasa-arvopolitiikkaa vuosikymmenen loppuun saakka. Edellinen ja ensimmäinen selonteko hyväksyttiin yli vuosikymmen sitten.

Maailma on tästä muuttunut paljon. Toisaalta usein tuntuu, että samat taistelut joudutaan käymään yhä uudelleen ja uudelleen. Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden surullinen aborttipäätös on tästä yksi osoitus. Naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä kansainvälistä ihmisoikeussopimusjärjestelmää haastetaan nyt voimalla. Niin kutsuttu anti-gender-liikehdintä kiistää ihmisoikeuksien universaaliuden ja pyrkii heikentämään jo saavutettua tasa-arvoa. Tähän ei pidä suhtautua kevyesti. 

Suomen sokea piste on sukupuolistunut väkivalta. Me olemme maa, jossa naisia kuolee lähisuhdeväkivallan ja seksuaalisen väkivallan vuoksi. Lähes joka toinen suomalaisnainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa viidentoista ikävuoden jälkeen. Sukupuolittunut väkivalta rakentuu yhteiskunnan väkivaltakulttuurille sekä patriarkaalisille valtarakenteille. Se rakentuu epätasa-arvon perinteelle, jossa naiset ja miehet ovat olleet eri arvoisia. 

Siinä maailmassa myös poikien ja miesten liikkumatila sukupuolen ilmaisussa on ahdas, eikä se palvele ketään. Enemmistö yhteiskunnan syrjäytyneistä on nuoria miehiä. Koulupolun katkeamisen lisäksi tulee purkaa muita nuoria miehiä syrjäyttäviä rakenteita. Suomessa sukupuolten erot lukutaidossa ovat OECD-maiden suurimmat. Siksi erityisesti poikien lukutaitoa on tuettava.

Suomalainen nainen on monin tavoin vastuunkantaja, mutta liian usein se ei näy hänen palkkapussissaan tai työeläkkeessään. Maamme sitkeitä tasa-arvo-ongelmia ovatkin palkkaeriarvoisuus ja työmarkkinoiden jyrkkä sukupuolen mukainen jakautuminen. Viimeistään koronapandemia on nostanut esiin sen, että pandemian aikana huoltovarmuuden kannalta kriittisissä ammattiryhmissä toimivista valtaosa on naisia. Juuri niiden naisvaltaisten alojen palkkakuopasta ja työoloista puhutaan tänäänkin, ja syystä. On selvää, että hoitajien palkkausta ja työoloja on kehitettävä.

Naiset tekevät yhä miehiä keskimäärin enemmän palkatonta kotityötä, siinä missä miehet tekevät enemmän ansiotyötunteja. Tämä on aito yhteiskunnallinen ongelma. Vastuu hoivan antamisesta ja järjestämisestä voi naisilla seurata koko elämänkaarta: Naiset käyttävät edelleen moninkertaisesti enemmän perhevapaita kuin miehet. Samalla naiset joustavat työelämänsä loppupäästä ja toimivat usein omaishoitajana.

Hallituksen tekemä perhevapaauudistus keventää naisten hoivavastuuta ja vahvistaa isien oikeutta rakentaa syvä suhde lapsiinsa ja olla kotona. Uudistukselle on kasattu isoja odotuksia, jotka toteutuvat kuitenkin käytännössä vain, jos tarvittava kulttuurinen muutos työpaikoilla ja koko yhteiskunnassa toteutuu. 

Erityisen kiitettävää on, että hallituksen tasa-arvopoliittiinen selonteko kiinnittää entistä enemmän huomiota sukupuolten moninaisuuteen. Olemme tällä hallituskaudella ottaneet tärkeitä askeleita, jotta yhä useampi tulee nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Tehtävää silti vielä riittää. Uusi translaki on erittäin kaivattu uudistus ja onneksi se saapuu pian eduskunnan käsiteltäväksi. Vihreät olisivat olleet valmiit vielä kunnianhimoisempaa uudistukseen, mutta jo hallituksen esitys on tärkeä askel eteenpäin. 

Tämän hallituksen tavoittena on ollut parantaa sukupuolten tasa-arvoa kunnianhimoisesti ja nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi. Sanoista on ryhdytty määrätietoisiin tekoihin, mutta paljon on työtä jäljellä, kuten tasa-arvoselonteko osoittaa. Siihen tarvitaan meistä jokaista.