Syrjiikö valmisteilla oleva vammaispalvelulaki?

Poikani Nuutti haluaisi harrastaa ja käydä keikoilla ilman vanhempiaan, aivan kuten kuka tahansa 16-vuotias nuori. Hän saa määräaikaisena palveluna ammatillista tukihenkilötoimintaa 12 tuntia kuukaudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen mahdollisuutensa tehdä jotain ilman vanhempiaan rajautuu keskimäärin kolmeen tuntiin viikossa.

Jos Nuutti olisi oikeutettu henkilökohtaiseen apuun, hänen itsenäisyytensä lisääntyisi huomattavasti. Näin ei kuitenkaan ole, sillä kotikaupunkimme Espoo soveltaa jo nyt valmisteilla olevan vammaispalvelulain mukaista “voimavarapykälää”. Tämän lain myötä Nuutti ei tule koskaan olemaan oikeutettu henkilökohtaiseen apuun, sillä hän ei kykene puhumaan tai itse määräämään häntä koskevista asioista ilman aikuisen tukea.

Tuleva vammaispalvelulaki siis katsoo, että hän ei ole sopiva henkilö saamaan henkilökohtaista apua.

Olen vahvasti sitä mieltä, että vammaisten palvelut on toteutettava yhdenvertaisesti kaikissa tilanteissa. Myös silloin, kun vammainen henkilö tarvitsee apua, hoivaa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Meidän on ymmärrettävä, että vammaisilla lapsilla ja heidän perheillään sekä vammaisilla keskenään on hyvin erilaisia tarpeita – ei vain vammattomiin nähden vaan myös vammaisryhmien sisällä. 

Siksi tasapäistäminen ei ole aina yhdenvertaisuutta.

Vammaispalvelulain tulee olla sellainen, jossa apu ja tuki on järkevää, tarkoituksenmukaista ja kokonaisvaltaista. Tuen määrittävä tekijä on aina ihminen itse.

Vain ymmärtämällä vammaisten ihmisten todelliset, yksilölliset tarpeet voidaan räätälöidä palvelut jokaiselle. Kaikkia palveluiden tarvitsijoita pitää kohdella yhdenvertaisesti.

Kukaan ei saa jäädä väliinputoajaksi.

Nyt lausunnoilla olevassa laissa huoleni kohdistuu erityisesti henkilökohtaiseen apuun, jonka kohdalla pykälistä löytyy edelleen voimavararajaus. Jos muutoksia tähän ei eduskuntakäsittelyssä tule, tulee vammaispalvelulaki kauniista tavoitteistaan huolimatta syrjimään osaa vammaisista, koska osa jäisi henkilökohtaisen avun ulkopuolelle.

Koska lain soveltamisala lähtee siitä, että keskiössä on henkilön tarve, voimavarasäädöstä on aidosti tarkasteltava uudelleen hyvin kriittisesti.

Vihreille uuden vammaispalvelulain maaliin vieminen on ollut alusta asti tärkeää ja haluamme vahvasti vaikuttaa siihen, että siinä onnistuttaisiin. Onnistuminen vaatii kuitenkin sitä, että laki on kaikille aidosti yhdenvertainen ja tosiasiallisesti parantaa palveluiden saatavuutta nykyisestä. 

Onhan oltava niin, että kaikilla nuuteilla on oikeus kasvaa itsenäiseksi useammin, kuin kolme tuntia kerrallaan viikossa.