Tapaus Oatly osoittaa, että yritysten vastuullisuus ei etene ilman poliittista muutosta

Kumpi on parempi: maitofirman kauramaito vai suurten pääomasijoittajien kauramaito? Tätä on moni pohtinut tuoreiden Oatly-uutisten myötä. Yritys on kytketty esimerkiksi sademetsien tuhoamiseen ja vuokralaisten häätämiseen kiinteistöbisneksen alta.

Kaiken ytimessä on Oatlyn omistus. Kiinan valtion sijoitusyhtiö osti Oatlysta 30% jo vuonna 2016. Nyt tuoreen rahoituskierroksen myötä 10% Oatlyn osakkeista omistaa pääomasijoitusyhtiö Blackstone, jonka omistuksiin kuuluu myös lukuisia kyseenalaisia yrityksiä. Blackstone omistaa 10% yrityksestä, joka vahingoittaa toimillaan Amazonin sademetsää. Yhtiö harjoittaa myös kiinteistöbisnestä, johon kuuluu vuokrien äkkinäinen korottaminen ja maksukyvyttömiksi päätyvien vuokralaisten häätäminen.

Jokainen vastuullinen kuluttaja tietää, että omalla toiminnallaan sademetsää tuhoavan yrityksen tuotteita ei pidä ostaa. Valinta menee kuitenkin vaikeammaksi, kun vastuuttomasti ei toimi itse yritys vaan osa sen omistajista. Onko esimerkiksi karjatilallisten kokonaan omistaman Valion kauramaito parempi idea kuin pääomasijoittajien kauramaito, kun osa sijoittajista sijoittaa myös vastuuttomiin kohteisiin? Etenkin monelle eläinoikeuksia painottavalle vegaanille tämä kysymys on vaikea. Tukeako eläintuotantoa vai kyseenalaisia pääomasijoittajia? Tähän kysymykseen ei ole tarjolla yhtä yksiselitteistä vastausta, sillä viime kädessä kyse on jokaisen omista arvoista ja painotuseroista.

Huomionarvoista on, että tarjolla on myös kasvimaitotuotteita, joiden taustalta ei löydy karjataloutta tai suuria pääomasijoittajia. Yritysten vastuullisuudessa on siis selkeitä eroja, katsoi asiaa sitten eläinoikeuksien, ihmisoikeuksien tai ilmaston näkökulmasta.

Keskustelu kauramaidosta paljastaa vastuullisen kuluttajuuden valtavat haasteet. Selkeää ja luotettavaa tietoa ei ole kunnolla saatavilla – varsinkaan jos on tuotantoketjujen lisäksi kiinnostunut myös yrityksen suurimpien omistajien taustoista. Raha kannustaa yrityksiä menemään siitä mistä aita on matalin, mikä johtaa pahimmillaan hirvittäviin ihmis- ja eläinoikeusloukkauksiin sekä luonnon tuhoamiseen.

Muutos on siis todellakin tarpeen eikä se onnistu pelkästään kauppakassin sisältöä muuttamalla. Tilanteen korjaaminen vaatii poliittisia ratkaisuja. Tarvitaan avoimuutta ja riittävän korkeita minimistandardeja. Lisäksi talouden rakenteiden pitää ohjata vastuullisuuteen.

Ilman avoimuutta vastuullisuusvertailussa ei päästä edes alkuun. Tiedon ei pidä olla ainoastaan saatavilla vaan sellaisessa muodossa, että tutkijat, kansalaisjärjestöt ja kuluttajat pystyvät sitä oikeasti hyödyntämään. Tutkijoiden työ on erityisen tärkeää, sillä moni vastuullisuuskysymys ei pelkästään googlettamalla ratkea. Pitkien tuotantoketjujen päästöjen laskeminen tai eettisyyden selvittäminen on monesti kovaa ja haastavaa työtä. Tälle työlle on taattava kunnon rahoitus ja muut edellytykset.

Avoimuuden lisäksi tarvitaan riittävän korkeat minimistandardit. Kenenkään ei pidä joutua pohtimaan kaupan hyllyjen välissä, että tuleeko vahingossa ostaneeksi lapsityövoimalla tuotetun t-paidan. Sellaista vaihtoehtoa ei pitäisi olla edes tarjolla. Lapsityövoima ja muut räikeät ihmisoikeusrikkomukset pitää poistaa maailmasta. Sama pätee myös törkeään luonnon ja ilmaston tuhoamiseen, kuten sademetsien polttamiseen eläinten rehupeltojen tieltä. Määrätietoisen kehitysyhteistyön lisäksi tämä vaatii tiukempaa yritysvastuulakia. Yritykset pitää laittaa vastuuseen tuotantoketjuistaan. Ei voi olla hyväksyttävää kohauttaa olkapäitä ja todeta, että pääkonttorissa ei vain tiedetty alihankkijoiden törkeistä rikkeistä.

Myös talouden rakenteiden on muututtava. Tällä hetkellä kannattavaa on mennä siitä mistä aita on matalin: tuhota luontoa, kuluttaa neitseellisiä raaka-aineita ja kiertää työehtoja. Jatkossa epäeettisestä toiminnasta ei pidä selvitä ilman sanktioita. Ympäristön kuluttamiselle on laitettava selkeä hintalappu päästökaupan ja verotuksen kautta. Muuten päästöt tulevat saastuttajalle halvaksi mutta meille muille todella kalliiksi, kun ilmastonmuutos kiihtyy ja yhä useampi osa maapallosta muuttuu elinkelvottomaksi. Se ei ole oikein.

Vastuullisuuskeskustelussa ihmiset nähdään aivan liian monesti kuluttajina eikä kansalaisina. Tämä antaa hyvin rajallisen käsityksen yksittäisen ihmisen vaikutusvallasta. Kuluttaja vaikuttaa nimittäin vain euroillaan, mikä tarjoaa hyvin rajatusti valtaa. Ostaa voi vain sitä mitä on tarjolla kaupan hyllyillä. Sen sijaan poliittisella muutoksella voidaan muuttaa koko yhteiskunnan ja globaalin talouden rakenteita. Siksi kaikista tärkeintä ei ole mitä ostaa vaan millaista muutosta vaatii. Euroilla vaikuttaminen on vain pieni osa tätä yhtälöä.

Muokattu 3.9. klo 9.23 aiempi teksti ”Blackstone omistaa 10% esimerkiksi Amazonin sademetsään valtatietä rakentavasta yrityksestä.” muotoon ”Blackstone omistaa 10% yrityksestä, joka vahingoittaa toimillaan Amazonin sademetsää.”