Tarvitsemme hiilinielujen pelastusohjelman

Tilastokeskuksen tuoreiden tietojen mukaan Suomen maankäyttösektorista on ensimmäistä kertaa tullut hiilinielun sijaan päästölähde. Se tarkoittaa, että metsistä ja maaperästä koostuva hiilinielu tuotti viime vuonna enemmän kasvihuonepäästöjä kuin varastoi niitä. Tämä on hälyttävä tieto ilmastopolitiikkamme kestävyyden kannalta.

Metsämme ovat itsessään vielä hiilinielu, mutta nielu on pienentynyt ennen kaikkea lisääntyneiden hakkuiden ja puuston vähentymisen takia. Samaan aikaan muun muassa turvepelloilta ja -mailta syntyviä päästöjä ei ole onnistuttu vähentämään riittävästi. Näin hiilinielustamme on tullut päästölähde.  

Tilanne vaarantaa kriittisesti Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen ja on ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jonka mukaan hiilinieluja ja -varastoja vahvistetaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Suomen oman hiilineutraaliustavoitteen lisäksi maankäyttösektorin hiilinielun heikentyminen vaarantaa myös EU:n asettaman nettonielutavoitteen saavuttamisen. Tavoitteen saavuttamisessa epäonnistuminen voi tulla Suomelle kalliiksi, sillä se tarkoittaisi velvoitetta ostaa päästöoikeuksia muilta jäsenmailta.

Ukrainan sota ja venäläisestä energiasta sekä hakkeesta luopuminen on luonut uutta painetta metsien käyttöön. Ratkaisu ei kuitenkaan voi olla metsiemme polttaminen energiaksi. Sen sijaan on lisättävä energiansäästöä ja energiatehokkuutta sekä vauhditettava polttoon perustumattomien energiaratkaisujen käyttöönottoa. 

Yksi tärkeä parannus eduskunnan viime viikolla hyväksymässä ilmastolain uudistuksessa on maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman sisällyttäminen lakiin. Juuri lausuntokierroksella ollut suunnitelma ei kuitenkaan valitettavasti tarjoa riittäviä keinoja nykyisen tilanteen korjaamiseksi. 

Nyt tarvitsemme viipymättä Ilmastopaneelinkin peräänkuuluttaman hiilinielujen pelastusohjelman, jossa määritellään riittävät toimet metsien ja maaperän nettonielujen vahvistamiseksi. Suunnitelman tulee sisältää keinot metsänielun vahvistamiseksi, metsäkadon pysäyttämiseksi, maaperäpäästöjen vähentämiseksi sekä näihin toimiin vaadittava rahoitus.

Keinot tilanteen korjaamiseksi ovat olemassa, mutta niiden käyttöönotto vaatii poliittisia päätöksiä ja määrätietoista valmistelua. Keskeisiä keinoja metsien hiilinielun vahvistamiseksi ovat talousmetsien hakkuiden kiertoaikojen pidentäminen, hakkuumäärien rajoittaminen sekä jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn siirtyminen turvemailla. 

Asettamalla bioenergiahankkeille ja biopolttoaineille tiukat kestävyyskriteerit, voimme varmistaa, että päästövähennykset todella toteutuvat eikä luonnon monimuotoisuus vaarannu. Kaikkea maankäyttösektorin ilmastotavoitteiden kannalta haitallista uutta maankäyttöä koskeva maankäytön muutosmaksu puolestaan mahdollistaisi maankäytön vaikuttavuuden optimoimisen. Uusien turvemaiden raivaaminen pitäisi viimein lopettaa kokonaan.

Tilanteen korjaaminen vaatii uudenlaista ajattelua metsien ja maaperän roolista ilmastopolitiikassa. Hiilelle on osoitettava hinta myös metsissä, maaperässä ja puutuotteissa, jotta luonnon hiilivarastot, nielut ja päästöt tulevat täysipainoisesti osaksi ilmastopolitiikkaa. 

Tämä työ on käynnistettävä viipymättä. Tarvitsemme hiilinielujen pelastusohjelman, jolla metsien ja maaperän hiilinielut saadaan kasvuun luonnon monimuotoisuus huomioiden.