Taiteiden tutkimusta ei saa ajaa yliopistoissa alas

Taiteiden tutkimusta ajetaan useissa Suomen tiedeyliopistoissa alas muun muassa lakkauttamalla pieniä koulutusohjelmia ja vähentämällä opetusvakansseja. Viime kädessä tästä on vastuussa opetus- ja kulttuuriministeriö.

Syyskuussa uudet opiskelijat aloittavat yliopistoissa. Opiskelemaan pääsy ei ole ollut helppoa, ja siksi jokainen opiskelija varmasti odottaa saavansa opinnoissaan turvallisen yhteisön, oppimisen ja oivaltamisen iloa sekä laadukasta opetusta. Valitettavasti se, miten paljon ja millaista opetusta opiskelijalla on saatavilla, riippuu paljon oppiaineesta. Jos sattuu opiskelemaan taiteiden tutkimusta, saattaa jo pian opintojen alussa törmätä tilanteeseen, jossa opetusta ja opetushenkilökuntaa vähennetään ja kursseja opetetaan yhä enemmän yhteistyössä muiden yliopistojen tai oppiaineiden kanssa. Ja kenties omaa unelma-alaa ei ole päässyt lainkaan opiskelemaan, koska se on lakkautettu.

Suomen yliopistokentällä on jo jonkin aikaa ollut näkyvissä, että vastuu taidealojen koulutuksesta siirtyy tiedeyliopistoilta yhä enemmän taideyliopistoihin. Tiedeyliopistojen tarjoamaa taiteiden tutkimuksen opetusta on ajettu alas useissa yliopistoissa, monipuolista tuntiopetusta on karsituu ja vapautuneita opetustehtäviä on jätetty täyttämättä. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa oli nykyistä taiteiden tutkimuksen koulutusohjelmaa perustettaessa oli yhteensä 14 opetusvakanssia, joista on jäljellä enää yhdeksän. Tampereen yliopisto lakkautti 2010-luvulla musiikintutkimuksen sekä teatterin ja draaman tutkimuksen tutkinto-ohjelmansa. Opetuksen vähenemisestä kärsivät taideaineiden perustutkinto-opiskelijat. Henkilökunnan vähentäminen vaikuttaa myös oppiaineen tuottaman tutkimuksen määrään ja laatuun, kun opetus- ja tutkimushenkilöstöä ei ole riittävästi.

Yliopistot ovat pyrkineet karsimaan opetuksestaan päällekkäisyyksiä muiden yliopistojen kanssa ja lisäämään esimerkiksi yhteisprofessuureja. Tiede- ja taideyliopistoilla on kuitenkin eri tehtävät ja koulutustavoitteet, eikä kummankaan opetusta voi täysin korvata yhteisellä opetuksella.

Tiedeyliopistojen tyypillisesti opettama taiteiden tutkimus on tiedeperustainen ja monitieteinen tutkimusala, joka tuottaa tietoa ihmisten toiminnasta ja taiteiden yhteiskunnallisesta merkityksestä. Taideyliopistoissa opetuksen pääpaino on yleensä opiskelijan omien taiteellisten valmiuksien kehittämisessä ja taiteilijaksi kasvamisessa. Molemmat ovat tärkeitä, mutta ne vastaavat hyvin erilaisiin yhteiskunnallisiin tarpeisiin.

Me tarvitsemme yhteiskunnassa sekä taiteen tekijöitä että taiteen tutkijoita. Suomen taidekenttä on voimakkaasti kansainvälistynyt viime aikoina, minkä vuoksi korkeatasoisia taidealan asiantuntijoita tarvitaan yhä enemmän. On lyhytnäköistä politiikkaa ajaa taiteiden tutkimusta alas tai olettaa, että taiteen tekeminen ja taiteen tutkiminen vaatisivat opiskelijalta samanlaisia valmiuksia.

Yliopistot tekevät itse päätöksiä omasta koulutustarjonnastaan, mutta päätöksiin vaikuttaa esimerkiksi yliopistojen saama rahoitus. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö on yliopistolain nojalla viime kädessä vastuussa yliopistojen koulutusvastuun jakautumisesta – sekä siitä, että Suomessa järjestetään riittävästi taiteiden tutkimuksen opetusta. Jos taiteiden tutkimusta siis ajetaan hallitsemattomasti alas ympäri Suomea, ministeriö ei joko tiedä opetusalan ahdingosta tai sillä ei ole kunnollisia keinoja huolehtia taidealojen opetuksen riittävistä resursseista. Monitieteisen sivistysyliopiston taiteiden tutkimuksen alasajaminen ei voi olla Suomen kulttuuri- ja tiedepolitiikan julkilausuttu eikä kätketty tavoite.

Outi Alanko-Kahiluoto jätti 23.8.2021 hallitukselle kirjallisen kysymyksen taiteiden tutkimuksen asemasta suomalaisissa yliopistoissa.