Taiteilijoiden toimeentuloon tarvitaan parannuksia – näyttelypalkkiojärjestelmää tulee laajentaa 

Tänä vuonna taidemuseoissa on otettu käyttöön näyttelypalkkiomalli. Se on korvaus, joka maksetaan taiteilijalle näyttelyä varten tehdystä työstä, kuten näyttelyn ripustamisesta, teosten kuljettamisesta, yleisöluentojen pitämisestä tai näyttelyn markkinoinnista. Mari Holopainen ja Outi Alanko-Kahiluoto esittävät, että näyttelypalkkiomallia tulisi laajentaa myös pienempiin näyttelyorganisaatioihin, kuten ammattimaisesti toimiviin gallerioihin ja näyttelytiloihin. 

Kulttuuri ja taide ovat perusoikeuksia, mutta myös merkittäviä elinkeinoja. 

Kaikilla on oltava mahdollisuus nauttia kulttuuripalveluista ja taiteen harrastamisesta. Samalla on varmistettava, että taiteilijat saavat tekemästään työstä kohtuullisen korvauksen.

Kuvataiteilijoiden tulotaso on kaikista taiteilijaryhmistä heikoin. Muusikot voivat työllistyä työsuhteisiin orkesteriin ja näyttelijät teatteriin, mutta kuvataiteen alalla ei ole vastaavaa työllistävää rakennetta. Sen sijaan kuvataidealalla edelleen tyypillinen käytäntö on, että taiteilija maksaa omien teostensa esittämisestä galleriavuokraa.

Kuvataide on rahoituskuopassa. 

Kuvataiteen ala tarvitsee uusia rakenteita. Visuaalisten alojen osuus valtion kulttuuribudjetista on tällä hetkellä vain 1 % ja taidemuseoiden osuus mukaan laskettunakin 4 %. Alan heikko rahoitus hidastaa alan kehittymistä, työpaikkojen syntymistä ja kaupallisten toimintamallien rakentumista. 

Näyttelypalkkiomallia on valmisteltu Suomessa huolellisesti ja pitkään kansainvälisiä vertailukohtia hyödyntäen. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä laati vuonna 2021 ehdotuksen näyttelypalkkiomalliksi. 

Työryhmän esitykseen perustuen museoiden näyttelypalkkiomallin vakiinnuttamiseen varattiin 1 000 000 euroa valtion vuoden 2022 talousarviossa. Ensimmäiset määrärahat on jo jaettu. 

Taiteilijoiden näyttelypalkkiojärjestelmää tulisi siis laajentaa koskemaan myös ei-kaupallisia gallerioita ja näyttelytiloja. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän loppuraportin mukaan mallin piiriin tulisi kuulua museoiden lisäksi muutkin näyttelyjärjestäjät, jotka saavat merkittävää toiminta-avustusta Taiteen edistämiskeskukselta. Tätä esitystä on vihreiden mielestä vietävä eteenpäin.

Näyttelypalkkioiden vakiintuminen luo kuvataiteen kentälle merkittävän työllistävän rakenteen, sekä viitoittaa tietä yhdenmukaisille sopimus- ja korvauskäytännöille. Aiemmin taiteilija ei ole välttämättä saanut lainkaan korvausta näyttelynsä järjestämiseen liittyvästä työstä.

Myös museoita pienemmillä visuaalisen alan näyttelytoimijoilla, kuten taidegallerioilla ja taidenäyttelyitä järjestävillä taiteilijajärjestöillä on vahva halu sitoutua malliin ja omaksua se osaksi alan yleisiä korvauskäytäntöjä. 

Näyttelypalkkiomallin laajentamisen kustannukset ovat pieni summa verrattuna sen työllistäviin vaikutuksiin ja taiteilijoiden toimeentulon turvaamiseksi.

Suomen Taiteilijaseura on selvittänyt näyttelypalkkiomallin laajentamiseen kustannusarviota. Ei-kaupalliset galleriat ja näyttelytilat ovat tyypillisesti taiteilijajärjestön, kunnan tai yhdistyksen hallinnoimia, ja ne sijaitsevat laajasti eri puolilla Suomea. Laskelman mukaan näyttelypalkkioiden käyttöön ottaminen tällaisissa gallerioissa ja näyttelytiloissa maksaisi noin 1,8 miljoonaa euroa vuodessa. 

Kuvataidenäyttelyiden suosio on Suomessa korkea. Ennen koronapandemiaa vuonna 2019 kuvataidenäyttelyihin tehtiin yhteensä yli 4,8 miljoonaa vierailua. Se on enemmän kuin tanssin, teatterin, oopperan ja sirkuksen kävijämäärät yhteensä (4,2 milj.). 

Taide ei synny ilman taiteilijoita. Taiteilijoiden työn edellytyksiä on parannettava ja riittävä toimeentulo varmistettava.

Mari Holopainen ja Outi Alanko-Kahiluoto

Mari Holopainen ja Outi Alanko-Kahiluoto ovat jättäneet kirjallisen kysymyksen näyttelypalkkiomallin laajentamista 18.11.2022.