Tähänastisista ilmastokriisin sopeutumistoimista on ollut hyötyä, mutta lisää tarvitaan

Ukrainan tilanteen varjossa hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC herättelee meitä toisen kriisin, ilmastonmuutoksen, äärelle julkistamalla raportin ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.

IPCC:n 28.2. julkistaman raportin mukaan sopeutumistoimilla on onnistuttu hallitsemaan osaa ilmastokriisin vakavimmista vaikutuksista. Raportti kuitenkin varoitti, että sopeutustoimet ovat olleet pääsääntöisesti pieniä muutoksia nykykäytäntöihin, eikä järjestelmätason muutoksia ole onnistuttu tekemään. Tarvitsemme maailmanlaajuisia ilmastokestäviä ratkaisuja kiireellisesti.

IPCC:n raportissa korostuu se, millaisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella on ympäri maailman. Kyse ei ole enää tulevaisuudesta, vaan nykypäivästä. Rankat ja pitkät helleaallot, lisääntyvä ja äärimmäinen kuivuus ja laajat, hankalasti hallittavat metsäpalot ovat jo yleistyneet – enenevässä määrin myös meillä Suomessa. Luonnon monimuotoisuus, ruokaturva, vesiturvallisuus, energiaturvallisuus ovat heikentyneet, ja globaalisti YK:n kestävän kehityksen tavoitteet vuodelle 2030 ovat nykytoimilla lipumassa saavuttamattomiin.

Ilmastonmuutos ei ole vain kriisi ympäristön kannalta, vaan myös ihmisten. Yli kolme miljardia ihmistä asuu erittäin haavoittuvissa olosuhteissa. Heidän ihmisoikeudet ovat ilmastokriisin vuoksi uhattuna – uhkia muodostavat niin kohoava merenpinta, maanviljelyksen mahdottomaksi tekevä kuivuus tai ilmaston lämpenemisen myötä uusille alueille leviävät tarttuvat taudit tai tuhoeläimet. IPCC-raportissa korostetaan myös, että hillintä- ja sopeutumistoimet onnistuvat varmemmin, kun toimet ovat myös oikeudenmukaisia.

Tiedeyhteisön viesti on selkeä. Päästövähennystoimien rinnalle tarvitaan järjestelmätason muutoksia myös sopeutumisen tukemiseksi. Tällaista systeemimuutosta tarvitaan niin paikallisesti, kansallisesti, EU:ssa kuin kansainvälisestikin. Mitä pidemmälle hillintä- ja sopeutumistoimia lykätään, sen kalliimmaksi toimet myös tulevat niin inhimillisesti, luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta kuin taloudellisestikin tarkasteltuna.

Olemme parhaillaan uudistamassa ilmastolakia myös sopeutumisen osalta. Ilmastolakiin ollaan lisäämässä uusi sopeutumisen tavoite, joka korostaa ilmastoriskien hallintaa ja ilmastokestävyyttä. Merkittävä uudistus on myös kansallisen sopeutumissuunnitelman aikavälin tihentäminen. Jatkossa suunnitelma tulisi laatia vähintään joka toinen vaalikausi. Niinä vaalikausina, jolloin suunnitelmaa ei laadita, on tehtävä väliarviointi, jossa tarkastellaan sopeutumissuunnitelman ajantasaisuutta ja uusien toimien tarvetta. 

Myös luonnonsuojelu on sopeutumisen kanssa avainasemassa. Olemme valmistelleet    uuteen luonnonsuojelulakiin mahdollisuuden perustaa ilmastonmuutokseen sopeutumista auttavia luonnonsuojelualueita. Luonnonsuojelualue voitaisiin jatkossa perustaa myös silloin, jos alueella olisi   erityistä   merkitystä   luontotyyppien   ja   eliölajien   mahdollisuuksille sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Ilmastokriisi koskee globaalisti erityisen akuutisti alkuperäiskansoja. Siksi ilmastolakiin on valmisteltu uutta saamelaista ilmastoneuvostoa. Saamelaiset ovat korostaneet erityisesti sopeutumistarvetta, sillä perinteiset elinkeinot kohtaavat erityisiä haasteita muuttuvassa arktisessa ympäristössä, joka on kiinteässä yhteydessä säähän ja esimerkiksi lumen ja jään määrään.

Talous ja valtiontalouden kehykset ovat hallinneet perinteisesti poliittista ajattelua. Ekologinen kestävyys asettaa kuitenkin yhteiskunnallemme raamit aivan samoin – ja tosiasiassa vahvemmin – kuin taloudellinen kestävyys. Siksi ilmastotyöstä täytyy tulla uusi normaali tapa ajatella yhteiskunnan päätöksiä. Sen pitää koskea jokaista lakia, asetusta ja budjettipäätöstä.

Sopeutumistoimet eivät tarkoita sitä, etteikö päästöjä pitäisi edelleen vähentää matkalla kohti hiilineutraaliutta. Rohkaisevaa on, että EU:n päästökauppa on viimein alkanut toimia toden teolla ja vähentää energiantuotannon ja teollisuuden päästöjä. Autovalmistajat yksi toisensa jälkeen ovat ilmoittaneet siirtyvänsä sähköautoihin ja tuulivoiman rakentaminen etenee jättiharppauksin.

Meidän täytyy myös jatkaa määrätietoista työtämme fossiilisista polttoaineista irtautumiseksi. Merkittävä osa Suomen tuontipolttoaineista tulee Venäjältä. Venäjän valtion hyökkäys Ukrainaan kirkastaa sitä, miten välttämätöntä meidän on katkaista riippuvuutemme fossiilisista polttoaineista. Pahin virhe, mitä juuri nyt voisimme tehdä, olisi vahvistaa tuota riippuvuutta. Sen sijaan meidän pitää panostaa entistä voimakkaammin kotimaisten uusiutuvien ja puhtaiden energiamuotojen lisäämiseen sekä energiatehokkuuden parantamiseen.

Mitä rivakammin saavutamme hiilineutraaliuden, sitä vähemmän sopeutumistoimia tarvitaan. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikkea ilmaston lämpenemistä ei voi enää pysäyttää, ja sopeutumisen on oltava mukana työkalupakissa.