Tärkeintä on liike – liikkuminen arjessa lisää hyvinvointia ja tuo säästöjä

Kun työmme ja elämäntapamme on muuttunut, liikkumattomuus on hiipinyt salakavalasti yhdeksi hyvinvointiamme uhkaavista tekijöistä. Kun vaaliväittelyissä miljardit lentelevät, harva muistaa, että liikkumattomuuden vuosittaisiksi kustannuksiksi Suomessa on arvioitu jopa 3-7 miljardia euroa. Vielä kielteisiä talousvaikutuksiakin tärkeämpää ovat liikkumattomuuden vaikutukset hyvinvointiin.

Liikkumattomuuteen ei kiinnitetä kovin paljoa huomiota poliittisessa keskustelussa. Vanhat mielikuvat paljon liikkuvista suomalaisista saattavat vielä olla vallalla. Niissä teemme pelto- ja metsätöitä, maaottelumarssimme Ruotsia vastaan ja kansanhiihdämme. Kun fyysinen työ on vuosikymmenten mittaan vähentynyt ja samalla autoistuminen lisääntynyt, on arjen liikkuminen ja toiminnallisuus nopeasti vähentynyt. Suurin osa suomalaisten automatkoista on alle  viiden kilometrien mittaisia.

Liikkuminen ja kilpaurheilu eri asioita

Liikkumisen ja urheilun tai kilpaurheilun välille pannaan joskus yhtäläisyysmerkit. Näin ei pitäisi olla. Liikkuminen ei ole sama asia kuin kilpailu. Eikä liikkumisen tarvitse tapahtua vain ohjatuissa harrastuksissa ja treeneissä. Liikkua voi jokainen itselleen sopivimmalla tavalla. Kävely työpaikalle kun sää sallii, polkupyöräily, sunnuntain kävely metsässä tai rannalla tuo paitsi iloa arkeen, myös parempaa kuntoa.

Meillä saatetaan surra kehnoa mitalisaalista kesäolympialaisista tai hiihdon maailmanmestaruuskisoista. Mutta meidän pitäisi oikeastaan surra laajempia liikkumattomuudesta syntyneitä ongelmia, jotka eivät korjaannu valmentajia vaihtamalla tai lisämiljoonilla kilpaurheiluun.

Liikkumisen lisääminen vaatii niin lasten harrastuspasseja, liikkumisen ottamista osaksi tavallista koulupäivää, mutta myös sellaista kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelua, jossa liikkuminen ja sen mahdollisuudet otetaan entistä paremmin huomioon.

Tarvitaan kansallinen liikkumisohjelma

Asiantuntijoita ja sidosryhmiä kuunnellessa on helppo todeta, että Suomessa tarvitaan kansallinen liikkumisohjelma. Mallia voi ottaa vaikka Helsingin liikkumisohjelmasta, jossa liikkuminen on määritelty liikuntaa tärkeämmäksi. Liikunnallista aktiivisuutta halutaan lisätä normaalissa arjessa. Kaupunkiympäristö ja tavallinen arjen kulku, koulu- ja työpäivien rakenteet, ovat avainasemassa.

Pidimme joitakin viikkoja sitten Vihreiden toimistolla liikuntapoliittisen keskustelun, johon osallistui järjestöväkeä, urheilijoita, liikunta-asioista kiinnostuneita vihreitä päätöksentekijöitä. Se oli itselleni ensimmäinen kokous, jossa osanottajat aika ajoin nousivat tuoliltaan, seisoivat, liikkuivat vähän, tekivät venytysliikkeitä – kokouksen kuluessa. Työpöydät, joiden ääressä voi myös seistä, ovat monissa toimistoissa jo arkea. Näin maailma muuttuu.

Arjen liikkumiseen tarvitaan myös terveellisempää lähiympäristöä. Lähivirkistysalueet, puistot ja joutomaa ovat arvokkaita paikkoja myös virkistykselle ja luonnosta nauttimiselle. Kukaan ei halua hengittää katupölyä liikkuessaan. Siksi liikkumisen lisäämiseen tarvitaan myös ympäristöystävällisempää ja terveellisempää kaupunkia (ks. London Healthy Streets). Puhdas ilma on paitsi terveys- ja ilmastoteko myös kansalaisoikeus.

Sosiaali- ja terveysmenot Suomessa ovat suuret ja jatkavat kasvuaan. Aktiivisemman elämän tuomat säästöt maksavat itsensä takaisin säästyneissä terveysmenoissa. Sosiaali- ja terveyspalveluihin tulisikin integroida liikkumisneuvontaa ja mahdollistaa palveluohjaus lisää liikkumista tarvitseville.

Liikkumisen ongelma ratkaistaan laajasti yhteiskunnan eri sektoreilla

Suomalaisen hallinnon ongelma on siiloutuminen. Niin myös liikuntakysymyksissä. Voimavaroja pitäisi koota yhteen. Sosiaali- ja terveysministeriön täytyy ottaa vahvempaa rooli myös liikkumisen edistämisessä. Muillakin ministeriöillä on vastuunsa asiassa. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa liikunnasta ja urheilusta sekä kouluista. Liikenne- ja viestintäministeriö vastaa liikenteestä ja liikkumisesta. Työ- ja elinkeinoministeriö työkykyyn liittyvistä asioista. Ympäristöministeriöllä on tärkeä rooli luonto- ja virkistyspalveluiden kehittäjänä sekä kaupunkisuunnittelun edistäjänä. Valtiovarainministeriössä taas ohjataan arjen valintoja oikealla verotuksella. Kaikkia näitä tarvitaan – mutta myös enemmän yhteispeliä.

Liikkumattomuus aiheuttaa sekä inhimillistä että taloudellista haittaa. Liikkumisen lisääntyminen parantaa elämän laatua ja kansantaloutta. On aika antaa liikunnalle ja liikkumiselle sen oikea arvo. Yksi keino tämän edistämiseksi olisi kansallinen liikuntaohjelma.